Lauantai urkeni harmaana,kuten niin moni päivä aikaisemminkin.Lunta sadellut sen verran,että pihalla näkyy jalanjälkiä.Meillä edessä pikainen ulkoilu,imurointi ja enemmän aikaa vievä ruuanlaitto.Eilen sain vihdoinkin aikaan Italian kirjeeni,joka tänään tipahtaa postilaatikkoon.Keltaiseen.
Yö meni oudon unen merkeissä,muuten aika rauhaisaa.Näin unen,että seurustelin.Oli se sama kaveri,joka oli oikeastikin olemassa joskus ennen avioliittoon kulkeutumistani.Unessa olimme jo jonkun aikaa seurustelleet ja sitten miehen puolelta tunteet väljähtyivät (kuten oikeastikin,mutta molemmilta),jonka yllättäen ykskaks huomasin.Kysyin (unessa siis),että missä mennään ja sain kuulla karun totuuden.Oikeastaan tämänkaltaisen kylmän totuuden kuuleminen on aikamoinen shokki oikeassakin elämässä,saati unessa. Kun eläytyminen on aitoa,vaikka nukkuu omassa kodissaan oman puolison vieressä ja on iältään kypsä vuosikymmeniä avioliitossa elänyt. Heräsin pimeään ja tunsin poskillani oikeita kyyneleitä. Minut oli jätetty! Kului tovi, ennen kuin tajusin realiteetit,oman vuoteen ja ennen kaikkea vieressäni makaavan miehen,joka ei ollut sama kuin se,joka unessa jätti. Pyyhkäisin kyyneleet pois,katsoin kelloa ja nousin kahvin tiputteluun.Istahdin keittiön tuolille ja oikein mietin,mistä uni ja miksi? Ja miksi juuri nyt? Pitänee alkaa seurata kuolinilmoituksia. Vai oliko se vain alitajuista pakoa arjesta? Palautumista aikaan,kun onnellisena vielä odotteli auvoista tulevaisuutta prinsseineen.
Runebergin päivä.Liputetaan.Eikä meillä edes asiaan kuuluvaa torttua.Maistelimme jo silloin,kun kauppaan ilmestyivät.Kaikkihan on etukäteen.Laskiaispullat,joulutortut,tippaleivät ja mämmit. Muinoin niitä sai juuri ennen varsinaista päivää tai juhla-aikaa. Nyt ovat siinä missä muutkin.Ei mitään kunnioitusta! No,tuskin Johan Ludvig Runeberg tai oikeammin rouvansa pahastuisi,jos näkisi torttupaljouden jo tammikuun puolella,jos nimittäin tietäisi koko Runebergin päivästä,joka nimettiin pitkälti Pietarsaaressa syntyneen kansallisrunoilijan kuoleman 1877 jälkeen. Espan puistossa ei voi olla näkemättä Runebergin patsasta,jonka juurella tänäänkin lienee ollut pienimuotoinen seremonia.Patsaan arvokkuutta kyllä murentaa runoilijan pään päällä mahdollisesti seisova lokki.Jos näin on puistossa käydessäni, karehtii huulillani vallaton hymy.
Mitenkä tuttu Runeberg on esimerkiksi nykynuorisolle? Minun aikanani koululaiset kyllästettiin Vänrikin tarinoilla.Tiesimme senkin,että Maamme laulun sanat ovat hänen kynästään. Itse runoruhtinas jäi meille monelle henkilönä vieraaksi.Vasta aikuisena ehkä tutustuimme paremmin tähän jo porvoolaistuneeseen mieheen,jonka koti on monelle tuttu museona.Runeberg aivan varmasti aikanaan opetti meitä monia rakastamaan isänmaatamme ja sen luontoa tuotannossaan.Kuinka moni on lukenut Hirvenhiihtäjät ja/tai Kuningas Fjalarin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti