Katselin kuvia mahdollisesti Helsinkiin tulevasta Guggenheim-museosta. En sano mitään. Oli kuitenkin pari, joista jompaa kumpaa viitsisin katsella ja sisällä käydä. No, se näkee, ken elää, tuleeko museosta tähän kaupunkiin mitään.
Eilen stadissa. Sataa ripeksi pehmeästi ja tavaratalossa yllättävästi ihmisiä. Ostin ensi vuoden kalenterin ja puolison lääkkeitä. Ennen, kun reseptit olivat paperista, näki, koska on uusittava. Nyt kertoo apteekki ja jos oikein huonosti käy, ei lääkäriin saa yhteyttä ja hoidokki on ilman lääkitystä. En tykkää.
Käänsin kanavaa jälleen Teemalle ja nyt arkkitehtuuriin. Komea kolmen osan sarja Britit, jotka rakensivat maailman ( The Brits who built the modern world). Minähän kiinnostuin jo tästä ensimmäisestä osasta. Ehkä siksi, kun Helsingin Guggenheim on ajankohtainen. 1930-luvulla syntyneet arkkitehdit Foster, Rogers, Grimshaw ja Farrell kertoivat töistään maailmalla ja siitä, mitenkä he muuttivat arkkitehtuurin päälaelleen jättäen perinteet kauaksi taakseen.
Kun Helsingissä, minä muitten mukana, ärhennellään siitä, kun pannaan moderni rakennus esimerkiksi vanhan jugend-talon viereen, tätä on muu maailma täynnä. Tähän on totuttava ja lopetettava marmatus. Kaikki muuttuu ja se on hyväksyttävä. Rakennukset kurkottavat taivaisiin alumiinisin seinin, on lasia siellä, missä sitä ei ole totuttu näkemään, on muutettavia elementtejä, valtavia rakennelmia, erilaisuutta ja arkkitehtien mielikuvitusta. Myös Helsinki on muuttumassa. Kiasma jo aikoinaan enteili muutoksesta ja nyt puuhaamme Guggenheim-museota (ja uutta kirjastoa), joka tulee muuttamaan Etelärannan maiseman tyystin. Alan vähitellen lämmetä muutoksille arkkitehtuurissa ja ehkä maalaustaiteessakin katselen yhtä ihastuneesti taiteilijoiden töitä, jotka ovat syntyneet satoja vuosia Rembrandtin ja Rubensin jälkeen.
Jos saamme Guggenheimimme ja näen lopullisesta versiosta kuvan, tai peräti valmiin rakennuksen, saatan hyväksyä täysin sydämin eteläisen Helsingin merelle asti näkyvän muuttuneen silhuetin. Olen sittenkin avoin muutoksille ja uusille ideoille.
Kyllähän se tosiaan niin on, että kaikki muuttuu ja mukana on yritettävä pysyä. Kaikki muutokset eivät läheskään ole oman mielen mukaisia, mutta iloisia yllätyksiäkin tulee aina silloin tällöin ja oikein hyvä niin.
VastaaPoistaMinun käyttämäni lääkkeen etikettitarrassa on maininta reseptin voimassaolosta ja jäljelläolevien pakkauksien määrästä. Etiketillä tarkoitan siis sitä läpykkää, joka apteekissa liimataan lääkkeen pakkaukseen. Nuo tiedot ovat omalla erillisellä tarrallaan ja jotkut farmaseutit liimaavat sen etiketin kääntöpuolelle. Tiedot voi myös tarkistaa netistä, osoite oli muistaakseni kanta.fi. Ota asia puheeksi seuraavalla apteekkikeikalla, koska eihän niitä voimassaoloja mitenkään voi muistissa pitää varsinkin kun lääkkeitä ja reseptejä on useita.
Marjatta, soitin apteekkiin ja saan seuraavalla kerralla luettelon, milloin mikin puolison resepti on uusittava. Etiketissä ei lue yhtään mitään voimassaoloajasta, ei etu- eikä takapuolella, eikä eriliisessäkään lapussa. Mutta saan nyt sitten tiedot, kun apteekkiin on taas asia ja sitä on ensi viikolla. Ennenvanhaan olivat nämäkin asiat selvempiä. Kiitos neuvoista.
VastaaPoistaHyvä, että sait selvyyttä asiaan. Onkohan sitten eri paikkakuntien apteekeilla erilaiset järjestelmät tai ainakin järjestelmissä erilaiset asetukset siitä mitä etikettiin printtautuu. Mistä näitä tietää,,,,,,,
VastaaPoistaMarjatta, saas nähdä, huomaatko tämän viestin. Asiahan on nyt niin, että yhdestä purkin kyljen lappusesta näin "viimeisen voimassaolopäivän", mutta jessös, mitenkä pienellä präntillä. Annoin apteekissa palautetta ja myönnettiin tekstin pienuus. Sain kuitenkin ison ja selvän A4, josta minäkin näen reseptien päättymiset.
VastaaPoistaTämä vain tiedoksi, että kyllä apteekit täällä Helsingissäkin, vaikka olin rajusti toista mieltä.