Harmaata iltapäivää mennään.Pihamaata peittää lumen sekainen loska.Sulaneesta lumesta vesi lirisee rakentamaansa uomaa pitkin tien poikki.Katseltu Hella Wuolijoen kynänjälkeä elokuvassa Jossain on railo.Kartanoelämää,rakkautta,suurta tuskaa ja petosta.Jotain samaa rohkeutta ja ylpeyttä kuin Niskavuorissa.Ei kuitenkaan sytyttänyt,enkä nenäliinoja tarvinnut.
Piti aloittamani kirjettä Italiaan,mutta inspiraatio kateissa.Helmikuun Eeva-lehti tuli.Paneudun illalla Edith Piafin elämään.On vanha lp-äänilevy hänen laulamanaan.Jos panisin soimaan.Piafin elämäkerran olen joskus lukenut.Koskettavaa.Nainen,joka eli täysin siemauksin elämästä nauttien ja kuoli vain 47v ankaran sairauden murtamana.Rakkautta ja morfiinia,Pariisi,miehiä,tyttären kuolema,pettymyksiä,masennusta ja lopulta kaikki ohi.Mutta maailma ei ole unohtanut pikku varpustaan.
Stockmann lähetti uuden kanta-asiakaskortin.Uusi taso ja hemmottelua First Lounge-huoneessa tavaratalon seitsemännessä kerroksessa.Tällä tarkoitus saada kanta-asiakkaat kantamaan rahansa vastaisuudessakin Stockmannille.Jos ei ole lojaali,siitä rangaistaan ja tipahtaa kuin kivi alemmalle korttitasolle.Loungen ukset sulkeutuvat tylysti nenän edessä.Ei enää kuohuviiniä pehmeässä nojatuolissa.Olen myös Tallink-Siljan kanta-asiakas.Kun elämä muuttui vain kotikonnuilla pysyttelyksi,alensivat alimmalle tasolle.Nykyisin saan mainoskirjeitä ja hillittyä moitiskelua epälojaalisuudestani,ei pisteitä,ei mitään.Ehdin kuitenkin viimeiset pisteet käyttää Tukholman luksusmatkaan laivayhtiön kustannuksella.Asiakkuus velvoittaa,eikä saa olla uskoton.Kovaa peliä.
No,Stockmann on minun puotini ja on aina ollut ilman porkkanoitakin.Jo kolmannessa asiakaspolvessa ollaan.Mamma (äidin äiti) osti jo siitä Stockmannilta,joka oli tavaratalon historian alussa Kiseleffin talossa nykyisen Senaatintorin varrella.Josta minä en ole nähnyt kuin vanhoja valokuvia.Äitinikin varmaan nuorena asioinut tässä Saksasta tulleen Georg Stockmannin perustamassa myymälässä,joka sitten 1930 alussa siirrettiin nykyiseen paikkaansa Aleksin ja Manskun kulmaan.Siitä tulikin jo ipanavuosinani minulle hyvin tuttu ostospaikka.Näin ollen Stockmannilla ja minulla on pitkä ja luja ystävyys keskenämme.Käynkin huomenna taas sitä vahvistamassa ja otan miehen mukaan pönkitystueksi.
Talon hissi reistaili taas eilen.Aikamoinen jännitysmomentti tiedossa tungettuani humenna pyörätuolin hissiin ja painettuani napista.Lähteekö liikkeelle ja pysähtyykö siellä missä pitää. Olemmehan jääneet jo kerran loukkuun,kun kulkupeli meni yli kerroksen,eikä ovi auennutkaan.Poden klaustrofobiaa. En tiedä,tuliko kukaan nyt hissiä tarkistamaan soittoni perusteella kerrottuani sen ykskaks lähteneenkin liikkeelle viidennestä,jossa oli jumittuneena ja pysähtyi kuuliaisesti eteeni.Kävin jopa katsomassa ja painelin hississä sekä eri kerroksissa nappuloita.Ei mitään.Päivystys vaikutti hiukan epäuskoiselta kuunneltuaan ei kulje-kulkee-ilmoitustani.
Tässäpä tämä tänäpäiväinen ja vielä ihan omasta päästä.Sulkeudun suosioonne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti