Tässä istun enkä muuta voi.Mies flunssassa.Hänen kohdallaan aina saattaa kääntyä keuhkokuumeeksi ja se taas tietää sairaalaa.Nyt ei kumminkaan kuumetta,mutta yskää ja nuhaa ja aivastussarjoja.Annoin yölläkin hunajateetä ja nyt aamulla mieli mies kahvia ja sai.Pidän vuoteessa toistaiseksi.Toivon,että itse säästyn,sillä kukas sitten hommat hoitaisi? Tämä onkin minulla ainainen takaraivopainajainen,että mitä tapahtuu,jos syystä taikka toisesta olen kykenemätön tehtäviini.No,ei auta pirujen maalaaminen seinillekään,että mennäänpä päivä kerrallaan.
Viikonloppuna luvattu pakkasen heikommin paukkuvan.Tervetullut muutos minulle ja monelle.Onhan tässä jo saatu tarpeeksi tästä säästä.Jos vaikka kevät tulisi ajallaan.Riemu ratkeaa rinnassa,kun havaitsen ensimmäisen pullean silmun pihapensaassa ja pikkuisen hiirenkorvan koivupuussa.Alkaa lintujen liverrys ja armoton kina reviiristä.Pannaan poikaset alulle ja sitten munat hautumaan.Näinhän se aina menee ja on mennyt.
Turkista tuli kortti.Hepi vielä kuukauden ja nyt jo tuntui pieni haikeus kortin sanoissa.Jokohan on rouvalla koti siellä katsottuna? Toiset maailmanmatkaajaystäväni ovat jo hyvän aikaa olleet eteläisen Afrikan lämmössä.Unohtaneet tämän viheliäisen talven lumityöt pihallaan nauttiessaan maapallon sen puoleisesta kesästä.Onnittelut heille! Silloin kun vielä asuivat Etelä-Afrikassa oli meillä tuumana visiteerata siellä päin.Vaan ajatukseksi sekin jäi,kun ei heti ryhdytty toimeen.Tulivat takaisin Suomeen ja meilläkin petti terveys.Olisi se ollut huikeaa nähdä tuo kaunis maa,jota niin kovasti kehutaan maan puhjetessa kukkiin.Olisimme nähneet Pöytävuoren,Kapkaupungin pingviinit,Lohikäärmevuoret,Intian ja Atlantin valtameren ja kaiken sen loiston,minkä tuo kaunis maa turistille tarjoaa.Nyt katselen matkadokumentteja televisioruudun kautta sieltä päin ja hyvä niinkin.Ehkä seuraavassa elämässä...
Meidän talosta muutetaan taas.Mutta olipa kohteliaita muuttomiehiä.Odottelimme alhaalla invataksia,ettei tarvitse pakkasessa palella.Miehet kyselivät,joskos tarvitsemme apua.Emme me,sillä minulla menee jo rutiininomaisesti ulosmenokin.On yli seitsemän vuoden kokemus.Mutta tuntuihan jälleen kerran mukavalta,että välitettiin.Miehen on kyllä hyvä sen verran jumppailla,että nousee tuolistaan ja vetää itsensä pari rappusta kaiteesta kiinni pitäen pihatantereelle,jossa taas tarjoan pyörätuolin.Sain heti tänne muutettuamme isännöitsijän rakennuttamaan kaiteen,jota ilman olisimme pulassa.Kaiteen ilmestyminen aiheutti kyllä muitten rappujen asukkaissa närää,kun jotkut olivat pyytäneet kaidettaan tuloksetta.Ei tosin liikuntarajoitteisuuden takia,vaan olisi mukava ihan muuten turvallisuutta antamaan.
Samoinhan kukkalaatikkonikin rapun vieressä on aiheuttanut asukkaissa keskustelua,kun muut rappujen edustat ovat ilman kesäkukkaistutuksia.Kysyttiin jopa,että jos isännöitsijä on minulle kastelukannutkin ostanut.No,ei ollut.Vain ensimmäisenä kesänä oli pyytämäni istutukset taloyhtiön puolelta.Sen jälkeen hommasin ja maksoin itse kuten kastelukannutkin.Ensi kesästä en tiedä,kun on alkanut harmittaa tämä suomalaisten perisynti kateus.No,onhan kateuden ruma pää noussut siitäkin,että vammaisilla on tiettyjä etuisuuksia esimerkiksi kuljetusten suhteen.Terveitten ja hyväjalkaisten kun on tyydyttävä yleisiin kulkupeleihin! Voi hyvät hyssykät,antaisin melkein mitä vaan,jos saisin takaisin hyväkuntoisen ja terveen miehen kuin myös ilomielin maksaisin matkat kuten muutkin vammattomat ratikoissa ja busseissa.Ja voin vaikka vannoa,että näin ajattelee myös jokikinen ihminen,joka joutuu lopun elämäänsä istumaan pyörätuolissa tai käyttämään kulkemiseensa jonkunlaista apuvälinettä.
Tämä päivä ja seuraavatkin siis visusti sisällä odottelemassa miehen paranemista ilkeästä flunssastaan.Toivon mukaan ilman seuraamuksia.Onneksi on ruokaa niin jääkaapissa kuin pakastimessa.Ensi keskiviikkona tulee tuuraaja,jos mies jo siinä kunnossa,että vieras ihminen voi tulla ilman tartuntavaaraa.Ja jos,niin pääsen kampaajalle,muuten siirrettävä.Näin tämä menee meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti