EGYPTISTÄ KUULTUA

Egyptistä rahdataan suomalaisturisteja kotiin turvaan.Tunisiasta alkunsa saanut arabimyllerrys on levinnyt myös sinne.Enää ei ole taattua,että saisi rauhallisin mielin ihmetellä entisen Theban temppelien reliikkejä tai Ramses II:n jälkeensä jättämiä obeliskeja.Mutta Niili virtaa maan halki mellakoista huolimatta kuten se on aina virrannut.Ei liioin katoa Egyptin muinaisuus,vaikka kerrotaankin arvokkaiden museoiden Kairossa joutuneen hillittömän väkivallan kohteeksi.Ei Punaisenmeren rannoilla enää liene rauhaisaa oleilua kuuman auringon alla tänä ryöstelyn ja kaikenlaisen kiihkon aikana.Maassa on julistettu yleislakko ja eri mailla maailmassa on kiire saada omat kansalaisensa pois pahan alta.Paska reissu,mutta tulihan tehtyä!

Itse en ole Egyptissä koskaan käynyt.Mutta haaveena yhä on,vaikka mahdollisuudet vuosi vuodelta hupenevat.Öisissä ja päiväisissä unissa sitä useammin siellä vieraillut.Olen seilannut Niiliä monen päivän reissuilla,nähnyt papyruskaislat joen yläjuoksulla ja nauttinut joen rantojen vehreydestä,joka päättyy kuuman hiekan peittämään aavikkoon.Kuninkaiden laaksossa olen pasteeraillut,hämmästellen katsellut ikiaikaisia patsaita ja pyramideja.Olen nähnyt basaarien rihkamat ja aidot kullat.Ollut historiaa lähellä,siinä kiinni,ylimuistoisen kulttuurin varjossa.Hiivin joskus Waltarin Sinuhen kantapäillä Theban kujilla.Näen hänen silmillään muinaisen maan.Tunnen ja koen maailman,jota ei enää ole.Näin olen minä siellä matkaillut.

Tammikuun viimeistä viedään.Näin se menee.Pikavauhtia.Huomisesta helmikuu helisyttää.Maalis,huhti ja touko.Lumi alkaa hävitä.Ei tarvita kuin plusasteita päivin ja öin,hitunen aurinkoa ja kohisten poistuu talvinen riesa.Taas kopsaa asfaltilla pikkukengän korot,keväthameen helma heilahtaa ja viimevuotiset nuoret lokit opettelevat Kauppatorilla ruokavarkaan jaloa taitoa. Eikä aikaakaan,niin valkovuokot täyttävät maan ja sitten onkin mittumaarikoivujen aika.Tämähän sujuu kuin leikki!

Meilläpä viime yö oli hyvä yö.Mies nukkui kuin pieni porsas ilman minkäänlaista häiriötekijää.Valkeneva aamu herätti minut valoverhon takaa.Kello näytti melkein kahdeksaa.Pian tuoksui kahvi keittiössä.Herätin miehen.Silmälasit,tossut ja aamutakki.Sitten rollaattori tukena aamiaispöydän ääreen.Rutiinia.Tänään lähikauppareissu ja Anjan kirje postilaatikkoon.Makaa ressukka sairaalan petissä kaaduttuaan kotona ja jo entuudestaan kipeä lonkka äityi suurempaan tuskaan.Pyysi korttia tai kirjettä aikansa ratoksi.Minätyttö heti työtä pyydettyä ja panin kirjoittaen kirjeen.Olisi saatava toinen aikaan Italiaan.Kunhan sille päälle satun.

Nyt tähän päivään ja toimeksi.Että ei kun hei taas.

TEE

Nyt puhutaan teestä.Tästä hienosta virkistysjuomasta,jonka historia on parituhatvuotinen.Kerrotaan teen saaneen alkunsa Kiinassa,josta se kulkeutui Japaniin.Japanilaiset munkit matkasivat Kiinaan Sung-kaudella opiskelemaan Zeniä ja toivat mukanaan Kiinasta teepensaan siemeniä kuin myös tavan sitä juoda.Siispä sitä Japanissa nautittiin kiinalaisin seremonioin,kunnes oma hienostunut tapa kehitettiin.Tavat ja säännöt ovat peräisin 1400-luvulta.

Teetähän ei hörpitä mistä tahansa mukista kesken kiireitten,vaan japanilainen teeseremonia saattaa kestää tunteja kaikkine välineineen ja hallittuine liikkeineen.Se on esitys,joka vangitsee katsojan maagisella tavalla.Myös sai minut ainakin tuntemaan,että olen kuin norsu posliinikaupassa kaikkine kulmikkuuksineni ilman pienintäkään siroutta,käsien pehmeää elehdintää ja nöyrää tuntemusta tätä jaloa juomaa kohtaan.Ei ihme,että oikeaoppisen teeseremonian hallitsemiseen kuluu pitkä aika.Siinä on moniaita vaiheita ennen ja jälkeen teen juonnin.En tiedä,onko Japani tänä päivänä jo niin paljon muuttunut länsimaiseksi,että tämä kaunis seremoniakin on vain näytösluontoisena tai ehkä sittenkin liikemiesten lounailla,missä geishat sitä valmistavat siihen tapaan kuin sitä aina valmistettu on.

Minulla oli ilo ja onni päästä joskus vuosia,vuosia sitten seuraamaan aitoa japanilaista teeseremoniaa,kun Helsingin kaupungin taidemuseossa oli japanilaisesta teetaiteesta näyttely esineistöineen ja teejuoman valmistamisineen. Samoin näytteillä oli japanilaista taidetta 1400-1800-luvuilta zen-mestareiden siveltimien jälkiä.Äitini väitti edellisessä elämässään olleensa japanilainen ja ehkä siitä minulle virisi ihastus japanilaiseen vanhaan henkevään ja kultivoituneeseen taiteeseen.En väsy vanhan käkkäräisen männyn katselemiseen,joka on vedetty vain muutamin siveltimenvedoin.En väsy myöskään muhkuraisiin kukkiviin puihin,joiden yli lentää valkoiset linnut tai vedessä kahlaavaan vesipuhveliin ja rannan suureen kiveen.Itselläni on seinällä kakemono,jossa on kallionkieleke,vesiputous ja mänty.Yksinkertainen ja kaunis,tosin myös ajan kuluttama,koska se on jo vanha.Seurannut minua vuosikymmeniä kodista toiseen. Se on yksi kotini aarteista ja tärkeä minulle.

Aurinko paistaa.Tuulee.Pakkasta muutama aste.Meillä taas yö levoton,en voinut nukkua juurikaan.Miehen houkuttelemista takaisin vuoteeseen.Vakuuttelua kaiken olevan hyvin.Aamulla ei muista mitään ja olen taas "hyvä vaimo".Kuuluu sairauteen,sanovat neurologit ja muut lääkärit.

No ja nyt se espoolaismies,joka aikoo pöllyttää jaloistaan Suomen tomut ja muuttaa Thaimaahan,tekee sen yksin ilman perhettä. Miksi ihmeessä tämmöinen kohu juuri tästä kaverista? Onhan kautta aikain Suomesta muutettu muualle,myös Aasiaan.Ja ovat onnistuneet ihan hissukseen siinä ilman mediahössötystä.Nyt tämä nuori lumesta tarpeekseen saanut mies on mahdottoman suuren kiinnostuksen kohteena lehtien palstoja myöten. Hyötyykö hän itse jollain lailla kuvista ja sanomisistaan? Eihän tämä muuttotemppu nyt maailmoja kaada.Vai?

Minunkin ystäväpiirissäni on muutamia,jotka ovat päättäneet voida paremmin muualla kuin Suomessa. Ei näistä kerrottu julkisuudessa,ei haastatteluja,ei valokuvaajia perässä.Ei pengottu taloudellista tilaa,ei perhesuhteita.He vain muuttivat.Voivat muuten ihan hyvin.Nyt tämän espoolaisen edesottamukset kiinnostavat. Ehkä hänestä tehdään kirja tai elokuva tai molemmat.Toivottavasti jalat hänellä pysyvät tukevasti maassa,sillä Thaimaassa voi tämän hetkinen julkisuus ollakin menneen talven lumia (osuvasti sanottu)ja ajatukset toimeen tulemisesta ovat arkipäivää.Entistä ammattiaan,lumen pudottamista katoilta,ei ainakaan siellä voi harjoittaa.Ehkä me kuulemme hänestä jatkossakin,kunhan on asettunut.Ehkä kuitenkin jättäisimme sikäläiseen rauhaan.

Päivä on hävyttömän pitkällä.Mies suihkuttamatta ja vaatettamatta,samoin minä.Tänään onneksi ruoka vain lämmitettävä.Huomenna taas valmistettava alusta loppuun.Ensi viikolla myös kaupungille.Aina sitä toimitettavaa riittää.Ehkä hyvä niin,kun vielä jaksan pyörätuolin kahvoissa.Ja minä jaksan!

SEURAHUONEEN TARINA

Taas tuli yksi asia todistettua! Kannattaa käydä kurkkimassa blogeja.Yleensä en "kurki" Panu Rajalan tekstiä,vaan paneudun siihen. Nyt sain sitä kautta tietää kaupungintalon näyttelystä,joka minua erityisesti kiinnostaa.Rajala oli ilmeisesti mainitun näyttelyn avajaisissa ollut 25.1.11 ja siitä nyt blogissaan kertoo.

Stadin Slangi ry:n (johon minullakin on ilo ja kunnia kuulua) 15-vuotis-juhlanäyttely kaupungintalon Virka Galleriassa käsittelee nostalgisesti Helsinkiä Stadin mestat- himasta gartsalle. Näyttelyn oheistuotteina on kaikenlaista kaupunkiin liittyvää kuten Sandiksesta kuvanäyttely,musiikkia 1910-20-lukujen Stadista jne. Virka Galleria on kaupungintalon toisessa kerroksessa ja sinne vie hissi myös pyörätuolin.Soitin varmistaakseni tämän.Sinne siis miehen kanssa jossain vaiheessa.Näyttely avoinna 20.2.2011 asti.Tervemenoa kaikille,joita asia kiinnostaa!

Itse kaupungintaloonkin kannattaa tutustua.Monen tarkoituksen läpikäynyt rakennus.Alunalkaenhan se suunniteltiin hotelliksi,joka valmistui Engelin piirustusten mukaan vuonna 1833.Sai nimekseen Seurahuone.Olihan Helsinki vilkkaan matkustuksen kohde tultuaan Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.

Hotellina talo toimi 80 vuotta.Helsinki oli jo sen tosin lunastanut itselleen 1901 päättäen silloin myös rakennuksen purkamisen.Tilalle uusi rakennus ja kaupungintalo,vaan suunnitelmat viivästyivät maailmansodan takia.Sodan aikana 1914-1918 Helsinki oli Venäjän armeijan sotasairaalakaupunki.Hoitoa tarvitseva meriväki sijoitettiin Seurahuoneelle.Tästä huolimatta suunnitelmat talon purkamisesta ja uuden talon rakentamisesta eivät hävinneet. Parikymmentä vuotta myöhemmin päästiin asiaan.Purkaminen kuitenkin jäi ja aloitettiin korjaustyöt,joiden jälkeen siitä tuli kaupungintalo.

Kaupunginvaltuusto otti sen kodikseen vuosiksi 1932-1965.Heidän poistuttuaan 1965 kaupungintalossa alkoi uusi mittava peruskorjaus,jota kesti viisi vuotta valmistuen vuonna 1970.Sisätilat purettiin,rakennettiin uusiksi arkkitehti Aarno Ruusuvuoren piirustusten mukaisesti.Vain kadun puoleinen julkisivu pylväineen sekä juhlasali entistettiin peruskorjausta edeltävään asuun. Näissä uusissa tiloissa kaupungintalokorttelin keskellä kokoontuu nykyisin jälleen Helsingin kaupunginvaltuusto.Tilaisuuksiin joka toisena keskiviikkona on yleisö tervetullut istuntosalin lehterille kuuntelemaan kokouksen kulkua.

Rakennuksen ollessa vielä hotelli Seurahuone,oli se seuraelämän keskus Helsingissä.Siellä kantaesitettiin ensimmäinen suomalainen ooppera 1852. Paciuksen Kaarle kuninkaan metsästys.Populäärikonsertteja pidettiin Seurahuoneella vuodesta 1882 vuoteen 1912. Suomen ensimmäinen elokuvaesitys kuuluu myös Seurahuoneen historiaan vuonna 1896.Puoli vuotta Lumiére-veljesten maailmanensi-illan jälkeen,joka oli Pariisissa.

Näistä jo mainitsemistani populäärikonserteista poiki minun aikanani nk.kävelykonsertteja kaupungintalossa.Kävin niissä kummitätini kanssa,joka tälläkin tavalla tutustutti minut oman kaupunkini historiaan.Hän tavallaan jatkoi sitä työtä,jota isäni oli jo harrastanut kanssani aivan pikkutytöstä lähtien.Heidän kummankin poistuttua tästä elämästä jatkoin ja vahvistin näillä eväillä Helsinki- rakkauttani.

ENTISEN LAPSEN MUISTOJA

Helsingin Sanomat tietää kertoa,että esimerkiksi Helsingin toisluokkalaisista iso osaa jää syksystä ilman iltapäivähoitoa.Taataan tällä tavoin ekaluokkalaisten iltapäiväkerhoon pääsy.Tuleepa minulle mieleen aika,kun itse olin tuossa iässä.Vanhemmat kävivät töissä päivisin.Minä ja ikäiseni yleensä saimme tulla koulun jälkeen toimeen omin nokkinemme.Meidäthän oli jo luokiteltu niin isoiksikin,että kaulassa roikkui kodin avain.Vietimme koulun jälkeisen iltapäivän miten kukin milloinkin.Ei se ollut ongelma.Menimme jonkun kotiin leikkimään tai ulos vastapäiselle kalliolle,joka oli yksi parhaimpia leikkipaikkoja koko Töölössä.Tai olimme vain kotonamme lastenkirjojen tai omien tavaroittemme parissa.

Vanhempamme tulivat töistä kotiin,jonka jälkeen alkoi heidän kanssaan yhteinen aika.Luultavasti ei kukaan ollut kuullutkaan mistään pienten koululaisten iltapäiväkerhoista.Elelimme onnellista lapsiaikaa ilman sen suurempia probleemia.Tietysti,varsinkin äiti,saattoi soittaa koulun jälkeen,että olen jo kotona ja kaikki on hyvin.Muuta kontrollia ei tarvittu.No,aika oli tietysti silloin toinen,eivätkä kaikenlaiset nykyajan vaarat vaanineet nurkan takana.Ihmiset luottivat toisiinsa.Oli turvallista.Maailma muuttui myöhemmin.

Kun näin palaa ajassa taaksepäin ja havaitsee monen asian muuttuneen kehnompaan suuntaan,huomaa miten kauan sitä on jo tarponut tätä elämänsä polkua.Hohhoijaa.No,sydämeltäni olen tietysti vain 25v,mutta peili on lahjomaton kapine.Selkäänkin ottaa varpaankynsiä lakatessa.Enkä enää nouse tuolille entisen ketterästi,kun on kurkotettava korkeammalle.Onhan näitä.Mutta vielä juoksen ratikan perässä,vaikka huohottaakin.Sitten harmittaa,kun hengitys ei meinaa tasaantua.Ehkä olisi hiukan toppuuteltava.Mutta ei ihan vielä.

Jääkukat parvekkeen laseihin ovat palautuneet.Kauniita,vaikka estävät osin ulos katselemisen.Piha talvihiljaisena lumen peitossa,jokunen talitintti istuu oksalla ja varis suhahtaa ohi.Naapuritalon jättimäisen harakanpesän päällä on luminen hattu,eikä sen asukkaita ole näkynyt maillahalmeilla.Tuuli keinuttaa koivun latvoja,roskishuoneen ovi narahtaa.

PAKKANEN

Pihalla pakkanen huopakengissä liikkuu,
tikapuun puolalla kiikkuu,
nurkkihin pyssynsä laukoo,
huuruten ovia aukoo.
Hämärä vaappuu varjosta riihen
vitkoin pihaan.
Pakkanen hihkuu sen hihaan,
painaa jäiset kasvonsa ruutuun
ja katsoo valkeaa vasten
päitä lukevain lasten.

(Einari Vuorela)

PAAVALINA KARHU KYLKENSÄ KÄÄNTÄÄ

Paavalin jälkeistä päivää sanotaan puolitalven keskiviikoksi.Se on tänään.Vielä puolet talvesta jäljellä.Lukemat mittarissa komistuneet sitten eilisen suojasään ja näyttävät ainakin meillä neljäätoista pakkasastetta.Shit! Aurattu on katua sekä pihaa,mikä panee semmoisen ajatuksen päähän,lähtisikö miehen kanssa jonkunlaisen pienemmän rundin tekemään.Ei houkuta,mutta velvollisuus ennen kaikkea.Miesparka on ollut ulkoilmassa vain sen verran,että taksiin ja takaisin.Ties kuinka pitkään.Kuinka kaipaankaan rantaraitin soraa jalkojen alla,aaltojen loisketta ja vanhan tyrnipuun varjoa! Säätieteilijät ovat heittäneet semmoista,että pohjoismaiden kevättalvi tulee olemaan kovastikin pakkasvoittoinen.Niin että se soran ritinästä rantatiellä.

Olen itsekseni ja melkein salaa alkanut ajatella,että Helsinki ei sittenkään tahdo Guggenheimia kontolleen.Maailmalla ei mainittu taidemuseo ole saanut ihastuneita kävijöitä toivottuun tapaan.Luin Panu Rajalan blogista,että on sellaisiakin kaupunkeja,jotka ovat kylmästi tyrmänneet Guggenheimin tulemisen.Juuri siksi,että yleisökato on ollut varmaa.No,sehän tiedetään,että moderni ja nykytaide ei kovin suuria joukkoja liikkeelle saa.Vanhempi taide kyllä.Olihan Ateneum pitkänkin jonon kiertämänä esimerkiksi Edelfeltin ja Schjerfbeckin näyttelyiden aikaan.Samoin kuin nyt hiljattain Suomen Pankin pantua näytille omat taideaarteensa oli isoakin tunkua Snellmanninkadulla.Niin että kyllähän me ymmärrämme taiteen päälle! Mutta se pitää oleman sellaista,että ei tarvitse otsa kurtussa miettiä kuvan sanomaa tai edes sitä,mitä se esittää.No,en minä pelihousujani repisi,vaikka nyt tapetilla oleva museohanke kaatuisikin.

Nettiuutisissa kerrotaan,että taas on tutkittu säveltäjä Frédéric Chopinin terveyden tai oikeammin sairauden tilaa.Mies sairastanut nyt selville saatua epilepsiaa,mutta aikaisemmat vaivat ovat ainakin keuhkotauti,melankolia,tuberkuloosi ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.Edesmenneitten suurmiesten vaivat kiinnostavat yhä ja niin riittää tutkijoilla töitä.

Samantapaisen kiinnostuksen kohteeksi joutui aikoinaan Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa-taulu ja siinä erityisesti se akka.Kissa ilmeisesti todettiin terveeksi.Akalla on todella suuri vatsa ja siitä löytyi vakavia sairauksia tuotapikaa.Taulua tutkiva amatöörikatselija,kuten minä,huomaa naisen vaivaisenluut jaloissa ja käsien reuman.Akkaa tutkittiin tarkasti ja sairaudet todettiin,taidehistorian arkistoon piilotettiin.Akan huonosta kunnosta huolimatta taulu on lämminhenkinen kaikessa realistisuudessaan.Ainakin minä tunnen suurta sympatiaa tätä vanhaa naista katsellessani.Taulussa on tarina,jonka jokainen katsoja voi muokata haluamakseen.Tämä juuri ainakin minusta on "vanhassa" taiteessa se,josta pidän.Taulun edessä ei tunne itseään tyhmäksi,vaan suuri ymmärrys näkemästään täyttää sielun ja ruumiin.

Joskus vasta ehkä syyskuussa näemme jälleen Stadionin tornin.Se on nyt 72-metrisen hupun alla,jossa on kansalaisten tekemiä kuvia.Tästä pressusta sen poistuttua tornin kupeesta valmistetaan ekomerkki Globe Hopen toimesta muovikasseja.Vuonna 1938 valmistunut Stadionin torni ehti jo rampaantua sisältä ja ulkoa.Nyt siitä tehdään taas hieno olympiastadionin symboli ja yksi Helsingin maamerkeistä.Alunperin tornin huippu oli avoin.Mutta kuinka ollakaan.Elämästä tarpeekseen saaneet alkoivat hyppiä tornista alas ja niin siihen asennettiin ihmisen pitävät kalterit.Piti lähteä muualle etsimään helpotusta."Moneen tuhon loukkoon voi mies täällä joutua aatoksiensa retkellä.Onhan moni mahtava aivo täällä sumentunut tuumiessa elämän pulmaa".(Aleksis Kivi)

KULKURI VEI SYDÄMEN

Se kohtaus,missä Ansa Ikonen tempaisee huntunsa,kruununsa ja kaulakorunsa irti ja viskaa ne lattialle omissa häissään,on minusta parhaimpia kohtauksia Kulkurin valssi-elokuvassa ja lähtee tämän jälkeen Tauno Palon kyytiin.Nähty leffa niin moneen kertaan (tänään taas),etten edes tiedä,mutta aina se kiehtoo samoin kuin joskus kauan sitten nähdessäni sen ensimmäisen kerran.Koko elokuva täynnä romantiikkaa niin että huimaa! Tiedän,että osasyynä ihastukseeni ovat juuri Ikonen ja Palo.Nuo kaksi loistavaa näyttelijää.Olen aivan myyty,kun Palo laulaa.Hänen veroistaan ei ole tullut ja epäilen,tokko tuleekaan.Aika oli otollinen Palolle.Nyt puhaltavat toiset tuulet filmimaailmassa,eikä tällaisella romantiikalla siinä sijaa ole.Aika ajanut ohi.

Viisi keltaista kallaa maljakossa,jääkaapissa ruokaa,tuuraaja lähti heti tultuani.Ikävä ilma ja minä suivaannuin taksinkuljettajaan.Vaihdoin kesken matkan autoa Senaatintorilla.Eikä toinenkaan kuljettaja saanut minua leppymään,kun kertoi ikävän tarinan joidenkin taksinkuljettajien ammattikäyttäytymisestä.Eivät kuulemma ota kyytiin "vanhempaa naishenkilöä,jolla on kantamuksia". Ei tarvitse nousta istuimelta.Ovat myös tämän kuljettajan kertoman mukaan sitä mieltä,että "nämä naiset ajavat vain nurkan taakse". Nyt odotellaan liikemiehiä,joilla on yksi salkku ja pitkä ajomatka.Olin tipahtaa taksista ulos hämmästyksestä! Minulle ei ainakaan vielä ole moista sattunut,vaan ovat auliisti auttaneet ostosteni kanssa.Luoja,jos kohdalleni moinen kuljettaja osuisi... No,tämä,joka toi kotiin,oli ihan mukava ollen myös sitä mieltä,että työmoraali on jäänyt jonnekin valovuosien taakse. Ostamani keltaiset kallat ovat niin kauniita,että normalisoiduin hyvin pian,purin ostoskassit ja laitoin miehelle lounaan.Oikeastaan jokaisessa päivässä pitäisi ihmisellä olla pieni kiukkuinen olotilatärsky!


Ostin apteekista itselleni sinkkipillereitä.Näistä asioista hyvin perillä oleva ystäväni suositteli jo pelkästään kynsien kasvua ajatellen.Proviisorikin vakuutti niiden vaikuttavan sekä kynsiin että hiuksiin.Odottelen nyt jättimäistä lujittumista ja tuuheutumista.

Syöksähtelin kuin pieni orava asioillani.Kolmonenkin tuli niin,että ei tarvinnut kauaa seistä pysäkillä.Sitten taas takaisin ja pankin kautta Stockmannille.Ihmisiäkin yllättävän vähän.Seikkailin osastoilla ja päädyin lopulta Herkkuun.Katselin kaiholla niitä naisia,jotka istuskelivat kaikessa rauhassa kahviloiden pöydissä.No,ehkä seuraavalla kerralla minäkin... tai joskus.

NETISTÄ JA OMASTAKIN PÄÄSTÄ

Huomenta tähän aikaan päivästä.Nukuttu taas pommiin,josta tämän "pommin" selvittelinkin taannoin itselleni.Pakkasta ulkona,taivas harmaa.Tavallinen tammikuinen päivä.

Netti kertoo syrjäytymisestä Suomessa.Kansalaisia jää yhä useammin yhteiskunnan ulkopuolelle.Leipäjonot pitenevät.Järjestäytynyt rikollisuus rantautunut myös meille eikä tietoliikenteenkään asiat seesteisiä ole,vaan kaikenlaiset uhat ja ongelmat alkavat olla jo jokapäiväistä riesaa.Mikä neuvoksi? Ollaan huolissaan,vaan sehän ei auta.Näin se vain on alkanut mennä meillä sekä muualla.

Apteekkiasiakkaat ovat tyytyväisiä.Tyytyväisimpiä.Mutta muuten yleinen tyytyväisyys on meillä laskenut kansainvälisen mittapuun mukaan tuotteisiin ja palveluihin nähden eniten.Hyvänä kakkosena ollaan Venäjällä.Onko ihmisistä tullut vaativampia? On ja ei,sanon minä.Kyllä tämä yleinen välinpitämättömyys on syntipukkina tyytymättömyyteen.Työmoraalia ei ole,"ahkeruus" on kirosana,jos jokin menee pieleen,antaa mennä.Ennen muinoin palveluammateissa "palveltiin",ei sanottu vastaan,osattiin pyytää virhettä anteeksi.Nyt ei enää "palvella" entiseen tapaan,vaan käytetään tasaveroisuutta asiakkaan kanssa joskus hyvinkin väärällä tavalla.Asiakas poistuu loukattuna ja väärin kohdeltuna ihmetellen hänessäkö se vika olikin.Ei aina.

Tuotetyytymättömyys taas.Tavaroissa vikoja,vempeleet eivät toimi,leluissa kemiallisia myrkkyjä,juuri ostetun auton jarrut eivät pidä,valmisvaatteiden saumat eivät pysy kiinni jne. "Huolimattomuus" on oikea ilmaisu.Ja sen synonyymi on "hälläväli".Totta kai tyytymättömyys on kasvanut.Ja kyllä,meistä on tullut tietoisempia ja vaativampia.Minä ainakin ajattelen,että jos jostain,palvelusta tai maallisesta mammonasta,maksan täyden hinnan,on minulla myös oikeus odottaa niiden toimivan oikealla tavalla.Itse en ole joutunut asioista sanottuani juurikaan huonon kohtelun kohteeksi.Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan,pätee siinäkin.Niin,ja sitten myös kehuja,kun niiden aika on.Ei aina risuja,ruusujakin.Näillä mennään tänä tyytymättömyyden aikana.

Palaudun jälleen kerran mahdolliseen Guggenheim-museoon Helsingissä.Miksi aina ne ihmiset,jotka eivät yleensäkään välitä taiteesta,hanketta vastustavat eniten? Eikö voisi ajatella yleistä tarvetta,vaikka he eivät viihdykään taidegallerioissa? Olen sanonut ja sanon taas,etten minäkään ylenpalttisesti rakasta nykytaidetta.No,kaikki taidehan on ollut aikanaan "nykytaidetta".Myös se,jota "ymmärretään",kun kuva on tutuksi koettu metsämaisema tai muotokuva vuosisatojen takaa.Minun nykytaidenäkemykseni on sitä,että kehyksen sisällä on kangas ja siinä epämääräisiä (ei edes geometrisia) viivoja ja läiskiä.Olen joskus nähnyt,kun apina on käyttänyt sivellintä samalla lailla.Onko se taidetta? Minulle tulee ainakin mieleen,että vaikka maalaus olisi täsmälleen samanlainen ihmisen ja apinan välillä,tekee ihmisen signeeraus sen taiteeksi.Jos alareunassa lukee "apinan maalaama", se ei ole taidetta.

No,Guggenheim-museossa kaikki on taidetta,tämä on selvä asia.Eilen juuri minulla oli pitkä puhelinkeskustelu erään ystäväni kanssa,joka ei ole suuremmin taiteen ihailija.Tosin hän mainitsi Edelfeltin,jonka töitä jaksaa katsella.Hän vastustaa henkeen ja vereen Guggenheimin meille tulemista.Sillekin rahalle olisi muualla käyttöä,pauhasi ja veti esille köyhyyden ja nälän maassamme.Minä olin tietysti sitä mieltä,että näistä ei kumpikaan häviä,vaikka Helsinki tyhmyyksissään luopuisi museohankkeesta.Samaa vastustusta on ystäväni koko perheessä,eikä yksikään heistä ole mikään taidenäyttelyissä kävijä.

Minä käyn ja jopa nykytaidettakin katselemassa.Pitäähän tietää,missä mennään silläkin alalla.Tunnustan kuitenkin viihtyväni minäkin Albert Edelfeltin töitten ääressä.Kukapa Suomen Kansallisteatterissa kävijä ei olisi nähnyt Ida Aalbergin muotokuvaa tai Ruokolahden eukkoja Ateneumissa? Ei tarvitse miettiä,mitä taiteilija on työllään tarkoittanut.Mutta taiteilijan aivoitusta työtä tehdessään ainakin minä pysähdyin miettimään Tukholman Moderna Museet´in Joan Mirón näyttelyssä,katsellessani tämän espanjalaisen värikylläisiä ja osin minulle käsittämättömiä kuvia.Jos nyt mitään taidetta pitää välttämättä aina "käsittää".Jos Guggenheim meille tulee,on siellä ehkä Joan Mirónkin töitä,joita voin käydä tutkailemassa,josko ymmärrystä jo olisi.

DIIVASTA HUKKIIN

Zsa Zsa Gabor päässyt kotiin sairaalasta Los Angelesissa.Kuka ihmeen Gabor? ihmettelee joku.No,hän on minun aikani suuri filmidiiva! Nyt jo 93v.Aiheutti aikoinaan suurta kohua menemällä naimisiin yhdeksän kertaa,viettämällä reipasta elämää ja ollen myös rouva Suorasuu,joka sanoo ensin ja sitten vasta ajattelee.Hän on enää niitä harvoja entisajan elossa olevia oikeita diivoja.Heitä ei enää montaa ole,kun Ella Erosestakin jätti aika.Se oli ihmisryhmä,johon kuului Suuren Luokan naisia.Antoivat puheenaihetta.Heitä ihailtiin ja palvottiin,hyväksyttiin kaikki heidän temppunsa,jotka joidenkin tavallisimpien ihmisten tekeminä olisivat herättäneet paheksuntaa.Zsa Zsa Gaborin näyttelijänlahjat olivat ehkä vaatimattomammat kuin hänen tapansa elää,mutta hän oli aikoinaan viettelevä ja kaunis blondi ja monen miehen unelma.

Taas käydään keskustelua susista! Nyt näyttämönä on Pöytyän Yläne Varsinais-Suomessa ja siellä susilauma,jonka jäsenmäärä vaihtelee sitä mukaa,kuinka moneen kertaan samat sudet lasketaan.Yllättävän moni HS:n mielipidesivulla on susien puolella (kuten minäkin),mutta on toki niitä,jotka jo ovat jahtaamassa poloisia veren maku suussaan.Koiria ja lampaita viety pihapiiristä.Nyt maalataan piruja seinille ja pelotellaan sillä,että seuraavaksi joutuu ihminen suden suuhun.Nämä pelottelijat lietsovat vihaa ja saavat aikaan paniikkia.Ei aikaakaan,kun lahtausjoukko lähtee susijahtiin,on lupa tai ei,ja onnettomat eläinparat joutuvat kohtaamaan vahvempansa.En tiedä,miten sitten suhtautuisin,jos vastaani tassuttelisi alfaurossusi lemmikkikoirani suussaan.Koirani ei ehkä kuuitenkaan olisi joutunut moiseen,sillä pitäisin siitä hyvää huolta,enkä jättäisi valvomatta alueelle,jossa susihukkalauma oleilee.Lampaatkin pitäisin niille kuuluvissa sisätiloissa ja oven panisin säppiin.Mitenkä näiden susien nyt sitten käy,jää nähtäväksi.Jospa lähtisivät pois ihmisten ilmoilta.Korpiahan Suomessa riittää.

Sataa taas lunta.Semmoista pientä höytyvää,hiutaleet tipahtelee maahan harvakseen.Puitten oksilla entisiä lumia,pihatiellä soraa,ettemme liukastu.On sunnuntain rauha.Matti Hälli on sanonut: "Joskus -oikeastaan vain muutaman kerran lapsuuden jälkeen- tulee päivä,jolloin kaikki tuntuu olevan kohdallaan ja ihminen itse on sopusoinnussa maailman kanssa.Tuosta sopusoinnun tunnosta kaiketi johtuu,että ihminen silloin ikäänkuin seisahtuu katselemaan ympärilleen ja näkee maailman kauneuden." Tämä on sellainen päivä!

SEINÄÄN KAHLITTU

HS-nettisivulla järkyttävää luettavaa.Hollannissa mielenterveyspotilaiden hoitolaitoksessa epäinhimillisiä "hoitomuotoja".Brandon-niminen teinipoika kahlittuna seinään jokaisena päivänä jo kolmen vuoden ajan "väkivaltaisen ja itsetuhoisen" käytöksen vuoksi.Minä maallikkona en ikinä usko,että tämä ainakaan auttaa pojan sairaudessa.Ei ikinä! En ollut uskoa silmiäni lukiessani.Mitä kaikkea ympäri maailman me ihmispedot keksimmekään.En tiedä,tuoko televisiossa näytetty dokumentti mainitun laitoksen hoitotapoihin muutosta.Onko lääkäri määrännyt pojan kohtelun? Miksi tähän ei ole aikaisemmin puututtu,kun pojan vanhemmat ovat olleet tietoisia? Ei kai kukaan vakavissaan ajattele kahlemenetelmän olevan se ainoa oikea ratkaisu potilaan kohdalla? Hitto kun panee vihaksi!!!

Sitten toinen asia,jossa ei vihakaan auta.Grönlanti sulaa sen kuin kerkiää.Meren pinta noussut arviointeja enemmän,kun viime vuonna jäätä ja lunta muuttui vedeksi 530 miljardin tonnin verran.Kesä 2010 kolme astetta aikaisempia lämpimämpi.Vähitellen lopahtaa Grönlannin poikki hiihteleminen.Menee souteluhommaksi.Kerrotaan,että Grönlanti nykyisin maailman suurimpana saarena ei olekaan yhtenäistä maata,vaan kaiken alla on saari poikineen.Kartat uusiksi.Huolestuttaa kaikki tämmöinen,vaikka järkikulta kertoo,etten ole edes näkemässä.Silti.Oikeastaan olen iloinen,että sain elää tässä maailmassa,jossa asiat ovat vasta vähän mullinmallin.

Eilen sain satikutia puhelimessa,kun olen "vain uusien ystävieni" kanssa ja vanhat on heitetty menemään.Noh,nämä "uudet" eivät suinkaan ole uusia,vaan vanhoja luokka- ja koulutovereitani,jotka ovat taas putkahtaneet elämääni. Eikä vanhoja ole mihinkään heitetty.Tosiasia on se,että ajat eivät tapaamiseen ehkä sovi yhteen.Sitten on kremppaa siellä ja täällä.Sanovat jo kysyttäessä,että eivät ehkä voi tulla,jos on paha päivä.Kun tapaamisen järjestely aloitetaan näin kielteisissä merkeissä,saa se kutsujan toppuuttelemaan treffi-intoaan.Onneksi useimmat kuitenkin ajattelevat positiivisesti ja jos tulee este,siitä ilmoitetaan ja sovitaan uusi aika.Ei se ole vaikeaa.Kaikki eivät myöskään ymmärrä,että minun aikani on ihan oikeasti rajallista.Tapaamiset on järjestettävä tuuraajapäiville ja niitä on yleensä vain kaksi kuukaudessa.Niinä päivinä on myös muuta kuin treffeillä istumista.Valitettavasti.

Olen tietysti itse muuttunut vuosien saatossa,eikä asiaa ole hillinnyt mieheni sairauskaan.Olen tullut vaativammaksi.En enää jaksa kuunnella pitkiä marinoita joko tapahtumaköyhästä elämästä,lääkkeistä tai kipurutinoita.Kun juttelen puhelimessa tai tapaan henkilökohtaisesti,kaipaan vaihtelua.Oikeaa keskustelua aikuisten kesken,iloisia asioita (olen varma,että niitä edes joskus meille kaikille tapahtuu) kuin myös pikaisesti kerrottuja murheita (niitäkin meillä jokaisella),ajatuksia maailman tapahtumista,mielipiteitä jne. Asioita,jotka olivat meille tärkeitä,kun vielä pyörimme työelämässä ja olimme voimissamme.Iän myötä tietysti elämänmeno supistuu ja joskus jää jäljelle häkellyttävän vähän.Voisin itse olla juuri näille ystävilleni se ilopilleri eikä odottaa heidän virkistävän minua.No niin,Omatunto,hyppääpä pois olkapäältäni,meni jo perille.

Eilen meitä kuljetti kotimatkalla virolainen invataksinkuljettaja.He ovat iloista,välitöntä ja auttavaista porukkaa.Yleensä.Kyselin,miten pärjäävät Virossa eurojen kanssa.Kuski kertoi äitinsä heti sanoneen: minä en enää rikas. Hinnat nousseet kuten meilläkin markan hävittyä.No,tottuvat kuten mekin aikanaan. Kuljettaja haki meidät Stockmannin sisäpuolelta,työnsi pyörätuolin ja kantoi yhden kassin.Sama kotipäässä.Melkein hyppelin ilosta hänen vierellään muitten kantamusten kanssa.Tiedän nimittäin,että kun minä en ole heidän asiakkaansa,ei toimenkuvaan kuulu minua saattajana auttaa.Pääasia on tietysti juuri kassien kanssa,että miestä työnnetään,niin minulla onkin ykskaks kaksi kättä nyssyköitä varten.Uskokaa tai älkää,mutta vaatii aikamoista taitoa kantaa ja työntää.Minä tiedän.Enkä tämän retken jälkeen ollut yhtään lopahtanut kuten lähikauppareissusta taannoin.

Sataa lunta.Totta kai.En jaksa enää siitäkään äksyillä tai olla harmistunut.Satakoot nyt niin peijoonisti vanhan päälle.Kyllä mittumaarina jo hellittää.

P.S. Repe-nimimerkille terveisiä,joka ilahdutti kommentillaan "mitä me sillä Guggenheimilla tehdään". Kyllä me,Repe-hyvä,tehdään.Yksi asia on se miksi: se tuo turisteja ja turistit tuovat rahaa.Helsinki tulee tunnetummaksi,eikä enää ole vain yksi pieni piste Skandinavian kartalla.Kuten joku HS-raadissa kirjoitti,meistä puhutaan muutakin kuin muurahaispesässä istumisesta kilpailumielessä tai akankantokisasta jossain Jumalan selän takana,jos museohanke toteutuu.Modernin ja nykytaiteen kannattajia on Suomessakin (vaikka minä en suuremmin ole) ja Helsingin Kiasma on kovin pieni ja vaatimaton kokoelmineen Guggenheimin rinnalla,joka taas on maailmankuulu.Suomelle ei oikein riitä Nokia ja Marimekko.

TULLAKO VAI EIKÖ TULLA

Tämän aamuinen jutustelu alkaa jälleen Guggenheimilla.HS-raati oli asialla.Vastaajat puolesta sekä vastaan,niin kuin asiaan kuuluu.Ollaan ihastuneita,minkälaiseksi Helsinki muuttuu modernin ja nykytaiteen museon myötä.Pelätään kuluja ja "mitä hittoa me sillä tehdään". "Guggenheim-pöhinä" perustuu ajatukseen,että nyt on mahdollisuus saada Helsinkiin jotain,jota on jo muualla,kritisoi kielentutkija Janne Saarikivi.Hänestä tällainen ajattelumalli on "vihonviimeinen kökköbanaanimaan kulttuurikateellisen eliitin lohduketutti". Kun taas toimittaja Minna Lindgren loihe lausumaan,että maailmassa ei ole kaupunkia,joka kieltäyisi Guggenheim-museosta.Kuten 56% HS-raadin vastaajista,uskoo Lindgren Helsingin tarvitsevan museon. "Toisaalta,jos Suomi tahtoo jatkaa omalaatuisen primitiivisen metsäkansan brändiä,näyttää kieltäytyminen sitä vahvistavan". Vastauksia museon tarpeellisuudesta ja ei-tarpeellisuudesta oli paljon.Toivottavasti kyllä-äänet voittavat aikanaan!Näin toivon minä.

Miehen ihottuman alkuperää ei lääkärikäynnillä selvitetty,mutta minun olettamukseni alkulähteestä tuntui tohtorista järkeen käyvältä.Voitelua päivittäin ja oletettu tuhmuuden aiheuttajalääke vaihdettiin vanhaan,jonka aikana ei vuosikausiin ole mitään ilmennyt.Apteekin kautta kotiin ja päivä oli pulkassa.

Helsinki on alkanut pohtia,mitä tehdä keväisin katupölylle,joka tukehduttaa ja huonontaa ilman laatua.Nastarenkaiden aiheuttamaa,kun katua jauhetaan pölyksi.Voisiko kieltää nastarenkaiden käyttö? Ja miten se sitten onnistuu? Ehdotetaan maksuja,jos ajaa tahtoo ja jos sen laistaa,rapsahtaa sakko.Kuka valvoo? Kun nyt jo autoilijat repivät pelihousunsa väiaikaisista parkkirajoituksista lumiaikaan,niin mitä tapahtuu,kun rajoitetaan nastoilla ajoa? No,tätä vasta alustavasti pohditaan ja jo nyt tuntuu olevan kovaa vastustusta.Kaikenlaista täällä!

Yö meni taas pitkäksi.Piti lähtemämme kaupungille aamupäivällä,mutta tässähän vielä naputtelen ja mies kuuntelee äänikirjaa Shakespeare Suomessa. Tuskin fyysisesti käyneenä,mutta mitä olemme teksteistään saaneet.Minä ainakin elämäni herkkupaloja! Jos pidän Aleksis Kivestä,niin tykkään myös William Shakespearesta.Tutkijat epätietoisia,onko kaveri itse näytelmänsä kirjoittanut eikä muutenkaan elämäkerrastaan paljoa tiedetä.Epämääräisyyttä,olettamusta,joitakin perintätietoja.Salaperäisyys verhoaa tätä miestä,jonka nimissä näytelmiä esitetään vuosisadasta toiseen aina yhtä ihastuneelle yleisölle.No,joku ne on joka tapauksessa kirjoittanut!

KUTEN NISKAVUOREN HETA: ULOSHAKUUN

Lumesta tarpeekseen saanut espoolaismies on nyt sitten julkkis.Tämä tuo muassaan kuuluisuuden kirot.Nyt on kaiveltu esille kaverin velat! Ihan ulosotossa kuulemma.Tarkasti oli joku laskenut,kuinka paljon jää käteen omaisuuden myynnin jälkeen Thaimaahan muuttoa varten,kun vouti on ottanut omansa.Mistä näitä kaikkia tietoja oikein saa ja miksi ne kiinnostavat? Kaveri hoitaa asiansa,pakkaa perheensä koneeseen ja lentää auringonpaisteeseen.Sillä selvä.

Ehkä tästä syntyy jonkunlainen buumi ja useampikin suomalainen ottaa ja lähtee kyllästyttyään pohjoisen talveen.Uuttahan ja tavatontahan se ei ole.Kautta aikojen on pöllytetty jaloista Suomen tomut,sanottu hyvästi.Oli Ruotsi,Kanada,USA ja nykyisin Turkki ja Espanja kuin moni muukin maa houkuttimena.Ystäväni Hepikin on jo katsastanut Alanyassa asuntoa.Kertoi puhelimessa,kun en ollut vastannut viesteihin ja Hepiin iski huolestuneisuus.Viestejä en ollut jostan syystä saanut.Turkki on muuttanut ulkomaalaisasujien lakipykäliä ja Hepin mukaan juttu mutkistuu.Asumisluvan saa kolmeksi kuukaudeksi ja sitten pitää palata omaan maahansa kolmeksi kuukaudeksi ja rumba taas alusta.Eräs siellä jo vuosia asunut nainen on pulassa,kun oli käymäsillään Suomessa ja joutuu nyt kuulemma odottamaan kolme kuukautta päästäkseen omaan kotiinsa Turkkiin.Olisikohan kaksoiskansalaisuudesta apua? Ja onko pykälät ymmärretty oikein?

Eilen kamppailin miehen kanssa lähikauppaan.Lunta ja loskaa joka puolella,melkein ylipääsemättömiä kasoja kun piti katuja ylittää.Manasin taas tätä kaupungin lumitouhua.Pyörätuoli oli täynnä ostoskasseja,painoi turkasesti ja hengästyin totaalisesti.Piti pysähtyä päästämään höyryjä.Neljä ihmistä matkan varrella tarjosi ystävällisesti apuaan.Kiitin ja torjuin.Ähelsin milloin työntämällä ja milloin vetämällä lastin kotiin ja vannoin heti eteisessä että "ei koskaan enää". Vannoin hankkivani apua.Ennen oli helppoa,kun mies suostui olemaan edes päivän viikossa päivähoidossa.Sitten tahtoi pois ja minä otin.Tuuraaja käy korkeintaan pari kertaa kuussa.Miestä ei voi roskiskeikkaa paitsi jättää yksin kotiin.Huomenna taas kaupungille ja mies mukaan.Herkun kassat varmaan luulevat meillä olevan kymmenhenkisen perheen mitä tulee ruokaostoksiimme.Onkohan kaikilla kahden jäsenen perheillä samanlaista? No,jotkut käyvät ruokakaupassa päivittäin.Meillä se on harvanlaista.Täytän myös aina käydessäni pakastinta,jotta ostettavaa piisaa.Juu,joskus olen kurkkua myöten täynnä ja suollan jeremiadeja kuten nyt.On oikeus.Eikös olekin? Menee ohi,kuten nytkin.Kunhan repesin.Ja kaikki johtuu tästä turkasen lumesta.Minkähänlainen terveydenhoito on Thaimaassa?

Heräsin varhain.Ulkona pimeää.Työhön menijöiden ikkunoissa valot.Jätehuoneen ulkovalo ei pala.Pitää rämpiä pimeässä.Minähän en soita huoltoon ja ilmoita,en.Tehköön tällä kertaa sen joku muu.Talven selkähän taittui eilen,jotta kohta ei valoja tarvita.Aurinko jo Utsjoen horisontissa,kaamos päättynyt.Lakkasuot valmistautuvat sesonkiin kohtapuoliin,vaikka mutkamäissä yhä riittää väkeä.No eihän se kevättä vielä tiedä tietenkään,vaikka Heikki meni jo.Hertsileijaa,tämähän on tammikuuta!

Mies tänään lääkäriin.Outoa ihottumaa ja raapii.Epäilen erästä lääkettä,johon apteekissa puolipakottivat vaihtamaan sen halpuuden takia.Mukamas samat aineet.Haittavaikutuksena yksi kymmenestä saa kutiavaa ihottumaa.Se yksi on juuri näemmä minun mieheni.Jos lääkäri (se komistus Mehiläisessä) on samaa mieltä,palaudun oitis kalliiseen rohtoon.Ehkä lääkäri kirjoittaa paperin Kelaa varten,jossa kerrotaan lääkkeen olevan sen ainoan ja oikean.

Että tämmöistä näin aamutuimaan.Höpönlöpöä.Seuraavalla kerralla asiaa.

GUGGENHEIM HELSINKIIN

Nyt jos Helsingin toive toteutuu,niin saamme tänne Guggenheim-museon.Silloin myös kaupunginjohtaja Jussi Pajunen saa sulan hattuunsa.Olisimme New Yorkin,Berliinin,Bilbaon,Venetsian ja Abu Dhabin kanssa yksi suurista modernin taiteen Guggenheim-kaupungeista.Siispä peukut pystyyn!

Tanskalaisista sanottiin jokin aika takaperin,että ovat onnellista ja hyvinvoipaa kansaa.Miten sitten kävikään? Nyt heitä vaivaa stressi,masennus ja ahdistuminen.Ihmiset eivät siellä eivätkä juuri muuallakaan osaa käsitellä vastoinkäymisiä.Ennen sanottiin jonkun asian olevan vaikean,nyt se on heti stressaavaa.Emme yritä.Avioliitoistakin ehkä jo joka toinen ajautuu karille.Lyödään ensimmäisen erimielisyyden jälkeen hanskat tiskiin ja erohakemus vireille.Olemme ilmeisesti tässäkin asiassa uusavuttomia,kun ennen taas keskusteltiin asiat halki ja pyrittiin aloittamaan yhteiselämä jälleen puhtaalta pöydältä.Ei lannistuttu.

Minun vanhempieni avioliitto oli myrskyjä täynnä.Ovet paukkuivat,riideltiin,mutta aina sovittiin.Keskusteltiin,vaikka ilmassa joskus leijuikin avioeron uhka.Ulkopuolisille he näyttäytyivät seesteisenä avioparina.Käytiin illallisilla,teatterissa,kyläilemässä,kutsuttiin vieraita,matkusteltiin.Eripura pidettiin kodin seinien sisäpuolella.Riidan jälkeen isä lähti ulos ja äiti pani varmuusketjun oveen.Isä nukkui joskus sohvalla.Mökötettiin.Äiti vietti kerran yön pelastusarmeijan yömajassa.Ajoi sinne taksilla.Isä ilmoitti kadonneeksi.Myöhemmin äiti selitti kokeilleensa,miltä tuntuu nukkua irtolaisena.Äidiltä leikattiin sappikivet.Annettiin pussissa muistoiksi.Äitini söi ne kostoksi isälle.Sai suunsa ja nielunsa kipeäksi ja alkoi lukea Raamattua.Meillä oli monipuolista kotona.Luulen kuitenkin,että päällimmäisenä heidän värikkäässä avioliitossaan oli rakkaus.Se kannatteli läpi kuohujen.Piti voimaa yllä että pysyivät yhdessä viha-rakkaus-suhteessaan.Äidin kuoltua isä muisti vain hyvät ja onnelliset ajat.Suri hiljaisesti,kävi haudalla,vei ruusun.Sitten minä panin hänet aikanaan vaimonsa viereen.Ei mikään malliesimerkki avioliitosta,mutta esimerkki siitä että ei annettu heti periksi ja lähdetty eri teille.

Minulta simahti taas blogger-osasto tästä koneesta.Ei kun tekstiviestittämään apua ystävältäni hovikorjaajalta,joka aloittikin ystävällisen avittamisen töittensä jälkeen.Jos oppi meni perille,pitäisi minun itseni selviytyä seuraavasta bloggerin yhteistyöhaluttomuudesta.Jää nähtäväksi.Kiitoksia jälleen S:lle.Kiva,kun voin taas kirjoittaa.Tosin siinä vikahötäkässä hävisi minulta ensimmäinen kirjoitukseni,joka myös alkoi Guggenheimilla.Pidetään ihan oikeasti peukkuja pystyssä saadaksemme museon Helsinkiin.Siitäkin huolimatta,että itse en ole mikään suuri modernin taiteen ihailija.Kiasmassakin olen käynyt vain kerran,avajaispäivänä vuosia sitten.Turismi lisääntyisi Guggenheimin myötä ja piskuinen Helsinki tunnettaisiin taidekaupunkina.Eikös maistuisikin makoisalta?

THAIMAAN KUTSU

Nyt on yksi suomalainen saanut lumesta tarpeekseen ja tehnyt päätöksen muuttaa maahan,jossa ei lumenluontia ole.Thaimaahan.Tai "Thaimaaseen" ,kuten joillakuilla sanonta kuuluu.Mistähän tämäkin sanahirviö syntynyt? Nettikirjoittelussa otetaan kymmenien kirjoitusten voimalla kantaa miehen muuttopäätökseen.Ja tuntien suomalaiset osa povaa poskelleen menoa uudessa elämässä.On onnen toivottelijoitakin positiivisesti kantaa ottavia.Myös sellaisia,jotka aikoinaan ovat samanlaisen tempun tehneet ja hyvin pyyhkii edelleen.Tämä muuttava espoolainen perheenisä on nuori mies vielä,jotta edellytykset hyvään ja menestyvään elämään perheen kanssa on,jos matkaeväinä on sisua ja yrittämisen halua kuin myös hiukan onnea.Hyvää matkaa! Ja voihan hän aikanaan muuttaa takaisin "Suomenmaaseen",jos mieli tekee.

No niin ja niinhän siinä kävi,että närät purkautuivat heti,kun eilisestä lähtien on parkkeerauskieltoja ilmestynyt niille kaduille,jotka ovat kapeita ratikkakatuja.Mihins mä nyt auton panen,kun ei saa rapun eteen? Mitäh... voiko sen panna muuallekin? Kaupunki on tullut vastaan ja sallii erityisille paikoille pysäköimisen. Niin mutta,kun ne paikat on niin kaukana kotoa! Emme me kyllä ole niitä maailman ahkerimpia yhteiseen hiileen puhaltajia,että nämä nyt parkkikiellossa olevat kadut saataisiin kaikkien hyväksi vaivatta auratuksi puhtaaksi lumesta ja että raitiovaunut pääsisisivät esteettä reitillään kulkemaan.Munhan pitäisi saada auto niin lähelle,että ei tarttis kävellä! Mieluimmin omaan porstuaan.Voi hitto tätä talvea! Ja ihan maaliskuuhun asti tämmöinen typerä järjestely! Mä en tästä tykkää yhtään! Paska Stadi!

Kaivelin eilen netistä ruokareseptejä.Pääasiassa Mitä tänään syötäisiin-ohjelmasta.Seuraava kuukausi tässä perheessä syödään vain lintua. Broileria kymmenillä tavoilla.Miehen oletetun (en muuten usko siihen) kihdin takia nk.punainen liha on vältettävien listalla,mutta varsinkin broileria saa syödä ilman sen nahkaa.Herkusta seuraavalla kerralla ainekset intialaiseen,yrittitarhan,curry-banaaniin,sitruunaisten juuresten kanssa,peruna-porkkanapedillä,hunaja-kurkun ja riisipedin päällä.Huhhei,kynnet syyhyää jo.Kumma kyllä olen tähän ikääni säilyttänyt ruuanvalmistukseen tarvittavan mielenkiinnon ja viitseliäisyyden.Moni ystäväni on jo luovuttanut.Mies ei tosin enää välitä mitä syö,vaikka terveen miehen paperit taskussaan oli ruuista kiinnostunut herkutteleva herra.Itsekin kotona kokkipuuhissa usein.Olikin yhtä juhlaa istuutua valmiiseen kauniisti katettuun pöytään,jossa paloivat kynttilät ja maljakossa oli upea kukkakimppu.Oi niitä aikoja! No,nyt on näin ja olosuhteet muistaen hyvä niinkin.

Säätieteilijät kertovat maailman sään muuttuneen ja muuttuvan siihen suuntaan,että näitä äärimmäisiä ilmiöitä on vastakin.Tulvia,maanvyöryjä,tulivuoren purkauksia,kovia tuulia ja myrskyjä,kylmyyttä ja hellettä.On vain totuttava ja tultava toimeen.Näitä kaikkia on ollut ennenkin maapallon olemassaolon aikana.Kun isäni vielä eli kahdeksantoista vuotta sitten ei Suomessa trombeja ollut niin usein kuin nykyisin.Pyörremyrskyn tapainen pöllyttää metsiä puita kaataen isoilta aloilta,peltikatot lentelevät taivaan tuuliin ja lempeä ystävällismielinen Itämeri heittelee aallokkoa monen metrin korkeuteen.Eikä isäni kuolemasta ole tuon pitempää aikaa.Lyhyessä ajassa olemme saaneet tuta luonnon voimien muuttuneen hurjempaan suuntaan.

Mitä sitten tapahtuneekaan joidenkin aikojen kuluttua? No,minut on jo sitten ripoteltu Stockmannin ulko-oven eteen Aleksanterinkadulla.Tämä on viimeinen tahtoni.Siitä pöllähdän rakastamani tavaratalon sisälle tuulenvireen kannattelemana.Minulla on ehkä parempi onni kuin sillä golfinpelaajalla,joka ei elämänsä aikana saanut palloa reikään.Hänen viimeinen tahtonsa oli,että hänen tuhkansa ripotellaan kahdeksannentoista väylän viheriön reikään.Kun kaverit olivat tahtoa täyttämässä,tempaisi tuuli tuhkan ja lennätti sen kauaksi greenin ulkopuolelle.

Mietin tässä,mennäänkö tänäänkään ulos.Viime yö edellisen kaltainen eli ylen huono.Nukkuminen jäi vähiin.Ilma ei houkuta liioin.Nolla taas mittarissa ellei likellä yhtä plussaa.Tietää lätäkkökeliä.Jospa taas ajattelen Scarlettin tavoin tänäänkin.

TAMMIKUISTA TARINOINTIA

Nuutti otti ja meni jo.Parin päivän päästä Heikki ja se on talvenselän taittoa se.Ollaan paremmalla puolella.Eilen pakkasta,tänään nolla.Parvekkeen lasit niin märät ettei läpi näy.Aura jyrryytti pihalla ja minä miettimään,lähtisikö jo tänään miestä lykkimään ulos.Eihän karhutkaan vielä lopettele talviuniaan,miksi mekään kömpisimme mihinkään.

Soitin eilen E:lle ja kiittelin omenasoseesta,jota nyt vasta maistelimme.Juteltiin sitten niitä näitä,vaikka E ei yleensä puita heiniä puhu.On sellainen asiallinen.Kun on kuulumiset puolin ja toisin kerrottu,voinnit mainittu,niin lopetetaan.Toisten ystävieni kanssa pannaan maailmaa järjestykseen pitkästi ja hartaasti,juorutaan ja nauretaan.Kaikkinainen jutustelu puhelimessa on henkireikä tämän kirjoittamisen ohella minulle.Ties mihin joutuisin ilman.

Nyt juureksia syömään.Kuulemma vihannekset yleensäkin ovat hyväksi ja eritoten porkkanoissa on karotenoideja,jotka tekevät ihon värin houkuttelevan kauniiksi,johon ei edes itse auringonsäteetkään pysty.Lintukoiraat ovat selvillä tästä ja ne ahmivat karoteneideja sisältäviä ruoka-aineita ja sitten ei kun soitimille komeissa sulhasväreissä.Ilona väittää jo sinitiaisherrojen alkavan olla kevätkunnossa."Kipa" päässä selvästi sinisensininen.

Italian pääministeri Berlusconi sen kuin selittelee naishommiaan apunaan jonkunlainen koskemattomuus niin kauan kuin on istuva poliitikko.Tämän on mies itselleen jollain konstilla keplotellut.Joskus ihmettelen,ehtiikö Silvio Berlusconi ollenkaan hoitaa niitä varsinaisia leipähommiaan kaikkien skandaaliensa keskellä? HS:n nettisivuilla verrataan italialaisen naisjuttuja Suomen ex-pääministerin naistouhuihin.Ovat kuitenkin kalpea aavistus kollegan tekemisille.Eihän omalla pääministerillämme ollut sentään prostituoituja mukana naisseikkailuissaan,joista nyt Berlusconia syytetään tyttöjen alaikäisyyden takia.Nämä asiat tuntuvat maailmaa aina vaan kovasti kiinnostavan,vaikka luulisi Italiassa olevan muutakin mielenkiintoista,myös Rooman kukkuloilla.

Katselin eilen Kultaisen Venlan palkintojenjakotilaisuutta.Oli ulkonäöltään tuttua ja vierasta väkeä,vanhempia konkareita,nyt eläkkeellä olevia,upeita iltapukuja,jännittyneitä ilmeitä voittajan nimeä odotellessa.Olivat saaneet Esko Salmisen ja Pirkko Mannolan ojentamaan pystiä palkinnon saajalle.Mannola oli kuten ennenkin,pirtsakka ja nauravainen.Salminen alkanut muistuttaa Henrik Ibseniä! Silmissä tuikkii kuitenkin geeneissä peritty pilke,joka vilahteli karvatuuheuden keskellä.Teki hyvää nähdä nämä kaksi!

Helsingissä taas Matkamessut.Alkavat tällä viikolla.En ole enää muutamaan vuoteen ollut,vaikka niilläkin messuilla on pyörätuolia lykitty ja brosyyrejä kerätty,matkakohteitten kehumisia kuunneltu.Suomalaiset ovat alkaneet matkustaa entistä enemmän kesälomien aikaan ulkomaille.Meikäläiset kesät ovat usein jo etelän kesien kaltaisia,niin yhtä hyvin voi lämmöstä nauttia muuallakin.Katsastaa muita kulttuureja,nauttia uusista näköaloista,muitten merien aalloista.Matkatoimistot harkitsevat kiireellä uusia kohteita ja aina löytyy.Monet kaipaavat vaihtelua niin kovin tuttuihin paikkoihin,joissa koluttu vuosikaudet.Vaikka nk.valmismatkat pitävät pintansa,on omatoimisuus lisääntynyt.Se avartaa matkailua,tekee siitä jännittävän kaikkine kommelluksineen,joissa matkaopas ei olekaan pelastavana enkelinä.Mutta suomalainen pärjää.Minusta tämmöiset yllätykset ovat matkan suola ja niitä hauskimpia kokemuksia,joista rakennetaan muistoja.Matka,jossa tapahtuu jotain odottamatonta,on ehdottomasti mielenkiintoisempi.Tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Istun pöytäni ääressä ja yritän parvekkeen lasien vesinorojen läpi katsella ulos.Mitään ei näy muuta kuin pisaroitten luomaa harmautta.Päätös: ei ulos tänään. "After all, tomorrow is another day",kuten Scarlett sanoo.

RATIKAT JA RAAKUT

Helsinki säännöstelee väliaikaisesti pysäköintiä tietyillä ahtailla ratikkakaduilla ja se on hyvä se.Olen hiukan itsekseni ihmetellyt autoilijaa,joka parkkeeraa autonsa niin,että kiskoilla kulku raitiovaunuilla tyssääntyy tai ainakin vaikeutuu.Ratikka kun ei voi väistää!HS-netti kertoo,että yli 300 kertaa on autoilijan ajattelemattomuus ja tyhmyys estänyt tänä talvena ratikan kulkua ja on pitänyt ajaa poikkeusreittiä hänen takiaan.Ennen vanhaan sanottiin: äly hoi,järki älä jätä!

Olenko minä nähnyt joskus jossain raakun? Olen. Pienenä,kun minut päästettiin kahlaamaan joen rantaveteen.Nostin simpukan vedestä.Kato,isä!Näiden kokemusten jälkeen en monesti ole raakkuja nähnyt kuin niiden sukulaisia buffet-pöydissä tai kauppojen kalatiskeillä.Nyt suomalaisilla raakuilla menee huonosti.Ja tämäkin on ihmisten syytä.Aikanaan jokihelmisimpukka alkoi hävitä ylenpalttisen pyydystämisen vuoksi.Piti kerätä ainakin tuhat raakkua saadakseen edes yhden pienen helmen.Moni simpukkaparka menetti henkensä ihmisen ahneuden vuoksi. Tämäkin juttu juontaa SK:n kirjoituksesta,mikä tässä ja nyt mainittakoon.Jatkan.Raakun toukan on kiinnityttävä esimerkiksi lohen kiduksiin alkaakseen kunnon raakunelämän.Ilman lohta ei siitä mitään tule.Kala ei pätkääkään kärsi kiinnittymisestä.Ehkä se vaistoaa hyvän tarkoituksen ja pääseehän se asukistaan jonkun ajan jälkeen eroon tämän kiinnittyessä pohjan kiviin tai muuhun tukevaan.Lohia tarvitaan,puhtaita ja vapaita jokia tarvitaan ja raakku tarvitsee kumpiakin päästäkseen varttumaan aikuiseksi.Sen elämä on yleensä pitkä,jopa sata vuotta.Tuo pieni mitättömän näköinen olento saattaa elää kauemmin kuin minä! Onnea raakuille ja vesien suojelulle! Onnea välittämiselle! Myös muusta kuin ihmisen omasta itsestä.

Jaahas,meidän vahanaikaisessa ulkomittarissa on viisitoista pakkasastetta.Ulos ei taatustikaan mennä tänään.Vaikka kotikatu on tyhjennetty lumesta ja samoin "Himalaja" katosi roskistalon seinän vierestä pihalla.Joku lapsista jo ehti pitää sitä oivallisena liukumäkenä,kunhan ensin pääsi kiipeämään ylös.Roskiksen vienti sujuu taas ilman kiertotietä.Kuin myös aika tasaista on pyörätuolilla meno,kunhan pääsen kokeilemaan jonain päivänä holotnan väistyessä pienemmille lukemille.Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.

MARS,MARS

Mä olen marsilainen! SK kertoo sivukaupalla tällä viikolla syntyjä syviä,miten me ehkä,koska ja mistä. Lainaus Markus Hotakaisen tekstistä:"Marsista tulleiden meteoriittien mukana on Maahan voinut muinoin päätyä naapuriplaneetallamme syntynyttä elämää.Kenties Maan elämä ei olekaan saanut alkuaan Maassa,vaan Marsissa.Silloin me kaikki olisimme oikeastaan marsilaisia". Mutta ei ole m.o.t.

Joskus 1977 saatiin signaali kaukaa Jousimiehen tähdistöstä.Se kesti 72 sekuntia,eikä sitä sen jälkeen ole kuultu. Siitä tuli Wow!-signaali.Lähettikö sen joku? Aika jännää,vai mitä? Jos minulta kysytään,niin olen aivan varma,että jossain muuallakin eletään kuin meillä päin.Tätä mieltä on myös tutkija Stephen Hawking.Hullulta tuntuisi,jos yksin lilluisimme avaruudessa,kun kaikenlaista näkyy ja on näkymättäkin kaikessa mittaamattomuudessaan maailmankaikkeudessa.Joku veikkaa,että kyllä meistä ehkä tiedetään,"jos jotakin planeetoista asuttaa älyllinen sivilisaatio".Antaisivat kuulua ystävällismielisesti itsestään,eikä ainakaan hyökkäämällä kimppuun kuten elokuvissa.Minun äitini täti sekosi jotenkin ennen lähtöään pilven reunalle.Hän väitti vakavissaan,että pään ympärillä pyöri miniatyyrikokoisia lentäviä lautasia.Veikkasimme koko muu suku,että muori oli sekoittanut ampiaiset johonkin kuviteltuun.Mutta tällä uskomuksella hän elämästä lähti.Emme kiistele asiasta.

Tulin tänään taksilla kotiin.Matka ei Stockmannilta kauaa kestä,mutta siinä ehtii hyvin haukkua kaupungin suhtautumisen lumeen ja pakkaseen.Jokikinen,jonka kanssa olen asiaa selvitellyt,on ollut tyytymätön Helsingin touhuihin.Lunta ei kerätty pois ensimmäisten sateiden jälkeen.Ihmeteltiin vaan pyryjen melskaamista ja ehkä toivottiin,että ei se pysy.No,se pysyi ja lisää tuprutteli harva se päivä.Nyt ollaan kus... siis lirissä.Lunta kerätään sillä kalustolla mikä on ja sillä miesmäärällä mitä on.Sieltä sun täältä huitaisten.Sitten junat tyssäsivät.Taas oli lumen ja pakkasen syy. Onko tämä todellakin nyt niin,että Suomessa ei ole ennen talvia ollut? Taksinkuljettajakin muisti ne ajat,kun talonmiehien ammattikunta oli kunniassaan ja aurauskaluston henkilökunta jalkautui lapion varteen ja loi lumet suojateitten ja porttikonkien edestä.Lumisateen jälkeen pärryyteltiin aurat töihin ja lumet katosivat katukuvasta.Nykyisin ei.

Jalankulkijoista on tullut kahlauksen mestareita,lapiot kuuluvat yksityisautojen varusteisiin ja asukkaat luovat,kuten tässä talossa,itse tien roskikselle.Talkoohenki on hyvä asia,mutta onko nyt laitaa,että helsinkiläiset siivoavat koko Stadin.Viime talvena sama juttu ja silloin oikein pyydettiin asukkaita lumitalkoisiin.Hah.Mutta ei me menty,ainakaan sankoin joukoin.Katoiltakin putoaa tappavasti jää-ja lumikimpaleita,lapsia hukkuu nietosten alle.Kaikenlaista.Ei,en minä ole kyllästynyt tähän aiheeseen.Vastahan pääsin alkuun.
Moitin mennen tullen ja saan aina vastakaikua.Me olemme tyytymättömiä!

Olisin tahtonut ostaa itselleni uudet aamutossut.Joulu oli ne vienyt kenkäosastolta.Vain niitä vaarin ja mummun oli,ruudukkaita.Haistelin yksiä punaisia,mutta kun ei selvinnyt onko nahkaa vai muovia ja myyjätkin olivat karussa,jätin koko asian.Päätin palata siihen,kun aamutossumarkkinat taas vilkastuvat.Käytän vanhoja.Ostin kimpullisen kukkia tilalle ja vadelmacroisantteja,kävin kahvilla Delissä ja kuuntelin,kun naapuripöydän nuori mies arvosteli ystävälleen heidän yhteistä kaveria.Yleensä kertovat meidän naisten syyllistyvän tällaiseen! Join kahvini loppuun ja painelin Herkkuun.

Uusi tuuraaja osoittautui näin ensialkuun ihan mukavaksi,mutta kahvia ei juo.Olen vuosikausia tuuraajia syöttänyt voileivin ja baakelsein ja tämä uusi tahtoo vain appelsiinimehua.En tiedä vielä,miten suhtautua tähän asiaan.Pääsen ainakin vähemmällä.Kerroin jo miehellekin,että syömiset loppuvat,eikä päiväkahviakaan tipu tuuraajapäivinä.Loppukuussa nähdään,miten uusi järjestely pelaa.Minä ainakin menen taas kaupungille.

KOIRANPOMMEISTA PIETARIIN

Mitähän varten pojat nykyaikana eivät tyydy koiranpommeihin,joita minun lapsuudessani paukuteltiin? Nyt otetaan netistä reseptit,ostetaan aineet ja tehdään oikea pommi.Niin siinä sitten usein käy,että kokemattomissa käsissä tulee pahaa jälkeä,kuten nyt Salossa.Onneksi ei henki mennyt,kuten myös on tapahtunut.Tai oikeammin monelta,kuten hyvin muistamme.No,paukku on aina meitä ihmisiä kiehtonut.Jopa se oli hauskaa,että puhallettiin paperipussi täyteen ilmaa,suljettiin pussin suu ja pamautettiin rikki.Vielä lystimpää,jos joku pelästyi.Tähän paukutteluun olen minäkin ollut osallisena.En nyt enää viime vuosina.Tämmöiset viattomat pamahdukset eivät nykyisin ole tavoittelemisen arvoisia.Nyt pitää ryskiä kunnolla.Seuraamuksista viis.Olisikohan niin tämän salolaisen teinipojan kohdalla,että oppi kerrasta? Entäs kaverit,kun käyvät sairaalassa helssaamassa?

Sitten toinen kysymys. Miksi villa iholla kutittaa? Villaisen torkkupeiton alla kävi olo tukalaksi.Tv-ohjelmien katselu alkoi kärsiä,keskittyminen ohjautui raapimiseen.Peitosta,joka on vuosia ollut lämmittävä ja pehmeä ystäväni,tuli vihollinen.Ostin eilen puuvillaisen.Ei kutita enää.Miten muuten lampaat pärjää?

Tukholma on ykköskaupunki Itämeren rantamilla,jos mielessä on risteily.Eikä hullumpi stadi olekaan.Kaunis kuin mikä tietyin osin,ihania kauppahalleja,taidetta,puistoja ja kiehtovaa arkkitehtuuria.Satamassa vanhoja höyrylaivoja,jotka yhä kulkukelpoisia ja joita käytetään.Arvokas ja vanha tavaratalo NK,jonne äiti minut aina vei.Noihin aikoihin teimme ostosmatkoja Tukholmaan.Helsingin tavaravalikoima oli niukempi ja Stockmann huomattavasti vaatimattomampi.NK oli jotain! Tänään on niin,että ruotsalaiset käyvät kilvan ihastelemassa Aleksin Stockmannia.Lyö mennen tullen laudalta muut eurooppalaiset.Silti NK:ssa on sitä jotain!

Tallinna risteilyn kohteena on hyvä kakkonen.Ominaisuuksia,joitten takia kannattaa Suomenlahti ylittää.Vanhan sivistyskansan kulttuuria,vanhakaupunki,josta voi ylpeillä,historiaa,johon kannattaa tutustua.Olen monesti sanonut Tallinnassa olevan muutakin kuin ravintoloiden terassit ja Prisma-marketit.

Pietarissa,jonka suosio kasvaa matkailukaupunkina Itämerellä,en ole koskaan ollut.Mies irvisti takavuosina,kun ehdotin.Vanhempieni aikana Leningradiin ei noin vain menty.Ja minunkin intoni vähitellen on laantunut.Tosin aina havahdun,kun kuulen Eremitaashista ja Mariinski-teatterista.Jos elämässä olisi kaikki niin kuin ennen,puhuisin miehen ympäri ja tekisimme viisumittoman matkan Princess Marialla Nevan suiston kaupunkiin.Ehkä seuraavassa elämässä!

Invataksi nostolaitteineen kiehtoo pikkuväkeä.Eilen tullessamme kotiin,tervehti naapuri pikkupoikansa kanssa.Pojan katse oli tiukasti auton hissilaitteessa,jolla mieheni kipattiin alas.Vaikka on kysymys näin pienestä miehenalusta,niin tekniikka ja koneet kiehtovat.Sen täytyy olla jossain kohdussa kehittynyttä.Jäimme juttelemaan,että poika näkisi kaiken.Nosturi veti lavan auton sisuksiin,ovi sulkeutui.Näytös oli päättynyt.Pojan mielenkiinto suuntautui kahteen kuihtuneeseen,neulasensa varistaneeseen joulukuuseen,jotka odottivat jäteautoa.Naapuri auttoi pyärätuolin lykkimisessä,joka oli jälleen kerran ostoskasseilla lastattu ja kulku vaikeaa lumimuhkuraisella pihatiellä.Lopulta olimme jo hississä matkalla kolmanteen kerrokseen.Nautimme lounaan,joka oli muuttunut ajankohdan takia päivälliseksi.Pian pääsin jo Emmerdalen pikkukylän kimuraisiin ja särmikkäisiin ihmissuhteisiin.

PULUJUTTUA

Käytän nimimerkkiä Stadin friidu.Tässä kerran oli julkisesti juttua siitä,voiko sanoja omia.Ei voi.Siispä Stadin friidu tai stadin friidu on vapaita sanoja kenen tahansa käytössä.Nyt Taiteilijaelämää-blogi kertoo galleria Mariassa olevan espoolaisen kuvataiteilijan työn Stadin Friidu-nimeltään.Se on helsinkiläinen pulu.Koko työ on hauska ja nimi osuva,sillä ketkä tai mitkä sitten jos eivät pulut ole stadilaisia.Ne kuuluvat kaupunkikuvaan.Niitä rakastetaan tai vihataan.Ne kuhertelevat keskenään estoitta puistojen nurmikoilla soitimillaan.Ne ovat tuttuja pullamummujen kanssa.Ne kuoriutuvat ja kuolevat täällä,niillä ei ole muuta kuin Helsinki.

Mutta kuinka moni meistä on nähnyt pulunpoikasia? Muut linnut tuovat jälkikasvunsa näytille ylpein vanhempain elkein.Eivät pulut,oikeammin viralliselta nimeltään kyyhkyset.Piilotellaanko pululapsia pesässä,kunnes ne ovat aikuisia? Minä en ainakaan koko ikänäni ole kertaakaan nähnyt muita kuin täyskasvuisia.Ne kerääntyvät lähipuistossa lähellemme jonottamaan syötävää,vaikka meillä ei koskaan ole mitä antaa.Eikä tule.Joskus niistä rohkeimmat lennähtävät samalle penkille norkoilemaan.Ei tipu. Sitten hätistän ne tiehensä.

Venetsian Piazza San Marco on kuuluisa kyyhkysistään ja ne kuuluvat siellä tämän kauniin torin ilmeeseen.Harva jättää valokuvauttamatta itseään pulujen kököttäessä olkapäillä.Ainakin ennen muinoin siellä oli erityisiä siementen myyjiä,joilta voi ostaa ja sitten käydä syöttämään näitä jo entuudestaan ylilihavia torisymboleja.Ehkä pulut ovat riesana kaikkialla kaupungeissa,ehkä eivät.

Pakastunut.Josta olen "iloinen kuin kissa liukkaalla jäällä",sillä aiomme kaupungille ja kovalla alustalla on helpompi lykkiä pyörätuolia kuin vesiloskassa.Sään vaihtuminen miinusasteista plussan puolelle teki tepposia.Lääkäriasemilla vilkasta,katoilta tipahtanut ikävissä merkeissä lunta ja jäätä,lumenpudottajia pudonnut maahan katoilta.Eikä vieläkään hellitä,sillä nyt on vedet jäätyneet ja tietää liukkautta yhä jalankulkijoille ja autoilijoille.Varovaisuutta,varovaisuutta.Oliko se edesmennyt Spede Pertti Pasanen,joka neuvoi oikeaoppista kävelyä liukkaalla? Reidet yhdessä-kävely pitää pystyssä!Mutkamäissäkin pysyy tolpillaan,kun ei levittele.

Tämän pituinen tämä.

MONA LISAN MYSTEERI

Taidehistorioitsija Carla Glori on ratkaissut yhden maailmaa askarruttaneen arvoituksen.Mona Lisa on saanut henkilöllisyyden.Hmm... No,yhtäkaikki,nyt Glorin mukaan kuvassa on Bobbion kaupungista kotoisin oleva Bianca Giovanni Sforza.Tämä varmistui Glorin mukaan nimikirjaimista,jotka Leonardo da Vinci oli piilottanut Mona Lisan silmiin.Onko maalaus tästä naisesta,ei kaikesta huolimatta ratkea milloinkaan.Onhan malliehdotuksena ollut myös arvostetun firenzeläisen porvarin puoliso.Taiteilija oli erään tarinan mukaan hankkinut ateljeehensa soittajia ja kaskujen kertojia viihdyttämään rouvaa,jotta tuo kuuluisaksi tullut hymy säilyisi hänen kasvoillaan.Niin ja onhan sitä veikkailtu,että tuon salaperäisen hymyn takana olisi raavas mies!

Ei varmaankaan tämä firenzeläisen notaarin poika Leonardo aavistanutkaan,miten hänen maalauksensa tulee olemaan ainainen mielenkiinnon ja tutkijoiden kohde,salaperäinen ja kiehtova.Mona Lisa ei hätkähdytä Louvren kävijää koollaan,päin vastoin.Tai ehkä sittenkin,sillä se on yllättävän pieni,mutta museon katsotuin kohde.Kaikki vierailijat suuntaavat askeleensa juuri tämän teoksen eteen,jonka vieressä on aina tarkkasilmäinen vartija eikä taulun lähelle pääse.Onko se Louvren seinällä aito vai jäljennös? Olisiko liian suuri riski pitää aitoa 1505 (joku väittää sen valmistusvuodeksi paljon myöhäisemmän) valmistunutta teosta näyttävästi esillä? Onko alkuperäinen tuhansien lukkojen takana jossain muualla?

Ruotsi tahtoo lisää susia luontoonsa.Meilläpäin taas lahdataan heti,jos hukan hännänpääkään jossain vilahtaa.Joukko urhokkaita oitis takaa-ajoon ja kohta makaa susiparka kieli ulkona henkensä menettäneenä.Ihminen osoitti mahtinsa.No,koetan ymmärtää lampaitaan susille menettäneitä,mutta eikös valtio korvaa? Pitäähän sudenkin syödä,elättää perheensä ja osoittaa suvereenisti taitonsa tähän hommaan.Mistä se tietää,että ihmisen omistamat lampaat ei ole tarkoitettuja suden suuhun.Ruokapöytä on katettu,ei kun syömään.Susihukkanen voi myös väläytellä ison irvistyksen myötä komeita kulmahampaitaan metsässä kulkijalle ja saada tälle jalat alle.Olisiko tässä tapauksessa parempi leikkiä kuollutta kuin ampaista pakoon? Susihan on saalistaja ja pakeneminen herättää nämä halut.Juoksussa susi on ylivertainen ihmiseen verrattuna,vaikka pakoon pyrkijä minkämoinen pikajuoksija olisi.Puuhun vaan ja nopeasti.Sinne ei hukka yllä.Mutta uuvutuspeli voisi olla poikaa.Viikko,kaksi,niin johan tipahtaa kuin kypsä hedelmä.Ja taas iltalehtien lööpit repeävät.Miesjoukko asemiin ja ei kun perään.

Tässä on kohtapuoliin kerättävä voimat ja imuroitava huusholli.Olen pantanut asiaa pitkään ja villakoirat ulvahtelevat jo nurkissa.Jos tuuraaja on tervehtynyt,saapuu perjantaina ensivisiitille.Huomenna meillä puolestamme aie käydä kaupungilla.Miehen hiukset kaipaavat siistimistä.Piha liukas kuin luistinrata,mutta eiköhän pyörätuolin kahvat pitele lykkijän pystyssä. "Himalaja" sulaa valuttaen vettä kulkutielle,eikä näytä siltä,että joku veisi vuoren pois.Ehkä odottavat sen luonnollista katoamista.Niinhän lumilla on tapana muillakin vuorilla tänä ilmaston lämpenemisen aikana.

Hyvää päivän jatkoa.

NÄIN UNTA KESÄSTÄ KERRAN

Alkaa hiukan maistua puulta jo tämä sisällä kököttäminen.Vain pakolliset kaupungilla käynnit tuovat vaihtelua miehen kanssa.Ei mitään ulkoiluja lähinurkilla,ei rantamaisemien katselemisia,ei tyrnipuun alla istuskelua varjossa.Lunta,lunta ja taas lunta! Talvisydäntä eletään.Missä on kevät ja missä kesä? Missä lintujen laulu,auringonkilo,lehtien suhina tuulessa? Kaukana,kaukana.Tunnen olevani talven vanki.

NÄIN UNTA KESÄSTÄ KERRAN

"Näin unta kesästä kerran,
kuinka paistoi päivä Herran,
paistoi mulle,paistoi muille,
paistoi köyhänkin pihoille,
vihersi tuhannet virvet,
sinersi sataiset järvet,
iloitsi ihanat nummet,
tarinoivat metsän tammet,
puu puheli,kukka kuuli-
köyhä sen todeksi luuli.

Luuli tullehen kesänsä,
aukaisi povensa auki
suven hellän hellitellä,
ilman lintujen iloita -
vingahti vihainen tuuli,
ulvahti salolla hukka,
taivas viskoi talven lunta,
kylä kylmiä sanoja.

En ma kerran sen perästä
lie nähnyt kesästä unta."

(Eino Leino)

HERKKUJUTTU

Tästä tämänpäiväisestä pitäisi kehkeytä etupäässä ruokajuttu.Sallittakoon kuitenkin syrjähypyt.

C soitti eilen ja keskustelimme antoisasti niitä ja näitä,kuten ystävysten kuuluukin.Oli ostanut itselleen herkkuja Tapiolan Herkusta,jota vesi kielellä kuuntelin.Kumma miten makunystyrät heti reagoivat.No,oli meilläkin lounaalla "herkkua".Minulle valkeni,että pakastimesta ottamani savipadan lihakimpale ei suinkaan ollutkaan porsasta vaan nautaa,file kumminkin.Tuli niin ollen vähän liian kypsäksi.Onneksi miehen gastronomiset tuntemukset ovat hiukan laantuneet,jotta ateria virheineen meni täydestä.Näin sitä kokenutkin emäntä erehtyy.Olisi passannut tarkemmin lukea teksti paketin päältä,jos lihatuntemus on heikkoa.

Ruuissa pysyäkseni.Olen mieltynyt Jim-kanavan amerikkalaiseen sarjaan Maailman oudoimmat ruuat.Siinähän jonkun maan perinneruoka osoittautuu toisen maan asukkaalle mitä oudoimmaksi syötäväksi.Ohjelman juontajana on Andrew Zimmern,kokki ja keittokirjakirjailija.Uskalias ja rohkea herraihminen,joka ei kaihda minkäänlaisten ruokien maistamista.Tosin joskus nieleminen hänellekin tuottaa vaikeuksia.Kylmää hyytynyttä verta,vuohen elimiä,ruokorottaa,kamelin munuaisia,ohutsuolta,jonka puhdistaminen on kyseenalaista ja vaikka mitä.Seksuaalista vetovoimaa parantavia ruokia lienee joka maassa Tulimaasta Alaskaan.Itse en suuremmin ole eksoottisiin maistelemisiin päässyt tutustumaan.Ehkä rämemajava voisi niihin kohdallani kuulua.Villisikakin on jo jokamiehen lautasella,samoin strutsi ja biisoni,antilooppi ja jopa seepra.

Yleensä matkoilla olen aina tahtonut tutustua kunkin maan perinneruokiin,mutta säädyllisyyden rajoissa.Enkä näissä Andrew Zimmernin käymissä maissa ole kuunaan edes vieraillut,joissa syödään melkein kaikkea mikä liikkuu.Pakon sanelemaa,sillä nälkä ja mielikuvitus on opettanut.Ei aina ole meidän tuntemaamme supermarketia pikku kylien lähipuskissa.Ruokorottaa ja termiittejä voisin hyvinkin maistaa.Mitään elävää,ostereista lähtien,en suuhun pane.Minua ei saisi edes tappouhalla (tai ehkä sillä) syömään meheviä ja lihavia toukkia,joita jossain päin maailmaa kerätään suurena herkkuna ja syödään tuoreeltaan niiden kiemurrellessa henkensä kaupalla,ennen kuin joutuvat ihmissuun pimentoon.Hampaiden iskeytyessa valkoiseen toukkaraukkaan niistä purskahtaa jonkunlainen keltainen massa,joka värjää ja täyttää koko kitalaen.Väitetään niiden olevan todellisia makupaloja.Kun näen tätä ateriointia televisiossa,kasvoillani on kaikkea muuta kuin naminami-ilme.Enkä tälle mitään mahda.

Seuraavaksi sitä syrjähyppyä varsinaisesta aiheesta.Hepi viestitti eilen Alanyasta flunssaiset terveiset.On taas nähnyt ja kokenut Turkinmaan hänelle uusia ihanuuksia ja yhä maa rouvaa kiehtoo.Sisimmässäni usko vahvistuu,että alkaa etsiä itselleen asuntoa,jonne voi mennä aina kun kaipuu kotimaassa iskee.Halvempaa kuin hotelliasuminen.

Pihalla on Himalaja miniatyyrikoossa.Kolasivat jättipaksun lumen eilen jätetalon katolta ja nyt se on mahtavana yli räystään ulottuvana vuorena.Oli varmasti liki 80-senttinen kerros poiskipattavaa.Nyt kun tuli vielä nollakeli,tulee kattolumista raskasta ja jos on heikkorakenteinen katto,niin huonosti voi käydä.Ulos ei tänäänkään meidän huushollista.Lunta satanut lisää.Viikonloppuna huoltoyhtiö lepää.Eikä suojalumessa pyörätuolin työntäminen järin helppoa ole.Hitto tätä talvea!
Ja toinen hitto kaupungin lumitoimista! Eilen tein lujasti töitä päästäkseni jalkaisin kadun yli.Aurattu ties koska.Jossain syvällä lumessa oli auton renkaan jäljet ja yksi auto kamppaili pitemmällä ajamisen kanssa.Mitenkäs on käynyt kaupunginjohtajien käskyn laita,joka määräsi lumien poistamisen kaduilta ja niiden vieristä?

Taidankin ruveta tästä ärhentelemään enemmänkin,mutta en pura sitä enempää kirjoittamiseen.Meillä on muuten tänäänkin sitä liian kypsää ja kovasti kuivahtanutta filettä.Jos pilppuaa tarpeeksi pieneksi ja ujuttaa jonkun sekaan...

TUHKAJUMISTA PANAMAAN

Vuoden 2011 ensimmäisessä Suomen Kuvalehdessä palauduttiin edellisvuoteen ja sen tapahtumiin ja mieleenpainumiin sanojen kohdalla.Luettelon kokoaja Aarre Huhtalan mukaan kaksi sanaa on ylitse muiden "tuhkajumi" ja "vuvuzela". Tuhkajumi tarkoittaa Islannissa huhtikuussa tapahtunutta tulivuoren purkausta,jonka seurauksena sankat tuhkapilvet seisauttivat lentoliikenteen Euroopassa. Vuvuzela!Ne ihmiset,jotka olivat Etelä-Afrikan jalkapallon mm-kilpailuissa saivat tuta korvissaan vuvuzelan äänen.Kaikki eivät pitäneet sen törinästä.

Muita mieleen jääviä ja jääneitä sanoja on mm. bonusmummo.Hän on mummo,jonka uusperhe saa avioliitossa kaupanpäälliseksi. "Hottentottipolitiikka" tarkoittaa perussuomalaisten suhtautumista kehitysmaiden asukkaisiin. Sitten on "hidas kirjallisuus" tarkoittaen sitä kirjallisuutta,joka vaatii lukijalta kiireetöntä paneutumista. Sanalla on englanninkielinen versio "slow literature".Kirjaesimerkkinä Huhtala mainitsee Antti Hyryn Uuni. Voisikohan toinen esimerkki olla Volter Kilven Alastalon salissa? Teos kertoo kuudesta tunnista,kun kustavilaiset kylänmiehet pitävät kokousta.Teos on 800-sivuinen ja siitä 70 sivua on sitä,miten Härkäniemen isäntä valitsee itselleen piippuhyllystä piippua.SK:ssa on paljon muitakin viime vuoden sanoja.Kukin tutustukoon luetteloon omakohtaisesti,jos mielii.

Meidän piti tänään ulkoutua,mutta jätämme väliin muilta osin kuin siltä,että uskaltaudun pakosta jättämään miehen siksi aikaa yksin,kun kipaisen lähikaupassa.Ei pihaa eikä jalkakäytäviä ole aurattu ja katolta pudotetaan lunta parastaikaa.Aloittivat eilen,mutta ehkä lumisade keskeytti,kun lopettivat.En jaksa lähteä lykkimään.Ensi viikolla on kuitenkin kaupungille meno,on keli minkälainen tahansa.

Italiassakin on tapahtunut lintujen joukkokuolema.Kuka enää uskoo ilotulitusraketteihin? Niitähän on aina räiskytelty,eikä tämmöistä ole maailman maissa tapahtunut.Kyllä nyt on oudommat syyt. Selvinneekö koskaan? Joku taas lennätti semmoisen ajatuksen,että ufomiehet ovat asialla muista maailmoista.Tuskin.Kai heilläkin olisi muuta tekemistä kuin päästää tämmöisiä olentoja hengiltä.Toisaalta taas voisivat luulla siinä lentelevän älykkäämpääkin porukkaa,joka olisi heille haitaksi.

Autoliitto kehoittaa autoilijoita kaivamaan hangesta kulkupelinsä.Luetellaan syitä ruostumisesta ilkityöntekijöihin.Olen taas kädet kyynärspäitä myöten ristissä onnesta,että kohdallani nämä asiat ovat mennyttä.Kun sentään vuosikymmeniä sain tuta autonomistajan talviongelmia.En ilkeä edes kertoa kuinka monta vuosikymmentä.Alussa oli outoa,kun ei voinutkaan kulkea autolla ja sitten kun mieheen iski sairaus,tuntui se hyvältä ratkaisulta.Kyllä minä osaavasti taittelin pyörätuolin kokoon,nostin takakonttiin ja miehen etuistuimelle jonkun aikaa.Sitten eräänä päivänä yhden puhelinsoiton jälkeen olin autoton nainen.Katselin kun vanha ystäväni lähti ja tunsin pientä haikeutta.Sen mukana kun meni niin paljon muutakin.Juuri tällä autolla teimme huikean matkan Jäämeren rannoille.Se kuljetti meidät läpi laajojen asumattomien tundramaisemien,kiersi sinisten vuonojen rannat ja vei meidät Tenojoen suulle.Se oli tuhansien kilometrien matka Helsingistä Helsinkiin kestäen yksitoista päivää ja kiertäen samalla myös koko Suomen Pohjanlahden reunaa Venäjän rajaa pitkin kotiin.Ainoa jääkarhu,jonka näimme,oli Hammerfestin kadulla patsaana.

Takaisin tähän päivään! Panin veteen savipadan ja paistan sen liottua uunia varten siinä porsaan ulkofileen.Tämän helpommaksi tuskin ruuanlaitto tulee.Vuosia sitten savipadat olivat muotia.Jokaisessa huushollissa likosi savipata! Enkä minäkään kovin usein kaapista nykyisin pataa kaiva.Joskus,kuten eilen illalla,putkahtaa mieleen.Paistin kanssa makoisat lisukkeet,niin tässäpä oivallinen viikonloppuruoka.

Tykkään Sean Connerysta ja tänään olisi jälleen kerran Bondia kuvaruudussa.Ties kuinka monta kertaa jo nähty.Mietin,jaksanko taas? Toinen mielimieheni on Robert Redford,jonka leffa "Lions for lambs" samoin tänään.Sotapolitiikkaa. Matkaileminen on aina ollut mieleeni,sekä omakohtaisena että muitten tekemänä.Siksi mielelläni katson Jaakko Selinin ohjelmia suomalaisista,jotka asuvat kaukana.Näistä olisi hiukan pitemmiksikin ohjelmiksi kuin puolituntisiksi.Suomalaisia riittää asujiksi niihinkin maihin,jotka eivät niinkään mahtaile turismilla.Tämänkertainen Panama ei niihin kuulu.Kanavan tietävät kaikki ja vielä enemmän sitä käyttäneet,jotka mielivät Tyyneltämereltä Atlantille tai päinvastoin. Taidanpa tänään pistäytyä Panamassa!

LUNTA JA KAIPUUTA LÄMPÖÖN

Repaleinen yö takana ja syynä tyystin minä itse.Heräsin kesken kaiken ja siinähän pällistelin silmät selällään.Katselin ikkunasta lumista kotikatua,kävelin toisenkin ikkunan luo.Samanlaista.Kellahdin takaisin vuoteeseen ja toivoin unta.Jossain kohdin olin nukahtanut,sillä,jos pystyy heräämään,on täytynyt ensin nukkua.Eilisillan julmettu lumipyry laantunut.Pihalla pyörähtänyt aura.

Kokoomuslaiset ja demarit ovat älähtäneet Helsingin kaupungin suhtautumisesta kaiken kattavaan lumeen."Operaatio lumisota aloitettiin vasta kun oli jo housuissa".No,ja näinhän siinä tapahtui.Töllisteltiin vain,kun lunta tuprutti ja se täytti kaiken paksuun kerrokseen.Parkkeeratut autot hävisivät siististi lumen alle."Naiset ja ihmiset" kahlasivat torttuvalleilla nietoksissa,ratikkakuskit noituivat kiskoille jumittuneita autoja.Sitten Helsingin johtajat oikein jalkautuivat mahonkipöytiensä takaa rahvaan ja lumen sekaan ja tulivat siihen tulokseen että "tarttis tehdä jotain". Koko kalusto otettiin käyttöön ja lunta alettiin kuljettaa pois kantakaupungin kaduilta.Viime talvena oli samanlaista taistelua lumen kanssa,mutta opittiinko siitä.Ei!

Joskus vuosia sitten kun meillä oli melkein lumettomia talvia peräjälkeen,luovuttiin osin aurauskalustosta,ainakin niistä suurista katuhöylistä ja kuviteltiin,että näille leveysasteille ei enää lunta koskaan tule.Povataanhan sitä mennen tullen ilmaston lämpenemistä.Viime talvi osoitti,että Suomi on pohjoisessa ja lunta tulee vissisti.Sitä tuli.Missä aurat ja miehet? Ilmestyivät aikanaan katukuvaan ja joutuvat nyt puurtamaan ympyrkäisiä vuorokausia.Lumenkaatopaikat täyttyvät.Nyt Helsinki etsii luolaa,jonne kipata.Lunta voisi myöhemmin hyödyntää,sanovat.Meri joutuu vastaanottamaan sinne kaadetut lumimassat ja pieni pirteä hinaaja pyörii hyrrän lailla sekoittaen lunta veteen auton lavan tyhjennettyä kuormansa.Söpöä!

Minä yksityisenä henkilönä ihmettelen sitäkin puolta,että taloyhtiöiden huoltomiehet eivät välitä siitä,että talojen porttikonkien ja pelastusteiden edustat ovat lumivallien peitossa.Samoin jalankulkijat saavat, miten kukin kykenee, hyppiä suojateiden eteen aurattujen lumivuorien yli.Kenelle näiden paikkojen raivaamiset oikein kuuluvat? Kyllähän pelastustietä pitkin pääsee kadulle,kun siitä on tarpeeksi monta kertaa esimerkiksi jäteautot ajaneet.Lyki siinä sitten hampaat irvessä lastenvaunua, pyörätuolia tai rollaattoria.Ambulansseilla,paloautoilla,invatakseilla ja poliisien kulkuneuvoilla on vaikea päästä kohteeseensa auraamattomilla kaduilla.Tässä leikitellään ihmishengillä.No,nyt on herätty,mutta hitaasti sittenkin.Paskat tuli jo,kuten sanoivat.Voin vaikka vannoa,että lunta saamme tätäkin enemmän vielä ennen kuin Manta saa lakkinsa.

Jos olis valta niin kuin on mieli,niin pakkaisin miehen ja minut lähtemään jonnekin,jossa ei ole kuultukaan lumesta.Matkat on tehty ja tähän on tyytyminen.Ei valituksia hyvä rouva! Mies on onneksi hyvinä päivinään aivan tyytyväinen sisällä oloonsa.Otan sitten kesällä takaisin ja kyörään hänet rantaraitille.Katselemme ulappaa ja lokkien lentoa auringon heijastuessa meren pintaan hienoisen tuulen leikitellessä poskipäillä.

Tulee taas kohdalle sekin rouva,jonka koiran juuret ovat Venäjällä.Koira on kahden lajin koira eikä suvussa liene lähimaillakaan puhdasrotuisuutta.Sen romuluinen olemus on tavallaan hellyttävä,takkuinen turkki sympatiaa herättävä.Se katselee koiran silmillään ujostusta vailla kerjäten hyväilyjä,joihin se ei aikaisemmassa elämässään ole liiemmin tottunut jossain suuren naapurimaan aroilla.Se ei pure,vakuuttaa rouva.Vältän varmuudeksi kuitenkin.Kimppuuni on kaksi kertaa hyökätty,joskaan en tiedä,onko ollut hyvässä vai pahassa.Taluttajat kun eivät välitä kaupungin pykälistä,että yleisillä paikoilla pitää koira aina olla kytkettynä.Jos siitä sanoo,haukkuu taluttaja vaan ei koira. Kierrän kauempaa.Parempi katsoa kuin katua.

Mistähän kummasta muuten pienet pikkulinnut saavat nyt ateriansa luonnosta? Pihapuissa hyörii sinitiaisia.Niiden tuuhea höyhenpuku peittää mahdollisen laihuuden.Variksilla ei ole hätäpäivää.Niillä on ihmisten heittämät makkarankuoret ja hampurilaisjämät ulottuvillaan.Harakat taas ovat oikeita roskisdyykkareita.Ne kaappaavat nokkaansa pahvit ja paperit puistojen roskapöntöistä.Joskus on hollilla rasvainen kääre,jossa on vielä syötävää.Lokeista ei niinkään ole tähän aikaan vuodesta harmia.Harakka saa aterioida rauhassa.Kun se vielä oppisi panemaan paperinsa takaisin sinne mistä otti!

Luonnossa on ylen hiljaista.Tuulikaan ei suhise.Mutta se ujeltaa häijysti nurkissa lumituiskun aikaan.Katselin illalla pyryä katulampun valossa.Mereltä päin tuuli.Tiukat hiutaleet etenivät vinhasti vaakasuorassa.Pian katu oli neitseellisen koskemattoman näköinen,kunnes auto siihen kajosi.Missä on leppeä iltatuuli? Missä kaunis auringonlasku auringon vajotessa mereen puhdistumaan aamuksi? Se on jossain kuuden kuukauden päässä,mutta se tulee!

EPIFANIA

Loppiainen-sana on Suomen kirjakielessä mainittu vuoden 1642 Raamatussa ensimmäisen kerran. "Loppiainen" kehittynyt tietysti lopettaa-sanasta,joka liittyy joulunajan viimeiseen juhlapyhään.Useimmat luopuvat joulukuusestakin juuri loppiaisena.Niitä on jo loistonsa menettäneinä kasassa meidänkin pihalla odottamassa kaatopaikalle menoa.Surkea loppu niin komealle puulle.

Eräs gnostilainen lahko alkoi jo toisen vuosisadan loppupuolella viettää epifaniajuhlaa eli ilmestysjuhlaa Vapahtajan ihmiseksi ilmestymisen johdosta.Juhla siirtyi myös oikeaoppisen kirkon piiriin.Päivää vietettiin Kristuksen kastepäivänä,koska hän silloin ilmestyi maailmalle Jumalan poikana kristinuskon oppien mukaan.Kolme kuningasta Melchior,Kasper ja Balthasar kävivät Jeesus-lapselle kumartamassa.Näin vertauskuvallisesti tapahtui Jeesuksen ilmestyminen pakanamaailmalle.Aihe erittäin suosittu kristillisessä taiteessa ja tämän koko tarinanhan me tunnemme kaikki.

Minäkin yllyin eilen loppiaisaattona laittamaan pois loputkin joulutavarat.Pakkasin,kiipeilin ja hiukan kirosinkin.Jokaisena kertana aina mietin,kannattaako moinen vaiva viikon,parin takia? Ehkä seuraavalla kerralla luovun tästäkin vähästä.Ensin näytti siltä,etten saa kaikkia paikoilleen mahtumaan,mutta sitten järkeilin,kun ne ovat olleetkin,niin eivätköhän mahdu taas.Vaikka yksi valokoriste olikin tullut lisää.Tunkemalla meni.Huokasin ja laskeuduin tikkailta.

Ensimmäinen Eeva-lehden numero kolahti postiluukusta.Monta mielenkiintoista kirjoitusta.Aivan aluksi ahmin Liisa Mantereen kirjoittaman tarinan kirjallisuustutkija Ritva Haavikon ja kirjailija Paavo Haavikon avioliitosta.Myös Ritva Haavikko joutui kamppailemaan miehensä sairauden kanssa,kuten niin moni meistä muistakin vaimoista joutuu näin tekemään.Myrskyisä ja rakkautta täynnä ollut avioliitto päättyi Haavikkoiden kohdalla Paavo Haavikon kuolemaan 2008. Ritva Haavikon olen nähnyt elävänä,kun hän avasi Studia Litteraria-luentosarjan vuosia,vuosia sitten Helsingin yliopistossa,jota sarjaa minun oli ilo käydä kuuntelemassa.Tänä vuonna Studia Litteraria pidetään kulttuuripääkaupunki Turussa.

Toisena minua kiinnosti professori lasitaiteilija Oiva Toikasta oleva kirjoitus.Itselläni on muutamia Toikan lasiesineitä.Ovat minulle tärkeitä ja rakkaita.Hänkin menetti puolisonsa pari vuotta sitten.Koti pursuilee sekä vaimon Inkeri Toikan,lasitaiteilija hänkin, että Oiva Toikan ja myös taiteilijaystävien teoksia.Oiva Toikka ei pidä verhoista ikkunoiden edessä.Hänellä ei ole niitä Hakaniemessä olevassa kodissaan "jos joku haluaa katsella vanhaa miestä,niin katselkoon".Reipasta ja rohkeaa suomalaisluonteessa,joka yleensä näkyy yksityisyyden tavoitteluna ainakin omassa kodissa.

Seuraavaksi harmittaa.Harmittaa niin pirusti.Eilen keskipäivällä oli tv:ssä ohjelma kirjailija Outi Nyytäjästä,enkä minä tollo huomannut.Olen ylen ihastunut Nyytäjän tarinoihin hänen ja puolisonsa elämästä Ranskan Bretagnessa.Hupaisia juttuja,kommelluksia ja arkea,kissoja ja torilla käyntejä.Tapasin kerran Nyytäjän ja rohkaistuin juttelemaan.Oli tarinoidensa kaltainen.Tänään on sitten Aila Meriluoto televisiossa Suomalainen kirjailija-sarjassa.Katson nyt vahingosta viisastuneena.Meriluoto on meidän grand old ladymme runoilijoiden joukossa.

ONNI

"Kevät on uurtanut kapean kehän
ruskean koivun juureen.
Kevät on uurtanut kapean kehän
sieluni talveen suureen.

Aurinko paistaa kapeaan kehään
holveista huiman sinen.
Maailma mahtuu kapeaan kehään
aava ja ihmeellinen!"

(Aila Meriluoto)

TALVIPÄIVÄN SITÄ JA VÄHÄN TÄTÄ

Oudot,mystiset suorastaan,lintukuolemat askarruttavat USAn lisäksi myös nyt Ruotsissa. Länsi-Götanmaalla tipahteli taivaalta kuolleita naakkoja läjäpäin.En usko enää ilotulitusrakettien voimaan.Kummallista ja peräti omituista,pelottavaa.Mitä tapahtui?

Eilinen tuuraajapäivä meni myttyyn.Hän soitti,kun juuri piti tulla ovesta,että potee flunssaa kotonaan.Ihmettelin itsekseni,miksi ei soittanut edes edellisenä iltana,kun sairaus oli jo silloin iskenyt.No,ei auttanut surra,vaan tilasin inva-auton,pakkasin miehen pyörätuoliin ja lähdettiin niille asioille,jonne voin hänet mukaani ottaa.Loput toimitettavat jäi siksi,kunnes tuuraaja paranee ja tulee.Pitäisiköhän kaupungin palkata tuuraajalle tuuraaja?

Oli muuten aikamoinen vilske kaupungilla.Venäläisiä autoja jonopäin liikennevaloissa.Stockmannilla kuuli venäjää enemmän kuin suomea.Senaatintori oli mustanaan turisteja.Venäläisiäkö? Ilmeisesti ne kaikki Venäjänmaan 120 000 turistia,jotka ovat matkan Suomeen varanneet,pakkautuivat Helsinkiin.No,kauppiaat iloitsevat.Tv-haastatteluissa vieraat ovat kehuneet Suomen halpuutta mm. vaatteissa Venäjään verrattuna. Siinä nyt sitten nuttu jos toinenkin matkaa kohti naapurimaata.Loppiaisen jälkeen kuulemma vieraat palautuvat kotikonnuilleen ja sitä tuntee taas olevansa omiensa keskellä Helsingissä.

Stockmannista puheen ollen,avautuu Argoshallissa jälleen unkarilaisen taiteen myyntinäyttely.Nyt lisänä on vielä suomalaista grafiikkaa.Helsingin Kivipaja on näyttelyssä mukana ja näyttää,miten kivilitografia oikein syntyy.Jos osun hollille ennen 23.1. päättyvää näyttelyä,piipahdanpa katsomaan.Unkarilainen maalaustaide kyllä kiehtoo.Ystäväni C on ostanut Argoshallin näyttelyistä tauluja ja minäkin harkitsen samaa aina näissä vuotuisissa näyttelyissä käydessäni.Kukkaroni nyörit ovat kuitenkin pysyneet solmittuina.

Jyväskylän yliopisto listaa lehtien ja mainosten teksteistä kielikukkasia.Opetusmateriaalia? Bongataan joko tahallisesti tai tahattomasti sommiteltuja hauskoja ilmaisuja,joita itsekukin myös silloin tällöin lehtien sivuilla huomaa,jos on tarkka.Pekkakin huomaa.HS:n nettisivu kertoo seuraavan,jonka STT julkaisi viime vuonna: "Poliisin tietoon tuli tapaus vasta perjantaina aamuyöllä.Paikalta otettiin kiinni naisen lisäksi kolme ihmistä." Mitäpä kaikkea Stadin friidun blogitekstit saattavat sitten sisältääkään!

Lunta satoi illalla,mutta ei niin paljon,että roskiskeikka vaikeutuisi liiaksi.Soitin huoltofirmaan jätehuoneen katon lumesta.Juuri oven yläpuolella roikkuu mahtava luminen lippa,joka saattaa tipahtaa koska vaan.Kertoivat,että talossa on perjantaina lumen tiputtamista katolta,joka pitää sisällään myös matalan jätetalon.Hurraa!Ei sen jälkeen tarvitse pelata venäläistä rulettia,säilyyko henkikulta roskiksella käynnin jälkeenkin.

Kirjoitin eilen kaksi kirjettä.Olin lähettänyt kolmelle luokkatoverilleni joulukortit ja kaksi lähetti vastaan pienen joulukirjeen saattelemana. Tytöt ovat oikeastaan C:n kanssa enemmän tekemisissä ja hänen kauttaan olen heistä kuullutkin.Tarkoituksena on ollut jo pitkään kutsua kaikki neljä meille,että saisimme oikein olan takaa muistella muinaisia kouluasioita kuin myös kertoa elämästämme,kun meistä on tullut aikuisia ja kelpoja yhteiskunnan jäseniä.Ja niin minä naputtelin tytöille kirjeet.Tahdoin etukäteen kertoa,mitä minulle on tapahtunut.En kovin pitkästi kuitenkaan,sillä muistelmateoksen verran tässä iässä on jo tapahtumia kertynyt,joskaan ei oikeaksi kirjaksi asti lukijoita kiinnostavaa.Kerroin suurinpiirtein,mikä tuntui tarpeeksi korrektilta.Luin kirjeet C:lle,joka toimi kriitikkona.Läpi meni.Nyt sitten odottelen sitä inspiraatiota,joka saisi aikaan kutsun ja siihen kuuluvat toimenpiteet.Jonain päivänä se minulla on!

ALKUVUODEN UUTISIA

Uusi päivä ja uudet kujeet,kuten sitä sanotaan.Kujeista en nyt tiedä.Ulos kuitenkin aion miestä lykkimään lähikauppaan,kun näkyy olevan piha aurattu ja rapun edusta putsattu lumesta.Eihän sitä tiedä,koska taas lisää tupruttelee ja panee monet liikuntarajoitteiset,oma mies mukaan lukien,sisätiloissa piileskelemään.

Kylmä talvi verottaa jo etelämpänä Euroopassa talvehtivien muuttolintujenkin määrää.Se taas tietää,että keväällä Suomeen tulijoiden joukot ovat pienempiä.Miten on sitten kottaraisten laita,kun ovat muutenkin häviämässä Suomen luonnosta? Tämän totesin mökkiaikana.Alkuvuosina pöntöistä oli riitaa pesimisaikaan ja sitten vuosien kuluessa niitä jäi kirjosiepoille ja muille asuttaviksi,kun kottaraisporukat olivat huomattavasti pienentyneet.Kottarainen on hieno lintu,hienostunut ja tyylikäs.Aivan toista maata kuin räkättirastas, joka vaikuttaa boheemilta ja hulivililtä.Eron huomasi selvästi,kun kumpiakin oli pihapiirissä.Tuli tiiviisti seurattua siivekkäiden elämää lepakot mukaan lukien.Nyt täällä pihaa hallitsevat harakat,varikset ja kesäaikaan lokit pikkulintujen ohella.Hyvä edes niin,sillä tyystin hiljainen maailma eläimistä olisi kauhistus ja pelottava.Tätä on ennustettu tapahtuvaksi jossain vaiheessa.Ihmisen omasta toimesta.

Japanissa Mochi-riisikakut ovat tappavia uudenvuoden herkkuja.Näin kertoo H.S.netti ja panee miettimään aasialaisen ruuan "terveellisyyttä". Nämä kakut ovat kuulemma sitkeitä,tarttuvat kurkkuun ja estävät hengittämisen.Pitäisi pilkkoa pienen pieniin paloihin ennen suuhun panemista,mutta kuudelta ihmiseltä Tokiossa tämä jäi tekemättä ja hullusti kävi.Pallokalan syöminen on myös riskaapelia hommaa.Kalakokki on kuulemma koulutettu juuri tämän myös tappavan ruuan käsittelyssä,että vain ne kalan osat,joista ei syödessä henki lähde,tarjoillaan aterioijalle.Onhan se kuin venäläistä rulettia,kun saa eteensä pallokala-aterian ja panee palan kalasta suuhunsa.En kokeilisi,vaikka yleensä olen sitä mieltä,että kerran voi aina maistaa.

Kummia kuuluu myös USAn osavaltio Arkansasista.Näin vuoden alussa oli taivaalta tipahtanut 5000 lintua kuolleena maahan.Seuraavaksi havaittiin joen rantamilla makaavan veden tuomina 100 000 henkitoreissaan olevaa kalaa. Veikkaavat rajuilmaa sekä mahdollisesti uuden vuoden tulemisen kunniaksi ammuttuja raketteja.Hurjalta tuntuu.Jäänee ikuisiksi ajoiksi siihen lokeroon,jossa on jo entuudestaan käsittämättömiä ja järjen vastaisia asioita.Eihän sitäkään ole pystytty ratkaisemaan,miksi valaat tulevat rannoille sankoin joukoin kuolemaan. Itsemurha? Protesti meren saastumista vastaan? Valaiden uskonlahko,jossa pääpappivalas määrää tämänkaltaisen hengenlähdön ikuisen autuuden toivossa? Mistä näistä tietää.

Niin,ja sitten se naisparka,joka jäi Ruotsissa Kalmarin linnaan pihalle vangiksi,kun linna suljettiin.Paleltui kuoliaaksi.Aamulla vahtimestari löysi kalmon.Nainen oli potenut mielenterveysongelmia,josta johtunee linnassa piilottelu vahtimestarien tarkastaessa,että kaikki vierailijat ovat poistuneet.Tarkastukset on pantava uusiksi ja joka soppi tarkistettava ennen uksien lukitsemista.Ikävä tapahtuma kuitenkin.
Australiassa romahti elokuvateatterin katto.Eurajoella mies kuoli kiven alle, Australian suurtulvissa kuolonuhreja jne jne.Uutiset pullottavat kurjia uutisia.Missä enää maailmassa on auvoista?

No,onnelliseksi asiaksi voisi kutsua seuraavaa uudistusta. Sosiaali- ja terveysministeriö panee puhtia siihen asiaan,että terveyskeskuksiin pääsisi puhelimitse säällisen ajan kuluessa.Joku kertoo jonottaneensa tunteja! Minullakin mennyt 45min. Nyt peruspalveluministeri Paula Risikon mukaan helmikuussa alkaisi maksimiaika puhelinjonossa olla 5min. Saas nähdä.Miten se mukamas järjestyy,kun syyt ovat olleet tähän asti henkilökunnan vähyydestä ja kiireestä johtuvaa? Näin ainakin ovat kertoneet,kun olen kysynyt tuohtuneena syytä vastaamattomuuteen.Odotan suurella mielenkiinnolla uutta asiakasmyönteisempää järjestelyä.Mutta ikuisen epäilijän sydämellä.

IHAN UUSI VUOSI

Olemme jo Aapelin päivässä vuodesta 2011,toista uuden vuoden päivää siis mennään.Itse vuodenvaihdos meni meillä kotona letkeissä merkeissä.Mies meni edellisvuonna nukkumaan ja heräsi seuraavana.Minä istuin sitkeästi sohvannurkassa seuraamassa Senaatintorin seremonioita.Kotikatu edellisvuosia huomattavasti hiljaisempi.Uudet säännöt ilotulitteiden kanssa häärimisessä olivat menneet perille.Kaupungin ilotulitus näkyi ikkunoihin niiltä osin,kun ylsivät ympärillä olevien kerrostalojen kattojen ylle.Nökötin vielä hetken siirryttyämme vuoteen 2011 ja menin sitten minäkin nukkumaan.Hyvää tätä vuotta meille kaikille!

Ja lunta piisaa.Pihaa ei ole aurattu,ei kotikatuakaan.Ulos pyörätuolin kanssa ei ole menemistä.Mies sisällä jo päivätolkulla.Eilen keräsin joulua jo pois.Parvekkeella ei pala enää joulupuu,eikä eteisen lipaston päällä tekokuusi.Ulko-ovestakin tuli koristeeton.Ikkunavalot myös sammuvat pian.Pimenee niiltä osin vuodeksi.Eevi-ystäväni soitteli Oulunsalosta ja kehui Oulun seudun vähälumisuutta.Hyvä siellä on kulkea tien päähän postilaatikolle.Taisi Rovaniemen poika kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä olla oikeassa,kun sanoi helsinkiläisten varastaneen kaiken pohjoisen lumen.Vaikka Ouluhan sinänsä on kyllä tämän maan vasta puolessa välissä matkalla kohti tosipohjoista. Stadilaiset saattavat pitää Ouluakin Lapin kaupunkina.Vaan eihän se ole.Kun mennään Kuusamoon hiihtämään Rukan mutkamäkiin,on sekin monen mielestä Lappia.Ei ole.Ollaan vielä Oulunläänissä vaikkakin jo Lapin rajoilla.

Sitten joitakin satoja kilometrejä takaisin etelään ja tämän vuoden toiseen Tallinnan ohella kulttuuripääkaupunkiin Turkuun. Turkua on pantu maailman kartalle tämän vuoksi jos jollakin tavalla ja se on hyvä asia se.Suomessa kun on muutakin kuin Helsinki! Turku on Tampereen ohella se kaupunki,jossa voisin asua,jos Stadia ei olisi. Turku vielä ennen Mansea.Turun historia on muhkea,se on merenrantakaupunki,saaristo upea ja sieltä pääsee suitsait Tukholmaan laivalla.Eikä jokikaan kaupunkia halkomassa ole hullumpi asia.Olen käynyt Aboa Vetus-museossa ja hullaannuin vallan.Aina historia kiehtoo ja kun vielä pääsee katsomaan likeltä niitä kujia,joita turkulaiset ovat astelleet vuosisatoja ennen meitä,nostaa se niskakarvat suorastaan pystyyn hartaudesta.Huonompikin mielikuvitus panee silloiset näkymät liikkeelle ja voi kuvitella keskiaikaista kaupunkia ihmisineen arkiaskareissaan.Keskiaika on esillä myös nyt tämän vuotisen kulttuuripääkaupungin yhtenä vetonaulana.

Turun Luostarinmäellä olen minäkin joitakin kertoja flaneerannut.Ihastellut Turun palosta 1827 säilyneitä alkuperäisillä paikoillaan olevia taloja.Aika jättänyt asukkaista,mutta yhä voi kuvitella näkevänsä kellosepän,kirvesmiehen ja tupakantekijän astelevan verstaalleen merimiehen askelten käydessä kohti laivaansa.Moista rakennuskokonaisuutta alkuperäisillä paikoillaan ei muuta maailmassa ole.Ei turhaan ole turkulaisten rinta rottingilla ja nyt vielä enemmän kaarella,kun kaupunki on kaikkien tiedossa turuilla ja toreilla Suomen rajojen ulkopuolellakin.On kelpo kilpailija kulttuuripääkaupunkina hansakaupunki Tallinnalle Suomenlahden toisella puolella.

Kreikassa tahdotaan aita Turkin rajalle.Ei ihme,sillä siellä päin maailmaa pyrkii laittomia tulijoita pilvin pimein ja Kreikka alkaa jo olla tyytymätön tulvaan.Aita toppuuttelisi eldoradoon pyrkijöitä.Sama juttu Italiassa,kun albanialaiset risaisissa laivoissaan ylittävät henkensä kaupalla Adrianmeren päästäkseen leveämmän leivän ääreen. Me täällä pääsemme todella vähällä niiden käytännössä muutamien laittomien maahantulijoiden kanssa,kun muualla puhutaan kymmenistä jopa sadoista tuhansista ihmisistä.USAn ja Meksikon rajalla myös on vilskettä,kun Rio Grandea yritetään ylittää konstilla millä tahansa.Moni voi siinä tiimmellyksessä menettää henkensä,jos rajavartiolaitos on tiukkana aseen käytössä.Ihminen hamuaa parempaa elantoa,eikä siinä kaipuussa ajatella kuin eteen päin menoa,vaikka saisi hengellään maksaa pyrkimyksensä.Ihminen on sellainen.

Parvekkeen lasit täynnä jääkukkia.Yksikään ei ole toisen kaltainen.Puiden oksilla lumikasoja,maassa vielä enemmän.Tänään on kahlattava roskikselle.Jätehuoneen katolta roikkuu vaarallisesti lumimassat oven yläpuolella.Jokin ovenpamaus voi heittää alas ja varjelkoon sitä,ken juuri alla on.Mettoteline on jäänyt lumen peittoon,kun aurapojat ovat vielä kipanneet sen päälle lisää.Eräs rouva jo minulle napisi asiasta,kun ei pääse mattojaan tampaamaan.Tätä hommaa en ole milloinkaan ymmärtänyt.Mattoraiska saa kuulla kunniansa ja kuluu moisessa väkivallassa.Eihän sitä mikään kestä.Tuuletus ja hellä harjaaminen riittäisi.Meillä kotona pelkkä imuroiminen.Susikaan ei jaksa niitä pihalle raijata.Mistähän tuokin sanonta "susikaan" on peräisin? Alanpa ottaa selvää.Heikunkeikun.