KIPSI

Eilinen oli yksi niitä päin peetä meneviä-päiviä. Minulla on oikeassa kädessä kipsi! Tapaturma kotona puolison sairaalavuoteen kaiteesta hankittu. Sitten olikin hommaa, kun piti saada kotivahti päästäkseni jonnekin yhtäkkiä turvonnutta ja siniseksi tullutta rannetta näyttämään. Kysyin erästä henkilöä, mutta oli varattu. Sitten kampesin itseni hissillä viidenteen ja pyysin herra O:ta. Hän tuli. Sitten tehtiin niin, että henkilö, joka oli varattu, tuli vapauduttuaan ja herra O pääsi pois. Minulla nimittäin meni aikaa sairaalassa, jonka kaikki tietävät, jotka ovat päivystykseen menneet.

No, ja sairaalassa tapahtui vielä se, että kun minun piti mennä röntgeniin, oli röntgenkone ottanut ja simahtanut.Korjaaja oli korjaamassa ja homma kesti. Toivat aikojen päästä varakoneen ja sillä päästiin kuvaamaan. Taas jonotusta, kunnes lääkäri tutki kuvaa ja pantiin kipsi. Soittavat vielä, että onko ranne murtunut vai ei, kun radiologi on kuvan tarkistanut. Jos murtumaa ei ole, saan leikata kipsin pois. Ranne ei säre, mutta ottaa kipeää tietyissä vääntämisisssä. Ja sitähän tässä on tehtävä, saan tai en. Tämän jo kerroin sairaalassa ja kerroin, miksi en voi vain kättä lepuuttaa päivät pääksytysten. No, menee se näinkin. Ripustin jo pyykin, tiskasin, vahdoin vaipat, laitoin ruuan ja syötin puolison ja söin itse muutaman rusinan.

Pitäisi lähteä kaupungille tuuraajan tultua. Tuuraajapäivä on tänään poikkeuksellisesti. Asiat toimitettava. Yksinhuoltajan ja väliaikaisen yksikätisen elämää. No, sormet pelaa kipsin jatkeena ja onhan minulla vasen käsi. Se on näin hädän tullen varsin käypä. Ei kai oikeaa ala kipsin alla kutittaa?

Että tämmöistä.