SAIRAALASSA

Vuoteeni yläpuolella 24 kattolevyä,yksi palovaroitin ja yksi tuuletusaukko.Vihreät verhot eristivät loossit,joissa kussakin vuode ja siinä potilas.Verhoissa 80-84 poimua.Sinivalkoiset verhot ikkunoissa sälekaihtimien edessä.Miehet ja naiset samassa huoneessa kukin omassa eriössään.Hoitajia tuli ja heitä meni.Olin kaksi päivää totaalisesti paastonnut kotona erästä pakollista oksennukselle maistuvaa lientä paitsi.

Nyt katselin vuoteesta käsin himokkaasti välipalakärryjä ja niiden jälkeen päiväkahvikärryjä ja lopuksi vielä päivälliskärryjä.Sain jokaisesta jotakin.Luultavasti en ole eläissäni saanut niin hyvää välipalaa: purkillinen viiliä ja mansikkakeittoa lasillinen.Huokaisin onnesta ja ryhdyin taas lepäämään.Päiväkahviin sisältyi kahvi ja pulla.Taas parasta maailmassa! Päivälliseksi kalakeittoa ja jälkiruuaksi,joka ei minulle selvinnyt mitä oli,mutta en ollut näitäkään parempia milloinkaan syönyt.Yritin olla kalistelematta lusikkaa keittolautasen kylkeen,koska viereisen loossin asukas sai vasta leikkauksen jälkeen iltapalaksi jotain kevyttä.Hänen kiusakseen koko osasto huokui miellyttävää ja ruokahalua herättävää kalasopan tuoksua.Olisi vielä ollut tulossa parasta maailmassa-kategoriaan kuuluva iltapala,mutta lähdin kotiin.

Sigismund Rangier ja Ludvig Bohnstedt voittivat Kirurgisen sairaalan arkkitehtikilpailun vuonna 1877.Rakennus valmistui 1888,jolloin pääsuunnittelijana oli kuitenkin Frans Sjöström.Ikää on sairaalalla ja se näkyy.Hiukan ajan haalistama,mutta jollain tapaa yhä hienostunut.Käytävien sokkelot eksyttävät.Ovet modernisoitu eli aukenivat "itsestään",jota tuskin tapahtui 1800-luvulla.

Olisi pitänyt olla yö sairaalassa,mutta hoksasivat minun olevan vahvan naisen ja päästivät pois,vaikka saattaja ja yökyläläinen puuttuivatkin.Vakuutin pärjääväni.Tilasivat taksin.Taksinkuljettaja jutteli lumipyrystä,joka ei vieläkään ole tullut,mutta pahoja ennusteita on.Avasin kotona jääkaapin ja söin pienen vaalean karjalanpiirakan,mutta eipäs ollut niin makoisaa kuin pitkän paaston jälkeen Kirran taivaallisen maukkaat ateriat.

Nyt on sairaalareissu tehty.Tutkimuksen tehnyt lääkärikin sattui olemaan C:n sukulainen,jonka asian heti kailotin kuultuani hänen sukunimensä.Sitä sukunimeä kun ei muilla ole koko maassa kuin tämän laajan ja merkittävän suvun jäsenillä.Kokonaisuudessaan ei mikään kehno kokemus Kirurgissa,vaikka vähän kipiää ottikin anestesialääkärin antamasta huumauksesta huolimatta.