KAUNEUSSALONKI

Blogiini on ilmeisesti joku putkahtanut vahingossa Réunionista. Uskon vahinkoon, koska eräs ystäväni kerran sanoi, ettei muuten tulla tekstiäni lukemaan ainakaan ulkomailta.  Nyt on kolme kertaa käyty siis Réunionista. Sehän on se piskuinen saari isomman Madagaskarin vieressä Intian valtameressä ja kuuluu Ranskalle.

Olen taas alkanut nähdä unia, joista joitakin muistan. Äitini on usein pääosassa. Hän on nuori ja minä olen pikkutyttö. Me olemme Aleksanterinkadun Salon Paris´issa ja siellä tuoksuu hyvälle. Valkeisiin vaatteisiin ja päähineisiin pukeutuneita kosmetologeja, Kukaan ei puhu kovalla äänellä. Tyylikäs odotustila, jossa äitini kanssa odotan. Vedän hyvän tuoksuista ilmaa keuhkoihini ja toivon olevani iso tyttö, joka myös pääsisi hoitoon. Mutta isä hakee minut pois, koska äiti jää sinne moniksi tunneiksi. Kotiin tultuaan hänkin tuoksuu hyvälle ja on hyvin kaunis punaisia kynsiä myöten. Koko hoito päästä varpaisiin on takanapäin. Isä katselee puolisoaan hyväksyvästi. Illalla on Kansallisteatterissa ensi-ilta. Minua tulee luultavasti Raimo kolmannesta kerroksesta vahtimaan. Me asumme toisessa.

Tämä uni ehkä siksi, että menen huomenna kasvohoitoon. Salon Paris´ia ei enää ole.  En mene sen kaltaiseen  ylelliseen paikkaan, eikä kosmetologini ole valkeissa vaatteissa. Tavoitan tutun hyvän tuoksun, suljen silmät ja nautin. Eikä minusta tule yhtä kaunista kuin äidistäni. Äiti oli siro ja sievä päästä jalkoihin. Pidän silmiä kiinni ja näen hänet valmistautumassa teatteria varten. Kasvojani hierotaan hellästi. Viivyn hetken menneisyydessä.