Tänään ei Martin markkinoille. Ilma puistattaa.Sataa lunta,on pakkasta.Kaiken kukkuraksi väsyttää.Seinän takainen naapuri konttasi kotiin yömyöhällä ja ilmeisesti tuli riitaa kotiväen kanssa.Jysähti muutaman kerran niin että seinä tärähti.Joko siinä lensi vaimo tai huonekalut.Kun en ollut siihen mennessä nukahtanut,niin en siinä jyskeessä liioin silloinkaan.Rupesin lukemaan Suomen Kuvalehteä.
Riitta Kylänpää paneutuu pitkällä kirjoituksella "uussuomalaisten kirjailijoiden lähellä olevaan läpimurtoon".Juttu lähti tamperelaistuneen slovakialaiskirjailija Alexandra Salmelan osallistumisesta Finlandia-kisaan.Kylänpää mainitsee,miten muissa maissa on jo pitkään suhtauduttu "maahanmuuttajaromaanien" julkaisemisiin.Ne on vastaanotettu ystävällisesti ja mieluisana lisänä omien joukkoon.Esimerkiksi Britanniassa maahanmuuttajakirjallisuus on jo valtakirjallisuutta."Samalla tarve määritellä kirjailijat taustansa perusteella on väistynyt".Nyt Salmela rikkoo meillä rajoja.Salmela myös hauskasti irvistelee maahanmuuttajiin kohdistuvilla lausahduksilla: "Minä olen maahanmuuntaja.Minä tulin varastaa sun mies.Minä tulin varastaa sun sosiaalietuudet.Minä en työ". Salmela voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon esikoisteoksellaan.Voisikohan hän saada sillä myös Finlandia-palkinnon? Miksikäs ei,jos kirja on niin hyvä kuin kehuttu on.
Suomessa asuu muitakin ulkomaalaistaustaisia kirjailijoita,jotka kirjoittavat suomeksi tai vielä omalla kielellään.Heitä on Irakista,Bosniasta,Venäjältä,Saksasta,Palestiinasta,Iranista,Kiinasta ja ties mistä.He ovat suomalaistuneet ja tänne jääneet,puhuvat suomea ja odottavat hyväksyntää. He eivät ole niitä,jotka "varastaa sun sosiaalietuudet",vaan he ovat työtätekeviä suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvina.He ovat kirjailijoita.
Kylänpää ei ole unohtanut erästä virolaisperäistä kirjailijaa,jonka tuotantoa vielä tänä päivänäkin saamme ihailla elokuvana tai teatterin lavoilla.Hella Murrik eli Hella Wuolijoki.Hän oli oman aikansa maahanmuuttaja,joka tuli tänne ensin opiskelemaan maansa ensimmäisten ulkomaiden yliopistoissa opiskelevien naisten joukossa.Ehkä vielä Alexandra Salmelastakin puhutaan vuosikymmenten jälkeenkin.Naisesta,joka ensimmäisenä ulkomaalaistaustaisena ja pienen hälyn saattelemana osallistuu arvostettuun Finlandia-palkintokilpailuun.Toivotan hänelle onnea tässä jalossa kilvassa.Kuten muillekin osallistujille.
Soitin eilen miehen intervallihoitopaikkaan.Kaikki mennyt hyvin ja mies käyttäytynyt kiltisti hyväksyen tarvittavat toimenpiteet ja hoidot.Olisikohan tämä nyt meidän paikkamme,jonne kesän korvalla miehen vien,kun taas lomakärpänen pistää? Tulin kuitenkin tämän hetkisistä tiedoista iloiseksi ja olin kuulevinani omahoitajan äänessä tyytyväisyyttä.Jos näin menee koko ajan,niin on hoitohenkilökunnalla työvoitto mieheni suhteen.Hän kun ei hoidettavana ole sieltä helpoimmasta päästä.
Nyt on se aika vuodesta kun poltellaan kynttilöitä.Minullakin olohuoneessa monessa paikassa jo hämärtyvästä iltapäivästä lähtien.Muu valo ei olekaan tarpeen.Avattu tv tuo oman lisänsä valoon.Käperryn sohvan nurkkaan viltin sisälle ja katselen niitä näitä näköradiosta.Käännän kanavia ja juutun niistä johonkin.Haukottelen ja jahkailen nukkumaanmenon kanssa.Sammutan kynttilät,suljen television ja tassuttelen makuuhuoneeseen.Viereinen vuode on tyhjä.Katse kuitenkin tottumuksen sanelemana sitä hipaisee.Tiedän miehenkin jo nukkuvan hoitopaikassaan.Kuiskaan kuitenkin "hyvää yötä".Katselen katulampun heilahtelua tuulessa ja kuulen auton ajavan kotikatuamme pitkin.Sitten suljen silmäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti