18. helmikuuta 2011

KAUPUNKI NIMELTÄNSÄ PARIISI

Punnittiin,mikä kaupunki suomalaisten mielestä romanttisin ja mitkä neljä seuraavaa.Arvata voi,että ykkössijalla itse Pariisi.Romanttisuusjärjestyksessä seuraavat Rooma,Venetsia,Praha ja Wien.Kaikissa muissa olen ollut paitsi Roomassa.Itse en voi näitä kaupunkeja mihinkään romantiikkajärjestykseen panna,vaikka omankin kullan kanssa olen niistä joissakin vieraillut.Jos nyt yhtäkkiä pitäisi valita kaksi minulle rakkainta kaupunkia,niin Venetsia ja Praha.Ranskan pääkaupunki kolmanneksi ja sitten Wien.Roomasta en osaa sanoa juuta enkä jaata,kun tiet ovat aina tyssänneet Italiassa pohjoisempaan.

Pariisia on kautta aikain pidetty rakkauden kaupunkina.Seinen rannalla suudeltu.Kävelty käsi kädessä sen rannoilla.Oltu sen aalloilla pikkuristeilyillä kuun jo kumottaessa Pariisin yllä.Oltu rennon rakastuneita kaupungin taiteilijakortteleissa käyskennellessä.Mutta mistä nimi Paris? Ei kun jälleen kerran viisautta jakavien tietokirjojen pariin.Aikojen alussa kelttiläiset eli pariseit pitivät kaupunkia hallussaan,kunnes heidän jälkeensä vallan ottivat roomalaiset,nuo kaikkialle pitkin poikin Eurooppaa ehtineet. Kun roomalaiset keisarit olivat jo 300-luvulla tykästyneet tähän kaupunkiin,otettiin käyttöön nimi Civitas Parisiorum,Parisii ja Parisia.Näin oli ehkä alku Paris-nimelle.Kyllähän se kuulostaakin täyttä romantiikkaa tihkuvalta!

Minun ainutkertainen Pariisin matkani joskus ollessani seitsentoistavuotias tihkui kaikkea muuta kuin romanttisuutta.Olin vanhempieni kanssa siellä viikon ja podin mahatautia siitä ajasta kolme päivää.Makasin riutuneena hotellihuoneessa ja ne ajat,joita en viettänyt proosallisen ylenantamisen merkeissä,katselin kaihoisasti ikkunasta ulos pariisilaista elämää,johon sitten niukin naukin pääsin itsekin tutustumaan.Ehdin nähdä kuitenkin osin turistin pakolliset paikat sen kummemmin ajattelematta suukkoja kuutamossa kuin Pariisin "sinistä hetkeä",joka vielä noihin aikoihin täytti kaupungin juuri auringon laskettua.Monen taiteilijan ikuistama hetki.Myöhemmin elämäni jo pursutessa romantiikkaa,en Pariisiin milloinkaan palannut.

Helsinki-nimen alkuperästä vedetään köyttä,on tehty kautta aikain.Tuskin asia selviääkään koskaan vaan se askarruttaa historioitsijoita vastakin.Kuin myös tavallista kadun tallaajaa kuten minua.Eikäpä tuo maailmoja kaada,jos emme saakaan tietää,miksi Helsinkiä Helsingiksi kutsutaan.Jätetään se pohdiskelu minua viisaammille.

Kissa nostaa itse häntänsä,kukas muu.Olimme eilen Mehiläisen haavahoitajalla jälleen kerran näyttämässä miehen makuuhaavaa.Olin saanut tehtäväkseni itse selviytyä sen hoitamisesta joksikin aikaa ja nyt oli näytön paikka.Jännitin hoitajan ottaessa päällimmäisen haavaa peittävän Mepilex Borderin ja sen alta paljastuneet muut hoitositeet. Paljastui hienosti paranemaan päin oleva makuuhaava.Röyhistäydyin vallan.Sain kehumisen siivittämiä kiitoksia kotihoidostani ja itsekin katselin ylen tyytyväisenä työni tulosta.Nyt enää haavahoitajan pakeille,jos äityy niin pahaksi,että rahkeeni hoitamiseen ei riitä kotona.On muuten aikamoinen arsenaali kaikenlaista haavan hoitoon tarvittavaa liuosta,sinkkipastaa ja sidettä.Ihanhan tässä on sukeutunut kotihoidon myötä ammattihoitajan mentaliteetti.

Mittarissa aamukahvin aikaan peräti 25 astetta miinusta.Tietää että ei ulos,ei missään nimessä.Olin kuulevinani säätiedotuksessa että viikonloppuna hellittäisi.Olisihan tuo hienoa.Pääsisi edes kotinurkilla hetkeksi lykkimään,ettei ulkonaolot nyt ihan jää vain autoon menoksi ja siitä pois.Oli muuten taas tavattoman ystävällinen invataksin kuljettaja eräänä päivänä.Lykki autoon asti lähtöpaikalta ja toi portaan eteen kotona.Minä nyssyköitten kanssa perässä.Virolaisilta kuljettajilta riittää ystävällisyyden kyllästämää inhimillisyyttä! Kysyn usein,ovatko Helsingissä viihtyneet.Yleensä ovat.Vain yhdellä oli vielä koeaika menossa.Arveli kuitenkin kotiutuvansa ajan oloon.Se mitä kaipaavat meiltä suomalaisilta,on hymyä enemmän.Siinä olen täysin samaa mieltä!

Joskus tulee ilmeitä seurattua,kun istumme odottelemassa Stockmannilla kuljetusta Espan ovien läheisyydessä.Todella harva ensinnäkin kiittää hänelle oven avaajaa ja jos niin se tehdään suuren vakavuuden vallitessa suitsait ohimennen vain nyökkäämällä päätä.Eihän siinä tietenkään kaulaan kapsahdusta edes odoteta,mutta sanallinen kiitos ja huulien hymy auttajaa silmiin katsoen voisi olla poikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti