Ei vaan osoita laantumisen merkkejä tämä Suomen holotna ilma.Aurinko kuitenkin meidän tiiliseinillä paistaa ja lämmittääkin,jos ei tuuli osu kohdalle.Mutta kukapa sitä nyt ulkona seisoskelisi ihan sellaisen lämmön toivossa.Eikä vielä tohdi tuomiokirkon rappusillakaan päivää paistatella,kun ovat paksun lumen peitossa.Toivossa on hyvä elää,tulee sekin aika vielä.Istuksitaan eväspussin kanssa Senaatintorin kupeessa tai muuten vaan joviaalisin tuntein Aleksanterin selkäpuolella.
Maailmanmatkaajaystäväni ovat parastaikaa matkalla Etelä-Afrikan kesään.Kone lähti,kun Helsingissä vielä nukuttiin.Tällä kertaa toista kuukautta kestävään matkaan lisätty Namibia ja sen hiekka-aavikot, tuulen muovaamat alati muuntautuvat dyynit keskellä ei mitään.Pitkiä ajomatkoja nelivetoautolla nipinnapin tieksi kutsuttavia väyliä pitkin kohti seuraavaa jännittävää etappia.Mitä näkevät,kohtaavat ja kokevat,siitä saanen tietää,kun ovat jälleen turvallisesti kotona.
Afrikka on minua kiehtonut pikkutytöstä lähtien.Elinhän vahvasti mukana elokuvateatterin katsomon pimeässä Tarzanin ulvahdellessa liaanin varressa heilahdellessaan miehekkäästi puusta puuhun.Sitten myöhemmin kävi niin,että sitä "ainoaa oikeaa" Tarzania,Johnny Weismüller,seuranneet Tarzanit vuosien myötä ikääntyivät niin,että kroppa ei tippaakaan muistuttanut viidakon valtiaan salskeaa olemusta ja niinpä maailmalle lähti ilkeä kasku: Filmaus alkaa,nostakaa Tarzan puuhun.
Weismülleriä seuranneet uudet villin viidan johtohahmot eivät enää samoin kiehtoneet ja vähitellen siirryin oikean Afrikan todellisuuteen lukemalla kirjoja maanosasta,jossa korkea sivistys oli vallalla jo kauan ennen Eurooppaa.Tutkijat eivät tätä likikään heti nielleet,vaan vasta paljon myöhemmin oli tämä tosiasia myönnettävä,kun arkeologit kaivoivat esille hiekan syvyyksistä kokonaisia kaupunkeja upeine rakennuksineen,katuineen ja pyhäkköineen.Osin tietysti rapautuneina Afrikan leppymättömässä ilmanalassa tuulessa ja kuumassa paahteessa hiekan hiertäessä armottomasti vuosituhannesta toiseen vanhan sivilisaation jäännöksiä.
Tänään meillä hyvä päivä hyvän yön jälkeen.Olo reipas ja hyväntuulinen kummallakin.Huomenna kaupungille ja sitä seuraavana päivänä on minulla pari tuntia vapaata tuuraajan tuuratessa kotona.Ehkä jälleen nautin kahvin ja croisantin jossakin.Muutapa ei juuri ehdikään.Tervetullut olotila kuitenkin,kun saa kiirehtimättä katsella kahvilaelämää ilman että pitää valppaana seurata korvat hörhöllään kodin tapahtumia.Vuosien myötä on oppinut antamaan pienillekin asioille suuren arvon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti