Ensin haukotutti niin turkasesti,että menin illalla vuoteeseen.Ei sitten kumminkaan nukkumisesta tullut mitään,eikä miehen ollut syy.Nousin.Otin cd:n ja aloin kuunnella stadin kielisiä lauluja Helsingistä.Sakilaiset vetelivät Allin boksin ja Georg Malmsten Töölön foksin.Olin täysin hereillä ja pullollaan nostalgisia tunteita.Henry Theelin mukana matkasin "Helsinkiin,Helsinkiin".Olavi Virran Katupoikien laulu piti vielä pitkään unen poissa. Viisitoista kappaletta,toiset moneenkin kertaan kuultu ja aina yhtä ihastunein tuntein,muistoin ja ajatuksin.Ollapa isänikin näitä kuuntelemassa!
Nyt käyn jälleen kerran kauaksi aikojen taakse ja rupattelen Töölöstä ja sen menneisyydestä vuosisatoja sitten.Töölön kylän perustivat ruotsalaiset uudisasukkaat 1200-luvulla.Käsitti alueen,jonka rajat kulkivat nykyiseen Pasilaan,Vallilaan ja Sörnäisten kautta merelle asti.Nykyisen Pasilan ratapihan paikalla aaltoili Töölönjärvi! Kylän keskus oli Töölönlahti ja sinne on kaavailtu myös sen aikaisen asutuksen sijoittuneen.Sinne,missä nykyisin on Töölönlahden villat lahden toisella puolella ja toisella ooppera ja Finlandiatalo sekä pian valmistuva musiikkitalo.Nimi Töhlö wijken esiintyi jo 1700-luvulla laaditussa kartassa ja suomenkielinen vastine runsaan sadan vuoden kuluttua "Töölönlahti".
Töölö-nimen alkuperästä eivät tutkijat ole päässeet perille."Töl" tarkoittanut alkujaan jonkunlaista vetistä aluetta,suota,lätäkköä jne. Nykyisen Stadionin kallioilla lirisi Tölå eli suojoki.Siitä arvellaan Töölön kylän nimen saaneen alkunsa ja merkinneen Suojoen kylää.Niin monta kuin on tutkijaa ja historioitsijaa,niin monta ehdotusta "Töölölle" on,eikä asia kai milloinkaan ratkea.Töölö se on ja Töölönä pysyy.
Töölössä asuin koko lapsuuteni ja vielä aviovaimonkin roolissa.Muutamien Helsingistä pois-vuosien jälkeen muutimme takaisin Töölöön,josta jälleen aikanaan pois.Koti on nyt entisten köyhälistökorttelien paikalla Harakkamäellä,jossa aikoinaan tuoksui kala ja piipuista nouseva savu lehmien ja sikojen katsellessa kotipihojensa aitojen takaa kalastajakylän hiljaiseloa. Helsingin vallasväki kulki kaukana Suurkadun vilinässä Vironniemellä,jonne harvoin eksyi Kalastajamäen ränsistyneen mökin asukas.Vironniemen alue riitti hyvin silloisille helsinkiläisille.Vasta kaupungin alkaessa kasvaa ihmisten myötä,katseet kääntyivät kaukaiseen niemeen,joka rohkeasti työntyi merelle päin.
Harakkamäki sai pieniä tehtaita pelloilleen ja puita täynnä oleviin metsiin 1700 -luvulla.Kalastajamökkejä piti hävittää sivistyksen ja kasvun tieltä.Rakentaminen alkoi kaupungin puoleisesta alueesta levittäytyen kohti niemenkärkeä vääjäämättömästi kaataen tieltään niin metsät kuin pellotkin.Nyttemmin on jo vallattu maata mereltä ja korkeita asuintaloja pykätty vesijättömaalle.Kartta pantu uusiksi.Niemestä on tehty saari,jonne johtaa kaksi siltaa kaivetun kanavan yli.Läpikulkuliikennettä ei ole,jotta alue on rauhallinen paikka asua.Raitiovaunu tuo ja vie,matkustajalaivoilla on kaijansa ja muutama hotelli kutsuu vierailijoita.Kukaan ei enää kutsu aluetta Harakkamäeksi tai Kalastajamäeksi,vaan se on Katajanokka,ruotsiksi Skatudden tai meille stadilaisille Skatta.
Sallinette,että palaan Katajanokan historiaan myöhemminkin.Seuraavaan tekstiin: kirjoittamisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti