TUOKIO PORVOOSSA

Olen saanut kuudennentoista lukijan. Ilahdun aina lisääntyvästä lukijakunnasta suunnattomasti. Kuusitoista on ihan hyvä määrä. Hän on porvoolainen, ymmärsin. Panin kommentin, mutta eihän se perille mennyt. Kehaisin Porvoon kaupunkia ja leventelin siellä hyvinkin usein käyneeni silloin kun vielä oli auto. Oikeastaan Porvoon ajelut alkoivat jo isäni aikana, sillä sunnuntaiajelun kohteeksi kehkeytyi tämä vanha ja kaunis kaupunki puutalomiljöönineen, mukulakivikatuineen ja monine kiinnostavine kohteineen  mukaan luettuna nukke- ja lelumuseo sekä Runebergin koti.

Olen syönyt Porvoossa hyvin, jopa siellä tanssinut ja ollut kahvilla monissa herttaisissa kahviloissa vanhan kaupungin puolella. M/S J.L. Runeberg on minut muutaman kerran kuljettanut ensin merta ja sitten jokea pitkin. Vieläköhän on se mukulakivinen mäkikatu tallella ja ajokelpoinen, joka lähtee vanhan sillan jälkeen melkein pystysuoraan ylöspäin päättyen torille? Puoliso on nauttinut loisteliaan etana-aterian Porvoossa minun vain katsellessa ja syödessäni jotain muuta. Olen simpukoille allerginen, enkä uskalla riskeerata edes etanoiden kanssa.

Porvoo on mitä ihastuttavin kaupunki, joka heittää siellä vierailevan kauaksi historiaan mielikuvituksen siivin. Albert Edelfelt syntyi Porvoossa, Porvoon valtiopäivät pidettiin, jonka tiimoilta Mika Waltari kirjoitti kirjan, tehtiin myös elokuva. Ulla Möllensvärd  rakastui Venäjän keisariin, eikä keisarikaan kylmäksi jäänyt. No, tämä lienee Waltarin mielikuvitusta, mutta Porvoon valtiopäivät totisinta totta. Porvoo ei olekaan mikä tahansa pikkukaupunki Porvoonjoen varressa.

Näistä tahdoin uudelle lukijalleni kertoa, vaikka hän oman kaupunkinsa tuntee ja historian tietää. Vielä paremmin kuin minä.