KUTISEE

Ja kutisee niin peijakkaasti. Ensin kutisi vähän ja ajattelin suurellisesti sen kestäväni. Sitten hain tulenpalavalla kiireellä raapimisvehkeitä, joita tungin kipsin ja ihon väliin. Hetkellinen helpotus. Helpotus sekin, kun lääkäri soitti radiologin terveiset: ei murtumaa. Kipsiä kuitenkin kehottivat pitämään viikon ajan, että ranne päääsisi paranemisen alkuun, eikä joutuisi kokemaan uutta yhteenottoa minkään kanssa. Viikko ! Ja kutisee niin maan parusteellisen paljon.

Olin kuin mikäkin marttyyri eilen kaupungilla. Käsi paketissa ja liikuntarjoitteisena olin raahautunut hoitamaan velvollisuuksiani eli hankkimaan puolisolle ruokaa. Melkein sankari olin. Sen verran annoin itselleni armoa, että pyysin Herkun kassaa soittamaan minulle pakkaajapojan, joka kantaisi kassit, soittaisi taksin ja saattaisi mammaraisen ulos ja autoon. Näin tehtiin. Tuuraajaa halasin kotona ja toivoteltiin itsenäisyyspäivät, joulut ja uudet vuodet. Hän tulee  seuraavan kerran vasta ensi vuoden toisella viikolla. Tuuraajan tuuraaja astuu remmiin.

Illalla soittelin ystäville ja kerroin paketista kädessä. Kuuntelin myös toisten pakettijutut. Se on aina niin ihmeellinen asia, että kun kertoo jotain, on samankaltainen tapahtunut muillekin ja sen historia on kuunneltava, vaikka olisi armoton halu olla yksin ainoana kärsivä, raihnainen ja empatiaa vailla.

Kävin kiittämässä herra O:ta. Halattiin hänenkin kanssaan. Hän sanoi olevansa koko perheen voimalla apunani, jos on tarvetta. Tartuinkin siihen, että jos en saa kipsiä omin voimin pois, vierailen hänen ovellaan saksien kanssa. Lääkäri kyllä esitti, että menisin terveyskeskukseen. Onko se muuten asema vai keskus? No, minä en mene, monta tuntia taas siellä ja puolisolle hankittava vahti. Ei ikinä. Jos kukaan ei saa kipsiä pois, hajoaa se itsestään varmaankin vuosien aikana taikka putoaa pois käsivarren laihduttua lihaksittomaksi vaalean haljuksi tikuksi.

Tässä portaassa tehdään viikonloppuna lyhytelokuvaa eräässä asunnossa. Oli tuotu tuottajan kirjoittama lappu rappuun, jossa asiasta kerrottiin ja pyydettiin naapureilta hiljaisuutta, ettei elokuvan teko kärsisi. Hulluinta on se, että  leffaa tehdään juuri siinä asunnossa, jossa ovat poliisit käyneet kuusi kertaa metelöimisen ja häirinnän vuoksi. Mitäs, jos maksettaisiin potut pottuina?  No, ei sentään. Olemme fiksuja, emmekä suinkaan halua maistaa koston suloisuutta. Emmehän halua?