Aleksanterinkadun Stockmann on pukeutunut tavallista aikaisemmin jouluasuun ainakin kaiken joulurekvisiitan puolesta.Koko Argos-halli kimaltelee punaista,vihreää,kultaa ja hopeaa.Mustakin runsaasti edustettuna.Enää ei suomalaisten kotien joulukuusissa komeile Suomen liput,ei hopealame,ei tähtisadetikut.Nyt on semmoisia koristeita,joita ei isovanhempamme edes uneksineet kuusiinsa ripustaa.On pienoiskenkää,pianoja,balleriinoja,riikinkukkoja,huonekaluja miniatyyrikoossa,kaikkea mihin suunnittelijoiden rikas mielikuvitus on riittänyt.On toki perinteisiä pallojakin,jos haluaa kuusestaan edes vähän traditionaalisen.
Itse olen aina ollut vaihtelunhaluinen,enkä omaa kuustani ole pukenut kuten lapsuudenkodissani.Minulla oli joka vuosi eri teema.Ehkä näyttävin ja "jouluisin" kuusi oli se,jossa oli sadoittain kuorimattomia pähkinöitä.Liimasin jokaisen päähän ohuen langan.Työn aloitin jo kesällä.En suinkaan ollut itse aihetta keksinyt,vaan "varastanut" sen eräästä kirjasta.Pähkinöiden lisäksi ei kuusessa ollut muuta kuin sähkökynttilät ja latvassa asiaan kuuluva tähti.Metsältä tuoksuva kuusi sai jouluvierailtamme ansaitsemaansa kehumista ja ihailua,josta olin syystä iloinen.Noihin aikoihin näin suuresti riemun sekaista vaivaa kaikesta jouluun liittyvästä, kodin koristelusta ja joulupöydän antimista.Jokainen joulu oli jouluista jouluin ja niitä vuosia lämmöllä ja pienellä haikeudella muistelen.
Harmaana urkeni tämäkin päivä.Sadepisaroita ikkunalaseissa ja asfaltti kiiltelee märkyyttään.Vähän ankeaa,mutta pidän tästä kuitenkin enemmän kuin ehkä tulevista paukkupakkasista paksuine lumikinoksineen.Tästä tulikin mieleeni,että televisio-ohjelmissa oikein nautiskellaan esittämällä katastrofinäkymiä maapallon tulevista ajoista.Meret suurentuvat,mantereet pienentyvät tai sitten lumi peittää kaiken alleen ja Floridassakin palellaan hirmuisissa pakkasissa ja lumipyryissä.Ihmisiä kuolee kaikkialla kuin kärpäsiä,ruoka loppuu,kaaosta yltympäriinsä.Ihmisen vielä tämän ajan näennäinenkin hyvyys tyystin kadonnut ja maapallon alkaessa kuolla tulee esiin meidän raadollisuutemme ja tuhoon tuomitut yritykset pysyä itse hengissä ilman minkäänlaista inhimillisyyttä.Näytetään kuinka kaiken käy,kun esimerkiksi maapallon rata muuttuu tai kuinka aurinkoa ei enää ole antamassa meille elämän edellytyksiä.
Miksi tämmöisillä ohjelmilla oikein mässäillään? Niitähän ei tietenkään ole pakko katsella,tämän tiedän minäkin.Mutta toisaalta taas ne ikään kuin vangitsevat ja katselen niitä kuin jonkunlaisen hypnoosin vallassa.Kaipaan siis kai jännitystä,hyytävää pelkoa ja jollain sairaalla tavalla se viehättää.Olenko poikkeava,vai onko ihminen tällainen? Kärsin sohvan nurkassa vatsan väännöt,sydämen tiuhat tykytykset ja mielen ahdistuksen.Ja ihan vapaaehtoisesti! Eikä siihen tuo edes helpotusta väliin tunkeutuvat mainokset,joissa kerrotaan hymysuin jogurtin parantavista vaikutuksista.En tipahda turvalliseen ja tutunomaiseen arkeen noin helposti.
Toinen kummastukseni kohde televisio-ohjelmissa ovat nämä tositv-ohjelmat,joita suolletaan pilvin pimein erilaisilla aiheilla.On maailman turuilla rämpimiviä kilpailijoita,joista jokainen haluaa päästä maaliin nokkelimpana ja ensimmäisenä väistettyään kaikki katalat esteet reitin varrella.On Big Brotheria,jossa mielestäni ei ole päätä eikä häntää. Nukutaan yksin ja kaksin,ähkitään ja puhkitaan,riidellään,parjataan toisia ja puhutaan tyhmiä.Tätä ohjelmaa en ole katsellut sen jälkeen,kun ensimmäisessä Big Brotherissa muinoin näin erään kaverin panevan viinipullon alastoman miehuutensa viereen.Tästä soitin ohjelman päivystykseen ja annoin tuutin täydeltä moitteita.Moitteeni hyväksyttiin ja oltiin jopa samaa mieltä tempun yliampumisesta.Mutta tapahtuma oli jo kaikelle kansalle näytetty ja se sai kritiikkiä monilta tahoilta ympäri Suomenniemen.En tiedä mitä sen jälkeisissä Big Brothereissa on tehty,mutta uskon tahdin olevan sitä ja samaa.Koko ohjelma on kuulemma suunnattu noin kolmikymppisille katsojille.Aliarvioidaanko tässä nyt tämän ikäisten arvostelukykyä tai peräti älykkyyttä?
Hjallis Harkimon yhdysvaltalaisen formaatin mukaisessa tositv-ohjelmassa Diili haetaan juuri noin kolmikymppisestä naisesta tai miehestä Hanko-projektin toimitusjohtajaa. Harkimo rakennuttaa asuin- ja liikehuoneistoja Hankoon ja tällä ohjelmalla pitäisi löytyä paras ihminen projektia vetämään.No, meitä on niin moneen junaan (ja asemallekin jää),että riittää sekä Big Brotheriin että toimitusjohtajan virkaan.Ja näin pitääkin olla,jokaiselle jotakin.Meille katsojillekin.Diiliä olen silloin tällöin seurannut ja mielelläni vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti