SYKSYILTA

Tjaah, on ehtoopuoli ja istahdin koneen ääreen. Huomenna on se päivä viikosta, kun kunta tulee puolison suihkuttamaan ja minä pääsen laittamaan puolison vuoteen, joka on kuin jonkun eläimen pesä. No, vikahan on minussa, kun en viitsi nosturilla nostaa häntä ilmaan, että pääsisin petaamaan. Se on vaan niin hemmetinmoinen urakka. Juu, tiedän, olen omaishoitaja. Tätä omaishoitajana oloa tuputtavat pesijät, kun kysyn, jos kotiavulle kuuluu avittaa puolison vatsantoimintaa. Ei kuulu, kuuluu omaishoitajalle. Asia on nyt vain niin, että tavalliset apteekkitavararuiskeet eivät auta. Jos aamupuuroon sekoitettavasta Pegorionista ei ole apua ja aikaa kuluu, kutsun yksityispuolelta hoitajan.

Sosiaalitoimisto vannoo ja vakuuttaa, että kotihoito on se kunnallinen elin, joka on omaishoitajan tukena. No, kotihoito siis pesee ja kuulemma antaa aamuisin lääkkeet ja puuron. Sitä en tiedä, valmistaako puuron vai onko oltava omasta takaa. Sitten kunnalla on myös ruuanlämmittäjä, joka meillekin kerran lähetettiin yllättäen. Hänen nimensä oli Ahmed. Hän vaihtoi ammattia, kuulemma. En usko, että minun vuokseni, vaikka olinkin hiukan hämmästynyt (jonka toin selvästi julki) hänen tulostaan ja ennen kaikkea siitä, etten meinannut päästä hänestä eroon. "Eikö sinä tiedä, että teille tulla aina ruuanlämmittäjä ja minä nyt lämmittää". Mitä kotiavun toimenkuvaan oikein kuuluu, en tiedä. Sen olen tullut tietämään, mitä ei kuulu.

Olisi pitänyt mennä tänään roskikselle, mutta satoi, enkä mennyt. Yöllä oli naapurivuoteessa vilskettä ja panin jätesäkin parvekkeelle. Yöhommat ovat kaikkein ikävimpiä, enkä aamukolmelta ole missään tapauksessa virkeimmilläni. Tahdon tai en, on työ tehtävä. Onneksi sain unen päästä vielä kiinni. Panin kellon soimaan tunnin kuluttua sulkeakseni ikkunan. Hiukan vetämättömissä suoritin aamutoimet aamulla. Sitten torkahdin hetkeksi. Lounaan valmistus sujui jo paremmin.Sitten vain olla lollotin. Puhelinkin oli vaiti, vaikka olin varma, että C soittaa. Hän pruukaa antaa aina raportin tekemisistään. Pesin hiukset ja tappelin saadakseni uuden lookini jotenkin taipumaan tahtoni mukaan. Lonkka kiukutteli ja annoin itseni sääliä itseäni. Katselin ikkunaruudun vesivanoja ja kuuntelin sadetta.

Syksy

Keltalehtien
kasaantuissa sade lyö
toista sadetta.

(Kyodai)