Minua on aina kiinnostanut maapallon menneisyys,yleensäkin historia ja se,mikä on joskus ollut lähempänä tai kauempana meitä.HS-uutiset kertoi Antarktiksella löydetyn 3,8km syvyydessä olevan Vostokjärven.Kairaus aloitettu tutkimusmielessä jo vuosia sitten.Nyt päästy muutaman metrin päähän ja kun talvi pakkasi päälle,työ keskeytettävä ja jatkettava joskus vuoden loppupuolella.Porausreijän kautta ei saa päästä yläpuolisesta maailmasta yhtäkään bakteeria saastuttamaan järveä.Samoin kuin ei järven pohjasta saa suurin surminkaan tulla meidän maailmaamme yhtäkään miljoonia vuosia vanhoja bakteerikantoja,jotka aiheuttaisivat irtipäästyään melkoista tuhoa ihmiskunnassa ja koko maapallolla.Aika jännä juttu tämä Vostokjärvi,eikö vain?
Isäni opetti minut kiinnostumaan kaikenlaisesta tutkimustyöstä,sitä kunnioittamaan.Pikkutyttönä ollessani hän kertoi arkeologisista kaivauksista Egyptissä,näytti kuvia ihmisistä,jotka ovat eläneet kauan ennen nykyihmistä,avasi tarinoillaan tähtitaivaan mittaamattoman laajuuden.Kertoi eläimistä,jotka asuvat melkein tuikituntemattomissa paikoissa piilossa kaikelta.Hänen tarinointinsa oli paljon jännittävämpää kuin yksikään satukirjan kertomus.Kun olin jo vanhempi,hän siirtyi omaan lähihistoriaamme tutustuttaakseen minut oman kaupunkimme menneisyyteen.Vieläkin kuulen hänen äänensä joskus nyt itse lukiessani Helsingin historiaa.Olen hänelle monesta asiasta kiitollinen,enkä suinkaan vähiten nykyisestä Helsinki-kiintymyksestäni.
Nocturne
Tunnetko
kuinka Linnunlaulun silta
kahdentoista kiskoparin yli jännittyy
ja kuu kellahtelee vaunun karahvissa
Helsinkiin.
Mies vinkuvalta rapulta
hämärän tarjotinta
tarraa palteisiin
ja tähdet satavat...
Kotini,isänmaa!
Matkojen lasta
tänne asti olet kätkynnyt.
Ruislintuas,onnen ääntä
laulata nyt!
(Ilpo Tiihonen)
Helsingistä on paljon runoiltu,kerrottu ja laulettu,veistetty patsaita Itämeren tyttären kunniaksi.Helsinkiin tahdotaan asumaan Suomen pohjoisemmistakin kolkista,tekemään työtä,opiskelemaan,bongailemaan vähän suuremman kaupungin elämää.Täällä viihdytään,mutta täältä tahdotaan poiskin.Syntyperäisetkin kaipaavat rauhallisempaa ympäristöä, luonnon läheisyyttä,jossa lapset voivat varttua turvallisemmassa ympäristössä.Väkivalta lisääntyy niin Helsingissä kuin muissakin maailman kaupungeissa.
Kansallisuudet sekoittuvat matkojen ja maahanmuuttajien myötä.
Kansainvälistytään.Toisista hyvä,toisista taas ei.Näin on kuitenkin maailmanmeno.Syntyy komplikaatioita.On kulttuurieroja.Maassa maan tavalla ei tule aina ymmärretyksi.Suomalainen ei noin vain hyväksy naapurikseen ihmisiä,jotka ovat tänne asettuneet asumaan kaukaisesta maasta ehkä pakottavienkin olosuhteiden vuoksi.On vaikeaa sopeutua ja on vaikeaa antaa siihen mahdollisuus.Nämä ihmiset eristäytyvät.Nyt jo on Helsingissä kaupunginosia,joissa maahanmuuttajia on paljon.Suomalaiset muuttavat pois,ottavat lapsensakin koulusta,jossa muunmaalaisia on.Kommunikaatiovaikeuksia,kun ei opiskella sitä kieltä missä maassa asutaan.Erottautuminen korostuu.Meidän täytyy ihmisinä vielä paljon kasvaa,että molemmin puolinen ymmärrys ja hyväksyminen olisi jokapäiväistä ystävällistä käyttäytymistä.Myös minun.
Nyt kaavaillaan maahanmuuttajien etuisuuksien kiristämistä.Toivomuksena on,ettei Suomi olisi enää niin houkutteleva paikka tulla asumaan.Tästä moni meistä ilahtuu,kun taas ne,jotka tuntevat kyltymätöntä lähimmäisenrakkautta eivät ota uusia säännöksiä mielihyvällä vastaan.Itsekin olen kyllä rehellisesti sanoen sitä mieltä,että esimerkiksi rikollisuus Suomessa on lisääntynyt,kaikenlaiset kahnaukset päivittäin jopa maahanmuuttajien kesken sotkevat tilastoja.Tuntuu siltä,että tänne muuttaneet oppivat hyvin nopeasti suomalaisten huonot tavat.Emme mekään mitään pulmusia ole.Muslimien opit karisevat nuorten keskuudessa katsellessaan suomalaisnuorten käyttäytymistä.Hätääntyneet vanhemmat lähettävät jälkikasvuaan omiin maihinsa unohtamaan täällä oppimansa liian vapaan elämän.Luulen kuitenkin,että on väistämätön tosiasia,että monet maahanmuuttajien lapset omaksuvat meidän elämäntapamme,eivätkä enää tahdo siitä luopua.Eristäytyminen ei enää heidän aikuistuttaan ole niin voimakasta kuin heidän vanhempiensa aikana.
Minkälainen Helsinki ja sen katukuva on joidenkin aikojen kuluttua? Kun minä tulen tänne kummittelemaan,näen aivan uudenlaisen Helsingin.Mutta sen historia,menneisyys pysyy samana lisättynä kuitenkin uudella historialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti