Joskus selailen omia tekstejäni ja nyt kummastuksekseni huomasin niitä käännetyn englanniksi.Huonosti.Kuin englantia jonkunlaiseksi siansaksaksi.Stadin Friidu on Dudes Friidu.Eräässä kirjoittammassani puhun unistani.Tässä käännöksestä esimerkki "it was semmoinen dream that still tension kihisen". Helsingin Lauttasaaresta olen myös tarinoinut ja Lauttasaari vääntynyt englanniksi Island ferry. Mutta Lauttista ja Larua ei ole pystytty kääntämään.Enkä kaikenkaikkiankaan ymmärtänyt,miten näitä tekstejäni on ylipäätäänkään yritetty saada muulle kielelle.
Nyt ei kansa sitten tiedä ostaessaan tähän aikaan vuodesta kropalleen tärkeää D-vitamiinia,onko sitä pillerissä vaiko ei ole.Suuri epävarmuus astui elämäämme.Lääketehdas kyllä on vastannut,että taatusti on ja vielä enemmän kuin pakkauksessa kerrotaan.Minäkin menen joskus virran mukana ja ostan kaikenlaista hyödylliseksi mainittua elintoimintojeni ja mielihyväni ylläpitämiseksi.Ja tietysti olen ostanut myös D-vitamiinia.Tai luullut ostaneeni.Söin jonkun aikaa,mutta kun en oikein usko pillerin voimaan tämmöisissä tapauksissa,jätinkin ottamatta.En ole huomannut itsessäni muutosta ainakaan huonompaan suuntaan.Tulee vain mieleeni,että josko ovatkin valmistajien kikka saada kuluttajat ostamaan,kun luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista sillä perusteella,että pillerin D-vitamiini on välttämätöntä pimeänä vuodenaikana meillä pohjolassa.Kesää ja paistetta on vuodesta ylen vähän aikaa,jotta jäämme ilman auringonvalon UVD-säteilyä D-vitamiineineen.
Kaikista lisäainaista ja mahdollisista kemikaaleista huolimatta uskon ravinnon voimaan.Tarkoittaa että kun nautimme kalaa,maitovalmisteita,kananmunia yms,saamme tarvittavan määrän D-vitamiinia.Sitä on myös tehdasvalmisteisiin rasvoihin ja maitotuotteisiin ym lisätty.Ehkä olen väärässä ja minun ikäiseni pitäisi nakata maaruun jokunen pilleri,että tulee tarve tyydytetyksi.Saas nähdä mitenkä mummelin käy.
Eilen fysioterapeutin jälkeen pääsimme kaupungille.Kamalaa.Inhoan iltapäiväruuhkaa,ihmispaljoutta,jonotusta ja pimeää ulkona.Pakko oli mennä.Kelan kirje postiin,lääkkeitä,painehaavan hoitotarvikkeita ja ruokaa.Eilen tuli myös uusi patja.Hakija ei tykännyt,kun en ollut saanut takaisin muovipussiin mahdutettua vanhaa.Yhdessä sen sinne väkisin survoimme ja hän vei sen mennessään.En ole vielä tätä pakkausta purkanut,että tietäisin,onko nyt patja se oikea ja sopiva.Pitäisi ehtiä tehdä,ennenkuin lähihoitajapesijä tänään tulee.
Puolison ultratutkimuksista soitti lääkäri tulokset.Ei mitään hälyyttävää.Vain ikään kuuluvaa muutosta,jota meille itsekullekin vanhemmiten ilmaantuu rapistumisen ja rypistymisen merkeissä.En silti vaihtaisi elämääni Oscar Wilden Dorian Grayn kanssa.
31. lokakuuta 2012
29. lokakuuta 2012
SUMOPAINIA
Käytiin lääkärissä ja samantien peruutusajalla ultrassa.Niin helppoa. Ultraan lähettänyt tohtori soittaa ja kertoo,vaikka sainkin kyllä alustavasti lausunnon sekä suullisesti että paperilla tutkivalta lääkäriltä.Tultiin tämän kaiken jälkeen kotiin,sillä puoliso väsähti.Huomenna ruokaostoksille uusi yritys fysioterapeutin käynnin jälkeen.
Kotiin tullessa kysyin taksinkuljettajalta,lukeeko hänen tiedoissaan,että pyörätuoli on nostettava rappuun.Kaksi porrasaskelmaa.Luki.Mainitsi vielä selviytyvänsä aivan varmasti urakasta,koska on ollut sumopainija.Tiettävästi edessäni seisoi elämäni ensimmäinen ilmielävä sumopainija.Ei mikään semmoinen paksu ihrainen jötikkä,joita olen nähnyt televisiossa heittämässä suolaa ja nostelemassa vuoroon jalkojaan katseen pysyessä tiukasti vastustajassa ennen ottelun alkua.No,oli kuljettaja tietysti aktiiviaikoinaan ollut rotevampi nykyistä olemustaan,mutta ei kuitenkaan painanut 237 kiloa,kuten tuttu sumopainija Japanissa.
Koko matkan Töölöstä Katajanokalle puhuimme sumopainista,vaikka en tiedä siitä yhtikäs mitään.Kuski oli oikein innostunut kertomaan.Lateli entisten vastustajiensa nimiä sekä liikkeiden,heittojen ja muun liikehdinnän nimityksiä.Kertoi yhä matkustavansa joskus Japaniin jonkun suuren ja tärkeän ottelun takia.Tätä kuljettajaa ei taatustikaan kolkata yömyöhällä.Jo pelkkä se,kun hän mainitsee olleensa sumopainija,panee miettimään,kantsiiko rähinät aloittaakaan.Kevyesti nousi kaksi porrasaskelmaa pyörätuoli ja tiedänhän minä,että se ei ole voimista kiinni vaan tekniikasta.Loppujen lopuksi. Taitaa samoin olla aika pitkälti myös sumopainissa. Joku puolet kevyempi oli eräässä ottelussa paiskannut semmoisen ison,valtavan norsumaisen vastustajansa ulos ja voittanut.Sitäkään en sumopainista tiennyt,että lajissa on paljon judomaisia heittoja ja kiinnipitämisiä.Siihen kummalliseen vyöhön saa takertua.Eikös se jollain omituisella lailla tee myös housujen virkaa? Taksimatkallakin voi viisastua!
Jostain olin lukenut,että sumopainijoiden keski-ikä on lyhyt,kun on liikaa ihraa vartalossa ja kuitenkin on harjoiteltava lujasti kaiket päivät sydänparan yrittäessä pysyä virkeänä tahdissa mukana.Monet lopettavat ajoissa,laihtuvat ja voivat hyvin.Eivät enää syö kuin hevoset.Kuljettaja tunnusti senkin,että sumopainijat juovat paljon olutta hyvän ruuan ohella.No,nyt tiedän tämänkin.
Kotiin tullessa kysyin taksinkuljettajalta,lukeeko hänen tiedoissaan,että pyörätuoli on nostettava rappuun.Kaksi porrasaskelmaa.Luki.Mainitsi vielä selviytyvänsä aivan varmasti urakasta,koska on ollut sumopainija.Tiettävästi edessäni seisoi elämäni ensimmäinen ilmielävä sumopainija.Ei mikään semmoinen paksu ihrainen jötikkä,joita olen nähnyt televisiossa heittämässä suolaa ja nostelemassa vuoroon jalkojaan katseen pysyessä tiukasti vastustajassa ennen ottelun alkua.No,oli kuljettaja tietysti aktiiviaikoinaan ollut rotevampi nykyistä olemustaan,mutta ei kuitenkaan painanut 237 kiloa,kuten tuttu sumopainija Japanissa.
Koko matkan Töölöstä Katajanokalle puhuimme sumopainista,vaikka en tiedä siitä yhtikäs mitään.Kuski oli oikein innostunut kertomaan.Lateli entisten vastustajiensa nimiä sekä liikkeiden,heittojen ja muun liikehdinnän nimityksiä.Kertoi yhä matkustavansa joskus Japaniin jonkun suuren ja tärkeän ottelun takia.Tätä kuljettajaa ei taatustikaan kolkata yömyöhällä.Jo pelkkä se,kun hän mainitsee olleensa sumopainija,panee miettimään,kantsiiko rähinät aloittaakaan.Kevyesti nousi kaksi porrasaskelmaa pyörätuoli ja tiedänhän minä,että se ei ole voimista kiinni vaan tekniikasta.Loppujen lopuksi. Taitaa samoin olla aika pitkälti myös sumopainissa. Joku puolet kevyempi oli eräässä ottelussa paiskannut semmoisen ison,valtavan norsumaisen vastustajansa ulos ja voittanut.Sitäkään en sumopainista tiennyt,että lajissa on paljon judomaisia heittoja ja kiinnipitämisiä.Siihen kummalliseen vyöhön saa takertua.Eikös se jollain omituisella lailla tee myös housujen virkaa? Taksimatkallakin voi viisastua!
Jostain olin lukenut,että sumopainijoiden keski-ikä on lyhyt,kun on liikaa ihraa vartalossa ja kuitenkin on harjoiteltava lujasti kaiket päivät sydänparan yrittäessä pysyä virkeänä tahdissa mukana.Monet lopettavat ajoissa,laihtuvat ja voivat hyvin.Eivät enää syö kuin hevoset.Kuljettaja tunnusti senkin,että sumopainijat juovat paljon olutta hyvän ruuan ohella.No,nyt tiedän tämänkin.
28. lokakuuta 2012
IHAN VAAN JUTUSTELUA
Miinus neljä mittarissa.Hrrr... Tänään niin kuin monet muutkin päivät sisällä.Huomenna kiikutan puolison lääkäriin.Jos jaksaa,samalla reissulla ruokaostoksille. Valvoin melkein koko yön ties mistä syystä,vaan ei puolison syystä.Siirsin yöpöydän herätyskellot.Saimme ikäänkuin lisätunnin.Nyt olemme taas normaaliajassa.Minulla yleensä menee muutama aamu kesäajan mukaan.Tullaanhan kuin toisesta aikavyöhykkeestä.
En ole pitkiin aikoihin nähnyt matkustusunia.Olen pysytellyt ihan kotimaan kamaralla,mikä asia toisaalta on ikävä.Enkä ole lentänytkään eli siis noussut tuosta vaan ilmaan.Enkä paennut mitään enkä ketään.En siis ole seikkaillut.Toivottavasti en ole kadottanut näitä unia.Joskus minulla on ollut varasto,josta otan unen.Jos haluan tietynlaatuisen unen,valikoimaa on.Melkein aina onnistunut.Alitajunta on ihmeellinen juttu.Yleensä aivot.Turha tässä on alkaa pohdiskella itseään suurempia asioita.Siirrynkin joustavasti seuraavaan.
Kun lähihoitajapesijähaavahoitaja oli viimeksi,katseli hän huusholliani ja kysyi, käykö siivooja.Vastasin totuuden mukaisesti ettei käy.Olen siitä kummallinen ihminen,että otin tämän niin,että meillä näyttää niin putsilta kuin siivoojan jäljiltä.Otan asiat aina minulle edullisina,vaikka pitäisi tietysti ankarasti tuumia,miksi se kysyi.Näyttääkö siivoojan tarpeelta? Pyörähtikö juuri pölykissa hänen jalkojensa ohi? Roikkuuko jossain peräti pari hämähäkin seittiä? Hometta? Muuten sekaista? Onneksi valoverhot ikkunoiden edessä,ettei huomannut lasien olleen vuosikausia pesemättä. Mutta en minä näin ajattele.Kyllä hän kysyi siksi,että koti on siisti ja päätteli "ikäni huomioon ottaen" siivoojan olleen asialla.Päällisinpuolin koti onkin siisti,mutta joskus näkyy kummallisia asioita auringonvalossa.Keväisin varsinkin.Ehkä ensi keväänä pitää hommata se siivooja.
Tänään on vaalipäivä ja puoliso ja minä emme ennakkoon äänestäneet,emmekä äänestä tänäänkään.Ei olisi ollut harmainta aavistustakaan,kenelle olisin äänemme antanut.Sanovat tämän olevan ylen tärkeän vaalin.Ja onhan medioissa puhuttu,puhuttu ja puhuttu ja melkein luvattu.Puhuttiin omaishoitajien palkkion verottomuudestakin.Tästä on jauhettu vuosikausia ja väliin siroteltu sanahelinää,mitenkä meidän työmme on arvokasta ja kuinka me säästämmekään yhteiskunnan varoja hoitamalla läheistämme kotona.Muustakin puhutaan ja paljon.On aina puhuttu.Jättisuurista kunnistakin on puhuttu.Se nyt jos mikä on... kyllä te tiedätte mistä. Mutta katselen minä illalla Kuntavaali-ohjelman.Tuskin sentään vallan loppuun asti.Viime aikoina olen alkanut jo ennen yhdeksää rajusti haukotella,eikä se ole hapen puutetta.Pääseeköhän P-C päättämään oman kuntansa asioista? Illalla tiedetään.
Menenpä tästä siirtämään loputkin kellonajat normaaliaikaan.Itse kellojahan ei siirretä,vaikka niin kehuin kirjoituksen alussa tehneeni.Tai voihan ne siirtää toiseen paikkaan tietysti.Odottelen myös säällistä aikaa tänäkin sunnuntaina,että kehtaan panna pyykkikoneen töihin.Nykyisin joka-aamuinen homma ja siihen juuri toivon saavani huomenna muutoksen.
En ole pitkiin aikoihin nähnyt matkustusunia.Olen pysytellyt ihan kotimaan kamaralla,mikä asia toisaalta on ikävä.Enkä ole lentänytkään eli siis noussut tuosta vaan ilmaan.Enkä paennut mitään enkä ketään.En siis ole seikkaillut.Toivottavasti en ole kadottanut näitä unia.Joskus minulla on ollut varasto,josta otan unen.Jos haluan tietynlaatuisen unen,valikoimaa on.Melkein aina onnistunut.Alitajunta on ihmeellinen juttu.Yleensä aivot.Turha tässä on alkaa pohdiskella itseään suurempia asioita.Siirrynkin joustavasti seuraavaan.
Kun lähihoitajapesijähaavahoitaja oli viimeksi,katseli hän huusholliani ja kysyi, käykö siivooja.Vastasin totuuden mukaisesti ettei käy.Olen siitä kummallinen ihminen,että otin tämän niin,että meillä näyttää niin putsilta kuin siivoojan jäljiltä.Otan asiat aina minulle edullisina,vaikka pitäisi tietysti ankarasti tuumia,miksi se kysyi.Näyttääkö siivoojan tarpeelta? Pyörähtikö juuri pölykissa hänen jalkojensa ohi? Roikkuuko jossain peräti pari hämähäkin seittiä? Hometta? Muuten sekaista? Onneksi valoverhot ikkunoiden edessä,ettei huomannut lasien olleen vuosikausia pesemättä. Mutta en minä näin ajattele.Kyllä hän kysyi siksi,että koti on siisti ja päätteli "ikäni huomioon ottaen" siivoojan olleen asialla.Päällisinpuolin koti onkin siisti,mutta joskus näkyy kummallisia asioita auringonvalossa.Keväisin varsinkin.Ehkä ensi keväänä pitää hommata se siivooja.
Tänään on vaalipäivä ja puoliso ja minä emme ennakkoon äänestäneet,emmekä äänestä tänäänkään.Ei olisi ollut harmainta aavistustakaan,kenelle olisin äänemme antanut.Sanovat tämän olevan ylen tärkeän vaalin.Ja onhan medioissa puhuttu,puhuttu ja puhuttu ja melkein luvattu.Puhuttiin omaishoitajien palkkion verottomuudestakin.Tästä on jauhettu vuosikausia ja väliin siroteltu sanahelinää,mitenkä meidän työmme on arvokasta ja kuinka me säästämmekään yhteiskunnan varoja hoitamalla läheistämme kotona.Muustakin puhutaan ja paljon.On aina puhuttu.Jättisuurista kunnistakin on puhuttu.Se nyt jos mikä on... kyllä te tiedätte mistä. Mutta katselen minä illalla Kuntavaali-ohjelman.Tuskin sentään vallan loppuun asti.Viime aikoina olen alkanut jo ennen yhdeksää rajusti haukotella,eikä se ole hapen puutetta.Pääseeköhän P-C päättämään oman kuntansa asioista? Illalla tiedetään.
Menenpä tästä siirtämään loputkin kellonajat normaaliaikaan.Itse kellojahan ei siirretä,vaikka niin kehuin kirjoituksen alussa tehneeni.Tai voihan ne siirtää toiseen paikkaan tietysti.Odottelen myös säällistä aikaa tänäkin sunnuntaina,että kehtaan panna pyykkikoneen töihin.Nykyisin joka-aamuinen homma ja siihen juuri toivon saavani huomenna muutoksen.
27. lokakuuta 2012
KIRJAILIJOIDEN JA MINUN PRAHA
Olen saanut uuden jäsenen.Jäsenistähän puhutaan,kun joku on liittynyt tekstin seuraajiin.Tästä viimeisimmästä liittymisestä lämmin kiitos Vintille.Tuntuu hyvältä,kun joku pitää kirjoituksia lukemisen arvoisina.
Eilen ahkeroitsin koko lailla,että pitää vallan mainita.Ja kukahan ei kissan häntää nostaisi,jos itse kissa ei olisi paikalla.Pyyhin pölyt hyllyistä,jossa säilytän kristalliesineitä.Siinäpä urakkaa,kun piti ensin jokikinen poistaa ja panna taas puhdistuksen jälkeen paikoilleen.Silppusin ikivanhoja papereita ja sain kolme muovikassillista silppua täyteen.Pesin pari koneellista pyykkiä.Ai miksikö kahden ihmisen huushollissa? No,olosuhteet huomioon ottaen ja nytkin on yksi koneellinen odottamassa.Tein paljon muutakin.Sitten otin ja väsähdin,mutta kellin kyllä autuain tuntein suuressa tyytyväisyydessä tehdyistä töistä.
Kömmin vuoteeseen varhain ja kuuntelin tovin äänikirjaa Kirjailijoiden Praha.Samoja paikkoja ovat prosaistit ja lyyrikot astelleet kuin minäkin joitakin vuosia myöhemmin.Praha on yksi kauneimpia näkemiäni kaupunkeja.Eikä sitä liiemmin pommitettu toisessa maailmansodassa,kuten kävi monelle muulle Euroopan suurelle kaupungille.Joku kirjailija muinoin oli laskenut Prahan tornit ja sai tulokseksi 105. Nykyisin määrä on moninkertaistunut.Jos joku kysyisi minulta,mikä on kauneinta Prahassa? En osaisi vastata.Kaupunki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kokonaisuudessaan.Jos Mymskä on rakastunut Paratiisiinsa,niin minä kaupunkiin nimeltään Praha.Me kumpikin olemme kirjoittaneet tunteella rakkautemme kohteesta.
Mymskän Paratiisi on meren ympäröimä.Minun kaupungissani virtaa joki.Monet,monet sillat yhdistävät kaupunginosia toisiinsa,joista kuuluisin on goottilaistyylinen Kaarlensilta patsaineen.Tätä Vltava-joen ylittävää yli puolikilometrista siltaa alettiin rakentaa 1357 kuningas Kaarle IV aikana.Pyhimysten patsaat (30kpl) saivat alkunsa vasta 1683. Silta kuuluu Prahan favoriitteihini ollen yksi tunteisiini vetoava kohde.Mutta niin on moni muukin.Sekin ravintola Sininen ankanpoikanen U Modré kachnicky kolmine ihastuttavine saleineen Malá Strana-kaupunginosassa (Pieni puoli),jossa myös asuimme. Ravintola ei ole mikään kasvissyöjien pyhiinvaelluspaikka,sillä listalla on vain riistaa ja lohta. Makuelämys lihan ystäville tyylikkäässä ympäristössä.
Pääsisipä vielä kerran Prahaan! Ja Malá Stranan kujille,toreille ja antaa katseen vaeltaa tässä ihastuttavassa kaupunginosassa.Ehkä hetkisen verran Kolmen strutsin talossa,jossa vuonna 1597 asui kauppias Jan Fux.Hän möi strutsin sulkia.Menestyi hyvin,sillä siihen aikaan sulat olivat suurta muotia varsinkin Prahan linnan ylempiarvoisten upseerien hatuissa.Fux rakennutti talonsa uudestaan 1606 ja maalautti seinään freskon,jossa on strutseja,jota tunnusta saamme vielä tänäpäivänäkin ihailla.Nyt talossa on arvostettu hotelli ja ravintola.
Eräs elämys minulle oli Pienen puolen Kampansaari Vltavan ja Certovkan (Paholaisenjoki) välisssä.Saaren jokea on hyödynnetty satojen vuosien ajan käyttämällä vettä myllyihin,joista on vielä rippeitä jäljellä.Suurpriorin palatsin mylly on kunnostettu osoittamaan miten oli ennen.Taloja on säilynyt aina 1600-luvulta lähtien.Aikaisemmat tuhoutuivat tulipalossa 1541.Entisistä vanhan palatsin puutarhoista on yhdistetty nyt suuri puisto,jossa mekin olostamme ja näkemästämme nauttien flaneerasimme tuntiessamme jokaisella askeleella historian lehahduksen kuten tapahtui koko kaupungissa,missä sitten liikuimmekin.Pääsisipä uudestaan!
Eilen ahkeroitsin koko lailla,että pitää vallan mainita.Ja kukahan ei kissan häntää nostaisi,jos itse kissa ei olisi paikalla.Pyyhin pölyt hyllyistä,jossa säilytän kristalliesineitä.Siinäpä urakkaa,kun piti ensin jokikinen poistaa ja panna taas puhdistuksen jälkeen paikoilleen.Silppusin ikivanhoja papereita ja sain kolme muovikassillista silppua täyteen.Pesin pari koneellista pyykkiä.Ai miksikö kahden ihmisen huushollissa? No,olosuhteet huomioon ottaen ja nytkin on yksi koneellinen odottamassa.Tein paljon muutakin.Sitten otin ja väsähdin,mutta kellin kyllä autuain tuntein suuressa tyytyväisyydessä tehdyistä töistä.
Kömmin vuoteeseen varhain ja kuuntelin tovin äänikirjaa Kirjailijoiden Praha.Samoja paikkoja ovat prosaistit ja lyyrikot astelleet kuin minäkin joitakin vuosia myöhemmin.Praha on yksi kauneimpia näkemiäni kaupunkeja.Eikä sitä liiemmin pommitettu toisessa maailmansodassa,kuten kävi monelle muulle Euroopan suurelle kaupungille.Joku kirjailija muinoin oli laskenut Prahan tornit ja sai tulokseksi 105. Nykyisin määrä on moninkertaistunut.Jos joku kysyisi minulta,mikä on kauneinta Prahassa? En osaisi vastata.Kaupunki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kokonaisuudessaan.Jos Mymskä on rakastunut Paratiisiinsa,niin minä kaupunkiin nimeltään Praha.Me kumpikin olemme kirjoittaneet tunteella rakkautemme kohteesta.
Mymskän Paratiisi on meren ympäröimä.Minun kaupungissani virtaa joki.Monet,monet sillat yhdistävät kaupunginosia toisiinsa,joista kuuluisin on goottilaistyylinen Kaarlensilta patsaineen.Tätä Vltava-joen ylittävää yli puolikilometrista siltaa alettiin rakentaa 1357 kuningas Kaarle IV aikana.Pyhimysten patsaat (30kpl) saivat alkunsa vasta 1683. Silta kuuluu Prahan favoriitteihini ollen yksi tunteisiini vetoava kohde.Mutta niin on moni muukin.Sekin ravintola Sininen ankanpoikanen U Modré kachnicky kolmine ihastuttavine saleineen Malá Strana-kaupunginosassa (Pieni puoli),jossa myös asuimme. Ravintola ei ole mikään kasvissyöjien pyhiinvaelluspaikka,sillä listalla on vain riistaa ja lohta. Makuelämys lihan ystäville tyylikkäässä ympäristössä.
Pääsisipä vielä kerran Prahaan! Ja Malá Stranan kujille,toreille ja antaa katseen vaeltaa tässä ihastuttavassa kaupunginosassa.Ehkä hetkisen verran Kolmen strutsin talossa,jossa vuonna 1597 asui kauppias Jan Fux.Hän möi strutsin sulkia.Menestyi hyvin,sillä siihen aikaan sulat olivat suurta muotia varsinkin Prahan linnan ylempiarvoisten upseerien hatuissa.Fux rakennutti talonsa uudestaan 1606 ja maalautti seinään freskon,jossa on strutseja,jota tunnusta saamme vielä tänäpäivänäkin ihailla.Nyt talossa on arvostettu hotelli ja ravintola.
Eräs elämys minulle oli Pienen puolen Kampansaari Vltavan ja Certovkan (Paholaisenjoki) välisssä.Saaren jokea on hyödynnetty satojen vuosien ajan käyttämällä vettä myllyihin,joista on vielä rippeitä jäljellä.Suurpriorin palatsin mylly on kunnostettu osoittamaan miten oli ennen.Taloja on säilynyt aina 1600-luvulta lähtien.Aikaisemmat tuhoutuivat tulipalossa 1541.Entisistä vanhan palatsin puutarhoista on yhdistetty nyt suuri puisto,jossa mekin olostamme ja näkemästämme nauttien flaneerasimme tuntiessamme jokaisella askeleella historian lehahduksen kuten tapahtui koko kaupungissa,missä sitten liikuimmekin.Pääsisipä uudestaan!
26. lokakuuta 2012
LUNTA TULI MUTTA EI TUPAAN
Lauri Viljanen runossaan Lumisade sanoo ensimmäisessä säkeessä:
Niin hiljaista.Maa vaaleana hohtaa.
On ensi lumen puhtaus kuin unta.
Vaeltajat kuin varjo varjon kohtaa...
Hitaasti,pehmeästi putoo lunta.
Ja niinhän sitä jo eilen povattiin,että lunta tulee.Ja tuli.Pakkastakin sen verran,että sitä on. Muutama jalanjälki vie roskikselle ja toiset on töihinmenijät jättäneet.Joitakin keltaisia ja kovin ryppyisiä koivunlehtiä vielä sinnittelee puussa ehkä ihmetellen kavereiden poissaoloa ja tipahtaa alistuneena maahan mukaan.Tuulee mereltä päin.Ei tee mieli ulos.Roskat vien.
Pitkä kirje tulla tupsahti Italiasta ja pikkutarkka kuvaus ystäväni Budapestin matkasta.Suomalaisjuurinen sisu oli kuohahtanut,kun tarjoilijapoika hotellin ravintolassa yritti huiputtaa.Mukamas ei hotellista saatu alennuslipuke kelvannutkaan siihen ateriaan.Muihin kyllä.Haa,mutta eipä poitsu tiennytkään kenen sisupussin kanssa ollaan tekemisissä.Esi-isät meillä ovat iskeneet kuokkansa turpeeseen väellä ja voimalla ja niistä geeneistä heruu sisua vielä tällekin vuosisadalle.Reklamaatiota hotelliin ja hyvitystä tuli anteeksipyynnön kera koko aterian hinnan verran.Matkailuyrityksen hyvää mainetta on pidettävä yllä.Pienenä kuriositeettina mainitsen,että ystäväni italialainen puoliso ei olisi tahtonut eikä tohtinut ryhtyä sotimaan ja pyysi vaimoansa vaikenemaan ja vain nielemään nurisematta karvaan kalkin.
Minä en ole ikinä Unkarissa ollut,mutta pienenä minulla oli unkarilainen mekko.Muistan sen.Se oli vaalea ja yläosa kirjailtu värikkäin kukkasin.Mistä lie äitini sen hankkinut.Ei hänkään Unkarissa ollut.Muistan joitakin lapsuuteni vaatteita.Oli semmoinenkin valkosiniruudullinen ja se minulla oli ylläni ollessani vanhempieni kanssa Aulangon hotellissa Hämeenlinnassa.Muistan myöhemmistä pukeutumisistani vannealushameet ja leveät helmat,keikkuvan poninhännän,kun opettelin jiven askeleita tanssikoulussa.Muistan pukeutumisen ulkopuolelta Eeron,Tanen,Mikon ja Ahdin... Tanssin hurmaa,vaikkakaan ei Tanssii tähtien kanssa-luokkaa.
Eilen tuli ja oli lähihoitaja.Puoliso hangattiin puhtaaksi,voideltiin ja hoidettiin haavapainauma.Ensi viikolla taas.Siihen asti teen samat hommat.Fysioterapeutti tauon jälkeen astuu takaisin remmiin kuin myös tuuraaja ajallaan marraskuussa.Yhteiskunnan avut toimivat.
Niin hiljaista.Maa vaaleana hohtaa.
On ensi lumen puhtaus kuin unta.
Vaeltajat kuin varjo varjon kohtaa...
Hitaasti,pehmeästi putoo lunta.
Ja niinhän sitä jo eilen povattiin,että lunta tulee.Ja tuli.Pakkastakin sen verran,että sitä on. Muutama jalanjälki vie roskikselle ja toiset on töihinmenijät jättäneet.Joitakin keltaisia ja kovin ryppyisiä koivunlehtiä vielä sinnittelee puussa ehkä ihmetellen kavereiden poissaoloa ja tipahtaa alistuneena maahan mukaan.Tuulee mereltä päin.Ei tee mieli ulos.Roskat vien.
Pitkä kirje tulla tupsahti Italiasta ja pikkutarkka kuvaus ystäväni Budapestin matkasta.Suomalaisjuurinen sisu oli kuohahtanut,kun tarjoilijapoika hotellin ravintolassa yritti huiputtaa.Mukamas ei hotellista saatu alennuslipuke kelvannutkaan siihen ateriaan.Muihin kyllä.Haa,mutta eipä poitsu tiennytkään kenen sisupussin kanssa ollaan tekemisissä.Esi-isät meillä ovat iskeneet kuokkansa turpeeseen väellä ja voimalla ja niistä geeneistä heruu sisua vielä tällekin vuosisadalle.Reklamaatiota hotelliin ja hyvitystä tuli anteeksipyynnön kera koko aterian hinnan verran.Matkailuyrityksen hyvää mainetta on pidettävä yllä.Pienenä kuriositeettina mainitsen,että ystäväni italialainen puoliso ei olisi tahtonut eikä tohtinut ryhtyä sotimaan ja pyysi vaimoansa vaikenemaan ja vain nielemään nurisematta karvaan kalkin.
Minä en ole ikinä Unkarissa ollut,mutta pienenä minulla oli unkarilainen mekko.Muistan sen.Se oli vaalea ja yläosa kirjailtu värikkäin kukkasin.Mistä lie äitini sen hankkinut.Ei hänkään Unkarissa ollut.Muistan joitakin lapsuuteni vaatteita.Oli semmoinenkin valkosiniruudullinen ja se minulla oli ylläni ollessani vanhempieni kanssa Aulangon hotellissa Hämeenlinnassa.Muistan myöhemmistä pukeutumisistani vannealushameet ja leveät helmat,keikkuvan poninhännän,kun opettelin jiven askeleita tanssikoulussa.Muistan pukeutumisen ulkopuolelta Eeron,Tanen,Mikon ja Ahdin... Tanssin hurmaa,vaikkakaan ei Tanssii tähtien kanssa-luokkaa.
Eilen tuli ja oli lähihoitaja.Puoliso hangattiin puhtaaksi,voideltiin ja hoidettiin haavapainauma.Ensi viikolla taas.Siihen asti teen samat hommat.Fysioterapeutti tauon jälkeen astuu takaisin remmiin kuin myös tuuraaja ajallaan marraskuussa.Yhteiskunnan avut toimivat.
24. lokakuuta 2012
PATJA VAAN EI MIKÄ TAHANSA
Jaahas ja sitten patja-asiaa.Patja on puolison haavapainaumia varten ja se tuotiin eilen.Mutta,mutta patjan päällinen on lyhyempi kuin patja eli patja on liian pitkä.Tappelin asian kanssa eilen ihan uuvuksiin asti ja sitten luovutin.Vika ei taatusti ole minussa.Tänään soitin apuvälineyksikköön,jossa nyt mietitään,mitä tehdään.Minä en aio tehdä mitään.
Kun sain eilen patjan ujutettua kireästä muovipussista irti,pullahti se kuin korkki samppanjapullosta,eikä enää takaisin mene.Painaakin kuin synti.Mitä synti sitten lieneekään painoltaan? Kaiketi paljon,kun ajattelee.Ja mitä on synti? Tätäkin joskus olen miettinyt. Ihmiset tietämättäänkin tekevät syntiä jollain tapaa päivittäin,kun oikein ankarasti mietimme.Minäkin äsken suivaannuin vahvistaen asiaa miedohkoilla ärräpäillä,kun jouduin puhelimessa kuuntelemaan ystävällisen automaattisen naisäänen pyyntöä odottamaan.Ja sama monella kielellä.Odotin yli puoli tuntia apuvälineyksikön vastaamista.Suljin,soitin uudestaan myöhemmin,suljin ja soitin uudestaan.Se oli syntiä,kun proput paloivat päässäni ja ajattelin yksiköstä ilkeästi.Hyvin ilkeästi.
Pesijähoitaja ei tänään tullutkaan.Siirtyy huomiseen.Kotiavussa on kuulemma "katastrofaalinen tilanne". Vein puolison suihkuun,vaihdoin painehaavan siteen,ajoin parran ja panin kuuntelemaan äänikirjaa.Fysioterapeuttipuolellakin jotain ehkä myös katastrofaalista,koska meille vaihtuu terapeutti.Uusi tulee ensi viikolla.Ihan sama,kunhan saataisiin ukko kävelemään.
Patjaan palatakseni.Se tullaan vaihtamaan ja epäkurantti viedään pois.Mutta koska,se taas on toinen asia.Ehkä heillä ei ollut oikean mittaista ja tuumailivat,ettei muori huomaa.Huomasi.Ylempi pää minussa vielä pelaa,vaikka ihan vähän hengästynkin juostessani ratikan perässä.Se taas johtuu ylipainosta.Eikä tarvitse ratikkaakaan.Eilen hengästyin myös,kun työnsin juosten pyörätuolia.Puoliso keikkui kuin pallo tuolissa,jota pomppimista vielä auttoi jalkakäytävän nupukiveys.Hyvä kun mies pysyi istumassa.Keräsimme katseita.
No ja tästä tulikin mieleeni kumma kyllä,että lukiessani puolisolle ääneen sairaalassa,palasin ajassa taaksepäin ja Hakasalmen huvilan alkuaikoihin. Aikaan,jolloin salaneuvos C.J.Walleen rakennutti huvilan Helsingin ulkopuolelle maantien varteen paikkaan,jonka nimi oli Majatalon haka.Nykyisin alue kuuluu kiinteästi kaupungin keskustaan Kiasman,Finlandia-talon,Musiikkitalon ja Kansallismuseon lähelle Mannerheimintiellä.Walleenin kuoltua hänen tytärpuolensa Aurora Karamzin sai huvilan haltuunsa.Karamzinin erottua tästä elämästä vuonna 1902 Italian renessanssiarkkitehtuurinen kaunis huvila siirtyi kaupungille ja on nyt kaupunginmuseona.
Huvilan kahvilan mainoskyltistä kirjoittaa Dessu lämminhenkisessä blogissaan Töölöntorin reunalta Mummonmarkat-tekstissään.Minäkin nähnyt tämän ihastuttavan markka-ajan mainoksen ohikulkiessani ja ollutkin joskus kahvilassa.
Kun sain eilen patjan ujutettua kireästä muovipussista irti,pullahti se kuin korkki samppanjapullosta,eikä enää takaisin mene.Painaakin kuin synti.Mitä synti sitten lieneekään painoltaan? Kaiketi paljon,kun ajattelee.Ja mitä on synti? Tätäkin joskus olen miettinyt. Ihmiset tietämättäänkin tekevät syntiä jollain tapaa päivittäin,kun oikein ankarasti mietimme.Minäkin äsken suivaannuin vahvistaen asiaa miedohkoilla ärräpäillä,kun jouduin puhelimessa kuuntelemaan ystävällisen automaattisen naisäänen pyyntöä odottamaan.Ja sama monella kielellä.Odotin yli puoli tuntia apuvälineyksikön vastaamista.Suljin,soitin uudestaan myöhemmin,suljin ja soitin uudestaan.Se oli syntiä,kun proput paloivat päässäni ja ajattelin yksiköstä ilkeästi.Hyvin ilkeästi.
Pesijähoitaja ei tänään tullutkaan.Siirtyy huomiseen.Kotiavussa on kuulemma "katastrofaalinen tilanne". Vein puolison suihkuun,vaihdoin painehaavan siteen,ajoin parran ja panin kuuntelemaan äänikirjaa.Fysioterapeuttipuolellakin jotain ehkä myös katastrofaalista,koska meille vaihtuu terapeutti.Uusi tulee ensi viikolla.Ihan sama,kunhan saataisiin ukko kävelemään.
Patjaan palatakseni.Se tullaan vaihtamaan ja epäkurantti viedään pois.Mutta koska,se taas on toinen asia.Ehkä heillä ei ollut oikean mittaista ja tuumailivat,ettei muori huomaa.Huomasi.Ylempi pää minussa vielä pelaa,vaikka ihan vähän hengästynkin juostessani ratikan perässä.Se taas johtuu ylipainosta.Eikä tarvitse ratikkaakaan.Eilen hengästyin myös,kun työnsin juosten pyörätuolia.Puoliso keikkui kuin pallo tuolissa,jota pomppimista vielä auttoi jalkakäytävän nupukiveys.Hyvä kun mies pysyi istumassa.Keräsimme katseita.
No ja tästä tulikin mieleeni kumma kyllä,että lukiessani puolisolle ääneen sairaalassa,palasin ajassa taaksepäin ja Hakasalmen huvilan alkuaikoihin. Aikaan,jolloin salaneuvos C.J.Walleen rakennutti huvilan Helsingin ulkopuolelle maantien varteen paikkaan,jonka nimi oli Majatalon haka.Nykyisin alue kuuluu kiinteästi kaupungin keskustaan Kiasman,Finlandia-talon,Musiikkitalon ja Kansallismuseon lähelle Mannerheimintiellä.Walleenin kuoltua hänen tytärpuolensa Aurora Karamzin sai huvilan haltuunsa.Karamzinin erottua tästä elämästä vuonna 1902 Italian renessanssiarkkitehtuurinen kaunis huvila siirtyi kaupungille ja on nyt kaupunginmuseona.
Huvilan kahvilan mainoskyltistä kirjoittaa Dessu lämminhenkisessä blogissaan Töölöntorin reunalta Mummonmarkat-tekstissään.Minäkin nähnyt tämän ihastuttavan markka-ajan mainoksen ohikulkiessani ja ollutkin joskus kahvilassa.
23. lokakuuta 2012
KETUTTAA
Tänään taas huomasin mitä on olla yksinhuoltaja.Puoliso lähetettiin sairaalasta eilen kotiin.Olimme molemmat iloisia tästä asiasta.Kuljettaja antoi kuoren,jossa oli tämän päivän lääkkeet.Kauhukseni huomasin samassa kuoressa lääkemääräyksen.No,asia selvä kuin pläkki,ei kun apteekkiin.Se ei ole aivan nurkan takana.Eikä se ole kovin yksinkertainen asia.Kysyin,jaksaako puoliso lähteä kaupungille.Sanoi jaksavansa.Tässä kohdin alkoi ketuttaa.Ei se että pitää retuuttaa puolisoa kaikkialla mukana vaan se yksinhuoltajuus ketutti.Tilasin auton.Pakkasin puolison lämpimästi matkaan ja kuljettaja haki rapusta,kuten sovittu oli.Kahden porrasaskelman takia.Puoliso kun ei kävele.
Lääkemääräyksessä olevia lääkkeitä ei ollut meidän apteekissamme.Olin tilannut kotiin kuljetuksen,ostanut kukkia lisää ja kävimme vielä Herkussakin.Aikaa oli niukalti auton tuloon ja minun oli lykittävä pyörätuoli apteekkiin,jossa lääkkeitä oli.Pistin juoksuksi.Apteekissa oli 23 asiakasta ennen minua.Istuivat hiljaa kuin kirkossa.Ketuttaminen paisui.Pyysin eräältä farmaseutilta erikoiskohtelua,kun hänellä ei sattunut olemaan asiakastakaan.Kerroin kaiken.Että en voinut tähän apteekkiin ottaa ulkona palelevaa halvaantunutta miestäni mukaan,kun apteekkiin oli portaita,kiire on tilattuun autoon ja mitä varten näitä lääkkeitä ei ole kaikissa apteekeissa ja miksi teillä ei ole edes luiskia pyörätuolia varten.Farmaseutti katseli minua ja seiniä pelästyneenä.Kesti ikuisuuden,kun hän naputteli lääkkeitten nimiä koneelleen,laskeskeli kuuriin tulevaa määrää sekä summaa,joka oli pöyristyttävän suuri.Satsi maksoi ilman Kela-korvausta monta sataa euroa.Mitä ihmeen lääkkeitä nämä tämmöiset ovat,ulvahdin itsekseni.Maksoin kassalla ja kassapoju ei osannut antaa takaisin 15 senttiä,vaikka se luki kuitissa.Meni ressukka sekaisin.Farmaseutti ojensi vieressä lääkepussukan ja minä kyllä kiitin kauniisti,syöksyin ulos ja jälleen juoksua sinne,minne olin auton tilannut.Stockmannin eteen.Ehdimme nippanappa.Auto tulla suihki,kun käännyimme kulmasta.
Puoliso oli uupunut.Se näkyi kasvoista ja minua koko ajan ketutti.Laitoin ruuan ja syötyämme panin puolison nukkumaan.Itse huoahdin syvään ja pitkään,retkahdin sohvalle ja ajattelin korjata astiat pöydältä joskus ensi vuonna tai ehkä jouluksi sentään.
Mutta mikä tässä puolison kotiin tulossa on hienoa,on se että Clostridium on todellakin historiaa ja äijä hyväntuulinen ja pelottavan pirteä.Hän jopa seisoo jaloillaan! Mutta Clostridium jätti jälkeensä suolistotulehduksen,johon näitä arvokkaita antibioottikapseleita nyt otetaan neljästi päivässä.Enkä enää kärvistele hintaa,jos niistä on apua.
Huomenna kerron makuuhaavoille sopivasta patjasta,joka tänään tuotiin.Se ei nimittäin ole sopiva.
Lääkemääräyksessä olevia lääkkeitä ei ollut meidän apteekissamme.Olin tilannut kotiin kuljetuksen,ostanut kukkia lisää ja kävimme vielä Herkussakin.Aikaa oli niukalti auton tuloon ja minun oli lykittävä pyörätuoli apteekkiin,jossa lääkkeitä oli.Pistin juoksuksi.Apteekissa oli 23 asiakasta ennen minua.Istuivat hiljaa kuin kirkossa.Ketuttaminen paisui.Pyysin eräältä farmaseutilta erikoiskohtelua,kun hänellä ei sattunut olemaan asiakastakaan.Kerroin kaiken.Että en voinut tähän apteekkiin ottaa ulkona palelevaa halvaantunutta miestäni mukaan,kun apteekkiin oli portaita,kiire on tilattuun autoon ja mitä varten näitä lääkkeitä ei ole kaikissa apteekeissa ja miksi teillä ei ole edes luiskia pyörätuolia varten.Farmaseutti katseli minua ja seiniä pelästyneenä.Kesti ikuisuuden,kun hän naputteli lääkkeitten nimiä koneelleen,laskeskeli kuuriin tulevaa määrää sekä summaa,joka oli pöyristyttävän suuri.Satsi maksoi ilman Kela-korvausta monta sataa euroa.Mitä ihmeen lääkkeitä nämä tämmöiset ovat,ulvahdin itsekseni.Maksoin kassalla ja kassapoju ei osannut antaa takaisin 15 senttiä,vaikka se luki kuitissa.Meni ressukka sekaisin.Farmaseutti ojensi vieressä lääkepussukan ja minä kyllä kiitin kauniisti,syöksyin ulos ja jälleen juoksua sinne,minne olin auton tilannut.Stockmannin eteen.Ehdimme nippanappa.Auto tulla suihki,kun käännyimme kulmasta.
Puoliso oli uupunut.Se näkyi kasvoista ja minua koko ajan ketutti.Laitoin ruuan ja syötyämme panin puolison nukkumaan.Itse huoahdin syvään ja pitkään,retkahdin sohvalle ja ajattelin korjata astiat pöydältä joskus ensi vuonna tai ehkä jouluksi sentään.
Mutta mikä tässä puolison kotiin tulossa on hienoa,on se että Clostridium on todellakin historiaa ja äijä hyväntuulinen ja pelottavan pirteä.Hän jopa seisoo jaloillaan! Mutta Clostridium jätti jälkeensä suolistotulehduksen,johon näitä arvokkaita antibioottikapseleita nyt otetaan neljästi päivässä.Enkä enää kärvistele hintaa,jos niistä on apua.
Huomenna kerron makuuhaavoille sopivasta patjasta,joka tänään tuotiin.Se ei nimittäin ole sopiva.
22. lokakuuta 2012
VIIKKO ALKAA HYVIN
Soittivat eilen sairaalasta: puoliso kotiutetaan tänään.Ripulista on päästy eroon ja sen olenkin jo aistinut hänen huoneessaan käydessäni.Eristyshuone-lappu on ovesta poistettu,eivätkä hoitajat enää pukeudu tartuntaa ehkäiseviin esiliinoihin ja suojakäsineisiin.Vein eilen puolisolle vaatteet,kun vietiin ambulanssissa pelkässä pyjamassa,jonka kiikutin kotiin pesuun.Hansikkaat unohdin,mutta hänet tuodaan inva-autossa,jotta tuskin ehtii palella.Tällä kerralla en mene hakemaan.Kuljettajalla tarkat ohjeet,mistä ovesta ja mikä koodi.
Olisin voinut tämän "vapaan" viikon toki toisella lailla hyödyntää.Mutta kun kuitenkin päivittäinen elämä on pyörinyt sairaalassa käyntien ympärillä,en ole oikein edes ajatellut muuta tekemistä niiden lisäksi.No,olinhan kampaajalla ja tapasin H:n.Syksyn värejäkään en ole muualla katsellut kuin pihalla.jossa puut alkavat jo hyvää vauhtia kaljuuntua.Ratikkapysäkille mennessä olen kahlannut tammen lehdissä.Raitiovaunut liukastelleet lehtien täyttämillä kiskoilla ja pysäkille pysähtyminen mennyt usein vähän pitkäksi.Ihmisillä jo vankat kylmää ehkäisevät vaatteet päällään ja minäkin siirtynyt ulsteriin ja nilkkureihin.Turkiksiakin vilahtelee jo katukuvassa.
Eilisiltana katselin tanssit tähtien kanssa.Aina vaan Ristomatti Ratia kilvassa mukana.Antti "Kanki" Kaikkonen näkyi eilen yleisön joukossa.Ehkä hänellä on sympatiat Ratian puolella.Ihan kiva ohjelma,jonka parissa minä ainakin viihdyn.Hatunnosto opettajien pareille,sillä edistys on joidenkin kohdalla huimaa.Tosin luultavasti vaativan työn takana,sillä tanssitaito ei tokikaan parane ilman harjoittelua.
Kirjoittamisessa oli tauko.Olen ollut jo kaupungilla ruuan hankinnassa,kun en tiedä,milloin puoliso on valmis ulos.Pitää aina varautua.Uusi patja tulee tällä viikolla.Lupasivat apuvälinehuollossa.Paras mahdollinen haavapainaumille.Tästä alkaa taas rutiinit kotiapu-lähihoitajineen ja terapeuttineen.Tuuraajan saan vasta marraskuun puolessa välissä.Kyllä tämä tästä.
Olisin voinut tämän "vapaan" viikon toki toisella lailla hyödyntää.Mutta kun kuitenkin päivittäinen elämä on pyörinyt sairaalassa käyntien ympärillä,en ole oikein edes ajatellut muuta tekemistä niiden lisäksi.No,olinhan kampaajalla ja tapasin H:n.Syksyn värejäkään en ole muualla katsellut kuin pihalla.jossa puut alkavat jo hyvää vauhtia kaljuuntua.Ratikkapysäkille mennessä olen kahlannut tammen lehdissä.Raitiovaunut liukastelleet lehtien täyttämillä kiskoilla ja pysäkille pysähtyminen mennyt usein vähän pitkäksi.Ihmisillä jo vankat kylmää ehkäisevät vaatteet päällään ja minäkin siirtynyt ulsteriin ja nilkkureihin.Turkiksiakin vilahtelee jo katukuvassa.
Eilisiltana katselin tanssit tähtien kanssa.Aina vaan Ristomatti Ratia kilvassa mukana.Antti "Kanki" Kaikkonen näkyi eilen yleisön joukossa.Ehkä hänellä on sympatiat Ratian puolella.Ihan kiva ohjelma,jonka parissa minä ainakin viihdyn.Hatunnosto opettajien pareille,sillä edistys on joidenkin kohdalla huimaa.Tosin luultavasti vaativan työn takana,sillä tanssitaito ei tokikaan parane ilman harjoittelua.
Kirjoittamisessa oli tauko.Olen ollut jo kaupungilla ruuan hankinnassa,kun en tiedä,milloin puoliso on valmis ulos.Pitää aina varautua.Uusi patja tulee tällä viikolla.Lupasivat apuvälinehuollossa.Paras mahdollinen haavapainaumille.Tästä alkaa taas rutiinit kotiapu-lähihoitajineen ja terapeuttineen.Tuuraajan saan vasta marraskuun puolessa välissä.Kyllä tämä tästä.
21. lokakuuta 2012
VAPAA KASVATUS
Tämä on taas kasvatustarinointia.Tarinaa huonosti kasvatetuista lapsista,joihin olen kahtena peräkkäisenä päivänä törmännyt.Ensimmäinen törmäys tapahtui Stockmannin samppanjabaarissa.Lähipöytään tuli isä,äiti ja noin kymmen-vuotias pojannaskali,jolla oli jalkapallo kainalossaan.Hän alkoi muina poikina pelata pallolla.Juoksi pöytien välissä palloa potkiskellen ja heitellen.Vanhemmat olivat syventyneet muuhun.Nainen puuteroimiseen ja mies leivoksen syömiseen,jonka mausta ei pitänyt ilmeestä päätellen.Poika uurasti jatkuvalla häirinnällä.Meitä sekä muita.Pelkäsimme kaiken aikaa saavamme pallon kasvoillemme tai ainakin kaatamaan lasimme.Perhe lähti,eikä suurempaa vahinkoa syntynyt.Miksi vanhemmat eivät hillinneet jälkikasvuaan? Ja miksi henkilökunta ei puuttunut? Olivat tietysti saaneet itse sen kuuluisan "vapaan kasvatuksen".Lapsella ei ole kieltoja,rajoja,ei eroa oikealla ja väärällä.Hän hallitsee ja määrää tahdin.Vanhemmat oppivat nopeasti ja nyt me saamme nähdä tuloksia päivittäin.Ja nämä lapset kasvattavat omat lapsensa saman metodin mukaan ja he taas omansa sukupolvesta toiseen.
Olin eilen sairaalaan mennessäni lisäämässä ratikkakorttiini rahaa Stockmannilla.Astuttuani hissistä ulos sain vastaani mekastavan ja juoksevan lapsilauman,joista eräs osui minuun.Heillä oli ainakin yksi kaitsija,johon loin katseen.Pitkän ja merkitsevän.Lapset törmäilivät ihmisiin huutamisen ja riehumisen huumassa.Loin lisää katsetta ja nyt entistä merkitsevämmin.Se tepsi.Kaitsija kokosi laumansa ja pakotti riviin penkille seinän viereen,jossa huohottavat ja hikiset tenavat rauhoittuivat.
Eikö lasten kaitsija olisi voinut huomata itsekin paikan olleen aivan väärän riehumiseen? No,ehkä hänkin oli saanut tämän kuuluisan kasvatuksen,jossa ei toisia ihmisiä oteta huomioon.Jossa kiellot eivät kuulu asiaan.Minun tuuraajani kertoi tässä kerran pienen tarinan.Kun lapset olivat pieniä hän joutui kieltämään heitä silloin tällöin.Eräs rouvaystävä oli vilpittömästi ihmetellyt lasten tottelevaisuutta ja kysynyt "totteleeks ne sua?".Tuuraaja oli vastannut "tietysti,minähän olen heidän äitinsä".Vanhemmat ovat auktoriteetteja,aikuisia ja heidän sanansa on laki lasten ollessa pieniä.Näin pitäisi olla.
Kello käy neljää aamutuimassa.Heräsin yllättäen nähtyäni unen,joka kertoi kolmiodraamasta,jossa minulta näyttävä nainen oli yhtenä osapuolena.Menen takaisin vuoteeseen.Ulkona sataa.
Olin eilen sairaalaan mennessäni lisäämässä ratikkakorttiini rahaa Stockmannilla.Astuttuani hissistä ulos sain vastaani mekastavan ja juoksevan lapsilauman,joista eräs osui minuun.Heillä oli ainakin yksi kaitsija,johon loin katseen.Pitkän ja merkitsevän.Lapset törmäilivät ihmisiin huutamisen ja riehumisen huumassa.Loin lisää katsetta ja nyt entistä merkitsevämmin.Se tepsi.Kaitsija kokosi laumansa ja pakotti riviin penkille seinän viereen,jossa huohottavat ja hikiset tenavat rauhoittuivat.
Eikö lasten kaitsija olisi voinut huomata itsekin paikan olleen aivan väärän riehumiseen? No,ehkä hänkin oli saanut tämän kuuluisan kasvatuksen,jossa ei toisia ihmisiä oteta huomioon.Jossa kiellot eivät kuulu asiaan.Minun tuuraajani kertoi tässä kerran pienen tarinan.Kun lapset olivat pieniä hän joutui kieltämään heitä silloin tällöin.Eräs rouvaystävä oli vilpittömästi ihmetellyt lasten tottelevaisuutta ja kysynyt "totteleeks ne sua?".Tuuraaja oli vastannut "tietysti,minähän olen heidän äitinsä".Vanhemmat ovat auktoriteetteja,aikuisia ja heidän sanansa on laki lasten ollessa pieniä.Näin pitäisi olla.
Kello käy neljää aamutuimassa.Heräsin yllättäen nähtyäni unen,joka kertoi kolmiodraamasta,jossa minulta näyttävä nainen oli yhtenä osapuolena.Menen takaisin vuoteeseen.Ulkona sataa.
19. lokakuuta 2012
KEPEÄSTI TÄTÄ PÄIVÄÄ
H:lla ja minulla treffit kellon alla ja sitten oli seuraavaksi tuulahdus ylellisyyttä.Istuimme valkoisissa nojatuoleissa pienen pöydän ääressä ja nautimme samppanjasta,pienistä tyylikkäistä lohi- ja katkarapu-sekä kanavoileivistä.Vielä neljä macaronia ja lisää samppanjaa.Aika kului rattoisasti ja hiukan haikeissakin merkeissä,sillä H lähtee parin viikon päästä Turkkiin puoleksi vuodeksi.Halasimme kuten vanhoilla ystävillä tapana on ja erosimme.Minä hyppäsin neloseen ja ajoin sairaalaan.
Puoliso nukkui ja minä herätin.Ajoin parran,annoin hedelmäsalaatin ja luin ääneen.Tuloksia ei vieläkään kokeista.Kukaan ei marissut puolison hoidosta,jonka tänäänkin hyvillä mielin merkille panin.Itse potilas oli unelias,mutta hyväntuulinen ja hajuton.Lienemmekö jo pääsemäisillämme ripulitaudista eroon? Ja sehän tietää kotiin tuloa.
Tämän sairaalareissun aikana olen ollut vähemmän huolestunut kuin edellisellä kerralla.Olen jopa hetkittäin nauttinut yksinolostani.Ei öisiä puuhasteluja puhdistamisen merkeissä,ei konepyykkiä kolmekin kertaa päivässä,ei valpasta olemista kaikki aistit levällään.Vaan uneliasta loikoilemista sohvalla iltasella,Herkun valmista ruokaa. Äänikirjaa vuoteessa kuunnellessa ei ole tarvinnut pitää korvanappeja.
Olen vajonnut Mozartin pianosonaatteihin,Beethovenin sinfonioihin ja Bachin kantaatteihin silmät ummessa musiikille antautuen.Olen mennyt ajoissa nukkumaan,herännyt säälliseen aikaan,imuroinut ja pyyhkinyt pölyt muualta paitsi korkeitten kaappien päältä (vaatii tikapuut) ja maljakkohyllyistä (vaatii viitseliäisyyttä).Ostin Chanelin tuotteita lahjaksi itselleni ja torilta kimpullisen kukkia.Kuuntelen häpeämättömästi puhelinkeskusteluja nelossa (mitäs puhuvat julkisessa kulkuvälineessä) ja muistan aina kurkata Nordenskiöldinkatua ylittäessämme Mannerheimintiellä ylös loivaa mäkeä kohti sitä taloa Messeniuksenkadulla,jossa olen ison osan elämääni viettänyt.Kuulen ilonpidon,kun leikimme kirkonrottaa,näen asfaltissa parbidaruudut ja ison kaltsin suuret puut.Nyt on vain pelkkä katu ja kaltsin paikalla KELA,ei lapsiakaan enää mekastamassa.Ratikka jatkaa matkaa.Minä katselen sen ikkunasta Töölöä.Pian olemme Tukholmankadulla.Astun vaunusta ulos.
Puoliso nukkui ja minä herätin.Ajoin parran,annoin hedelmäsalaatin ja luin ääneen.Tuloksia ei vieläkään kokeista.Kukaan ei marissut puolison hoidosta,jonka tänäänkin hyvillä mielin merkille panin.Itse potilas oli unelias,mutta hyväntuulinen ja hajuton.Lienemmekö jo pääsemäisillämme ripulitaudista eroon? Ja sehän tietää kotiin tuloa.
Tämän sairaalareissun aikana olen ollut vähemmän huolestunut kuin edellisellä kerralla.Olen jopa hetkittäin nauttinut yksinolostani.Ei öisiä puuhasteluja puhdistamisen merkeissä,ei konepyykkiä kolmekin kertaa päivässä,ei valpasta olemista kaikki aistit levällään.Vaan uneliasta loikoilemista sohvalla iltasella,Herkun valmista ruokaa. Äänikirjaa vuoteessa kuunnellessa ei ole tarvinnut pitää korvanappeja.
Olen vajonnut Mozartin pianosonaatteihin,Beethovenin sinfonioihin ja Bachin kantaatteihin silmät ummessa musiikille antautuen.Olen mennyt ajoissa nukkumaan,herännyt säälliseen aikaan,imuroinut ja pyyhkinyt pölyt muualta paitsi korkeitten kaappien päältä (vaatii tikapuut) ja maljakkohyllyistä (vaatii viitseliäisyyttä).Ostin Chanelin tuotteita lahjaksi itselleni ja torilta kimpullisen kukkia.Kuuntelen häpeämättömästi puhelinkeskusteluja nelossa (mitäs puhuvat julkisessa kulkuvälineessä) ja muistan aina kurkata Nordenskiöldinkatua ylittäessämme Mannerheimintiellä ylös loivaa mäkeä kohti sitä taloa Messeniuksenkadulla,jossa olen ison osan elämääni viettänyt.Kuulen ilonpidon,kun leikimme kirkonrottaa,näen asfaltissa parbidaruudut ja ison kaltsin suuret puut.Nyt on vain pelkkä katu ja kaltsin paikalla KELA,ei lapsiakaan enää mekastamassa.Ratikka jatkaa matkaa.Minä katselen sen ikkunasta Töölöä.Pian olemme Tukholmankadulla.Astun vaunusta ulos.
18. lokakuuta 2012
UUSI PÄIVÄ JA KAIKKI HYVIN
Eiliset hoitajat sairaalassa poissa.Tämänpäiväiset aivan ihania.Kun tulivat jälleen kerran puolison puhdistamaan,kysyivät lähtiessään,tarvitsenko jotain.En tarvinnut ja mitähän se olisi ollut? Puoliso sen sijaan äkäinen kuin ampiainen,mutta rauhoittui.Hedelmätkin kelpasivat samoin ääneen lukemiseni Helsingin historiasta.Ääni meni.
Kampaajallakin kävin ja esittelin ylpeänä itse nirhaisemaani otsatukkaa.Eipä tuo saanut ammatti-ihmisen hyväksyntää.Piti isona haasteena sen saamista siihen kuntoon,että kehtaa näyttää.Sulloin uuden tukkani baskerin alle ja lähdin sateeseen.Onneksi oli suoja mukana.Ratikka aivan täynnä sateelle tuoksuvia märkiä ihmisiä.Lapset ja nuoriso istui,aikuiset ja vaivaiset seisoivat.Ei tämmöistä ollut,kun minä olin lapsi ja nuori.Eikä tällä kerralla olut semmoista setääkään,joka olisi komentanut jonkun teinin antamaan paikkansa vanhemmalle henkilölle.Muutaman kerran on ollut tämmöinen hyvien tapojen ekspertti matkassa. Sai kuin saikin muutaman pojankoltiaisen nousemaan.Tämmöisiä setiä tarvitsemme kipeästi enemmän.Miksi ei myös tätejä.
Huomenna tapaan H:n.Menemme Stockmannin samppanjabaariin ja nautimme toistemme seurasta ja kuplivaisesta pienten suolaisten kanssa.Ylellistä.
Olen ostanut taskulampun.Vanha sanoutui yhteistyöstämme irti ja tämä on pieni ja ledvaloinen kapistus.Jouduin tietysti kamppailemaan pattereiden kanssa.Mikä pannaan pluspuoli alaspäin ja mikä taas miinukselle.Että oli vaikeaa.Mutta yritysten ja monen erehdyksen kautta onnistuin.Illalla panin pimeäksi ja leikin fikkarini kanssa.Vanhan panin roskikseen hyvin palvelleena ja isäni ostamana.Isokin oli,kuin halko.Tämä on kevyt ja näppärä,naiselle niin sopiva.
Kampaajallakin kävin ja esittelin ylpeänä itse nirhaisemaani otsatukkaa.Eipä tuo saanut ammatti-ihmisen hyväksyntää.Piti isona haasteena sen saamista siihen kuntoon,että kehtaa näyttää.Sulloin uuden tukkani baskerin alle ja lähdin sateeseen.Onneksi oli suoja mukana.Ratikka aivan täynnä sateelle tuoksuvia märkiä ihmisiä.Lapset ja nuoriso istui,aikuiset ja vaivaiset seisoivat.Ei tämmöistä ollut,kun minä olin lapsi ja nuori.Eikä tällä kerralla olut semmoista setääkään,joka olisi komentanut jonkun teinin antamaan paikkansa vanhemmalle henkilölle.Muutaman kerran on ollut tämmöinen hyvien tapojen ekspertti matkassa. Sai kuin saikin muutaman pojankoltiaisen nousemaan.Tämmöisiä setiä tarvitsemme kipeästi enemmän.Miksi ei myös tätejä.
Huomenna tapaan H:n.Menemme Stockmannin samppanjabaariin ja nautimme toistemme seurasta ja kuplivaisesta pienten suolaisten kanssa.Ylellistä.
Olen ostanut taskulampun.Vanha sanoutui yhteistyöstämme irti ja tämä on pieni ja ledvaloinen kapistus.Jouduin tietysti kamppailemaan pattereiden kanssa.Mikä pannaan pluspuoli alaspäin ja mikä taas miinukselle.Että oli vaikeaa.Mutta yritysten ja monen erehdyksen kautta onnistuin.Illalla panin pimeäksi ja leikin fikkarini kanssa.Vanhan panin roskikseen hyvin palvelleena ja isäni ostamana.Isokin oli,kuin halko.Tämä on kevyt ja näppärä,naiselle niin sopiva.
TYÖTAAKKA
No,yritän ymmärtää sairaanhoitajien työtaakkaa.Ensimmäistä kertaa koen,että sairaalassa ei oikein saisi olla sairas ainakaan sillä tavoin kuten minun puolisoni.Minulle valitetaan,mitenkä hänestä on vaivaa.Hän on eri osastolla kuin elo-syyskuussa.Hänestä ON vaivaa.Minulle ollut jo melkein 9 vuotta.Ne samat vaivat ja työt kuin sairaanhoitajilla nyt.Kun mainitsen hänen käytöksensä johtuvan saamastaan aivoinfarktista,hoitajat sanovat ymmärtävänsä.Missä se ymmärrys on,kun sitä eniten tarvitaan?
Puolisoni aivot eivät toimi niin kuin aivan terveellä ihmisellä.Hän ei osaa hahmottaa asioita.Hän ei tee vääriä ratkaisuja vain kiusatakseen.Hän ei edes tiedä käyttäytyvänsä tavalla,joka ei hoitajia miellytä olemalla hoitotoimenpiteiden aikana hankala.Minulle myös sanotaan,että kun potilas on eristyshuoneessa,sinne meneminen on työläämpää kuin mennessä muuhun huoneeseen ja nyt joutuu käymään usein,eikä siihen ole aikaa.Olen suunnattoman pahoillani,että puoliso sai tämän ripulin juuri tässä sairaalassa ollessaan siellä edellisen kerran.Se jatkui kotona lievempänä ja sitten uusiutui kokonaan. Jos hän ei olisi sairastunut sairaalassa,hänen ei tarvitsisi olla hoitajien riesana kaikkine muine aivoinfarktista johtuvine käytöksineen.
Olen nyt joutunut tekemisiin sairaanhoitajien työuupumuksen kanssa sekä sen,että henkilökuntaa on liian vähän,palkka pieni työmäärään verrattuna jne. Mieheni ei kuitenkaan tahallaan saanut edellisen kerran antibiooteista Clostridium difficileä.Siitä sanotaan sen olevan yleisin mikrobilääkehoitoon liittyvän ripulin aiheuttaja sairaalassa.Hän aivan varmasti olisi tahtonut välttää suolistobakteerin pesiytymisen sisuksiinsa.Ripuli ei ole hänen vikansa.Eikä liioin se,kun hän sai vuonna 2003 aivoinfarktin.
Ehkä nämä hoitajat eivät itse iäkkäänä sairastu tai jos,ovat helppoja hoidettavia,vaivattomia ja vain aivan vähän sairaita.Eivätkä he taatusti muista/ajattele omaa aikaansa sairaitten potilaittensa parissa ja sitä,kuinka he huolestuneille omaisille valittivat potilaan aiheuttamaa ylimääräistä työtä.Mikä sairaanhoitotyössä on ylimääräistä?
Puolisoni aivot eivät toimi niin kuin aivan terveellä ihmisellä.Hän ei osaa hahmottaa asioita.Hän ei tee vääriä ratkaisuja vain kiusatakseen.Hän ei edes tiedä käyttäytyvänsä tavalla,joka ei hoitajia miellytä olemalla hoitotoimenpiteiden aikana hankala.Minulle myös sanotaan,että kun potilas on eristyshuoneessa,sinne meneminen on työläämpää kuin mennessä muuhun huoneeseen ja nyt joutuu käymään usein,eikä siihen ole aikaa.Olen suunnattoman pahoillani,että puoliso sai tämän ripulin juuri tässä sairaalassa ollessaan siellä edellisen kerran.Se jatkui kotona lievempänä ja sitten uusiutui kokonaan. Jos hän ei olisi sairastunut sairaalassa,hänen ei tarvitsisi olla hoitajien riesana kaikkine muine aivoinfarktista johtuvine käytöksineen.
Olen nyt joutunut tekemisiin sairaanhoitajien työuupumuksen kanssa sekä sen,että henkilökuntaa on liian vähän,palkka pieni työmäärään verrattuna jne. Mieheni ei kuitenkaan tahallaan saanut edellisen kerran antibiooteista Clostridium difficileä.Siitä sanotaan sen olevan yleisin mikrobilääkehoitoon liittyvän ripulin aiheuttaja sairaalassa.Hän aivan varmasti olisi tahtonut välttää suolistobakteerin pesiytymisen sisuksiinsa.Ripuli ei ole hänen vikansa.Eikä liioin se,kun hän sai vuonna 2003 aivoinfarktin.
Ehkä nämä hoitajat eivät itse iäkkäänä sairastu tai jos,ovat helppoja hoidettavia,vaivattomia ja vain aivan vähän sairaita.Eivätkä he taatusti muista/ajattele omaa aikaansa sairaitten potilaittensa parissa ja sitä,kuinka he huolestuneille omaisille valittivat potilaan aiheuttamaa ylimääräistä työtä.Mikä sairaanhoitotyössä on ylimääräistä?
16. lokakuuta 2012
PÄIVÄN PUUHAT
Taas nelosmatkailemista Katajanokalta Meilahteen päivittäin.Puoliso Haartmanissa ja vanha ripulivaiva riesana.Romahti kotona ja ambulanssissa mentiin.Tutkitaan.On eristyksissä.Mutta aika pirteänä,minkä iloisena merkille panin.Ilmoitin,etten ota kotiin,ennen kuin ovat selvittäneet ripulin syyn ja poistaneet sen päiväjärjestyksestämme.
Vein kukkakimpun Säveltäjälle kiitokseksi levyistä.Itse ei vastaan ottanut,vaan puolisonsa,joka antoi poskisuukon kukista.Säveltäjän puolesta.Kyllä hyvä naapuruus on poikaa.Ystäväni H:n tapaan perjantaina drinkin merkeissä ja kampaajakin varattu tällä viikolla.Siivoskelen nyt joutessani kotona ja olen päättänyt olla liikoja murehtimatta.Peruutin hoitajan ja fysioterapeutin tulon ja huomenna ilmoitan tuuraajalle,että taas pidetään paussia.Söin jääkaapista nakkikastikkeen lopun makean kuohuviinin kanssa.Eikö mukamas sovi yhteen? Kyllä muuten sopii,kun pannaan sopimaan.
Katselin nelosen ikkunasta tänään sateensuojia.Ei kahta samanlaista.No,mustia miehillä.Mutta aikamoinen värien kirjo.Joku valitsee asuun sopivan.Toinen mielialan mukaan.Kuka nappaa mukaansa vain jonkun suojan lähtiessään.Ratikassa huokailtiin: aina sataa.Sade on ihan kivaa,jos ei itse kastu.Lapsena joskus ei piitattu.Vaikka kaatosateessa ja hauskaa oli.Kun kerran kastui,niin anti mennä lisää.Ratikassa myös yskittiin ja niistettiin.Flunssa tullut kaupunkiin.Kotiin tullessa nelonen pullisteli Ruotsiin menijöistä ja hilpeä oli tunnelma.Ilta ja yö laivalla,menoa ja meininkiä,ehkä dagen efter aamulla,hippunen katumusta.Mitä tuli tehtyä.
"Tulevan päivän huoli mielestäsi heitä
ja menneest´ älä itke kaipuun kyyneleitä!
Juo viiniä ja sulohuulten hurmaa:
äl´ aikas turhaan anna lentää tuulen teitä!"
(Omar Khaijam,persialainen,1048-1131)
Vein kukkakimpun Säveltäjälle kiitokseksi levyistä.Itse ei vastaan ottanut,vaan puolisonsa,joka antoi poskisuukon kukista.Säveltäjän puolesta.Kyllä hyvä naapuruus on poikaa.Ystäväni H:n tapaan perjantaina drinkin merkeissä ja kampaajakin varattu tällä viikolla.Siivoskelen nyt joutessani kotona ja olen päättänyt olla liikoja murehtimatta.Peruutin hoitajan ja fysioterapeutin tulon ja huomenna ilmoitan tuuraajalle,että taas pidetään paussia.Söin jääkaapista nakkikastikkeen lopun makean kuohuviinin kanssa.Eikö mukamas sovi yhteen? Kyllä muuten sopii,kun pannaan sopimaan.
Katselin nelosen ikkunasta tänään sateensuojia.Ei kahta samanlaista.No,mustia miehillä.Mutta aikamoinen värien kirjo.Joku valitsee asuun sopivan.Toinen mielialan mukaan.Kuka nappaa mukaansa vain jonkun suojan lähtiessään.Ratikassa huokailtiin: aina sataa.Sade on ihan kivaa,jos ei itse kastu.Lapsena joskus ei piitattu.Vaikka kaatosateessa ja hauskaa oli.Kun kerran kastui,niin anti mennä lisää.Ratikassa myös yskittiin ja niistettiin.Flunssa tullut kaupunkiin.Kotiin tullessa nelonen pullisteli Ruotsiin menijöistä ja hilpeä oli tunnelma.Ilta ja yö laivalla,menoa ja meininkiä,ehkä dagen efter aamulla,hippunen katumusta.Mitä tuli tehtyä.
"Tulevan päivän huoli mielestäsi heitä
ja menneest´ älä itke kaipuun kyyneleitä!
Juo viiniä ja sulohuulten hurmaa:
äl´ aikas turhaan anna lentää tuulen teitä!"
(Omar Khaijam,persialainen,1048-1131)
15. lokakuuta 2012
ENNÄTYKSIÄ
Nyt on ihminen sitten lennellyt maahan laskuvarjon varassa korkeammalta kuin kukaan muu.Teki siinä ohessa myös ennätyksen rikkomalla äänivallin,jota ei kukaan ilman asianmukaisia vehkeitä ole aiemmin tehnyt..On siinä juttua kerrottavaksi pitkälle eteenpäin.Ja itsellä on tietysti hyvä ja tyytyväinen mieli.Ihmisellä on valtava tarve tehdä sellaista,jota ei kukaan muu ole tehnyt.Joku kiipeilee ilman köysiä maailman korkeimpien rakennusten seinillä.Joku sukeltaa syvemmälle mereen kuin kukaan muu.Joku syö yhtäkyytiä kananmunia enemmän kuin kukaan muu.Kyyhötetään hengenvaarallisen kuumassa saunassa kauemmin muita tai kökötetään pisimmän ajan paljaalla takamuksella muurahaispesässä.Yhteen aikaan tungettiin joukolla hyvin pieneen autoon siinäkin ennätystä hamuten.Tehdään kaikenlaista yksin tai porukalla,mistä pääsee julkisuuteen hetkeksi tai peräti Guinessin ennätysten kirjaan.Olemme me eläinkunnan kummallisimpia otuksia.
No,ja sitten on eräs dosentti,joka mustamaalaa Suomea sen kuin kerkiää.Saa meidät outoon valoon itäisessä naapurissa.Nyt käsitellään dosentin sanomisia jo ihan ministeritasollakin.Että meillä täällä otettaisiin lapsia huostaan aivan tuosta vaan pelkän kansallisuuden nojalla.Höpö,höpö.Kyllä huostaan ottoon on muut painavammat syyt.Dosentti puhuu suulla suuremmalla väittäen Suomessa olevan jonkunlaisia keskitysleirin tapaisia paikkoja,jonne lapset pannaan ja jossa ovat huonossa hoidossa.Sieltä kuulemma ressut yrittävät karata ja joku onnistuukin.Alkaa etsiä vanhempiaan epätoivoisena.Miten tämmöinen yksi dosentti saakin noin paljon hallaa aikaan lausunnoillaan.Ja miksi ihmeessä hän näin tekee? Tätä itsetykönäni syvästi ihmettelen.Kuin myös moni meistä muu.
Pihakoivut aivan keltaiset.Pimeä päivä.Yön sateli.Jouduin taas valvomaan.Vaeltelin,kuuntelin äänikirjaa,katselin televisiota ja ikkunoista ulos,käväisin parvekkeella,vein puolison tiettyyn paikkaan meitä yhä piinaaman mahatudin saattelemana,pesin ja puhdistin,kävin pihalla ja ryömiskelin hetken itsesäälin syöväreissä.Vaikka aamu ei ollutkaan valoisa ilman puolesta,on se kuitenkin uuden päivän alku ja kaikki saattaa olla paremmin.
No,ja sitten on eräs dosentti,joka mustamaalaa Suomea sen kuin kerkiää.Saa meidät outoon valoon itäisessä naapurissa.Nyt käsitellään dosentin sanomisia jo ihan ministeritasollakin.Että meillä täällä otettaisiin lapsia huostaan aivan tuosta vaan pelkän kansallisuuden nojalla.Höpö,höpö.Kyllä huostaan ottoon on muut painavammat syyt.Dosentti puhuu suulla suuremmalla väittäen Suomessa olevan jonkunlaisia keskitysleirin tapaisia paikkoja,jonne lapset pannaan ja jossa ovat huonossa hoidossa.Sieltä kuulemma ressut yrittävät karata ja joku onnistuukin.Alkaa etsiä vanhempiaan epätoivoisena.Miten tämmöinen yksi dosentti saakin noin paljon hallaa aikaan lausunnoillaan.Ja miksi ihmeessä hän näin tekee? Tätä itsetykönäni syvästi ihmettelen.Kuin myös moni meistä muu.
Pihakoivut aivan keltaiset.Pimeä päivä.Yön sateli.Jouduin taas valvomaan.Vaeltelin,kuuntelin äänikirjaa,katselin televisiota ja ikkunoista ulos,käväisin parvekkeella,vein puolison tiettyyn paikkaan meitä yhä piinaaman mahatudin saattelemana,pesin ja puhdistin,kävin pihalla ja ryömiskelin hetken itsesäälin syöväreissä.Vaikka aamu ei ollutkaan valoisa ilman puolesta,on se kuitenkin uuden päivän alku ja kaikki saattaa olla paremmin.
14. lokakuuta 2012
NYKYMUSIIKIN IHMEITÄ
Yö meni meillä melkein yhtä rauhallisesti kuin edellinenkin.Tarkoittaa kaiketi,että mahatauti on meidät ainakin osittain jättänyt.Ei kokonaan. Fysioterapeutti tulee keskiviikkona ja samana päivänä myös hoitaja.Muut päivät ensi viikosta ovat meidän! Tiistaina stadiin.Pitänee tarkistaa tämä minun alkeellinen kotiapteekkini.Ei mitään rohtoja Buranaa paitsi yllätysten varalle.Nyt on alettava varautua,jos saamme vastakin kimppuumme yhtäkkisesti ihmisiä vaivaavan ja kotikonstein hoidettavan sairauden.Olen liian sinisilmäisesti katsellut terveydentilaamme.
Seuraavaksi vielä hetkisen verran asiaa saamistani cd-levyistä,joista toisen kuuntelin vielä kerran illalla myöhään vuoteessa.Sanoin pitäväni Säveltäjän vanhemmasta musiikista enemmän.Ja pidänkin,mutta ei minusta ole tämmöisen musiikin kuuntelijaksi,enkä ollut sitä milloinkaan aikaisemmin edes kuullut,saati kuunnellut.Viivähdän yhä kokemuksessani tämän kaltaisen musiikin parissa ja kerron tuntemuksiani.Onhan Säveltäjä tunnettu niin Euroopassa kuin Japanissa ja Australiassa.Myös Temppeliaukion kirkossa on hänen konserttinsa ollut.
Hänen musiikissaan on ääniä,outoja minun korvissani.Rahinaa,karkeaa äännähtelyä,ihmisäänen kuiskauksia,soitinäänten hälyä,suhinaa,kohinaa,kaikkea mitä live-elektroniikalla saadaan aikaan.Kun tätä kuuntelee,tulee minulle levoton olo,jotenkin painajaismainen.Ehkä se tasoittuu,kun kuuntelee enemmän ja korva tottuu.Huomaa hienoja nyansseja ja alkaa kuunnella kuulemisen sijasta.Olematta epäkohtelias,sanon kuitenkin olevani enemmän Mozartin,Bachin ja kumppaneiden kuuntelija.Mieli rauhoittuu,otsarypyt häviävät ja oudosta rauhattomuudesta ei ole tietoakaan.Tästä naapurisäveltäjästäni kerrotaan hänen olevan suuri väriläiskä suomalaisen musiikin maailmassa.Tämän uskon.Rajoja rikkova ja tervetullut minunkin puolestani.Maailmaan mahtuu kaikenlaista musiikkia ja niin pitääkin.
Päivän aiheena on asia,joka minuakin ihmetyttää.Tiger-kapakissa ammuskellusta vietnaimilaiskaverista ei Suomi kuulemma pääse eroon,vaikka karkotusmääräys on jo aiemmista rötöksistä.Mutta Vietnam ei ota lurjusta vastaan,vaan hänet jätetään meille ja pykälistä ei ole apua.Tätä en ymmärrä.Miten joku maa voi olla vastaanottamatta omaansa? Ben Zychkowichin neuvo eduskunnan salissa oli,että kaksi rotevaa poliisimiestä vaan äijää kuljettamaan omaan maahansa.Vastaus oli,ettei se noin yksinkertaista ole.Me saamme riesaksemme kaikenkarvaista rosvosakkia,eikä mikään lakipykälä salli heistä pääsemisen,jos oma maa on haluton vastaan ottamaan.Eikös tähän pitäisi saada muutos? Mikä ihme mättää? Ei kai Suomi sen enempää kuin mikään muukaan maa tahdo olla jonkunlainen ulkomaisten rosvojen ja murhaajien säilytyspaikka.Omissakin pahantekijöissä riittää.
Seuraavaksi vielä hetkisen verran asiaa saamistani cd-levyistä,joista toisen kuuntelin vielä kerran illalla myöhään vuoteessa.Sanoin pitäväni Säveltäjän vanhemmasta musiikista enemmän.Ja pidänkin,mutta ei minusta ole tämmöisen musiikin kuuntelijaksi,enkä ollut sitä milloinkaan aikaisemmin edes kuullut,saati kuunnellut.Viivähdän yhä kokemuksessani tämän kaltaisen musiikin parissa ja kerron tuntemuksiani.Onhan Säveltäjä tunnettu niin Euroopassa kuin Japanissa ja Australiassa.Myös Temppeliaukion kirkossa on hänen konserttinsa ollut.
Hänen musiikissaan on ääniä,outoja minun korvissani.Rahinaa,karkeaa äännähtelyä,ihmisäänen kuiskauksia,soitinäänten hälyä,suhinaa,kohinaa,kaikkea mitä live-elektroniikalla saadaan aikaan.Kun tätä kuuntelee,tulee minulle levoton olo,jotenkin painajaismainen.Ehkä se tasoittuu,kun kuuntelee enemmän ja korva tottuu.Huomaa hienoja nyansseja ja alkaa kuunnella kuulemisen sijasta.Olematta epäkohtelias,sanon kuitenkin olevani enemmän Mozartin,Bachin ja kumppaneiden kuuntelija.Mieli rauhoittuu,otsarypyt häviävät ja oudosta rauhattomuudesta ei ole tietoakaan.Tästä naapurisäveltäjästäni kerrotaan hänen olevan suuri väriläiskä suomalaisen musiikin maailmassa.Tämän uskon.Rajoja rikkova ja tervetullut minunkin puolestani.Maailmaan mahtuu kaikenlaista musiikkia ja niin pitääkin.
Päivän aiheena on asia,joka minuakin ihmetyttää.Tiger-kapakissa ammuskellusta vietnaimilaiskaverista ei Suomi kuulemma pääse eroon,vaikka karkotusmääräys on jo aiemmista rötöksistä.Mutta Vietnam ei ota lurjusta vastaan,vaan hänet jätetään meille ja pykälistä ei ole apua.Tätä en ymmärrä.Miten joku maa voi olla vastaanottamatta omaansa? Ben Zychkowichin neuvo eduskunnan salissa oli,että kaksi rotevaa poliisimiestä vaan äijää kuljettamaan omaan maahansa.Vastaus oli,ettei se noin yksinkertaista ole.Me saamme riesaksemme kaikenkarvaista rosvosakkia,eikä mikään lakipykälä salli heistä pääsemisen,jos oma maa on haluton vastaan ottamaan.Eikös tähän pitäisi saada muutos? Mikä ihme mättää? Ei kai Suomi sen enempää kuin mikään muukaan maa tahdo olla jonkunlainen ulkomaisten rosvojen ja murhaajien säilytyspaikka.Omissakin pahantekijöissä riittää.
13. lokakuuta 2012
SÄVELTÄJÄ NAAPURINA
Olen joskus blogissani maininnut,että meidän rapussa asuu Säveltäjä.Kun siitä aikanaan kuulin,kysyin sekä Säveltäjän puolisolta että musiikkikaupoista sekä Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksesta hänen sävellyksiään levyinä.Ei ollut myytäviksi asti.Mutta Säveltäjän puoliso pani tuulemaan ja löysi.Toi eilen rankan metsästyksen jälkeen ostamansa cd:n kuin myös vielä puolisonsa julkaisemattoman sävellyksen.Olisin kutsunut sisälle kuuntelemaan kiitollisuuttani,mutta oman puolison vatsatauti esti.Nyt minulla on Säveltäjän sekä vanhempaa että aivan uutta tuotantoa.Vaikka itse Säveltäjä oli miehensä välityksellä vähätellyt minulle vanhempaa musiikkiaan,pidän siitä enemmän.Uudempi on hyvin voimakasta,näin musiikkia tuntemattoman korviin,maskuliinisen vahvaa,osin jopa pyörryttävän kiihkeää.Aiemmat sävellykset pehmeämpiä,vaikka ei niistäkään energiaa puutu.Säveltäjän musiikki on hyvin,hyvin modernia kaikkine ehkä yleisesti musiikkiin kuulumattomine ääniefekteineen.
Säveltäjä on monissa Euroopan musiikkikaupungeissa opiskellut ja rakastuttuaan suomalaiseen mieheen,muutti Suomeen jatkaen opiskelujaan Helsingissä Sibelius Akatemiassa.Hän säveltää kokopäivätoimisesti studiossaan,tervehtii minua kohteliaasti,vaikka en ole hänen kanssaan sanaakaan vaihtanut.Heillä on kaksi niinikään musisoivaa lasta.Säveltäjän puolisoon olen tutustunut ja meillä on monesti rattoisat juttutuokiot pihalla.
Kuunnellessani saamiani levyjä yritän löytää musiikista Säveltäjän juuria hänen kotimaastaan.Ehkä siellä on,vaan epämusikaalinen minä en pysty viulujen,sellojen,klarinettien,bassojen ja harppujen ynnä muiden seasta havaitsemaan hänen muistojaan kotimaastaan, sitä kohtaan tuntemaansa rakkautta.Vanhemmassa musiikissa on myös laulua.Yksi,kansanlaulu, kertoo naisesta,joka pesee pyykkiä tämän vuoristoisen maan joen rannalla ja jota äitinsä vahtii ja josta unelmoi mies yksinäisessä talossaan.Eikä pyykinpesijätyttö mene koskaan miehen luo.Esittelylehtinen mainitsee,ettei Säveltäjä kerro sävellyksessään juuristaan,persoonastaan.Se on vain musiikkia joen varrelta.
Oman puolisoni mahatauti hellittänyt.Hoitaja toi ystävällisesti lääkettä vaivaan ja sanoikin sen yleensä tepsivän nopeasti.Näin tapahtui.Viime yö oli hajuton ja rauhallinen,tervetulleen hyvän yöunen täyttämä meidän kummankin kohdalla.Lähetin kiitollisen tervehdyksen Yläkertaan,jonka olemassaoloon aina välillä uskon.
Säveltäjä on monissa Euroopan musiikkikaupungeissa opiskellut ja rakastuttuaan suomalaiseen mieheen,muutti Suomeen jatkaen opiskelujaan Helsingissä Sibelius Akatemiassa.Hän säveltää kokopäivätoimisesti studiossaan,tervehtii minua kohteliaasti,vaikka en ole hänen kanssaan sanaakaan vaihtanut.Heillä on kaksi niinikään musisoivaa lasta.Säveltäjän puolisoon olen tutustunut ja meillä on monesti rattoisat juttutuokiot pihalla.
Kuunnellessani saamiani levyjä yritän löytää musiikista Säveltäjän juuria hänen kotimaastaan.Ehkä siellä on,vaan epämusikaalinen minä en pysty viulujen,sellojen,klarinettien,bassojen ja harppujen ynnä muiden seasta havaitsemaan hänen muistojaan kotimaastaan, sitä kohtaan tuntemaansa rakkautta.Vanhemmassa musiikissa on myös laulua.Yksi,kansanlaulu, kertoo naisesta,joka pesee pyykkiä tämän vuoristoisen maan joen rannalla ja jota äitinsä vahtii ja josta unelmoi mies yksinäisessä talossaan.Eikä pyykinpesijätyttö mene koskaan miehen luo.Esittelylehtinen mainitsee,ettei Säveltäjä kerro sävellyksessään juuristaan,persoonastaan.Se on vain musiikkia joen varrelta.
Oman puolisoni mahatauti hellittänyt.Hoitaja toi ystävällisesti lääkettä vaivaan ja sanoikin sen yleensä tepsivän nopeasti.Näin tapahtui.Viime yö oli hajuton ja rauhallinen,tervetulleen hyvän yöunen täyttämä meidän kummankin kohdalla.Lähetin kiitollisen tervehdyksen Yläkertaan,jonka olemassaoloon aina välillä uskon.
12. lokakuuta 2012
MAHATAUTI ON ILKEÄ TAUTI
Meillä on vatsatautia.Siis puolisolla.Alkoi lievänä joitakin päiviä sitten ja viime yönä puhkesi täydessä mitassaan.Emme ole nukkuneet.Se on ihan ehtaa ripulia,jos käytän oikeaa nimitystä.Nyt kun kuulumme kotisairaanhoitopiiriin,otin ja soitin hoitoneuvoja ja sain ehdotuksen käydä apteekissa.No,ja miten minä sinne? Ei onnistu.Puolisoa ei voi olosuhteita ajatellen ottaa mukaan,yksin ei voi jättää (ei ole koskaan voinut),eikä ole tuuraajaakaan.Puhelimen toisessa päässä oleva hoitaja lupasi käydä apteekissa,ostaa lääkkeen,tuoda meille ja saa saman tien rahat ostoksestaan.Kyynelehdin ihan vähän silkasta kiitollisuudesta.Mutta yhtä helvettiä tämä on ollut ja on.Se uskoo,ken on aikuisen kohdalla ollut tämän jokseenkin epämiellyttävän asian kanssa tekemisissä.Roskiksessa olen käynyt yön aikana kuusi kertaa.Onneksi ei ole talvipakkanen.Takki vain yöpaidan päällä olen pihalla kirmannut.Kukaan ei tullut vastaan.Hissiä en kehdannut käyttää,etteivät naapurit häiriinny ja ovetkin panin avaimen avulla kiinni,ettei kolahda. Peruutin aamulla fysioterapeutin tulon.No,vaikka napisenkin,kyllä tämä tästä.
Pimareta-Cee kirjoitti niin kauniisti.Vaikutuin ja tässä kiitän.Olen iloinen Mörrin puolesta,että se sai hyvän ja rakastavan emännän,lämpimän kodin.Risto Rasa sanoo Tuhat purjetta-teoksessaan (Kust.Oy Otava,1992) "Kissaa ei mikään puheenaihe kiinnosta niin kuin se itse". Asia lienee näin.Pimareta-Cee tietää.
Aale Tynni puolestaan sanoo Syksyn juhla-runossaan tähän vuodenaikaan sopivasti
"Syys valtaa sydämen
kuin juhla ankaran jalo.
Läpi luomien
miten välkkyy valo!
Miten hauraana punertaa
väri ritvoissa koivun paljaan!
Suvi uppoaa
noin uhrimaljaan..."
(WSOY Suomen Suvi,1944,kaksi ensimmäistä säkeistöä)
Pimareta-Cee kirjoitti niin kauniisti.Vaikutuin ja tässä kiitän.Olen iloinen Mörrin puolesta,että se sai hyvän ja rakastavan emännän,lämpimän kodin.Risto Rasa sanoo Tuhat purjetta-teoksessaan (Kust.Oy Otava,1992) "Kissaa ei mikään puheenaihe kiinnosta niin kuin se itse". Asia lienee näin.Pimareta-Cee tietää.
Aale Tynni puolestaan sanoo Syksyn juhla-runossaan tähän vuodenaikaan sopivasti
"Syys valtaa sydämen
kuin juhla ankaran jalo.
Läpi luomien
miten välkkyy valo!
Miten hauraana punertaa
väri ritvoissa koivun paljaan!
Suvi uppoaa
noin uhrimaljaan..."
(WSOY Suomen Suvi,1944,kaksi ensimmäistä säkeistöä)
11. lokakuuta 2012
LOHISOPPAA JA MARKKINARINKELEITÄ
Tunkeuduimme eilen silakkamarkkinoille kotiapulähihoitajakäynnin jälkeen.Jonkunlainen kato käynyt jossain määrin kalakojujen määrässä verrattuna viime vuoteen.Valmiitten kala-aterioiden myyntipaikkoja pilvin pimein.Muikkua,silakkaa,lohta,kalakeittoa,perunoita ja juureksia valittavana.Ja ihmisille kelpasi.Vanha kauppahallikin veti väkeä.Vetää vielä viimeisimmän tiedon mukaan tammikuuhun asti.Sitten seuraa ainakin toista vuotta kestävä remontti.Osa kauppiaista siirtynee Hietalahteen.Osa ehkä eläkkeelle.
No,ja ostinhan minä markkinoilta.Pari rinkeliä,suutarinlohta purkissa,hummerisilakkaa samoin ja vielä pieni rasiallinen maustesilakoita.Perunakauppiaalta kapallinen Siiklejä ja tillinippu.Hallista graavia lohta ja siikaa.Keitin perunat ja kananmunat ja ei kun herkuttelemaan. Jälkiruuaksi kääretorttua,jonka ostin torilla eräältä vanhemmalta rouvalta ,joka oli itse leiponut.Hyvää.Muutama purjelaiva komisti torinäkymää ja erästä huutokaupataan aikanaan.On ne vaan komeita aluksia.Korkeat mastot,terva tuoksuu ja tarinaakin olisi,jos kertoa osaisivat.Hummerisilakan myyjä kertoi kovasta ja ankarasta kalastajan ammatista lisäten kuitenkin,mitenkä meri eikä päivä ole ikinä toistensa kaltainen.Tuuli oli nytkin riepotellut,kun olivat Helsinkiin tulleet.Kauppatorin rannassa ei tuullut ja kotimatkasta ei vielä tiedä.Toivottelin hyvää myyntiä ja turvallista matkaa takaisin kotiulapalle.
Puoliso saa uuden patjan.Haavapainauma ja se,joka aloittelee syntymistään,ovat sitä luokkaa,että erikoispatja tarvitaan.Ilmapatja ei ole asiallinen,mutta tämä on kuulemma sellainen "jokaisen ihmisen unelmapatja".Pääsinkin taas kehumaan,mitenkä hyvin meillä Suomessa kotisairaanhoitopiiriin päässeitä hoidetaan.Ei pitäisi pienistä marista.Puolisolle ja minulle kaikki on uutta ja outoa,tervetullutta ihanuutta.Kaksi hoitajaa kävi tilannetta tutkailemassa ja toinen oikein haavahoitaja,joka minua neuvoi ja opasti,kun joudun kuutena päivänä viikossa haavoja itse hoitamaan.Huomenna fysioterapeutti ja sitten huilitaankin taas ensi viikkoon asti,jolloin hoitoväki vähenee tilanteen tasaannuttua.Jäänee enää kotiapulähihoitaja ja fysioterapeutti.
No,ja ostinhan minä markkinoilta.Pari rinkeliä,suutarinlohta purkissa,hummerisilakkaa samoin ja vielä pieni rasiallinen maustesilakoita.Perunakauppiaalta kapallinen Siiklejä ja tillinippu.Hallista graavia lohta ja siikaa.Keitin perunat ja kananmunat ja ei kun herkuttelemaan. Jälkiruuaksi kääretorttua,jonka ostin torilla eräältä vanhemmalta rouvalta ,joka oli itse leiponut.Hyvää.Muutama purjelaiva komisti torinäkymää ja erästä huutokaupataan aikanaan.On ne vaan komeita aluksia.Korkeat mastot,terva tuoksuu ja tarinaakin olisi,jos kertoa osaisivat.Hummerisilakan myyjä kertoi kovasta ja ankarasta kalastajan ammatista lisäten kuitenkin,mitenkä meri eikä päivä ole ikinä toistensa kaltainen.Tuuli oli nytkin riepotellut,kun olivat Helsinkiin tulleet.Kauppatorin rannassa ei tuullut ja kotimatkasta ei vielä tiedä.Toivottelin hyvää myyntiä ja turvallista matkaa takaisin kotiulapalle.
Puoliso saa uuden patjan.Haavapainauma ja se,joka aloittelee syntymistään,ovat sitä luokkaa,että erikoispatja tarvitaan.Ilmapatja ei ole asiallinen,mutta tämä on kuulemma sellainen "jokaisen ihmisen unelmapatja".Pääsinkin taas kehumaan,mitenkä hyvin meillä Suomessa kotisairaanhoitopiiriin päässeitä hoidetaan.Ei pitäisi pienistä marista.Puolisolle ja minulle kaikki on uutta ja outoa,tervetullutta ihanuutta.Kaksi hoitajaa kävi tilannetta tutkailemassa ja toinen oikein haavahoitaja,joka minua neuvoi ja opasti,kun joudun kuutena päivänä viikossa haavoja itse hoitamaan.Huomenna fysioterapeutti ja sitten huilitaankin taas ensi viikkoon asti,jolloin hoitoväki vähenee tilanteen tasaannuttua.Jäänee enää kotiapulähihoitaja ja fysioterapeutti.
10. lokakuuta 2012
EI-SANA LOPETETTU
Mihin ihmeeseen on ei-sana jäänyt lauseissa? Tänään netissä kirjoittaa Helsingin Sanomat otsikoiden kirjoituksen "Curiosity löysi Marsista muovinpalan" ja siinä muovin alkuperää ihmetellessä seuraavan lauseen "Muovin epäillään olevan peräisin mönkijästä itsestään,mutta täyttä varmuutta asiasta vielä ole". Mihin jäi sana "ei"?
Tätä eittämyyttä olen havainnut usein ennenkin eri medioissa television tekstisuomennoksista lähtien.Johtuuko ei-sanan poisjättäminen siitä,että sitä ei enää käytetä kotikasvatuksessakaan? Anteeksi: ...että sitä enää käytetä kotikasvatuksessakaan.Lapsia ei kielletä.Ei-sana kierretään.Kuitenkin se olisi lyhykäisyydessään tehokas ja sen oppii koirakin.Ainakin meidän koirat.Ei tarvinnut sanoa kuin lujalla äänellä EI ja se tepsi oitis.Minua ja ikäisiäni on kasvatettu aikoinaan myös ei-sanaa käyttäen ja meistä kasvoi yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.Nykyään ei kodeissa useinkaan kieltoja ole ja jos olisi,pitäisi lapselle selittää myöskin syy,miksi ei-sanaa pitää totella.
Ehkä "ei" jää joskus kokonaan pois.Ymmärretäänhän lauseen kokonaisuudesta sen tarkoittavan kieltoa,kuten Helsingin Sanomatkin artikkelissaan todisti.Ymmärretäänkö asia oikein myös,jos suomi ei ole hallussa.Maahanmuuttajia on meillä paljon.Miten suomenkielen opettajat,Kielitoimisto ja muut suomen asiantuntijat suhtautuvat tähän ei-sanan boikottiin? Minä en ole asiantuntija,mutta kielikorvassani särähtää.Ainakin minun Nykysuomen sanakirjassani 7.painos 1980 WSOY kieltämisen yhteydessä käytetään ei-sanaa.Esimerkiksi "vaatimusta ei pidetä kovin vaikeana" ja "kukaan ei välittänyt kiellosta" jne. En millään usko,ettei se enää olisi ajankohtainen (että se enää olisi ajankohtainen?) ja käytössä runsaan kolmenkymmenenkään vuoden kuluttua,vaikka kieli muuttuu,sanoja tulee ja niitä menee.Merkityksetkin kääntyvät päälaelleen.
Sataa tänäänkin.Tietoa sen loppumisesta vielä ole!
Tätä eittämyyttä olen havainnut usein ennenkin eri medioissa television tekstisuomennoksista lähtien.Johtuuko ei-sanan poisjättäminen siitä,että sitä ei enää käytetä kotikasvatuksessakaan? Anteeksi: ...että sitä enää käytetä kotikasvatuksessakaan.Lapsia ei kielletä.Ei-sana kierretään.Kuitenkin se olisi lyhykäisyydessään tehokas ja sen oppii koirakin.Ainakin meidän koirat.Ei tarvinnut sanoa kuin lujalla äänellä EI ja se tepsi oitis.Minua ja ikäisiäni on kasvatettu aikoinaan myös ei-sanaa käyttäen ja meistä kasvoi yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.Nykyään ei kodeissa useinkaan kieltoja ole ja jos olisi,pitäisi lapselle selittää myöskin syy,miksi ei-sanaa pitää totella.
Ehkä "ei" jää joskus kokonaan pois.Ymmärretäänhän lauseen kokonaisuudesta sen tarkoittavan kieltoa,kuten Helsingin Sanomatkin artikkelissaan todisti.Ymmärretäänkö asia oikein myös,jos suomi ei ole hallussa.Maahanmuuttajia on meillä paljon.Miten suomenkielen opettajat,Kielitoimisto ja muut suomen asiantuntijat suhtautuvat tähän ei-sanan boikottiin? Minä en ole asiantuntija,mutta kielikorvassani särähtää.Ainakin minun Nykysuomen sanakirjassani 7.painos 1980 WSOY kieltämisen yhteydessä käytetään ei-sanaa.Esimerkiksi "vaatimusta ei pidetä kovin vaikeana" ja "kukaan ei välittänyt kiellosta" jne. En millään usko,ettei se enää olisi ajankohtainen (että se enää olisi ajankohtainen?) ja käytössä runsaan kolmenkymmenenkään vuoden kuluttua,vaikka kieli muuttuu,sanoja tulee ja niitä menee.Merkityksetkin kääntyvät päälaelleen.
Sataa tänäänkin.Tietoa sen loppumisesta vielä ole!
9. lokakuuta 2012
VALINTOJA AAMUSTA ILTAAN
Ihmisen elämä on täynnä valintoja ja päätöksen tekoja.Alkaa jo lapsuudessa.Otanko tänään ulos Sinikka-nuken tai Nallen? Vanilja- tai suklaajäätelöä Valion baarissa? Ostanko Herkusta vadelma- tai mansikkamehutiivistettä? Juicet eivät sovi hampaille.Tämän luin tänään. Ostanko puolisolle v-aukkoisen tai pyöreäaukkoisen aluspaidan? Ostin kaksi pyöreää.Olenko tänään ystävällinen kaikille tai valikoinko kohteen? Pidänkö suuni kiinni,vaikka inva-autonkuljettaja ajoikin Katajanokalta Aleksille Kruunuhaan kautta? Pidin melkein kiinni.Ostanko huomenna silakkamarkkinoilta myrkkyjä täynnä olevia silakoita tai jätänkö ostamatta? Taidan ostaa.Olen jo myrkyillä kyllästetty tässä iässä,että lisä ei liene pahitteeksi.Emmekä ole mitään intohimoisia silakansyöjiä,että taitaa jäädä näin markkina-aikaan yhteen kertaan koko vuodessa.Viimeisin oikea silakan paistoni on tapahtunut vuosia sitten.Enkä ole muikkuihinkaan kajonnut.Mutta ne ovatkin lohikaloja eli kala-aatelia.Meillä syödään kuhaa nykyisin.Ostan valmiita fileitä.Ei ruotoja,helppoja syötäviä,eivätkä paistaessa haise.Huomenna kuitenkin kala on silakka,kun ollaan silakkamarkkinoillakin.Ja kuten kaikki tietävät,silakka on silli.
Haluanko lähipäivinä osallistua taloyhtiön tyytyväisyyskyselyyn ja saada mahdollisuuden arvonnassa voittaa tablettitietokoneen? Digikameraakin on tarjolla sekä kirjalahjakortteja.En vielä tiedä,haluanko.Pitää päättää.Itse kysely on peestä.Olenko kokonaisesti tyytyväinen taloon? Porraskäytävään? Asuinympäristöön? Jätehuoltoon? Ja olenko huomannut muutoksia talossa vuoden aikana? Tunnenko olevani tärkeä asukas? Mikä on ikäni? Tämä on yksinkertaisen selvä asia.Se on 25v.Aina. Mutta en edelleenkään tiedä,vastaanko ja olenko tyytyväinen? Kun ei se tablettivehjekään kiinnosta ja valokuvaamisen jätin jo vuosia sitten möyrittyäni puskissa hyönteisten perässä ja etsiessäni muita kiinnostavia kohteita luonnosta.Olin ottanut hiipimisessä oppia leijonista ja kehityinkin aika hyväksi.
Maailmanmatkaajaystäväni ovat palautuneet Pariisista.Vive la France! Olivat nauttineet kesälämmöstä Ranskan pääkaupungissa ja tulleet jälleen kerran siihen tulokseen,että Pariisi on aina Pariisi,kaupunkien kaupunki.Napoleonin krenatöörin huudahduksin "Kauan eläköön Ranska!".Isänmaallinen soturi huutaa tämän armeijan museossa Les Invalides-rakennuksessa,jossa kirkossa lepää myös Napoleon Bonaparte,vaikka olikin haudattuna kuoltuaan 1821 St.Helena-saaressa ja siirrettiin Ranskaan 1840. Napoleonin sarkofagin punaista kiveä ei saatu muualta kuin Aunuksen Karjalasta.Tämänhän tiedämme kaikki.Katsokaamme asianmukaisella kiinnostuksella,kun käymme Invalidikirkossa.
Haluanko lähipäivinä osallistua taloyhtiön tyytyväisyyskyselyyn ja saada mahdollisuuden arvonnassa voittaa tablettitietokoneen? Digikameraakin on tarjolla sekä kirjalahjakortteja.En vielä tiedä,haluanko.Pitää päättää.Itse kysely on peestä.Olenko kokonaisesti tyytyväinen taloon? Porraskäytävään? Asuinympäristöön? Jätehuoltoon? Ja olenko huomannut muutoksia talossa vuoden aikana? Tunnenko olevani tärkeä asukas? Mikä on ikäni? Tämä on yksinkertaisen selvä asia.Se on 25v.Aina. Mutta en edelleenkään tiedä,vastaanko ja olenko tyytyväinen? Kun ei se tablettivehjekään kiinnosta ja valokuvaamisen jätin jo vuosia sitten möyrittyäni puskissa hyönteisten perässä ja etsiessäni muita kiinnostavia kohteita luonnosta.Olin ottanut hiipimisessä oppia leijonista ja kehityinkin aika hyväksi.
Maailmanmatkaajaystäväni ovat palautuneet Pariisista.Vive la France! Olivat nauttineet kesälämmöstä Ranskan pääkaupungissa ja tulleet jälleen kerran siihen tulokseen,että Pariisi on aina Pariisi,kaupunkien kaupunki.Napoleonin krenatöörin huudahduksin "Kauan eläköön Ranska!".Isänmaallinen soturi huutaa tämän armeijan museossa Les Invalides-rakennuksessa,jossa kirkossa lepää myös Napoleon Bonaparte,vaikka olikin haudattuna kuoltuaan 1821 St.Helena-saaressa ja siirrettiin Ranskaan 1840. Napoleonin sarkofagin punaista kiveä ei saatu muualta kuin Aunuksen Karjalasta.Tämänhän tiedämme kaikki.Katsokaamme asianmukaisella kiinnostuksella,kun käymme Invalidikirkossa.
8. lokakuuta 2012
HAMMASTELUA TAKSIN TAKAPENKILLÄ
Taksikeskuksesta pyydetään Metro-lehden mukaan aina vaan useammin suomalaista kuljettajaa asiakasta hakemaan.Se ei ole vastoin lakia,mutta se on,kun keskus välittää pyynnön kuskeille.No,kommentteja tuli kirjoituksen jälkeen roppakaupalla huonoista kokemuksista ulkomaalaistaustaisen kuljettajan rajallisesta suomenkielen taidosta sekä jopa ammattitaidosta.
Minullakin on tarinoita.Useita ja tosia.Koskevat invataksin kuljettajia,joitten joukossa runsaasti ulkomaalaistaustaisia.Iso osa vaikeuksia koostuu juuri kielitaidottomuudesta kuin myös siitä,että ajotaito ei kaupungissa ole paras mahdollinen,ei tunneta edes keskustaa ja luullaan olevan parempia ajajia kuin ollaankaan.Jos neuvon,että nyt tulee liian pitkä lenkki,olisi pitänyt jo kääntyä Katajanokalle päin,olemme menossa kohti Töölöä,kuljettaja suuttuu ja käskee olla sekaantumatta.Minä jatkan "sekaantumista",sillä en halua Töölöön vaan päinvastaiseen suuntaan.Seuraavaksi kuljettaja tokaisee,että mistään ei saa kääntyä Katajanokalle,vaan pitää mennä se tekemään kauempaa.Tiedän,että saa.On käännytty ennenkin ja minä taas ajellut tässä kaupungissa kauan ennen kuljettajan syntymää.Tunnen Stadin sekä liikennemerkit.Kuljettaja uhkailee keskeyttävänsä ajon ja heittävänsä meidät ulos.Hän ajaa mistä haluaa ja minun on kuulemma pidettävä suuni kiinni.En pidä vieläkään.Alkaa harmittaa.Kotona teen Matkapalveluun suullisen valituksen,joka pannaan menemään sosiaalitoimistoon.Kysehän on kaupungin korvaamasta vammaisajosta.
Hän on soittavinaan Helsingin Matkapalveluun,josta inva-autot tilataan, ja puhua pajattaa asiakkaasta,joka "koko ajan haukkuu häntä,on rasisti ja väittää kaupunkituntemusta huonoksi". Jälkimmäinen on totta.Tämä rasisti-leimaaminen on nykyisin asia,jota nämä ulkomaalaistaustaiset viljelevät mennen tullen.No,tokikaan ei ole rasismista kysymys,ei ihon väristä tai kansallisuudesta,vaan vain ja yksinomaan huonosta asiakaspalvelusta.Tämän olen sanonut.Ällistyksekseni eräskin kuljettaja sanoi minulla olevan huonon "kuljettajapalvelun". Mikähän se on? Ei asiakas palvele kuljettajaa,vaan kuljettaja on työssä asiakaspalvelussa.
Olen usein puhunut tästä suomalaiskuljettajien kanssa ja jokainen on kuullut näitä tarinoita asiakkailtaan.He ovat sitä mieltä,että kaupunkiajo ei kaikilta ulkomaalaistaustaisilta luonnistu koskaan.He ovat ehkä kotoisin maansa maaseudulta,eikä ole ajotottumusta isoissa kaupungeissa.Taksinkuljettajakoulutus ei aina mene nappiin.On kiire päästä ammattiin rahaa tahkoamaan.Ei ole tarpeeksi motivaatiota taitavaksi ajajaksi tulemiseen.Varsinkin afrikkalaiset ovat ylpeitä miehiä.Jos heidän ajamiseensa pitkin ja poikin kaupunkia takapenkiltä puuttuu,he suivaantuvat silmittömästi ja etupenkiltä lauotaan kiivasta äänenkäyttöä käyttöä lauseita heidän omalla kielellään.Asiakas arvaa suurin piirtein sanoman.
Joku tietysti väittää,että moitteita on suomalaisissakin.On ja aivan varmasti. Mutta kommunikoiminen sujuu vaivatta ja yleensä kuljettaja kuuntelee asiakasta ja hänen tietämystään annetun osoitteen suunnasta.
Minunkin kohdalleni näitä on osunut,mutta huomattavasti vähemmän,eikä meitä ole kertaakaan uhattu poistaa autosta.En ala kuitenkaan autoa tilatessani,on se sitten henkilö- tai invataksi, vaatia suomalaista kuljettajaa.Mutta en liioin pidä suutani kiinni,jos en pääse suhteellisesti lyhyintä reittiä päämäärääni vain sen vuoksi,että kuljettaja ei halua olla yhteistyöhaluinen ja/tai hänen ammattitaitonsa ei täytä sille asetettuja kriteerejä.
Minullakin on tarinoita.Useita ja tosia.Koskevat invataksin kuljettajia,joitten joukossa runsaasti ulkomaalaistaustaisia.Iso osa vaikeuksia koostuu juuri kielitaidottomuudesta kuin myös siitä,että ajotaito ei kaupungissa ole paras mahdollinen,ei tunneta edes keskustaa ja luullaan olevan parempia ajajia kuin ollaankaan.Jos neuvon,että nyt tulee liian pitkä lenkki,olisi pitänyt jo kääntyä Katajanokalle päin,olemme menossa kohti Töölöä,kuljettaja suuttuu ja käskee olla sekaantumatta.Minä jatkan "sekaantumista",sillä en halua Töölöön vaan päinvastaiseen suuntaan.Seuraavaksi kuljettaja tokaisee,että mistään ei saa kääntyä Katajanokalle,vaan pitää mennä se tekemään kauempaa.Tiedän,että saa.On käännytty ennenkin ja minä taas ajellut tässä kaupungissa kauan ennen kuljettajan syntymää.Tunnen Stadin sekä liikennemerkit.Kuljettaja uhkailee keskeyttävänsä ajon ja heittävänsä meidät ulos.Hän ajaa mistä haluaa ja minun on kuulemma pidettävä suuni kiinni.En pidä vieläkään.Alkaa harmittaa.Kotona teen Matkapalveluun suullisen valituksen,joka pannaan menemään sosiaalitoimistoon.Kysehän on kaupungin korvaamasta vammaisajosta.
Hän on soittavinaan Helsingin Matkapalveluun,josta inva-autot tilataan, ja puhua pajattaa asiakkaasta,joka "koko ajan haukkuu häntä,on rasisti ja väittää kaupunkituntemusta huonoksi". Jälkimmäinen on totta.Tämä rasisti-leimaaminen on nykyisin asia,jota nämä ulkomaalaistaustaiset viljelevät mennen tullen.No,tokikaan ei ole rasismista kysymys,ei ihon väristä tai kansallisuudesta,vaan vain ja yksinomaan huonosta asiakaspalvelusta.Tämän olen sanonut.Ällistyksekseni eräskin kuljettaja sanoi minulla olevan huonon "kuljettajapalvelun". Mikähän se on? Ei asiakas palvele kuljettajaa,vaan kuljettaja on työssä asiakaspalvelussa.
Olen usein puhunut tästä suomalaiskuljettajien kanssa ja jokainen on kuullut näitä tarinoita asiakkailtaan.He ovat sitä mieltä,että kaupunkiajo ei kaikilta ulkomaalaistaustaisilta luonnistu koskaan.He ovat ehkä kotoisin maansa maaseudulta,eikä ole ajotottumusta isoissa kaupungeissa.Taksinkuljettajakoulutus ei aina mene nappiin.On kiire päästä ammattiin rahaa tahkoamaan.Ei ole tarpeeksi motivaatiota taitavaksi ajajaksi tulemiseen.Varsinkin afrikkalaiset ovat ylpeitä miehiä.Jos heidän ajamiseensa pitkin ja poikin kaupunkia takapenkiltä puuttuu,he suivaantuvat silmittömästi ja etupenkiltä lauotaan kiivasta äänenkäyttöä käyttöä lauseita heidän omalla kielellään.Asiakas arvaa suurin piirtein sanoman.
Joku tietysti väittää,että moitteita on suomalaisissakin.On ja aivan varmasti. Mutta kommunikoiminen sujuu vaivatta ja yleensä kuljettaja kuuntelee asiakasta ja hänen tietämystään annetun osoitteen suunnasta.
Minunkin kohdalleni näitä on osunut,mutta huomattavasti vähemmän,eikä meitä ole kertaakaan uhattu poistaa autosta.En ala kuitenkaan autoa tilatessani,on se sitten henkilö- tai invataksi, vaatia suomalaista kuljettajaa.Mutta en liioin pidä suutani kiinni,jos en pääse suhteellisesti lyhyintä reittiä päämäärääni vain sen vuoksi,että kuljettaja ei halua olla yhteistyöhaluinen ja/tai hänen ammattitaitonsa ei täytä sille asetettuja kriteerejä.
7. lokakuuta 2012
AIKOMUKSIA SUNNUNTAIN RATOKSI
Piti menemämme tänään markkinoille,mutta minuun iski isokokoinen laiskamato.Ja jos ihan tarkasti taivaalle tihruan,niin näen sadepilviä.Jossainhan niitä aivan varmasti on.Se on sama juttu,kun yleensä pidetään Suomessa keskipäivää semmoisena sivistyneenä ajankohtana,jonka jälkeen voi sipaista maaruunsa lasillisen.Itsekin sorrun ennen tätä aikaa siihen,että tuumin kellon jossain päin maailmaa olevan jo yli sallitun ajan.Näinhän se on.Ja ei kun nieluun.
Huomennakaan emme voi lähteä mihinkään.Rapussa on lappu,jossa kielletään lattianhoidollisista syistä kulku.Muuten ei piitattaisi,mutta kemikaleja kulkeutuu huoneistoon,eikä niitä jälkiä saa lattiasta ikinä pois.On yritetty. Markkinat jäävät seuraavaan päivään.Siihen keikkaan on ympättävä myös hallireissu.On tämä nyt yhdenlaista organisoimista,kun päästiin kotihoidon piiriin.Kolmena päivänä viikosta kotikäymisiä,eikä auta olla kuin kiitollinen yhteiskunnalle.Ja olenhan minä.Lisääntyneestä rajoittuneisuudesta huolimatta.
En ole tiennyt,että auttavan autonkuljettajan porrasaskelmissa on maksimiluku.Meillä on kaksi kappaletta ja niistä laskeutuminen sekä nousu kuuluu työn toimenkuvaan veloituksetta.Jos olisi kolme,pitäisi hankkia maksullinen apumies tai peräti motorisoitu nostaja pyörätuoliin.Nämä ovat laaditut kuulemma oikein pykäliin ja kysymyksessähän on sekä pyörätuolissa istujan kuin kuljettajankin turvallisuus.Tosin eräs kuljettaja naureskeli hyväntahtoisesti juteltuani asiasta ja sanoi ainakin omalla kohdallaan olevan selvää,että auttaa vaikka viidestäkin askelmasta.Ymmärrettävää on tietysti,että jos joku tahtoo neljänteen kerrokseen,eikä ole hissiä,niin silloin ei edes hyvä tahto ja inhimillisyys tule kysymykseen.Olemme onnenpekkoja,että meillä on ulos vain kaksi porrasaskelmaa,eivätkä nekään kovin korkeita.Yksin en kuitenkaan näillä voimilla pyörätuolia matkustajineen saa,vaikka olenkin kuullut,että se ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji.Me pääsemme tästä pälkähästä,kun saadaan puoliso taas jaloilleen.
Schjerfbeck-näyttely meiltä jää näkemättä.Eikä minultakaan yksin liikene tuuraajapäivästä aikaa Ateneumiin piipahtamiseen.C,A ja P olivat ja kuulemma nauttivat koko sydämellään näkemästään.Soitin A:lle ja kyselin tuntoja.C:n ajatukset jo tiesin.Heitäkin oli hiukan häirinnyt taiteilijan myöhäistuotanto,jossa omissakuvissa on voimakkaasti esillä pääkallomainen tunnelma.Schjerfbeck (1862-1946) on ikään kuin jo lähtökuopissaan elämästä.
Huomennakaan emme voi lähteä mihinkään.Rapussa on lappu,jossa kielletään lattianhoidollisista syistä kulku.Muuten ei piitattaisi,mutta kemikaleja kulkeutuu huoneistoon,eikä niitä jälkiä saa lattiasta ikinä pois.On yritetty. Markkinat jäävät seuraavaan päivään.Siihen keikkaan on ympättävä myös hallireissu.On tämä nyt yhdenlaista organisoimista,kun päästiin kotihoidon piiriin.Kolmena päivänä viikosta kotikäymisiä,eikä auta olla kuin kiitollinen yhteiskunnalle.Ja olenhan minä.Lisääntyneestä rajoittuneisuudesta huolimatta.
En ole tiennyt,että auttavan autonkuljettajan porrasaskelmissa on maksimiluku.Meillä on kaksi kappaletta ja niistä laskeutuminen sekä nousu kuuluu työn toimenkuvaan veloituksetta.Jos olisi kolme,pitäisi hankkia maksullinen apumies tai peräti motorisoitu nostaja pyörätuoliin.Nämä ovat laaditut kuulemma oikein pykäliin ja kysymyksessähän on sekä pyörätuolissa istujan kuin kuljettajankin turvallisuus.Tosin eräs kuljettaja naureskeli hyväntahtoisesti juteltuani asiasta ja sanoi ainakin omalla kohdallaan olevan selvää,että auttaa vaikka viidestäkin askelmasta.Ymmärrettävää on tietysti,että jos joku tahtoo neljänteen kerrokseen,eikä ole hissiä,niin silloin ei edes hyvä tahto ja inhimillisyys tule kysymykseen.Olemme onnenpekkoja,että meillä on ulos vain kaksi porrasaskelmaa,eivätkä nekään kovin korkeita.Yksin en kuitenkaan näillä voimilla pyörätuolia matkustajineen saa,vaikka olenkin kuullut,että se ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji.Me pääsemme tästä pälkähästä,kun saadaan puoliso taas jaloilleen.
Schjerfbeck-näyttely meiltä jää näkemättä.Eikä minultakaan yksin liikene tuuraajapäivästä aikaa Ateneumiin piipahtamiseen.C,A ja P olivat ja kuulemma nauttivat koko sydämellään näkemästään.Soitin A:lle ja kyselin tuntoja.C:n ajatukset jo tiesin.Heitäkin oli hiukan häirinnyt taiteilijan myöhäistuotanto,jossa omissakuvissa on voimakkaasti esillä pääkallomainen tunnelma.Schjerfbeck (1862-1946) on ikään kuin jo lähtökuopissaan elämästä.
6. lokakuuta 2012
SYYSILTOJEN KYNTTILÄNVALOA
Joku vienyt vuoteensa seinää vasten pihalle.Siinä se kökötti kestäen urhoollisesti sateet ja tuulet monen päivän ajan.Ei mikään likainen rähjä,vaan kelpo vuode.Eräänä aamuna sitä ei enää ollut.Ei liioin roskistuvassa,eikä muualla pihalla.Jäljet kertoivat sen poistuneen jonkun raahaamana pihapiiristä.Kuivuttuaan palvelee jotakuta.Vuoteella elämä jatkuu.
Fysioterapeutti kävi.Sain kotiläksyksi aamuisin panna puoliso työskentelemään jalkojensa kanssa ihan vaan vuoteessa.Katselin tarkasti liikkeet,joita hänen on suoritettava.Enköhän osaa.Puoliso pantiin myös kävelemään rollaattorin tukemana.Kovin oli vaappuvaa meno ja minä pyörätuolin kanssa kantapäillä,jos keikahtaa.Terapeutti näki kyllä asiassa positiivisuutta ja minulla syttyi toivon kipinä.Ensi perjantaina jatkuu.Ilmapatjan saamista makuuhaavoja varten pohditaan niin ikään ensi viikolla.Kaiketi tarvitaan lääkärinlausunto haavapainaumien kunnosta vielä niiden kahden asiantuntijan lisäksi,jotka tulevat meille asiaa tutkailemaan.
Parveke on aika viehättävän näköinen iltaisin,kun tuikkuja paksummat lämpökynttilät palavat lyhdyissä.Kahdeksan tuntia paloaikaa,kertoo tuoteselostus.Mistähän se johtuu,että jo lapsesta asti olen pitänyt kynttilöiden liekistä,yleensäkin tulesta? Takan ääressä olen voinut vaikka kuinka pitkään tulen hehkua katsella ja "tuijotin tulehen kauvan" Eino Leinon sanoin. "...Hiilet hehkui,kuvat kulki/ajat armahat samosi/liiteli suviset linnut/keikkuivat kesäiset päivät..." Nyt on tyytyminen kynttilän liekkeihin.Joskus vien roskat pimeällä vain nähdäkseni partsin valot.Vaikuttavat entistäkin somemmilta,jos syysmyrsky pauhaa ja sade lyö ikkunaan.Eilen saimme tuta tämän näytelmän.Istuinkin parvekkeella nauttimassa.No,tänään on uusi päivä ja aurinko paistaa terhakkaasti koivujen kellastuneisiin lehtiin,joita eilistä leppeämpi tuuli viskoo mielin määrin jo maahan.Sadepilvet eivät himmennä taivaan sinisyyttä,vaan taivas kaartuu kirkkaana Helsingin yllä.Luvattiin epävakaisuutta viikonlopuksi kuitenkin.Pääsevätkö Kauppatorin silakkamarkkinat huomenna poutasäässä alkuun? Mekin aiomme sinne ensi viikolla.Mutta Stockmannin Hullut Päivät 10-14.10.jätän väliin.
Touko Siltalan toimittamaa kirjaa Veikko Huovisen novelleista,pakinoista ja lyhyistä erikoisista sen sijaan en jätä.Tänä vuonna ilmestynyt postuumisti koottu Huovisen tuotannosta vuodesta 1950 alkaen.Aiemmin julkaisematontakin tekstiä.Kuuntelen hymy huulilla äänikirjaa,eikä uni malta tulla.Panu Rajala myös ansiokkaasti tarttui aiheeseen Veikko Huovinen kirjalla "Hirmuinen humoristi,Veikko Huovisen satiirit ja savotat" WSOY 2012. Me kaikki tunnemme tavalla tai toisella korpifilosofi Konsta Pylkkäsen,josta kertoi Huovinen lämmöllä vuonna 1952 Havukka-ahon ajattelijassa. Minulla on ollut onni ja ilo tavata Veikko Huovinen kerran.Vaatimaton kaveri ja jotain mukana Konstaakin.Huovista ei enää ole,mutta Havukka-ahon filosofi elää.
Fysioterapeutti kävi.Sain kotiläksyksi aamuisin panna puoliso työskentelemään jalkojensa kanssa ihan vaan vuoteessa.Katselin tarkasti liikkeet,joita hänen on suoritettava.Enköhän osaa.Puoliso pantiin myös kävelemään rollaattorin tukemana.Kovin oli vaappuvaa meno ja minä pyörätuolin kanssa kantapäillä,jos keikahtaa.Terapeutti näki kyllä asiassa positiivisuutta ja minulla syttyi toivon kipinä.Ensi perjantaina jatkuu.Ilmapatjan saamista makuuhaavoja varten pohditaan niin ikään ensi viikolla.Kaiketi tarvitaan lääkärinlausunto haavapainaumien kunnosta vielä niiden kahden asiantuntijan lisäksi,jotka tulevat meille asiaa tutkailemaan.
Parveke on aika viehättävän näköinen iltaisin,kun tuikkuja paksummat lämpökynttilät palavat lyhdyissä.Kahdeksan tuntia paloaikaa,kertoo tuoteselostus.Mistähän se johtuu,että jo lapsesta asti olen pitänyt kynttilöiden liekistä,yleensäkin tulesta? Takan ääressä olen voinut vaikka kuinka pitkään tulen hehkua katsella ja "tuijotin tulehen kauvan" Eino Leinon sanoin. "...Hiilet hehkui,kuvat kulki/ajat armahat samosi/liiteli suviset linnut/keikkuivat kesäiset päivät..." Nyt on tyytyminen kynttilän liekkeihin.Joskus vien roskat pimeällä vain nähdäkseni partsin valot.Vaikuttavat entistäkin somemmilta,jos syysmyrsky pauhaa ja sade lyö ikkunaan.Eilen saimme tuta tämän näytelmän.Istuinkin parvekkeella nauttimassa.No,tänään on uusi päivä ja aurinko paistaa terhakkaasti koivujen kellastuneisiin lehtiin,joita eilistä leppeämpi tuuli viskoo mielin määrin jo maahan.Sadepilvet eivät himmennä taivaan sinisyyttä,vaan taivas kaartuu kirkkaana Helsingin yllä.Luvattiin epävakaisuutta viikonlopuksi kuitenkin.Pääsevätkö Kauppatorin silakkamarkkinat huomenna poutasäässä alkuun? Mekin aiomme sinne ensi viikolla.Mutta Stockmannin Hullut Päivät 10-14.10.jätän väliin.
Touko Siltalan toimittamaa kirjaa Veikko Huovisen novelleista,pakinoista ja lyhyistä erikoisista sen sijaan en jätä.Tänä vuonna ilmestynyt postuumisti koottu Huovisen tuotannosta vuodesta 1950 alkaen.Aiemmin julkaisematontakin tekstiä.Kuuntelen hymy huulilla äänikirjaa,eikä uni malta tulla.Panu Rajala myös ansiokkaasti tarttui aiheeseen Veikko Huovinen kirjalla "Hirmuinen humoristi,Veikko Huovisen satiirit ja savotat" WSOY 2012. Me kaikki tunnemme tavalla tai toisella korpifilosofi Konsta Pylkkäsen,josta kertoi Huovinen lämmöllä vuonna 1952 Havukka-ahon ajattelijassa. Minulla on ollut onni ja ilo tavata Veikko Huovinen kerran.Vaatimaton kaveri ja jotain mukana Konstaakin.Huovista ei enää ole,mutta Havukka-ahon filosofi elää.
3. lokakuuta 2012
SYMMETRIAA JA EPÄSYMMETRIAA
Päivällä katselin ohjelmaa,en muista kanavaa,en nimeä,dokumenttia ihmisen ulkonäön tärkeydestä.Pitää olla kaunis,virheetön ja symmetrinen.Tämän sanoi mies,jonka kasvot on tauti turmellut.Ohjelmassa oli myös nainen,kaunotar,ilman virheitä ja varmasti symmetrinen.He kulkivat viikon yhdessä tutustuen toistensa elämään,kahteen erilaiseen maailmaan.Mies oli tottunut lapsuudestaan lähtien kiusottelijoihin,tuijottelijoihin,vähättelyyn ja haukkumisiin.Kuitenkin hän oli yhtä lailla ihminen ihmisten joukossa kuten kaunotarkin. Mutta me emme halua nähdä rujoutta,emme rumuutta,sairautta,erilaisuutta.Me arvostamme toisiamme ulkonäön perusteella.Kauneus on valttia,virheettömyys ja se symmetria.
Ehkä mies oli kuitenkin,ja olikin,sinut paremmin itsensä kanssa kuin kaunotar.Hän kun pakeni itseään ja elämääkin meikin alle.Aamuisin meni julkisivun laitteluun kaksikin tuntia.Ei vienyt edes roskapussia pihalle ennen kuin mielestään maailmalle valmiina.Pitkät tekoripset häilyivät rajattujen silmien luomissa.Tekorusketusta,värejä purkeista ja purtiloista.Keinotekoista kaikki.Kaiken alla oli kuitenkin viehättävä ihminen,mutta huonon itsetunnon omaava.Mies vakuutti kaunottarelle tämän olevan kaunis ilman meikkiäkin.Eräänä päivänä kaunotar puhdisti kaiken pois ja kas,hän oli kaunis yhä! He kumpikin oppivat toisiltaan,ettei elämässä ulkonäkö ole se tärkein tekijä.Pitää kunnioittaa itseään semmoisena kuin on.Ei vetää rajaa kauneuden ja rumuuden välille.Kun tätä miestä katseli,ei enää huomannutkaan hänen erilaisuuttaan.Näki sivistyneen miehen,jolla oli vankka itsetunto ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin oli.Kaunotarkin oppi hyväksymään itsensä ilman meikkiä.Uskalsi ulos maailmaan sellaisena kuin oli,kauniina ja symmetrisenä.
Dokumentti ei kertonut,jatkuiko ystävyys näiden kahden ihmisen välillä ohjelman teon jälkeenkin.Miksipä ei?
Meillä on kotona pitänyt kiirusta.Eilen lähihoitaja.Tänään pesijähoitaja.Huomenna tuuraajapäivä ja perjantai pyhitetty fysioterapeutille.En arvannutkaan kotisairaanhoidon olevan näin elämän täyttävää,kun Haartmanin henkilökunta kokemuksen syvällä rintaäänellä otti puheeksi "ikänne huomioon ottaen".Minä otin yhteiskunnan suoman avun vastaan ainakin kokeeksi.No,se maksaa,ettei kukaan ajattele yhteiskunnan olevan niin anteliaan.Väkeä siis lappaa.Mehiläisen lääkärikin ihmetteli,että koska meillä on nyt aikaa omalle elämälle.Sa se.Mutta näinhän se menee,kun iän ottaa huomioon.
Huomenna kuitenkin nuorekkaasti kirmaan vapaatunneilleni.Ostan valkoisen kaulaliinan,jonka voin huolettomasti heittää toisen olan yli.En käytä tätä uudempaa pujotussysteemiä,jonkalainen olisi muodikasta.Ajelen aina näissä tyylihommissa hiukan jälkijunassa.Kun pujottaminen on muilla out,saatan minä ottaa sen käyttöön.
Ehkä mies oli kuitenkin,ja olikin,sinut paremmin itsensä kanssa kuin kaunotar.Hän kun pakeni itseään ja elämääkin meikin alle.Aamuisin meni julkisivun laitteluun kaksikin tuntia.Ei vienyt edes roskapussia pihalle ennen kuin mielestään maailmalle valmiina.Pitkät tekoripset häilyivät rajattujen silmien luomissa.Tekorusketusta,värejä purkeista ja purtiloista.Keinotekoista kaikki.Kaiken alla oli kuitenkin viehättävä ihminen,mutta huonon itsetunnon omaava.Mies vakuutti kaunottarelle tämän olevan kaunis ilman meikkiäkin.Eräänä päivänä kaunotar puhdisti kaiken pois ja kas,hän oli kaunis yhä! He kumpikin oppivat toisiltaan,ettei elämässä ulkonäkö ole se tärkein tekijä.Pitää kunnioittaa itseään semmoisena kuin on.Ei vetää rajaa kauneuden ja rumuuden välille.Kun tätä miestä katseli,ei enää huomannutkaan hänen erilaisuuttaan.Näki sivistyneen miehen,jolla oli vankka itsetunto ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin oli.Kaunotarkin oppi hyväksymään itsensä ilman meikkiä.Uskalsi ulos maailmaan sellaisena kuin oli,kauniina ja symmetrisenä.
Dokumentti ei kertonut,jatkuiko ystävyys näiden kahden ihmisen välillä ohjelman teon jälkeenkin.Miksipä ei?
Meillä on kotona pitänyt kiirusta.Eilen lähihoitaja.Tänään pesijähoitaja.Huomenna tuuraajapäivä ja perjantai pyhitetty fysioterapeutille.En arvannutkaan kotisairaanhoidon olevan näin elämän täyttävää,kun Haartmanin henkilökunta kokemuksen syvällä rintaäänellä otti puheeksi "ikänne huomioon ottaen".Minä otin yhteiskunnan suoman avun vastaan ainakin kokeeksi.No,se maksaa,ettei kukaan ajattele yhteiskunnan olevan niin anteliaan.Väkeä siis lappaa.Mehiläisen lääkärikin ihmetteli,että koska meillä on nyt aikaa omalle elämälle.Sa se.Mutta näinhän se menee,kun iän ottaa huomioon.
Huomenna kuitenkin nuorekkaasti kirmaan vapaatunneilleni.Ostan valkoisen kaulaliinan,jonka voin huolettomasti heittää toisen olan yli.En käytä tätä uudempaa pujotussysteemiä,jonkalainen olisi muodikasta.Ajelen aina näissä tyylihommissa hiukan jälkijunassa.Kun pujottaminen on muilla out,saatan minä ottaa sen käyttöön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)