Viimeistä viedään.Huomisesta lokakuu.On se vaan niin syksyä,niin syksyä.Koskahan leijuu ensimmäiset lumihiutaleet? Ennustajat povaavat kovaa talvea.Mitä se sitten tarkoittaneekin.Niin kuin jossain Siperiassako? Vastaan on otettava mitä tuleman pitää,tykkäämme eli emme.
Venäläiset meinaavat pykätä seitsemän huoneen hotellin Maata kiertävälle radalle.Liekö ihan viiden tai kuuden tähden.Sinne sitten,kun alkaa maat maailmanmatkaajilta loppua täältä päin.Meikätyttö ei tunne suurempaa vetoa.Tuppaa maisemat olemaan yksitoikkoisia,kun ensin on pähkäilty,miltä Tellus näyttää vähän kauempaa.Sitten onkin silkkaa tyhjyyttä.Suunnitelmat on saada hotelli valmiiksi kuuden vuoden päästä.
Mitä muihin avaruusasioihin tulee,niin nyt on meillä ehkä paikka minne mennä,jos tai kun Maan pinnalla on liian ahdasta ja sottaista.Parinkymmenen valovuoden päässä tuikkii Gliese 581G,joka vaikuttaa sopivalta.Niin että ei hätiä mitiä ihmiskunnalla.
Meillä täällä pienemmissä ympyröissä ja vahvasti kotioloissa meni toinen yö edellistä paremmin,jotta aika pirtsakkana tässä naputtelen.Mutta eilen kehumaani maitomiestä ei hoidettavastani yhtäkaikki tullut.Vesilinjalla ollaan.Sairaalassa maistui sekä maito että ruoka,koska kehui.No,itsekin sairaalasapuskaa syöneenä tiedän,ettei se aivan hullummasta päästä ole,vaikka ei ehkä ihan gourmetista voikaan puhua.Suolaa lappaisin hiukan enemmän.Ravintoaineellisesti taatusti oikeaoppista,vitamiinit kohdallaan,annokset oikean kokoiset,sillä päivän mittaan tulee lisää ruokaa ja väliaikoina kahvitellaan.
Sairaalassa olen muuten saanut elämäni parhaimman teeaterian.Olin tullut heräämöstä osastolle ja lisää toettuani tuli jumalaton nälkä.Joskus aikojen kuluttua tuotiin teekupponen ja maailman pienin voileipä.Eläissäni en ollut niin hyvää maistanut! Olin pitkästi paastonnut jo ennen leikkausta,jotta vatsani huusi tyhjyyttään ja olo oli oikeasti heikko ravinnon puutteesta.Silloin sain tuta,miltä oikea nälkä tuntuu.Siispä tämä tee ja piskuinen voileipä voitti maailman kaikki hienot gourmetannokset ja nautin syömisestä kirjaimellisesti silmät kiinni.Imin jokaisen teetipan ja poimin jokaisen leivänmurusen suuhuni.Tämän jälkeen painoin pääni takaisin tyynylle ja kokonainen autuus kietoi minut syleilyynsä.Hitto kun oli hyvä olla!
Silakkamarkkinat alkavat sunnuntaina ja ehdin jo luulla,etten mene.Mutta menemme me.Ilmojen ollessa sopivat meinaamme jo avajaispäivänä.Tietää jumalatonta tungosta,josta en pidä.Pyörätuolin kanssa kahta kamalampaa.Kaupunginjohtaja avaa pippalot ja on muutakin ohjelmaa.Onhan se semmoista vanhaa Helsingin traditiota,jota kynnelle kykeneväisen stadilaisen ei passaa väliin jättää.Siellä näkee todella iäkkäitä pariskuntia ja kuulee sanan sieltä toisen täältä,millaista oli markkinoilla vuosikymmenet sitten,kun silakatkin myytiin puisissa nelikoissa ja viipurinrinkelit tulivat suoraan Viipurista.Sitten kun tämä sukupolvi katoaa,markkinoista nautitaan eri lailla ja eri silmin.Ei muistoja eikä ehkä tietoakaan vanhoista silakkamarkkinoista.
Toisaaltahan kyllä tämä nykypolvikin kaiken aikaa rakentaa muistoja.Mutta niissä ei enää tuoksu terva eikä vahva kalanhaju,joka entisaikaan leijui kaiken yllä väen pasteeraillessa torin nupukivillä.Nyt uusi polvi pysähtyy kojujen liepeille syömään muovisilla aterimilla pahvilautasilta paikan päällä paistettuja silakoita ja muikkuja,jotka jälkimmäiset nimimerkki "Sautskin" mukaan eivät näihin bileisiin edes kuulu.Kaveri on oikeassa. Ennenmuinoin silakka oli silakka ja kunkku näissä bailuissa ilman uuden maun tilpehööverimausteitakaan,joilla tämän päivän kalastajat kilpailevat parhaimmasta tuotteesta.Voittaja saa plakaatin,nimen aviisiin ja paljon asiakkaita.
30. syyskuuta 2010
29. syyskuuta 2010
SYYSKUUN LOPPUA
Tämä ja huominen enää syyskuuta.Hitsi vieköön! Tuntuu,että vastikään päästiin kesähelteistä eroon ja pian on lokakuu.Kylmä ulkona eilen.Tuuli oli kuin talvella ikään kiiruhtaessani sairaalaan hakemaan miestä kotiin.Meillä siis elämä kutakuinkin ennallaan.Lääkearsenaali lisääntyi jonkun verran.Tarkkana pitää olla kuin porkkana niitä dosettiin jakaessa.Ensimmäinen yö oli,kuinkas muuten,työntäyteinen.Sain sentään ennen ja jopa jälkeen lujan puuhastelun nukuttua.Nyt on jo aamiainenkin nautittu ja mies Marlene Dietrichin kanssa vuoteessa.Tilasin tästä upeasta naisesta äänikirjan ja ajattelin mieheni pitävän.Oikeaan osuin.Kukapa mies ei "Sinisestä enkelistä" pitäisi.
Hiljaiseloa tänään kotona.Ulosmeno ei edes kiehdo.Ulkona edelleen koleaa.Aurinko paistaa somasti pihan ruskapukeisiin puihin.Kukkaistutukset alkavat näyttää nuukahtaneilta yöhallan jo niitä koetellessa.Jokunen kukka ojentuu vielä kohti aurinkoa,joka ei enää lämmitä.Sitten kylmä nujertaa ne lopullisesti ja ne makaavat maassa varret velttoina,terälehdet melkein mustina.Elivät keväästä syksyyn.
Pahat ihmiset ovat suunnitelleet terrori-iskuja Euroopan suurkaupunkeihin.Onneksemme Helsinki on pieni ja vähemmän tärkeä.Luulisin.Meillä on jo tarpeeksi työtä kaikenmaailman tuhopolttajien kanssa,jotka viime aikoina ovat mellastaneet.Mikähän lysti palamisessa on? Joitakin tutkimuksia on tehty,mikä pyromaania tulessa viehättää.Myönnän,että itsekin mielelläni katselen lieskoja,mutta vain takassa.Se lienee aivan normaalia.Liittyykö tuhopolttajan nautintoon sekin,että aiheuttaa vahinkoa ihmisille? Kostoa jostakin jollekulle? Vihaa yhteiskuntaa kohtaan? Voi olla niinkin,että päässä vain viiraa ja pitää panna jotakin palamaan.
Meillä on nyt ruokavalio! No,ei kovasti muutu,jotain kuitenkin.Eikä nykyisin enää suositellakaan kovin rajuja ja ankaria noudattamisia ruokien suhteen,kunhan pysyy kohtuudessa syömisissään ja välttää kaikkein eniten sopimattomia aineita sisältäviä.Eikä se ole temppu eikä mikään.Mies ei ole juonut lasillistakaan maitoa vuosikymmeniin.Ainoa maitotilkka meillä aamukahvissa ja ruuanvalmistuksessa,jos tarpeen.Oli sairaalassa alkanut juoda.Kysyin asiaa ja nyt meillä sitten aletaan juoda maitoa kotonakin."On niin hyvää ruisleivän kanssa",kehui mieheni. Ostin jo pari litraa heti alkajaisiksi,kunnes tiedän tarpeen ja onko maitohimo kestävää.Tänään sitten kysäisen lounaalla,jos ruokajuomana vesi jätetään hänen kohdallaan historiaan.Mitenpä käy?
Hiljaiseloa tänään kotona.Ulosmeno ei edes kiehdo.Ulkona edelleen koleaa.Aurinko paistaa somasti pihan ruskapukeisiin puihin.Kukkaistutukset alkavat näyttää nuukahtaneilta yöhallan jo niitä koetellessa.Jokunen kukka ojentuu vielä kohti aurinkoa,joka ei enää lämmitä.Sitten kylmä nujertaa ne lopullisesti ja ne makaavat maassa varret velttoina,terälehdet melkein mustina.Elivät keväästä syksyyn.
Pahat ihmiset ovat suunnitelleet terrori-iskuja Euroopan suurkaupunkeihin.Onneksemme Helsinki on pieni ja vähemmän tärkeä.Luulisin.Meillä on jo tarpeeksi työtä kaikenmaailman tuhopolttajien kanssa,jotka viime aikoina ovat mellastaneet.Mikähän lysti palamisessa on? Joitakin tutkimuksia on tehty,mikä pyromaania tulessa viehättää.Myönnän,että itsekin mielelläni katselen lieskoja,mutta vain takassa.Se lienee aivan normaalia.Liittyykö tuhopolttajan nautintoon sekin,että aiheuttaa vahinkoa ihmisille? Kostoa jostakin jollekulle? Vihaa yhteiskuntaa kohtaan? Voi olla niinkin,että päässä vain viiraa ja pitää panna jotakin palamaan.
Meillä on nyt ruokavalio! No,ei kovasti muutu,jotain kuitenkin.Eikä nykyisin enää suositellakaan kovin rajuja ja ankaria noudattamisia ruokien suhteen,kunhan pysyy kohtuudessa syömisissään ja välttää kaikkein eniten sopimattomia aineita sisältäviä.Eikä se ole temppu eikä mikään.Mies ei ole juonut lasillistakaan maitoa vuosikymmeniin.Ainoa maitotilkka meillä aamukahvissa ja ruuanvalmistuksessa,jos tarpeen.Oli sairaalassa alkanut juoda.Kysyin asiaa ja nyt meillä sitten aletaan juoda maitoa kotonakin."On niin hyvää ruisleivän kanssa",kehui mieheni. Ostin jo pari litraa heti alkajaisiksi,kunnes tiedän tarpeen ja onko maitohimo kestävää.Tänään sitten kysäisen lounaalla,jos ruokajuomana vesi jätetään hänen kohdallaan historiaan.Mitenpä käy?
27. syyskuuta 2010
YHTEYSHENKILÖ
Ensimmäinen reaktioni oli kyllä leveä hymy luettuani HS:n nettiuutissivulta YK:n olevan perustamassa avaruusolioiden yhteyshenkilövirkaa.Tämän tärkeän työn saisi malesialainen astrofyysikko Mazlan Othman.Hänen työnsä kulminoituisi toden teolla,jos jostain maapallon ulkopuolisesta älyllisestä maailmasta otettaisiin meihin yhteyttä "päivää,voisimmeko tavata tunnin kuluttua johtajanne,leijumme tässä sen aikaa?" Taitaisi aika monelta mennä noin arkisesti sanottuna kakat pöksyyn.
Ehkä uutinen uudesta virasta sittenkään ei ole naurun paikka,vaikka ensisilmäyksellä niin kävi,sillä eihän sitä ikinä tiedä... Ja onhan se korrektia olla varautunut ja oikein vihkiytynyt sille,että sieltä jostain saatetaan tupsahtaa visiitille.Tosin brittifyysikko Stephen Hawking ei taida riemusta hypellä,anteeksi ilmaisu, kuullessaan YK:n touhuista.Hän kun on vakaasti sitä mieltä,että meidän pitäisi täällä elellä vaan hissukseen matalalla profiililla eikä kailottaa ympäriämpäri avaruutta olemassolostamme etsien muita maailmoja,signaaleja taivaitten takaa.Hawkingin harmiksi kun kuitenkin Othmanin tehtävä on seurata mahdollisia yhteydenottoja,että päästään oikein asiaan viran edellyttämällä tavalla.
Olen hiukan samaa mieltä siinä hiljokseen elämisessä pallollamme,sillä järkytyn aina tieteisleffoja katsellessani,kun ilkeät hyönteisiltä näyttävät jättimäiset koneet panevat kaupunkejamme matalaksi,eikä edes ystävällismielinen E.T. tai Melmac-planeetalta putkahtanut Alf mahda sille mitään.Koko ajanhan alleviivataan toisten planeettojen edustajien olevan vihamielisiä meitä kohtaan jo heti kättelyssä, noin sanoakseni.Olen itsetykönäni aprikoinut,miksi eivät voisi veljellisesti ensin tavata Mazlan Othmanin tai jonkun maan presidentin,jutustella niitä näitä,tiedustella vointejamme ja infrastruktuuristamme oleelliset asiat.
Vieraille voisi esitellä muutamia mielenkiintoisiksi luokiteltuja nähtävyyksiämme,viedä illanistujaisiin jonkun silmäätekevän miljonäärin luo,kertoa lampien kaloista,pohjoisen hämyisistä kesäilloista,rapukesteistä,purjehduksista Karibialla ja hedelmistä,jotka kasvavat puissa,hiekkadyyneistä ja vastikään uudestaan tulleista kolmiulotteisista elokuvista.Mutta jättäisimme vähemmälle kaikki negatiiviset asiat,kuten nälänhädän,liiallisen sokerin ja rasvan syönnit,työttömyyden ja likipäin kaiken aikaa käytävät sodat,korruptiot,romanikerjäläiset Euroopassa,juomavesipulat aavikoilla,luonnon katastrofit ja tiettyjen eläinten sukupuutot.Painottaisimme enemmän haluamme elää rauhanomaisesti kaikkien maailmojen kanssa ja suhtautumistamme ystävällisellä uteliaisuudella kaikkeen kaukaakin tulleeseen tuntemattomaan.
Voisimme myös kysyä heiltä neuvoa,mihin me voisimme alkaa kipata ydinjätteitämme ja muuta roskaa,kun ei ilkiäisi ihan avaruuteenkaan heidän kotinurkilleen paiskata.Voisimme siis hyödyntää tätä uutta ystävyyttä.Meillä taas ei olisi heille paljoakaan annettavaa,kun ajattelee sitä,että meidän räpiköimisemme avaruudessa on yltänyt vain pienen matkan päähän omaan Kuuhumme.Kun he taas ajelevat pitkin Linnunratoja yhtä helposti kuin me Helsingistä Espooseen.Tai,että lappilaiset eivät tästä loukkaantuisi,Inarista Kaamaseen.
Tämänkaltainen tapaaminen olisi kaikinpuolin kasvattavaa jo siinäkin mielessä,että emme aina tuijottaisi vain omaan napaamme,vaan huomaisimme toden teolla muitakin olevan olemassa,tosin kaukana.Yhteyshenkilöllä on siis paljon vastuuta.Häneen me luotamme,henkemme annamme.Hänestä voi riippua se,että tähtien sota ei syty,eikä meitä liioin sädetetä pois kotikonnuiltamme vieraaseen maailmaan,jossa kaiken alkaminen alusta voisi olla melkein mahdoton tehtävä.Kieli,ystävyyssuhteet,naimisiin meno,koulutus,ammatti...
Että tämänkaltaista tieteisasiaa tässä ja nyt.Lieneekö tottakaan?
Ehkä uutinen uudesta virasta sittenkään ei ole naurun paikka,vaikka ensisilmäyksellä niin kävi,sillä eihän sitä ikinä tiedä... Ja onhan se korrektia olla varautunut ja oikein vihkiytynyt sille,että sieltä jostain saatetaan tupsahtaa visiitille.Tosin brittifyysikko Stephen Hawking ei taida riemusta hypellä,anteeksi ilmaisu, kuullessaan YK:n touhuista.Hän kun on vakaasti sitä mieltä,että meidän pitäisi täällä elellä vaan hissukseen matalalla profiililla eikä kailottaa ympäriämpäri avaruutta olemassolostamme etsien muita maailmoja,signaaleja taivaitten takaa.Hawkingin harmiksi kun kuitenkin Othmanin tehtävä on seurata mahdollisia yhteydenottoja,että päästään oikein asiaan viran edellyttämällä tavalla.
Olen hiukan samaa mieltä siinä hiljokseen elämisessä pallollamme,sillä järkytyn aina tieteisleffoja katsellessani,kun ilkeät hyönteisiltä näyttävät jättimäiset koneet panevat kaupunkejamme matalaksi,eikä edes ystävällismielinen E.T. tai Melmac-planeetalta putkahtanut Alf mahda sille mitään.Koko ajanhan alleviivataan toisten planeettojen edustajien olevan vihamielisiä meitä kohtaan jo heti kättelyssä, noin sanoakseni.Olen itsetykönäni aprikoinut,miksi eivät voisi veljellisesti ensin tavata Mazlan Othmanin tai jonkun maan presidentin,jutustella niitä näitä,tiedustella vointejamme ja infrastruktuuristamme oleelliset asiat.
Vieraille voisi esitellä muutamia mielenkiintoisiksi luokiteltuja nähtävyyksiämme,viedä illanistujaisiin jonkun silmäätekevän miljonäärin luo,kertoa lampien kaloista,pohjoisen hämyisistä kesäilloista,rapukesteistä,purjehduksista Karibialla ja hedelmistä,jotka kasvavat puissa,hiekkadyyneistä ja vastikään uudestaan tulleista kolmiulotteisista elokuvista.Mutta jättäisimme vähemmälle kaikki negatiiviset asiat,kuten nälänhädän,liiallisen sokerin ja rasvan syönnit,työttömyyden ja likipäin kaiken aikaa käytävät sodat,korruptiot,romanikerjäläiset Euroopassa,juomavesipulat aavikoilla,luonnon katastrofit ja tiettyjen eläinten sukupuutot.Painottaisimme enemmän haluamme elää rauhanomaisesti kaikkien maailmojen kanssa ja suhtautumistamme ystävällisellä uteliaisuudella kaikkeen kaukaakin tulleeseen tuntemattomaan.
Voisimme myös kysyä heiltä neuvoa,mihin me voisimme alkaa kipata ydinjätteitämme ja muuta roskaa,kun ei ilkiäisi ihan avaruuteenkaan heidän kotinurkilleen paiskata.Voisimme siis hyödyntää tätä uutta ystävyyttä.Meillä taas ei olisi heille paljoakaan annettavaa,kun ajattelee sitä,että meidän räpiköimisemme avaruudessa on yltänyt vain pienen matkan päähän omaan Kuuhumme.Kun he taas ajelevat pitkin Linnunratoja yhtä helposti kuin me Helsingistä Espooseen.Tai,että lappilaiset eivät tästä loukkaantuisi,Inarista Kaamaseen.
Tämänkaltainen tapaaminen olisi kaikinpuolin kasvattavaa jo siinäkin mielessä,että emme aina tuijottaisi vain omaan napaamme,vaan huomaisimme toden teolla muitakin olevan olemassa,tosin kaukana.Yhteyshenkilöllä on siis paljon vastuuta.Häneen me luotamme,henkemme annamme.Hänestä voi riippua se,että tähtien sota ei syty,eikä meitä liioin sädetetä pois kotikonnuiltamme vieraaseen maailmaan,jossa kaiken alkaminen alusta voisi olla melkein mahdoton tehtävä.Kieli,ystävyyssuhteet,naimisiin meno,koulutus,ammatti...
Että tämänkaltaista tieteisasiaa tässä ja nyt.Lieneekö tottakaan?
26. syyskuuta 2010
RAPORTOINTIA JA MARK TWAIN
Eilen tullessani sairalasta keskikaupunki kuhisi väkeä.Lämmin ja aurinkoinen ilma oli houkutellut tavallistakin enemmän liikkeelle.Harvoin olen viime vuosina siihen aikaan keskustassa liikuskellut,jotta näky oli harvinainen silmilleni.Meitä on jo pikkuisen suurkupungin verran täällä,ajattelin.Enkä edes osaa arvioida kuinka monta ulkomaalaistaustaista henkilöä näin,satoja. Sekä omia että turisteja.Mukaan lukien muutama kerjäläismummo.Kotiin tultuani lysähdin tuoliin ja tovin levättyäni aloin haalia itselleni jotain syömistä.Koko päivänä pelkkää aamukahvia paitsi en ollut mitään suuhuni pannut.Ruoka ei oikein edelleenkään maita.Ilta meni puhelimessa jutellen,sillä moni ystävistäni elää mukanani miehen sairaalassa oloa.
Kävellessäni osaston kanslian ohi tuli luokseni hoitaja ja kertoi,missä nyt mennään.Edellisenä päivänä olin jo keskustellut lääkärin kanssa,joka osoittautui naapurini sukulaiseksi.Nimi sen verran harvinainen,että hoksasin kysyä.Miehen kunto kohentunut,jalat eivät enää heti petä.Istui pyörätuolissa.Annoin tuomani hedelmät sopivina suupaloina,ajoin parran ja kampasin hiukset,autoin kylpyhuoneeseen hampaiden pesuun.Kahviaikana hain hänelle kahvia.Avitin vuoteeseen ja nostin kaiteen.Istuin ja rupattelin.Koetan olla iloinen ja positiivinen,valaa häneen optimismia.Ja onhan meillä jo toivonpilkahdus paranemisesta edes siihen kuntoon,mikä ennen sairaalaan menoa oli.
Suomi-USA-lehden viimeisimmässä numerossa on kirjoitus Mark Twainista.Tästä mainiosta Huckleberry Finnin ja Tom Sawyerin luojasta,joista varmaan jokainen usalainen ja moni suomalainenkin on lukenut.Sitä ei ehkä moni meistä ole tiennyt,että Twainin alkuperäinen nimi on Samuel Langhorne Clemens.Muutti kirjailijanimekseen Mark Twain vuonna 1863.Hän asui perheineen Hartfordissa Connecticutissa rakennuttamassaan kartanossa seitsemäntoista vuotta ja siellä hän kirjoitti kuolemattomat tarinansa Tomista ja Huckleberrystä.Nykyisin kartano toimii Mark Twainin nimeä kantavana museona.Twain kuoli vuonna 1910 ollessaan 74v. Eli värikkään elämän erilaisissa ammateissa ennen kirjailijaksi ryhtymistään.Asui Euroopassa välillä,vieraili kaikissa maanosissa,matkusti laivalla 29 kertaa Atlantin yli. Hänen joistakin lausahduksistaan on tullut klassikkoja. "Minun kirjani ovat vettä,suurten nerojen kirjat ovat viiniä -ja vettähän juovat kaikki". Mark Twain ihmisenä kuin myös nuo kaksi elämästä nauttivaa poikaa,Tom ja Huckleberry, ovat aina minua kiehtoneet.
Eilisen hämmästyttävän lämpimän päivän maksamme nyt viilenevällä ilmalla.Eilinen aurinko myös on tipotiessään,taivas pilvien peitossa.Kannan varoiksi mukanani sateensuojaa.Helsingin puistoissa kukkivat vielä kukat samoin parlamenttitalon edustalla ja kaupunginjohtajan asuintalon ikkunanpielissä.Karhut kukoistavat Senaatintorilla,kamerat räpsivät kuvia turistibussien seistessä odottamassa matkustajiaan torin laitamilla.Kohtapuoliin risteilyalukset eivät enää Helsinkiin poikkea.Talven tulo hiljentää.Torielämäkin vaimenee aikanaan.Mutta vielä on Kauppatorilla iso happening,kun kalastajat tuovat tuotteitaan silakkamarkkinoille.Taitaa olla kohdallani ensimmäinen kerta vuosikymmeniin,kun en markkinoille mene.Alkavat viikon päästä.
Tämmöistä taas tänään sanojen kanssa,sunnuntaina syyskuussa a.d. 2010 Helsingin kaupungissa.
Kävellessäni osaston kanslian ohi tuli luokseni hoitaja ja kertoi,missä nyt mennään.Edellisenä päivänä olin jo keskustellut lääkärin kanssa,joka osoittautui naapurini sukulaiseksi.Nimi sen verran harvinainen,että hoksasin kysyä.Miehen kunto kohentunut,jalat eivät enää heti petä.Istui pyörätuolissa.Annoin tuomani hedelmät sopivina suupaloina,ajoin parran ja kampasin hiukset,autoin kylpyhuoneeseen hampaiden pesuun.Kahviaikana hain hänelle kahvia.Avitin vuoteeseen ja nostin kaiteen.Istuin ja rupattelin.Koetan olla iloinen ja positiivinen,valaa häneen optimismia.Ja onhan meillä jo toivonpilkahdus paranemisesta edes siihen kuntoon,mikä ennen sairaalaan menoa oli.
Suomi-USA-lehden viimeisimmässä numerossa on kirjoitus Mark Twainista.Tästä mainiosta Huckleberry Finnin ja Tom Sawyerin luojasta,joista varmaan jokainen usalainen ja moni suomalainenkin on lukenut.Sitä ei ehkä moni meistä ole tiennyt,että Twainin alkuperäinen nimi on Samuel Langhorne Clemens.Muutti kirjailijanimekseen Mark Twain vuonna 1863.Hän asui perheineen Hartfordissa Connecticutissa rakennuttamassaan kartanossa seitsemäntoista vuotta ja siellä hän kirjoitti kuolemattomat tarinansa Tomista ja Huckleberrystä.Nykyisin kartano toimii Mark Twainin nimeä kantavana museona.Twain kuoli vuonna 1910 ollessaan 74v. Eli värikkään elämän erilaisissa ammateissa ennen kirjailijaksi ryhtymistään.Asui Euroopassa välillä,vieraili kaikissa maanosissa,matkusti laivalla 29 kertaa Atlantin yli. Hänen joistakin lausahduksistaan on tullut klassikkoja. "Minun kirjani ovat vettä,suurten nerojen kirjat ovat viiniä -ja vettähän juovat kaikki". Mark Twain ihmisenä kuin myös nuo kaksi elämästä nauttivaa poikaa,Tom ja Huckleberry, ovat aina minua kiehtoneet.
Eilisen hämmästyttävän lämpimän päivän maksamme nyt viilenevällä ilmalla.Eilinen aurinko myös on tipotiessään,taivas pilvien peitossa.Kannan varoiksi mukanani sateensuojaa.Helsingin puistoissa kukkivat vielä kukat samoin parlamenttitalon edustalla ja kaupunginjohtajan asuintalon ikkunanpielissä.Karhut kukoistavat Senaatintorilla,kamerat räpsivät kuvia turistibussien seistessä odottamassa matkustajiaan torin laitamilla.Kohtapuoliin risteilyalukset eivät enää Helsinkiin poikkea.Talven tulo hiljentää.Torielämäkin vaimenee aikanaan.Mutta vielä on Kauppatorilla iso happening,kun kalastajat tuovat tuotteitaan silakkamarkkinoille.Taitaa olla kohdallani ensimmäinen kerta vuosikymmeniin,kun en markkinoille mene.Alkavat viikon päästä.
Tämmöistä taas tänään sanojen kanssa,sunnuntaina syyskuussa a.d. 2010 Helsingin kaupungissa.
25. syyskuuta 2010
KANSALAISEN KAIKUJA
Edellinen otsikkoni liittyen torstaihin pitänee muuttaa eiliseksi perjantaiksi toivoineen,sillä miehen diagnoosi sairaalassa on varmistunut vähemmän pelottavaksi.Tosin pitkäaikaiseksi vaivaksi.Siitä ei tämän enempää.Voin taas vapaammin hengittää.
Sisäministeri Anne Holmlund lämpeni jo aiemmin kerjäämisen kieltoajatukselle ja saanee nyt vahvistusta työryhmän esittelyssä runsaan viikon kuluttua.Aiotaan saada täyskielto ammattimaiselle kerjäämiselle sekä kriminalisoidaan sen organisoiminen.Ehkä tämän jälkeen katukuvamme kaupungeissa siistiytyy ja ainakin osa näistä ihmisistä katoaa tienistien huvetessa lain astuttua voimaan.Ne meistä,jotka ovat henkeen ja vereen asti puolustaneet kerjäämistä katujen nurkissa,rikoksia,joiden tekijöissä usein on romanitausta,saavat alkaa miettiä uusia sympatian kohteita lain muututtua.
Sitten seuraavaan asiaan,joka kaipaisi yhteiskunnassamme muutosta.Tolkuton jonottaminen.Puhelimessa pitää jonottaa virastoihin,mutta ensin pitää naputella puhelinkojeessa numeroita ja täten ilmoittaa,mitä soittajan asia koskee."Jos asiasi koskee sitä ja sitä,paina ykköstä..." Automaatti ilmoittaa jonotusajan,joka voi olla pitkä ja jokainen odotusminuutti maksaa.Jos menee paikan päälle,siellä saattaa hulahtaa aikaa melkoinen tovi,ennenkuin oma numero kutsutaan virkailijan puheille.
Koin tämän juuri eilen.Olen muuttamassa matkavakuutustamme ja marssin asianomaiseen paikkaan sitä tekemään.Edelläni oli kolme muuta.No,heitä on vain kolme,ajattelin toiveikkaana ja istahdin pehmeään siniseen nojatuoliin.Puolen tunnin päästä kuulin ensimmäiseltä jonottajalta,että tämä oli ollut tuolissaan odottamassa jo tunnin.Virkailijoita meni ja tuli,huoneita oli kolmattakymmentä käytävien molemmin puolin.Jokaisella virkailijalla oli kädessä paperi ja sitten oli heitä,joilla ei ollut muuta kuin henkilökunnan pumppukannusta otettu mukillinen kahvia.Asiakkaita ei kutsuttu mihinkään huoneeseen ja ne,joihin näin,olivat virkailijaa paitsi tyhjiä.Korot kopisivat parketilla,kiirettä piti,mutta ei asiakkaiden takia.Tätäkö tämä taas on?
No,minullahan loppui lopulta kärsivällisyys ja menin sille tiskille,johon piti heti tullessa ilmoittautua ja kertoa asia,että tämä virkailija osasi antaa siihen asiaan oikeuttavan numerolapun.Hän ojensi sen arvokkaasti kuin kruununkalleuden ja minä otin paperilappusen kiitollisena vastaan.Siinä oli numero 158.Nyt kysyin,onko täällä aina tällaista jonottamista ehkä tunnista toiseen? Virkailija katseli minua ylhäisesti ja loihe sitten lausumaan perjantain olevan kiireisen. Kiireisen??? Lupasin palata asiaani ensi viikolla ja ojensin hänelle kohteliaasti virkailijan luo oikeuttavan numerolapun. Odotan viikonlopun päättymistä,että pääsen taas kokeilemaan sitä pehmeää sinistä nojatuolia.Kärsivällisyyteni tuskin tulee enenemään.
Mitä sitten kärsivällisyyteen tulee ja eritoten minun kärsivällisyyteeni,jota ei ole.En siedä edes seisomista kassajonossa.Siinäkin käy niin,että vaikka valitsen lyhyimmän,tulee mutkia matkaan.Edellä jonottavalla ei ole tavaroitaan punnittu.Kassa lähtee vaa´alle. Joku toinen edelläni maksaessaan alkaa kaivaa pikkukukkaronsa sisällystä kertoen haluavansa päästä kaikesta pienestä eroon.Hän ei salli nopsan kassaneidin niihin koskea,vaan laskee sentti sentiltä itse,sekoaa laskuissaan,näkee huonosti,pudottaa lantteja lattialle jne. Minun kohdallani toteutuu näin herra Murphyn laki,eikä se ole poikkeus vaan sääntö.Olen huono-onninen jononvalitsija.Vaihdan ehkä jonoa ja katselen sitten sitä vanhaa jonoani,joka alkaakin edetä kiitettävän nopeasti.Huokaan.
En tiedä keneltä olen perinyt hillittömän kärsimättömyyteni,kun kaiken pitäisi tapahtua silmänräpäyksessä.Näin vain on.Enkä tänä jonottamisen kulta-aikanakaan ole mitään oppinut,mutta jonotan kuitenkin pakon edessä pitkin hampain,sillä jonottaa pitää saadakseen asiansa toimitettua.Tämä on nykyaikaa. "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja,odottakaa sulkematta puhelinta". Hohhoijaa. "Asiakaspalvelijamme ovat yhä varattuja,palvelemme teitä hetken kuluttua".
Kuinka monta ystävyyssuhdetta onkaan mahtanut syntyä niiden tuntien aikana,kun jossain istutaan mukavissa tuoleissa ja aletaan jutella toisen jonottajan kanssa? Juttu alkaa yleensä sillä,että kerrotaan ajasta,joka on jo istuttu.Sitten se siirtyy moitinta-asteelle tämmöistä byrokratiaa kohtaan ja lopulta ollaan hyvää pataa keskenään.Ehkä näin on järjestettykin,että odotustilat toimivat jäyhien suomalaisten tutustumispaikkoina.Opettaa sosiaalista käyttäytymistä.Kolmessa,neljässä tunnissa tapahtuu jo ihmeitä. Seuraan aikani ihmisiä,sillä tarkkailen mielelläni muiden käyttäytymistä.Sitä aikani tehtyä ja kun edistystä ei tapahdu numerotaululla,jätän huvin siihen ja lähden pois kuten eilenkin.Luonneasia.Kärsivällisyys ei ole hyveeni.
Sisäministeri Anne Holmlund lämpeni jo aiemmin kerjäämisen kieltoajatukselle ja saanee nyt vahvistusta työryhmän esittelyssä runsaan viikon kuluttua.Aiotaan saada täyskielto ammattimaiselle kerjäämiselle sekä kriminalisoidaan sen organisoiminen.Ehkä tämän jälkeen katukuvamme kaupungeissa siistiytyy ja ainakin osa näistä ihmisistä katoaa tienistien huvetessa lain astuttua voimaan.Ne meistä,jotka ovat henkeen ja vereen asti puolustaneet kerjäämistä katujen nurkissa,rikoksia,joiden tekijöissä usein on romanitausta,saavat alkaa miettiä uusia sympatian kohteita lain muututtua.
Sitten seuraavaan asiaan,joka kaipaisi yhteiskunnassamme muutosta.Tolkuton jonottaminen.Puhelimessa pitää jonottaa virastoihin,mutta ensin pitää naputella puhelinkojeessa numeroita ja täten ilmoittaa,mitä soittajan asia koskee."Jos asiasi koskee sitä ja sitä,paina ykköstä..." Automaatti ilmoittaa jonotusajan,joka voi olla pitkä ja jokainen odotusminuutti maksaa.Jos menee paikan päälle,siellä saattaa hulahtaa aikaa melkoinen tovi,ennenkuin oma numero kutsutaan virkailijan puheille.
Koin tämän juuri eilen.Olen muuttamassa matkavakuutustamme ja marssin asianomaiseen paikkaan sitä tekemään.Edelläni oli kolme muuta.No,heitä on vain kolme,ajattelin toiveikkaana ja istahdin pehmeään siniseen nojatuoliin.Puolen tunnin päästä kuulin ensimmäiseltä jonottajalta,että tämä oli ollut tuolissaan odottamassa jo tunnin.Virkailijoita meni ja tuli,huoneita oli kolmattakymmentä käytävien molemmin puolin.Jokaisella virkailijalla oli kädessä paperi ja sitten oli heitä,joilla ei ollut muuta kuin henkilökunnan pumppukannusta otettu mukillinen kahvia.Asiakkaita ei kutsuttu mihinkään huoneeseen ja ne,joihin näin,olivat virkailijaa paitsi tyhjiä.Korot kopisivat parketilla,kiirettä piti,mutta ei asiakkaiden takia.Tätäkö tämä taas on?
No,minullahan loppui lopulta kärsivällisyys ja menin sille tiskille,johon piti heti tullessa ilmoittautua ja kertoa asia,että tämä virkailija osasi antaa siihen asiaan oikeuttavan numerolapun.Hän ojensi sen arvokkaasti kuin kruununkalleuden ja minä otin paperilappusen kiitollisena vastaan.Siinä oli numero 158.Nyt kysyin,onko täällä aina tällaista jonottamista ehkä tunnista toiseen? Virkailija katseli minua ylhäisesti ja loihe sitten lausumaan perjantain olevan kiireisen. Kiireisen??? Lupasin palata asiaani ensi viikolla ja ojensin hänelle kohteliaasti virkailijan luo oikeuttavan numerolapun. Odotan viikonlopun päättymistä,että pääsen taas kokeilemaan sitä pehmeää sinistä nojatuolia.Kärsivällisyyteni tuskin tulee enenemään.
Mitä sitten kärsivällisyyteen tulee ja eritoten minun kärsivällisyyteeni,jota ei ole.En siedä edes seisomista kassajonossa.Siinäkin käy niin,että vaikka valitsen lyhyimmän,tulee mutkia matkaan.Edellä jonottavalla ei ole tavaroitaan punnittu.Kassa lähtee vaa´alle. Joku toinen edelläni maksaessaan alkaa kaivaa pikkukukkaronsa sisällystä kertoen haluavansa päästä kaikesta pienestä eroon.Hän ei salli nopsan kassaneidin niihin koskea,vaan laskee sentti sentiltä itse,sekoaa laskuissaan,näkee huonosti,pudottaa lantteja lattialle jne. Minun kohdallani toteutuu näin herra Murphyn laki,eikä se ole poikkeus vaan sääntö.Olen huono-onninen jononvalitsija.Vaihdan ehkä jonoa ja katselen sitten sitä vanhaa jonoani,joka alkaakin edetä kiitettävän nopeasti.Huokaan.
En tiedä keneltä olen perinyt hillittömän kärsimättömyyteni,kun kaiken pitäisi tapahtua silmänräpäyksessä.Näin vain on.Enkä tänä jonottamisen kulta-aikanakaan ole mitään oppinut,mutta jonotan kuitenkin pakon edessä pitkin hampain,sillä jonottaa pitää saadakseen asiansa toimitettua.Tämä on nykyaikaa. "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja,odottakaa sulkematta puhelinta". Hohhoijaa. "Asiakaspalvelijamme ovat yhä varattuja,palvelemme teitä hetken kuluttua".
Kuinka monta ystävyyssuhdetta onkaan mahtanut syntyä niiden tuntien aikana,kun jossain istutaan mukavissa tuoleissa ja aletaan jutella toisen jonottajan kanssa? Juttu alkaa yleensä sillä,että kerrotaan ajasta,joka on jo istuttu.Sitten se siirtyy moitinta-asteelle tämmöistä byrokratiaa kohtaan ja lopulta ollaan hyvää pataa keskenään.Ehkä näin on järjestettykin,että odotustilat toimivat jäyhien suomalaisten tutustumispaikkoina.Opettaa sosiaalista käyttäytymistä.Kolmessa,neljässä tunnissa tapahtuu jo ihmeitä. Seuraan aikani ihmisiä,sillä tarkkailen mielelläni muiden käyttäytymistä.Sitä aikani tehtyä ja kun edistystä ei tapahdu numerotaululla,jätän huvin siihen ja lähden pois kuten eilenkin.Luonneasia.Kärsivällisyys ei ole hyveeni.
23. syyskuuta 2010
TORSTAI TOIVOA TÄYNNÄ?
Raamatun tapahtumia yritetään selitellä tänä päivänä tieteellisesti.Nyt arvellaan Punaisenmeren jakautuneen kahtia voimakkaasta tuulesta,kun Mooses väkineen oli sitä ylittämässä 3000 vuotta sitten.Eikä kuivin jaloin pääsemisellä olisikaan mitään tekemistä sen enempää Mooseksen kuin Jumalan kanssa.Mitäs tähän sanovat ne,jotka uskovat? Ehkä,että älkää sotkeko Raamatun tapahtumiin epäuskoa ja tiedettä.Kaikki on tapahtunut kuten kirjoitettu on.
Valaita taas kulkeutunut rannoille Uudessa-Seelannissa kuolemaan.Tämmöisen silloin tällöin tapahtuvan joukkoitsemurhan syytä ei ole pystytty selittämään.Voisiko tämä olla protesti maailman saastumiselle niin merissä kuin maalla,ilmassakin? Vai stressi eläinrukilla? Vai onko niilläkin joku palavasilmäinen johtaja,joka ajaa joukkonsa kuolemaan kuten joillakin ihmisten uskonlahkoilla? Oli mitä oli,outoa kumminkin.Murheellista.
Palatessani eilen iltapäiväruuhkassa ratikassa sairaalasta katselin täpötäydessä vaunussa ihmisiä.Käytävällä vanhoja naisia yritellen pitää itsensä pystyssä raitiovaunun nytkähdellessä.Istumassa nuoria kalskeita miehiä ja kaksi pikkupoikaa pelaamassa pelejä puhelimillaan.Muistui mieleen oma lapsuuteni ja ratikkamatkat.Me lapset emme milloinkaan istuneet vaunussa,jos se ei ollut kutakuinkin tyhjä ihmisistä siihen noustessamme.Sitä paitsi oli kivampi seistä vaunun avonaisessa perässä katselemassa alla kiitäviä kiskoja.Jos istuimme ja vaunu alkoi täyttyä,nousimme paikaltamme,sillä me nuorina jaksoimme hyvin seistäkin ja meitä oli kotona opetettu olemaan kohteliaita.Kohteliaisuus oli meille luonnollista käyttäytymistä.
Tuntui eilen pahalta katsella näitä kahta ehkä 10v poikaa ja käytävällä seisovia vanhempia matkustajia.Teki mieli pyytää poikia antamaan paikkansa jollekulle heistä.Jos lähelläni olisi ollut joku vanhus,olisin sen muittamutkitta tehnytkin.Minkälainen olisi ollut vastaus,on aina yhtä mielenkiintoista kuulla.Joillakin näillä tämän ikäisillä lapsilla kun sanavarastoon kuuluu ilmeikkäät mutta pöyristyttävän epäkohteliaat vastaukset.Heistä huokuu pitkälle se,että kotikasvatusta ei ole ollut.Itsekäs minäitte on kasvamassa kohti itsekästä minäitteaikuisuutta.Tähän voisi toiveikkaasti sanoa "Siperia opettaa aikanaan". Voisi myös sanoa "minkä nuorena oppii,sen vanhana taitaa" eli opitut huonot käyttäytymistavat eivät aikuisenakaan muutu. Sen näin,kun katselin niitä istumassa olevia parikymppisiä miehiä,jotka olisivat hyvin voineet luovuttaa paikkansa heitä huomattavasti vanhemmille henkilöille.
Mihinkään en osaa kotona tarttua. Astiat jäävät lojumaan pesemättöminä seuraavaan päivään,vuode petaamatta,parvekkeen kanervat kastelematta.Rinnassa puristaa ja maalailen piruja seinille mieheni ja minun tulevaisuudesta.Alkavatko jalat kantaa? Käyttävät sanaa "romahtaa" ja sillä sanalla on ikävä kaiku.Olisipa minulla nyt Mooseksen usko!
Valaita taas kulkeutunut rannoille Uudessa-Seelannissa kuolemaan.Tämmöisen silloin tällöin tapahtuvan joukkoitsemurhan syytä ei ole pystytty selittämään.Voisiko tämä olla protesti maailman saastumiselle niin merissä kuin maalla,ilmassakin? Vai stressi eläinrukilla? Vai onko niilläkin joku palavasilmäinen johtaja,joka ajaa joukkonsa kuolemaan kuten joillakin ihmisten uskonlahkoilla? Oli mitä oli,outoa kumminkin.Murheellista.
Palatessani eilen iltapäiväruuhkassa ratikassa sairaalasta katselin täpötäydessä vaunussa ihmisiä.Käytävällä vanhoja naisia yritellen pitää itsensä pystyssä raitiovaunun nytkähdellessä.Istumassa nuoria kalskeita miehiä ja kaksi pikkupoikaa pelaamassa pelejä puhelimillaan.Muistui mieleen oma lapsuuteni ja ratikkamatkat.Me lapset emme milloinkaan istuneet vaunussa,jos se ei ollut kutakuinkin tyhjä ihmisistä siihen noustessamme.Sitä paitsi oli kivampi seistä vaunun avonaisessa perässä katselemassa alla kiitäviä kiskoja.Jos istuimme ja vaunu alkoi täyttyä,nousimme paikaltamme,sillä me nuorina jaksoimme hyvin seistäkin ja meitä oli kotona opetettu olemaan kohteliaita.Kohteliaisuus oli meille luonnollista käyttäytymistä.
Tuntui eilen pahalta katsella näitä kahta ehkä 10v poikaa ja käytävällä seisovia vanhempia matkustajia.Teki mieli pyytää poikia antamaan paikkansa jollekulle heistä.Jos lähelläni olisi ollut joku vanhus,olisin sen muittamutkitta tehnytkin.Minkälainen olisi ollut vastaus,on aina yhtä mielenkiintoista kuulla.Joillakin näillä tämän ikäisillä lapsilla kun sanavarastoon kuuluu ilmeikkäät mutta pöyristyttävän epäkohteliaat vastaukset.Heistä huokuu pitkälle se,että kotikasvatusta ei ole ollut.Itsekäs minäitte on kasvamassa kohti itsekästä minäitteaikuisuutta.Tähän voisi toiveikkaasti sanoa "Siperia opettaa aikanaan". Voisi myös sanoa "minkä nuorena oppii,sen vanhana taitaa" eli opitut huonot käyttäytymistavat eivät aikuisenakaan muutu. Sen näin,kun katselin niitä istumassa olevia parikymppisiä miehiä,jotka olisivat hyvin voineet luovuttaa paikkansa heitä huomattavasti vanhemmille henkilöille.
Mihinkään en osaa kotona tarttua. Astiat jäävät lojumaan pesemättöminä seuraavaan päivään,vuode petaamatta,parvekkeen kanervat kastelematta.Rinnassa puristaa ja maalailen piruja seinille mieheni ja minun tulevaisuudesta.Alkavatko jalat kantaa? Käyttävät sanaa "romahtaa" ja sillä sanalla on ikävä kaiku.Olisipa minulla nyt Mooseksen usko!
22. syyskuuta 2010
AAMUKERRONTAA
Istahdin taas aamukahvimukini kanssa koneen ääreen levottomasti nukutun yön jälkeen.Ajatukset sairaalassa.Pitää ilmoittaa sosiaalitoimistoon miehen poissaolosta,olemisen sairaalapetissä.Lopettavat jossain vaiheessa omaishoitajapalkkion maksamisen.Laki.Kotiuduttua taas jatkuu.Toinen soitto Kelaan.Sinne muuta asiaa.Kunhan virastoajat alkavat nyt aamulla.Tiedustelen myös miehen voinnit sairaalasta.
Ulkona yhä harmaata,kuten mielenikin.Sade on kuitenkin lakannut ja poutaa luvattu.Vähän huushollihommia ja aamupuuhat,sitten taas lähtö.Ostan mennessäni miehelle hedelmiä.Kotona olevat nahistuivat.Kuten kai minäkin.
Helsinki info-lehdessä on sivun verran asiaa ei-toivotuista ötököistä ihmisten kodeissa.Luteet,russakat,kahden lajin turkiskuoriaiset sun muut eri lajien edustajat ovat kiusana ihmisasunnoissa Suomessakin.Eikä tämä lehden mukaan tarkoita,että meistä on tullut piittaamattomampia siisteyden suhteen.Elukat viihtyvät putsissakin kodissa.Itse en ole meillä moisia havainnut,mutta silti saattaa joku näistä kutsumattomista vieraista meilläkin piileskellä.Hämähäkin näin kesällä lattialla ja kun murhanhimo iski ja olin valmiina tallomaan sen hengiltä,vilisti elukka karkuun häviten sen siliän tien.Joskus kyllä olen nähnyt vaivaa ja nappaan paperinenäliinaan otuksen,avaan partsin lasin ja panen hämähäkin ulkopuoliseen seinään ja äkkiä lasi kiinni.Sisimmässäni kun olen sitä mieltä,että sillä on yhtä suuri oikeus elää ja olla kuin minullakin.
Samaisessa julkisessa tiedoteaviisissa,jossa kerrottiin lutikoista kumppaneineen alkaa kirjoitussarja Helsingistä.Nyt alkajaisiksi on vuorossa kirjailija Tuomas Vimman muistelukset Rööperistä.Tämä Punavuoren seutu on jäänyt minulle töölöläiselle perin vieraaksi.Lapsena eikä vielä nuorenakaan sinne ole asiaa juurikaan ollut.Tai oli toki,meillähän oli ompelija Ratakadulla.Se oli sitä aikaa,kun keskiluokkaisillakin perheillä oli omat ompelijat.Äitini luotti tähän ompelimoon,mutta iltapuvut teetettiin muualla,oikein niille pyhitetyssä ateljeessa.Myöhemmin minun aikuistuttuani Rööperi oli jo tutumpi milloin minkin asian vuoksi.Tuomas Vimma kirjoittaa lämminhenkisesti hiukan kaihoa äänessään Rööperistä,mutta suo ilomielin sen kehittymisen ja muuttumisen.Kuten hän sanoo "Punavuori elää,ja täysillä".
Me vanhemmat ihmiset tilastojen mukaan ostamme makean nälkäämme usein Fazerin pihlajanmarjakarkkeja.Tosin pussin kyljessä lukee pelkkä "pihlaja",mutta kettu repolaisen kasvot yhdistävät sanan vanhaan satuun,jossa kettu totesi mainittujen marjojen olevan ylen happamia.Nämä marmeladimakeiset ovat 1800-luvulta asti asiakkaita ilahduttaneet.Muistan lapsenakin niistä pitäneeni,vaikka marmeladit eivät useinkaan maistuneet lapsen suussa hyviltä.Meillä kotona tehtiin ainakin jouluksi usein marmeladimakeisia ja tätä perinnettä jatkoin myöhemmin lisäämällä repertuaariini muitakin "vanhan ajan" karkkeja.Nykyisin kävelen vain karkkihyllylle valitsemaan. En tiedä,muistanko aivan oikein,että alunalkaen Fazerin nykyisen pihlajapussin kyljessä luki "pihlajanmarjakaramelleja"? Jos,niin miksi Fazer on lyhentänyt sanan pelkäksi pihlajaksi? Marjathan ovat sadussa se oleellinen osa.No,ilman pihlajaa ei ole kyllä marjojakaan.
Soitin sairaalaan.Mies voi kohtalaisesti.Pyysin kertomaan terveiset ja sen,että tulen iltpäivällä vierailuajan aikana.Päivä voi alkaa.
Ulkona yhä harmaata,kuten mielenikin.Sade on kuitenkin lakannut ja poutaa luvattu.Vähän huushollihommia ja aamupuuhat,sitten taas lähtö.Ostan mennessäni miehelle hedelmiä.Kotona olevat nahistuivat.Kuten kai minäkin.
Helsinki info-lehdessä on sivun verran asiaa ei-toivotuista ötököistä ihmisten kodeissa.Luteet,russakat,kahden lajin turkiskuoriaiset sun muut eri lajien edustajat ovat kiusana ihmisasunnoissa Suomessakin.Eikä tämä lehden mukaan tarkoita,että meistä on tullut piittaamattomampia siisteyden suhteen.Elukat viihtyvät putsissakin kodissa.Itse en ole meillä moisia havainnut,mutta silti saattaa joku näistä kutsumattomista vieraista meilläkin piileskellä.Hämähäkin näin kesällä lattialla ja kun murhanhimo iski ja olin valmiina tallomaan sen hengiltä,vilisti elukka karkuun häviten sen siliän tien.Joskus kyllä olen nähnyt vaivaa ja nappaan paperinenäliinaan otuksen,avaan partsin lasin ja panen hämähäkin ulkopuoliseen seinään ja äkkiä lasi kiinni.Sisimmässäni kun olen sitä mieltä,että sillä on yhtä suuri oikeus elää ja olla kuin minullakin.
Samaisessa julkisessa tiedoteaviisissa,jossa kerrottiin lutikoista kumppaneineen alkaa kirjoitussarja Helsingistä.Nyt alkajaisiksi on vuorossa kirjailija Tuomas Vimman muistelukset Rööperistä.Tämä Punavuoren seutu on jäänyt minulle töölöläiselle perin vieraaksi.Lapsena eikä vielä nuorenakaan sinne ole asiaa juurikaan ollut.Tai oli toki,meillähän oli ompelija Ratakadulla.Se oli sitä aikaa,kun keskiluokkaisillakin perheillä oli omat ompelijat.Äitini luotti tähän ompelimoon,mutta iltapuvut teetettiin muualla,oikein niille pyhitetyssä ateljeessa.Myöhemmin minun aikuistuttuani Rööperi oli jo tutumpi milloin minkin asian vuoksi.Tuomas Vimma kirjoittaa lämminhenkisesti hiukan kaihoa äänessään Rööperistä,mutta suo ilomielin sen kehittymisen ja muuttumisen.Kuten hän sanoo "Punavuori elää,ja täysillä".
Me vanhemmat ihmiset tilastojen mukaan ostamme makean nälkäämme usein Fazerin pihlajanmarjakarkkeja.Tosin pussin kyljessä lukee pelkkä "pihlaja",mutta kettu repolaisen kasvot yhdistävät sanan vanhaan satuun,jossa kettu totesi mainittujen marjojen olevan ylen happamia.Nämä marmeladimakeiset ovat 1800-luvulta asti asiakkaita ilahduttaneet.Muistan lapsenakin niistä pitäneeni,vaikka marmeladit eivät useinkaan maistuneet lapsen suussa hyviltä.Meillä kotona tehtiin ainakin jouluksi usein marmeladimakeisia ja tätä perinnettä jatkoin myöhemmin lisäämällä repertuaariini muitakin "vanhan ajan" karkkeja.Nykyisin kävelen vain karkkihyllylle valitsemaan. En tiedä,muistanko aivan oikein,että alunalkaen Fazerin nykyisen pihlajapussin kyljessä luki "pihlajanmarjakaramelleja"? Jos,niin miksi Fazer on lyhentänyt sanan pelkäksi pihlajaksi? Marjathan ovat sadussa se oleellinen osa.No,ilman pihlajaa ei ole kyllä marjojakaan.
Soitin sairaalaan.Mies voi kohtalaisesti.Pyysin kertomaan terveiset ja sen,että tulen iltpäivällä vierailuajan aikana.Päivä voi alkaa.
21. syyskuuta 2010
SANOJA PERÄJÄLKEEN
Taivas itkee sadekyyneleitä.Tuuli työntyy puiden oksien väliin ja heittää lehtiä maahan.Pimeää.Kesästä enää muisto.Onhan tämä jo syyskuun loppupuolta ja näin kuuluu ollakin.
Ukrainassa vanhempi väestö on noussut kapinaan nuorison huonosta käyttäytymisestä.Ruma käytös nuorilla ihmisillä on yleistä joissakin maissa,eikä vain Suomen riesa.Mistä tämä johtuu? Minä osoitan sormellani kotikasvatukseen, tai oikeammin sen puutteeseen päin.Päivänä muuanna keskustelin asiasta taksinkuljettajan kanssa ja hän kertoi pöyristyttävän tarinan.Kyytiin oli tullut mieshenkilö lapsen kanssa.Istuivat takapenkillä.Lapsi alkoi potkia kuljettajan selkänojaa.Kuljettaja huomautti sen häiritsevän ajoa ja olevan kiellettyä.Tähän isä "Mutta täähän on taksi". Kun näin lasta kasvatetaan,ei häneltä voi muuta odottaakaan kuin huonoja käytöstapoja.Muuhun ei mallia ole.Tämä isä monen muun vanhemman lailla kuuluu siihen ikäpolveen, jota itseään kasvatettiin "vapaan kasvatuksen" puitteissa.Isäparka ei muusta tiedä.
Taksinkuljettaja ja minä puhuimme hyvistä,vanhoista ajoista.Passipoliiseista,talonmiehistä,ratikanrahastajista jne. Nämä ammatinedustajat olivat auktoriteetteja.He pitivät järjestystä yllä ja heitä kunnioitettiin.Kuljettaja vietti lapsuutensa Kalliossa ja minä Töölössä,mutta monet muistot olivat meillä yhteisiä.Me olimme kumpikin stadilaisia. Me kumpikin kaipasimme takaisin talonmiehiä,rahastajia ja passipoliiseja.Talonmiesten ja passipoliisien tulemisesta aika-ajoin puhutaan,mutta puheet jäävät puheeksi ja ehkä myös tukehtuvat rahanpuutteeseen.Jalkaisin liikkuvia poliiseja kuin myös kesäaikaan polkupyöräpoliiseja on kokeiltu Helsingin levottomimmilla alueilla.Heidän näkymisensä katukuvassa on rauhoittanut tienoita sekä tuonut huomattavaa turvallisuuden tunnetta.
Kun poliisit suhahtavat autollaan ohi,jää heiltä näkemättä,mitä kaduilla todellisuudessa tehdään.He tulevat pyynnöstä paikalle,mutta se on usein liian myöhäistä.Jalkaisin liikkuvat ovat katutasossa siinä maailmassa,jossa tapahtuu.Me lapset minun lapsuudessani koimme poliisit tarpeellisiksi pitäen heitä luonnollisina kaduilla pasteerailleessaan joko yksin tai pareittain.Jännittävää oli sekin,kun kysyimme joskus "mitähän kello on?" poliisilta,joka vastasi ystävällisesti ajan tiedusteluumme.Siihen aikaan ei pienillä lapsilla kelloa ranteessa ollut.Ja kotiin piti mennä sovittuna aikana.Enää en kelloa poliisilta joutuisi kysymään,mutta koko sydämestäni kaipaan heitä takaisin katukuvaamme.
Olen yksin kotona.Mies sairaalaassa.Kohtalon ivaa? Olinhan tahtonut viettää lomastani vielä kaksi päivää,mutta hain hänet aikaisemmin intervallihoidosta pois.Nyt sain "lomaa",mutta näin en sitä tahdo.Levoton olo piinaa,eikä edes aamukahvi tunnu maistuvan.Lähden liikkeelle ja ratikka vie sairaalaan.Tulen kotiin,enkä osaa mitään tehdä.Tuijotan televisiota,pidän puhelimia kuuloetäisyydellä, ajatukset kulkeutuvat miehen luo.Tutkimukset yhä kesken.Keskustelin yöllä lääkärin kanssa.Haluan tietää.
Ukrainassa vanhempi väestö on noussut kapinaan nuorison huonosta käyttäytymisestä.Ruma käytös nuorilla ihmisillä on yleistä joissakin maissa,eikä vain Suomen riesa.Mistä tämä johtuu? Minä osoitan sormellani kotikasvatukseen, tai oikeammin sen puutteeseen päin.Päivänä muuanna keskustelin asiasta taksinkuljettajan kanssa ja hän kertoi pöyristyttävän tarinan.Kyytiin oli tullut mieshenkilö lapsen kanssa.Istuivat takapenkillä.Lapsi alkoi potkia kuljettajan selkänojaa.Kuljettaja huomautti sen häiritsevän ajoa ja olevan kiellettyä.Tähän isä "Mutta täähän on taksi". Kun näin lasta kasvatetaan,ei häneltä voi muuta odottaakaan kuin huonoja käytöstapoja.Muuhun ei mallia ole.Tämä isä monen muun vanhemman lailla kuuluu siihen ikäpolveen, jota itseään kasvatettiin "vapaan kasvatuksen" puitteissa.Isäparka ei muusta tiedä.
Taksinkuljettaja ja minä puhuimme hyvistä,vanhoista ajoista.Passipoliiseista,talonmiehistä,ratikanrahastajista jne. Nämä ammatinedustajat olivat auktoriteetteja.He pitivät järjestystä yllä ja heitä kunnioitettiin.Kuljettaja vietti lapsuutensa Kalliossa ja minä Töölössä,mutta monet muistot olivat meillä yhteisiä.Me olimme kumpikin stadilaisia. Me kumpikin kaipasimme takaisin talonmiehiä,rahastajia ja passipoliiseja.Talonmiesten ja passipoliisien tulemisesta aika-ajoin puhutaan,mutta puheet jäävät puheeksi ja ehkä myös tukehtuvat rahanpuutteeseen.Jalkaisin liikkuvia poliiseja kuin myös kesäaikaan polkupyöräpoliiseja on kokeiltu Helsingin levottomimmilla alueilla.Heidän näkymisensä katukuvassa on rauhoittanut tienoita sekä tuonut huomattavaa turvallisuuden tunnetta.
Kun poliisit suhahtavat autollaan ohi,jää heiltä näkemättä,mitä kaduilla todellisuudessa tehdään.He tulevat pyynnöstä paikalle,mutta se on usein liian myöhäistä.Jalkaisin liikkuvat ovat katutasossa siinä maailmassa,jossa tapahtuu.Me lapset minun lapsuudessani koimme poliisit tarpeellisiksi pitäen heitä luonnollisina kaduilla pasteerailleessaan joko yksin tai pareittain.Jännittävää oli sekin,kun kysyimme joskus "mitähän kello on?" poliisilta,joka vastasi ystävällisesti ajan tiedusteluumme.Siihen aikaan ei pienillä lapsilla kelloa ranteessa ollut.Ja kotiin piti mennä sovittuna aikana.Enää en kelloa poliisilta joutuisi kysymään,mutta koko sydämestäni kaipaan heitä takaisin katukuvaamme.
Olen yksin kotona.Mies sairaalaassa.Kohtalon ivaa? Olinhan tahtonut viettää lomastani vielä kaksi päivää,mutta hain hänet aikaisemmin intervallihoidosta pois.Nyt sain "lomaa",mutta näin en sitä tahdo.Levoton olo piinaa,eikä edes aamukahvi tunnu maistuvan.Lähden liikkeelle ja ratikka vie sairaalaan.Tulen kotiin,enkä osaa mitään tehdä.Tuijotan televisiota,pidän puhelimia kuuloetäisyydellä, ajatukset kulkeutuvat miehen luo.Tutkimukset yhä kesken.Keskustelin yöllä lääkärin kanssa.Haluan tietää.
20. syyskuuta 2010
PÄIVÄN TEKSTI
Arkikuvioissa taas mennään uuden viikon myötä.Mies kotona intervallihoidosta kahta päivää aikaisemmin sovittua.Toisaalta hyvä ja toisaalta ei.Hyvä siksi,että kun mies ei viihtynyt,syntyi ongelmia ja nyt kotona ovat poispyyhkäisty.Ja siksi ei hyvä,sillä olisin mieluusti nekin kaksi lomapäivää vielä pitänyt.Unirästiäkin jäi,sillä olen nukkunut huonosti,mutta viime yö,ihme kyllä,meni hienosti.Mies uinaili silkasta onnesta saadessaan taas olla omassa vuoteessaan ja minä taas siksi että hänellä oli hyvä olla.Borta bra men hemma bäst.
Tänään kokeillaan kurpitsakeittoa.Ihan jännittää.Ilmakin koleahko,että soppa sopii.Jossain välissä käymme rannassa.Mies ollut sisällä monta päivää.Pitää ottaa vaarin näistä vielä kauniista syyspäivistä ja nauttia ulkoilusta.Pian luonto valmistautuu lopullisesti talven tuloon ja alkaa kaikkea muuta kuin mukavat pyörätuolikelit.
Kalifornialainen uskonlahko odotti maailmanloppua,mutta hurahtaneet löydettiin ennen kuin jotain hölmöä olisi tapahtunut.Näitä ihmisiä johtajineen putkahtaa ilmoille aina silloin tällöin ja joku ryhmä onnistuu aikeissaan päästä nauttimaan taivaan iloista.Murheellisinta asiassa on kun mukana on pieniä lapsia,jotka eivät ymmärrä asiasta mitään.Miten saadaankin joku ihmisryhmä tämmöiseen huuhaahaan mukaan? No,ainahan näin on ollut,että joku palavamielinen johtajasielu hallitsee suuriakin joukkoja saaden aikaan tahtomansa.1930-40-luvuilla iso osa saksalaisia oli tämmöisen johtajan pihdeissä ja mitä siitä sitten seurasikaan.Tämän me tiedämme kaikki.
Sitten on niitä ihmisryhmiä,jotka odottavat maailmanlopun sijaan pääsyä lentävään lautaseen.Tiettävästi ja todistettavasti ketään ei ole kyytiin otettu,vaikka hurjat huhut leviävätkin maailmalla.Tässä asiassa edelläkävijänä on Uuden Meksikon Roswellin kaupunki,johon väitetään joskus 1940-luvulla ufon tipahtaneen.Ja kun hengissä on vielä niitä ihmisiä,jotka ovat tapauksen "nähneet",niin juttuhan luistaa ja vieläpä ilman "neuvoa antavaa" jonkun kuppilan iltahämyisessä nurkassa.Tuntematon täysin murskaantunut lentävä esine kerättiin palasina ja pantiin menehtyneen miehistön kanssa talteen lukkojen taakse.Totta on,sanovat salaperäisyyttä uhkuvalla äänellä ne,jotka näkivät.Kirjat ja elokuvat ruokkivat ihmisten mielikuvitusta lisäämällä oman panoksensa keitokseen.
Yksittäiset ihmisetkin törmäävät silloin tällöin kummallisiin ja selittämättömiin ilmiöihin,jotka eivät missään tapauksessa voi olla muuta kuin vierailuja muista maailmoista.Joskus taas saattaa sekoittua vaaleanpunaiset elefantit ja pienet vihreät miehet,mutta tässä on jo asialla liiallinen iloliemen nauttiminen.No,ja avaruudestahan tullaan Englannin maan pelloille tekemään kuvioitakin,eikä niiden sanomaa ole vielä ratkaistu.Pyramidienkin rakentamisen kerrotaan olevan ufolaisten hommia,eikä ahkerien egyptiläisten aikaansaannoksia tuhansien vuosien takaa.
Silloin vielä kun minä ajelin Suomen raitteja huvikseni ja joskus öiseenkin aikaan palailin ystävien luota Oulun tienoilta koti-Helsinkiin,niin tutkiskelin mettien reunoja,josko minäkin saisin ilon kohdata outoja valonvälähdyksiä,jotka eivät siis voisi olla mistään muualta lähtöisin kuin avaruudenvierailijan kulkupelistä.Mutta vaikka kuinka katselin,ei näkynyt muuta kuin tavanomaista suomalaismaisemaa ilman sen kummempia erikoisuuksia.Ehkä näkeminen onkin uskomisesta enemmän kiinni ja meikätyttöhän ei moisiin kulkuneuvojen vierailuihin maan päällä usko.Mutta sen taas uskon,että jossain muuallakin on elämää kuin tämän pallon päällä.Tuntuu ainakin minusta perin oudolta,jos miljardien ja taas miljardien muiden joukossa olisimme aivan ypöyksin.
Britit ovat taas tehneet tutkimuksen.Nyt selvitettiin ihmisen siistinä ja skarppina olemista alku- ja loppuviikolla.Viikonlopun aikana maanantaita silmällä pitäen naiset hoitavat olemustaan 76min,mutta perjantaina jo lässähdetään ja hommaan kulutetaan aikaa vain vaivaiset 19min. Miehillä taas menee 28 minuuttia ulkonäön huoltamiseen ja perjantaina homma huitaistaan 11 minuutissa.Mahdolliseen työhaastatteluun pitäisi siis mennä ehdottomasti maanantaina.Tutkimustulos lienee aika looginen,sillä viikonloppuna on aikaa ja jaksaa,kun taas viikon aikana ihmisparka uupuu ja viikonloppu tuntuu olevan valovuosien päässä.Huiskitaan pakolliset kuviot ja piste.Mitenkäs on suomalaisten naisten ja miesten laita?
Nyt aion kaivaa kurpitsan jääkaapista ja valmistan keiton á la Stockmann.Onnistumisesta myöhemmin.
Tänään kokeillaan kurpitsakeittoa.Ihan jännittää.Ilmakin koleahko,että soppa sopii.Jossain välissä käymme rannassa.Mies ollut sisällä monta päivää.Pitää ottaa vaarin näistä vielä kauniista syyspäivistä ja nauttia ulkoilusta.Pian luonto valmistautuu lopullisesti talven tuloon ja alkaa kaikkea muuta kuin mukavat pyörätuolikelit.
Kalifornialainen uskonlahko odotti maailmanloppua,mutta hurahtaneet löydettiin ennen kuin jotain hölmöä olisi tapahtunut.Näitä ihmisiä johtajineen putkahtaa ilmoille aina silloin tällöin ja joku ryhmä onnistuu aikeissaan päästä nauttimaan taivaan iloista.Murheellisinta asiassa on kun mukana on pieniä lapsia,jotka eivät ymmärrä asiasta mitään.Miten saadaankin joku ihmisryhmä tämmöiseen huuhaahaan mukaan? No,ainahan näin on ollut,että joku palavamielinen johtajasielu hallitsee suuriakin joukkoja saaden aikaan tahtomansa.1930-40-luvuilla iso osa saksalaisia oli tämmöisen johtajan pihdeissä ja mitä siitä sitten seurasikaan.Tämän me tiedämme kaikki.
Sitten on niitä ihmisryhmiä,jotka odottavat maailmanlopun sijaan pääsyä lentävään lautaseen.Tiettävästi ja todistettavasti ketään ei ole kyytiin otettu,vaikka hurjat huhut leviävätkin maailmalla.Tässä asiassa edelläkävijänä on Uuden Meksikon Roswellin kaupunki,johon väitetään joskus 1940-luvulla ufon tipahtaneen.Ja kun hengissä on vielä niitä ihmisiä,jotka ovat tapauksen "nähneet",niin juttuhan luistaa ja vieläpä ilman "neuvoa antavaa" jonkun kuppilan iltahämyisessä nurkassa.Tuntematon täysin murskaantunut lentävä esine kerättiin palasina ja pantiin menehtyneen miehistön kanssa talteen lukkojen taakse.Totta on,sanovat salaperäisyyttä uhkuvalla äänellä ne,jotka näkivät.Kirjat ja elokuvat ruokkivat ihmisten mielikuvitusta lisäämällä oman panoksensa keitokseen.
Yksittäiset ihmisetkin törmäävät silloin tällöin kummallisiin ja selittämättömiin ilmiöihin,jotka eivät missään tapauksessa voi olla muuta kuin vierailuja muista maailmoista.Joskus taas saattaa sekoittua vaaleanpunaiset elefantit ja pienet vihreät miehet,mutta tässä on jo asialla liiallinen iloliemen nauttiminen.No,ja avaruudestahan tullaan Englannin maan pelloille tekemään kuvioitakin,eikä niiden sanomaa ole vielä ratkaistu.Pyramidienkin rakentamisen kerrotaan olevan ufolaisten hommia,eikä ahkerien egyptiläisten aikaansaannoksia tuhansien vuosien takaa.
Silloin vielä kun minä ajelin Suomen raitteja huvikseni ja joskus öiseenkin aikaan palailin ystävien luota Oulun tienoilta koti-Helsinkiin,niin tutkiskelin mettien reunoja,josko minäkin saisin ilon kohdata outoja valonvälähdyksiä,jotka eivät siis voisi olla mistään muualta lähtöisin kuin avaruudenvierailijan kulkupelistä.Mutta vaikka kuinka katselin,ei näkynyt muuta kuin tavanomaista suomalaismaisemaa ilman sen kummempia erikoisuuksia.Ehkä näkeminen onkin uskomisesta enemmän kiinni ja meikätyttöhän ei moisiin kulkuneuvojen vierailuihin maan päällä usko.Mutta sen taas uskon,että jossain muuallakin on elämää kuin tämän pallon päällä.Tuntuu ainakin minusta perin oudolta,jos miljardien ja taas miljardien muiden joukossa olisimme aivan ypöyksin.
Britit ovat taas tehneet tutkimuksen.Nyt selvitettiin ihmisen siistinä ja skarppina olemista alku- ja loppuviikolla.Viikonlopun aikana maanantaita silmällä pitäen naiset hoitavat olemustaan 76min,mutta perjantaina jo lässähdetään ja hommaan kulutetaan aikaa vain vaivaiset 19min. Miehillä taas menee 28 minuuttia ulkonäön huoltamiseen ja perjantaina homma huitaistaan 11 minuutissa.Mahdolliseen työhaastatteluun pitäisi siis mennä ehdottomasti maanantaina.Tutkimustulos lienee aika looginen,sillä viikonloppuna on aikaa ja jaksaa,kun taas viikon aikana ihmisparka uupuu ja viikonloppu tuntuu olevan valovuosien päässä.Huiskitaan pakolliset kuviot ja piste.Mitenkäs on suomalaisten naisten ja miesten laita?
Nyt aion kaivaa kurpitsan jääkaapista ja valmistan keiton á la Stockmann.Onnistumisesta myöhemmin.
18. syyskuuta 2010
LAUANTAIN FUNDEERAUKSIA
Hyvä uutinen pisti silmään HS:n nettisivuilla ja se on se,että suomalainen trendiravintola on kolmen viikon olemassaoloaikanaan niittänyt mainetta Lontoossa.Keittiömestari Sami Tallberg loihtii aitoja suomalaisruokia asiakkailleen,jotka istuvat jossain tilapäisvarastorakennuksessa odottamassa herkkuelämystä. Hel Yes!-ravintolan omistajana on Antto Melasniemi.Nostan hattuani yrittämiselle ja iloitsen mukana onnistumisesta.Tämmöiset yllätykset gourmet-asiakkaille on tervetullutta vaihtelua kaikenmaailman hienojen ja eleganttien ravintoloiden joukossa,joissa on kallista designia yltäkylläisen upeassa ympäristössä.Paimion parantolan käytöstä poistetuilla Alvar Aalto-tuoleilla on yhtä mukavaa istua odottamassa ateriaa,josta ei edes herra Berlusconilla olisi ehkä pahaa sanaa sanottavana.Tiedä häntä sentään.
Viimeinen lomapäivä urkeni harmaana ja sateen tuntuisena.Pitää saada kukkia kotiin ja aion stadiin.Meinaan hetken nauttia kaupungilla olosta kuten ennen vanhaan.Ei pyörätuolia,ei kasseja kannettavana.Vain pieni kiiltonahkainen olkalaukku ja se ostettu kukkapuketti toisessa kädessä.Ehkä nyt piipahdan syömäänkin tai ainakin kahville.Koetan näyttää semmoiselta naiselta,jolla on hyvästi luppoaikaa ja hän aikoo siitä nauttia.Miten se taas menikään? Palaankin tähän asiaan tänään myöhemmin.Pause!
Klo 13.30
Nyt on olohuoneessa kimpullinen kalloja sekä toisessa maljakossa ruusuja ja muita kukkia.Hemmottelin kaupungilla itseäni ja päätin mennä Stockmannin kahdeksanteen kerrokseen semmoiseen ravintolaan,jossa on kangaspöytäliinat ja tarjoilijat.Fazerin Easy on sellainen.Söin alkusalaatin ja pääruuaksi paahdettua kuhaa pinaatin ja perunamuhennoksen kera.Jälkiruuaksi tilasin paahtovanukkaan.Lasillinen viiniä kruunasi aterian.Tuntui ruhtinaalliselta.Nautin palveltavana olemisesta ja siitä,että käytiin kysymässä "onko kaikki hyvin?".Ja oli.Tippiä en antanut,kun Suomessa se ei oikein ole tapana,mutta hymyn annoin kiittäessäni.Ratikkakin tuli pysäkille passelisti,jotta pääsin hienosti kotiin.Televisiossa alkaa kohta Niskavuoren naiset.Sanon "taas",sillä tämä on uudempi versio ja väreissä.Ilonana,Niskavuoren Aarnen lemmittynä, on Teija Sopanen. Jätänkin väliin,koska uudelleen lämmitetty ei aina ole hyväksi.
Tänään onkin kaapelitaloissa enemmänkin ohjelmaa,sillä kaikki kanavat ovat viikonlopun ilmaisia ja nähtävissä.Joskus katsojat yllätetään.Taitanee mennä koko ehtoo räpläämiseksi,kun kanavia on sentään monta sataa.
Miehellä mennyt yllättäen intervallihoidossa eilinen ilta ja tämän päivän aamu melko hyvin.On kuulemma tohkeissaan,kun pääsee huomenna kotiin.Tilaavat meille invataksin valmiiksi.Ja siitä se arki sitten taas alkaa.Vastedes se olenkin minä,joka esitän kysymyksen "onko kaikki hyvin?". Mutta päätinpä minä hemmotella itseäni vastedeskin joskus.Päätin senkin,että olen moisen kohtelun ansainnut.
Punainen matto,josta olen kertonut,on hävinnyt mattotelineeltä.No olihan se useamman viikon siinä ihmisten kummastelun kohteena.Veikö omistaja pois vai veikö joku muu? Joka tapauksessa maton mysteeri on ratkennut.Vai onko?
Viimeinen lomapäivä urkeni harmaana ja sateen tuntuisena.Pitää saada kukkia kotiin ja aion stadiin.Meinaan hetken nauttia kaupungilla olosta kuten ennen vanhaan.Ei pyörätuolia,ei kasseja kannettavana.Vain pieni kiiltonahkainen olkalaukku ja se ostettu kukkapuketti toisessa kädessä.Ehkä nyt piipahdan syömäänkin tai ainakin kahville.Koetan näyttää semmoiselta naiselta,jolla on hyvästi luppoaikaa ja hän aikoo siitä nauttia.Miten se taas menikään? Palaankin tähän asiaan tänään myöhemmin.Pause!
Klo 13.30
Nyt on olohuoneessa kimpullinen kalloja sekä toisessa maljakossa ruusuja ja muita kukkia.Hemmottelin kaupungilla itseäni ja päätin mennä Stockmannin kahdeksanteen kerrokseen semmoiseen ravintolaan,jossa on kangaspöytäliinat ja tarjoilijat.Fazerin Easy on sellainen.Söin alkusalaatin ja pääruuaksi paahdettua kuhaa pinaatin ja perunamuhennoksen kera.Jälkiruuaksi tilasin paahtovanukkaan.Lasillinen viiniä kruunasi aterian.Tuntui ruhtinaalliselta.Nautin palveltavana olemisesta ja siitä,että käytiin kysymässä "onko kaikki hyvin?".Ja oli.Tippiä en antanut,kun Suomessa se ei oikein ole tapana,mutta hymyn annoin kiittäessäni.Ratikkakin tuli pysäkille passelisti,jotta pääsin hienosti kotiin.Televisiossa alkaa kohta Niskavuoren naiset.Sanon "taas",sillä tämä on uudempi versio ja väreissä.Ilonana,Niskavuoren Aarnen lemmittynä, on Teija Sopanen. Jätänkin väliin,koska uudelleen lämmitetty ei aina ole hyväksi.
Tänään onkin kaapelitaloissa enemmänkin ohjelmaa,sillä kaikki kanavat ovat viikonlopun ilmaisia ja nähtävissä.Joskus katsojat yllätetään.Taitanee mennä koko ehtoo räpläämiseksi,kun kanavia on sentään monta sataa.
Miehellä mennyt yllättäen intervallihoidossa eilinen ilta ja tämän päivän aamu melko hyvin.On kuulemma tohkeissaan,kun pääsee huomenna kotiin.Tilaavat meille invataksin valmiiksi.Ja siitä se arki sitten taas alkaa.Vastedes se olenkin minä,joka esitän kysymyksen "onko kaikki hyvin?". Mutta päätinpä minä hemmotella itseäni vastedeskin joskus.Päätin senkin,että olen moisen kohtelun ansainnut.
Punainen matto,josta olen kertonut,on hävinnyt mattotelineeltä.No olihan se useamman viikon siinä ihmisten kummastelun kohteena.Veikö omistaja pois vai veikö joku muu? Joka tapauksessa maton mysteeri on ratkennut.Vai onko?
17. syyskuuta 2010
EI SITÄ EIKÄ TÄTÄ
Tänään iski Herkussa kurpitsa-kaipuu! Eläissäni en ole kurpitsasta keittoa laittanut.Nyt teen,kun kerran ostin kaikki tarpeetkin.Ja kun Stockmannilla palvellaan,niin minulle otettiin netistä ohjekin ja lähdettiin vielä viisaamaan tykötarpeet.On se vaan niin helppoa Stockmannilla asioida!
Miehen haen jo sunnuntaina kotiin.Meni hiukan toisenlaiseksi intervallihoito kuin mitä oli tarkoitus.Näin saattaa käydä,kun kysymyksessä on sairas ihminen.Mutta ei syytä masennukseen,vaikka toisinaan läheltä liippaakin.Eiköhän tämä taas tästä.
Äsken ropisivat sadepisarat ikkunaruutuihin,mutta aurinkoinen jo pilkistelee pilviverhon takaa.Tuntuu kuitenkin eilistä viileämmältä.Huomasin seisoessani ratikkapysäkeillä.Bulevardia pitkin ajoin ja Ekbergin kohdalla mieleen luiskahti,jos kävisin ostamassa samppanjakorkkeja.En käynyt.Jäi nekin kalorit vain ajatukseksi.Hyvä niin.Joskus järki minullakin voittaa.
Ischialta tuli kortti.Sanovat Välimeren paratiisiksi.Saari oli minullakin niihin paikkoihin kuuluva,jonne olisin mielelläni matkustanut,kun tilaisuus oli.Olisi pitänyt vain ottaa ja lähteä,jättää jahkaileminen,sillä huomisestahan me emme tiedä mitään.Television mukana pääsee matkailemaan,postikorttien kuvapuolet näyttävät maisemia ja matkakirjat kertovat.Mikäs mun on ollessa,kun on noin hyvin kuitenkin.
Tiedättekö,mikä on kärpäsen kiitorata? No,sehän on kalju.SK tuli tänään ja Lari Kotilainen kolumnissaan puhuu muuttuvasta suomen kielestä ja Mats Söderlundin ja Niklas Wahrmanin Urbaanista sanakirjasta. Taskualennus ja viiden sormen alennus kaunistelee varastamista,kertoo Kotilainen edelleen.Kun omat mahdollisuudet yliarvioidaan lähdetään mopolla moottoritielle.Flindaflunssa tarkoittaa krapulaa ja kaiffaaminen ajanviettämistä ystävien kanssa. Hauskaa,eikö?
Paiste vaihtui taas sateeseen,jotta tähän lyhykäisen sekalaisen päätteeksi Omar Khaijamia:
Niin suloinen on,kuuma ei,ei kylmä,päivä tää
maan kukka-kasvot medellään nyt pesee sadesää,
ja satakielen sanovan ma kuulen ruusulle:
"Juo,kuki,lemmi,ennenkuin syys vie sun viimapää!"
Miehen haen jo sunnuntaina kotiin.Meni hiukan toisenlaiseksi intervallihoito kuin mitä oli tarkoitus.Näin saattaa käydä,kun kysymyksessä on sairas ihminen.Mutta ei syytä masennukseen,vaikka toisinaan läheltä liippaakin.Eiköhän tämä taas tästä.
Äsken ropisivat sadepisarat ikkunaruutuihin,mutta aurinkoinen jo pilkistelee pilviverhon takaa.Tuntuu kuitenkin eilistä viileämmältä.Huomasin seisoessani ratikkapysäkeillä.Bulevardia pitkin ajoin ja Ekbergin kohdalla mieleen luiskahti,jos kävisin ostamassa samppanjakorkkeja.En käynyt.Jäi nekin kalorit vain ajatukseksi.Hyvä niin.Joskus järki minullakin voittaa.
Ischialta tuli kortti.Sanovat Välimeren paratiisiksi.Saari oli minullakin niihin paikkoihin kuuluva,jonne olisin mielelläni matkustanut,kun tilaisuus oli.Olisi pitänyt vain ottaa ja lähteä,jättää jahkaileminen,sillä huomisestahan me emme tiedä mitään.Television mukana pääsee matkailemaan,postikorttien kuvapuolet näyttävät maisemia ja matkakirjat kertovat.Mikäs mun on ollessa,kun on noin hyvin kuitenkin.
Tiedättekö,mikä on kärpäsen kiitorata? No,sehän on kalju.SK tuli tänään ja Lari Kotilainen kolumnissaan puhuu muuttuvasta suomen kielestä ja Mats Söderlundin ja Niklas Wahrmanin Urbaanista sanakirjasta. Taskualennus ja viiden sormen alennus kaunistelee varastamista,kertoo Kotilainen edelleen.Kun omat mahdollisuudet yliarvioidaan lähdetään mopolla moottoritielle.Flindaflunssa tarkoittaa krapulaa ja kaiffaaminen ajanviettämistä ystävien kanssa. Hauskaa,eikö?
Paiste vaihtui taas sateeseen,jotta tähän lyhykäisen sekalaisen päätteeksi Omar Khaijamia:
Niin suloinen on,kuuma ei,ei kylmä,päivä tää
maan kukka-kasvot medellään nyt pesee sadesää,
ja satakielen sanovan ma kuulen ruusulle:
"Juo,kuki,lemmi,ennenkuin syys vie sun viimapää!"
16. syyskuuta 2010
AAMUN AVAUS
Suomessa tv:n yläreunassa kiitäviä hätätiedotuksia tahdotaan selkeyttää.Ihan hyvä asia.Onhan se vähän outoa,että Uudellamaalla hiiviskelevää karhua pitää Utsjoellakin varoa ja pysytellä sisätiloissa.Mitä Lapin ihmiset tekevät tällä tiedolla,että eteläisessä Suomessa on nähty karhu? No,olihan tässä takavuosina leijonakin hiippailemassa Ruokolahden metsissä ja siitäkös melu nousi,kunnes "havainto" todettiin ankaksi.Tätä jellonajuttua uutisoitiin pitkin ja poikin ja varmasti kiinnosti myös lappilaisia.Onhan se nyt ihan toista kuin yksi ahma poron kimpussa.Mitä nykyisiin hätätiedotuksiin tulee,aiotaan ne paikallistaa eli jättää tämän pitkän maan sen osan asukkaat tietoa vaille,joille asia ei kuulu.Jos tulipalosta syntyy sankkaa savua esimerkiksi Helsingissä,ei se leviä Saanatunturin kupeelle.Siellä saadaan Helsingin savuista huolimatta raikkaassa hengitysilmassa ihailla Kilpisjärven aaltoja.
No,savut on tietysti erilaisia.Kun Islannissa tulivuori oli tupruttelemassa,niin siinähän sekosikin sitten koko Eurooppa ja taivas tyhjennettiin lentoliikenteestä.Ihmiset palautuivat maaliikenteeseen ja matkaa tehtiin,jos ei nyt aivan hevospeleillä,niin autoilla,laivoilla ja junilla.Menopeleissä jurruutettiin päiväkaupalla,jos matka oli pitkä ja viikon lomakin venyi ainakin tuplaksi.Tiedemiehet povaavat tämän olleen vain alkusoittoa sille,että samaisessa maassa tai muualla jokin vuori pölläyttää oikein kunnon tuprut,jotka saavat kaaoksen aikaan niin maalla,merellä kuin ilmassakin.Tämmöisestä sitten passaakin laajemmalti ilmoitella pitkin maita ja mantuja.
Eilen tuuli ja tänään tuulee.Pihan asfaltti alkaa peittyä puitten lehtiin ja se taas tietää puhaltajan tuloa aikanaan.Ennen lakaistiin luudalla,mutta nyt on toiset vempaimet.Tehokkaat mutta jälki ei välttämättä yhtä tarkkaa.Luudalla työskentely oli myös hiljaisempaa.Jos puhaltaja tulee aamulla aikaisin,on siinä ikävä herätys,kun pärinä kuuluu vuoteeseen asti.Nykyaika on joskus niin meluisaa.
Olen ahkeroinut kotona.Parvekekin alkaa olla talvikunnossa kutakuinkin pientä silausta vaille.Muutkin huushollihommat ovat järjestyksessä,mutta vielä jatkuu.Tänään kuitenkin hammaslääkäri.Kahdella ratikalla ja matkalla minulle harvemmin nähtyjä Helsingin alueita.On vähän turistimainen olo.Nautin siitä,kun saa istua ja katsella talojen arkkitehtuuria ja huomata,että jotkut vanhat rakennukset ovat kauniita monine yksityiskohtineen,joita ei tulekaan jalankulkijana nähneeksi.Nyt kun ei enää ole omaa autoa,olenkin tutustunut omaan kaupunkiini eri silmin.Jos olisi vielä aikaa enemmän,voisi tehdä kunnon kävelyn ja tutkailla 1900-luvun alkuvuosikymmenillä rakennettujen kerrostalojen koristuksia,joita on yllättävän paljon.Eläinten päitä,kukkia ja monen sortin koukeroita hämmästyttävästi elävöittämässä seinää.Kauniit takorautaiset parvekkeet kaarevine kaiteineen tuovat mieleen Italian tai Espanjan.Taloilla on nimiä,valmistumisaika merkitty ja jokin portti on suorastaan romanttisen kaunis.Jos on uskallusta,voi piipahtaa sisäpihaa ihailemaan,joka joskus yllättää viehättävyydellään.Kävelyretki omassa kaupungissa,on se missä vaan, kannattaa.
Vaikka minulla on loma,niin kuitenkin elän kuin mies olisi kotona.Kuuntelen ääniä,heristän korvia ja olen valmiina menemään katsomaan,mistä ääni tulee.En osaa rentoutua.Aina sama.Ehkä tämä on jokaisella hoitajalla,joka asuu hoidettavansa kanssa ja on vuosikaudet rynnännyt auttamaan tarpeen vaatiessa.Aamulla katsoin viereiseen vuoteeseen,kuten aina,nähdäkseni että kaikki on hyvin.Panin kahviakin tippumaan vakiomäärän,vaikka puolet olisi riittänyt.Etsin katseella miehen dosettia,vaikka itse vein sen hänen mukanaan hoitopaikkaan.Rutiinit eivät jätä.No,ensi viikolla kaikki on taas kuten ennen ja jollain hullulla lailla olo on helpottuneempi.
No,savut on tietysti erilaisia.Kun Islannissa tulivuori oli tupruttelemassa,niin siinähän sekosikin sitten koko Eurooppa ja taivas tyhjennettiin lentoliikenteestä.Ihmiset palautuivat maaliikenteeseen ja matkaa tehtiin,jos ei nyt aivan hevospeleillä,niin autoilla,laivoilla ja junilla.Menopeleissä jurruutettiin päiväkaupalla,jos matka oli pitkä ja viikon lomakin venyi ainakin tuplaksi.Tiedemiehet povaavat tämän olleen vain alkusoittoa sille,että samaisessa maassa tai muualla jokin vuori pölläyttää oikein kunnon tuprut,jotka saavat kaaoksen aikaan niin maalla,merellä kuin ilmassakin.Tämmöisestä sitten passaakin laajemmalti ilmoitella pitkin maita ja mantuja.
Eilen tuuli ja tänään tuulee.Pihan asfaltti alkaa peittyä puitten lehtiin ja se taas tietää puhaltajan tuloa aikanaan.Ennen lakaistiin luudalla,mutta nyt on toiset vempaimet.Tehokkaat mutta jälki ei välttämättä yhtä tarkkaa.Luudalla työskentely oli myös hiljaisempaa.Jos puhaltaja tulee aamulla aikaisin,on siinä ikävä herätys,kun pärinä kuuluu vuoteeseen asti.Nykyaika on joskus niin meluisaa.
Olen ahkeroinut kotona.Parvekekin alkaa olla talvikunnossa kutakuinkin pientä silausta vaille.Muutkin huushollihommat ovat järjestyksessä,mutta vielä jatkuu.Tänään kuitenkin hammaslääkäri.Kahdella ratikalla ja matkalla minulle harvemmin nähtyjä Helsingin alueita.On vähän turistimainen olo.Nautin siitä,kun saa istua ja katsella talojen arkkitehtuuria ja huomata,että jotkut vanhat rakennukset ovat kauniita monine yksityiskohtineen,joita ei tulekaan jalankulkijana nähneeksi.Nyt kun ei enää ole omaa autoa,olenkin tutustunut omaan kaupunkiini eri silmin.Jos olisi vielä aikaa enemmän,voisi tehdä kunnon kävelyn ja tutkailla 1900-luvun alkuvuosikymmenillä rakennettujen kerrostalojen koristuksia,joita on yllättävän paljon.Eläinten päitä,kukkia ja monen sortin koukeroita hämmästyttävästi elävöittämässä seinää.Kauniit takorautaiset parvekkeet kaarevine kaiteineen tuovat mieleen Italian tai Espanjan.Taloilla on nimiä,valmistumisaika merkitty ja jokin portti on suorastaan romanttisen kaunis.Jos on uskallusta,voi piipahtaa sisäpihaa ihailemaan,joka joskus yllättää viehättävyydellään.Kävelyretki omassa kaupungissa,on se missä vaan, kannattaa.
Vaikka minulla on loma,niin kuitenkin elän kuin mies olisi kotona.Kuuntelen ääniä,heristän korvia ja olen valmiina menemään katsomaan,mistä ääni tulee.En osaa rentoutua.Aina sama.Ehkä tämä on jokaisella hoitajalla,joka asuu hoidettavansa kanssa ja on vuosikaudet rynnännyt auttamaan tarpeen vaatiessa.Aamulla katsoin viereiseen vuoteeseen,kuten aina,nähdäkseni että kaikki on hyvin.Panin kahviakin tippumaan vakiomäärän,vaikka puolet olisi riittänyt.Etsin katseella miehen dosettia,vaikka itse vein sen hänen mukanaan hoitopaikkaan.Rutiinit eivät jätä.No,ensi viikolla kaikki on taas kuten ennen ja jollain hullulla lailla olo on helpottuneempi.
15. syyskuuta 2010
SYYSAAMUNA
Ensimmäinen lomayö takana.Tultuani miestä viemästä intervallihoitoon en tehnyt yhtikäs mitään.Yhdeksän maissa illalla olin valmis nukkumaan ja sen tein.Jokseenkin yskimätön yöstä tuli,jotta tässäpä nyt suhteellisen virkeänä naputtelen ja juon aamukahvia Gustav Klimt-mukista,josta en anna mieheni juoda.Ostin mukit joskus Tukholmasta.Ulkona tuulee melkoisen reippaasti ja asfaltilla näkyy eilistä enemmän keltaisia koivunlehtiä.Kyllä se syksyltä näyttää ja tuoksuu.Semmoista viileää ja kuulakasta,jossa ei enää suvipehmeyttä läsnä.
Tänään sitten puuhaamista siellä ja täällä.Jouten en ole,kunhan tästä tähän päivään enemmän tokenen.Kaupungille lähtökin edessä.Vuodevaatteiden vaihtamista ja mitä muuta kaikkea laiminlyötyihin kotihommiin kuuluukaan.Kyllä tämä tästä.
Meksikossa on maa tärähdellyt.Kuulemma ei ihmisvahinkoja.Rakas maapallomme ei ole koskaan hiljaa.Sen kuoret liikkuu ja ratisee,muuttaa pinnan muotoa mahtinsa osoittaen.Näin on ollut,on ja tulee olemaan,kunnes kaikki katoaa tyhjyyteen.
Brittipoika on saanut elinikäisen matkustuskiellon Yhdysvaltoihin.En tiedä,eikä luultavasti hänen lisäkseen kukaan muukaan,miksi poika lähetti härskin viestin Washingtoniin Valkoiseen taloon. Mikä oli tarkoitus ja miksi? Jos USAn presidentti ja hänen toimensa ei miellytä,olisi pitänyt suunsa vaan kiinni ja elänyt teinipojan elämää kuten ennenkin.Nuhtelu ja porttikielto tuli.Minkämoinen aikuinen hänestä tulee? Ja mitä hänen päässään silloin alkaakaan liikkua? Toivottavasti emme hänestä enää kuule.
Pariisissa pommiuhan takia on tyhjennetty Eiffel-torni ihmisistä sekä muitakin paikkoja.Uhka,vaikka arveltaisiinkin aiheettomaksi,teettää aina tarkistuksen kaikkine manöövereineen.Liekö tällä pommiuhalla jotain tekemistä ehkä tulevan burkakiellon kanssa? Ranska myös edelleen passittaa kerjäläisjoukkoja kotimaahansa,vaikka on vastustusta ja se lisääntyy.Hyväksyntäni on yhä toimenpiteen puolella,mutta vain,jos nämä häädetyt ihmiset ovat eläneet Ranskassa vastoin lakeja tavalla tahi toisella.Oli se sitten vaikka leiriytymistä luvattomiin paikkoihin ja elämistä siellä sottaisissa olosuhteissa levitellen roskia ympäristöönsä sekä hyysätessä joukossaan rikollisia ja muuta epäkelpoa ainesta.Myös aggressiivisuus kerjäläisammatissa on sielläkin lisääntynyt eli tavallisten ranskalaisten elämää häiritään.Minusta nämä ovat oikeat perusteet maasta karkottamiseen.Eihän se nyt ole sallittua,että eletään ja ollaan kuin ellun kanat laeista ja säännöistä piittaamatta.Eihän maan omienkaan kansalaisten sallita näin elää rankaisematta.
Syksy panee runosuonet liikkeelle,vaan ei minulla,kun ei riitä taito.Mutta naputtelen tähän minua ja monia muitakin taitavamman runoniekan vuodenaikaan sopivat säkeet.
SYYSPERHO
Luonto ennen aina herttainen
näyttää aivan hyytyneen,
halla hyyti ruusun ihanaisen
jäätäin sulotuoksut sen.
Mutta ennen,onnen päiviä
vietettäissä,perhonen
sitä lempi;hänen lempiä
antoi suloruusunen.
Vaikka ruusu jäätyi,perhonen
ympär´ kukan lentelee,
mut ei lemmen tulta ruusunen
tunne,näyttää kylmenneen.
(Eino Leino)
Tänään sitten puuhaamista siellä ja täällä.Jouten en ole,kunhan tästä tähän päivään enemmän tokenen.Kaupungille lähtökin edessä.Vuodevaatteiden vaihtamista ja mitä muuta kaikkea laiminlyötyihin kotihommiin kuuluukaan.Kyllä tämä tästä.
Meksikossa on maa tärähdellyt.Kuulemma ei ihmisvahinkoja.Rakas maapallomme ei ole koskaan hiljaa.Sen kuoret liikkuu ja ratisee,muuttaa pinnan muotoa mahtinsa osoittaen.Näin on ollut,on ja tulee olemaan,kunnes kaikki katoaa tyhjyyteen.
Brittipoika on saanut elinikäisen matkustuskiellon Yhdysvaltoihin.En tiedä,eikä luultavasti hänen lisäkseen kukaan muukaan,miksi poika lähetti härskin viestin Washingtoniin Valkoiseen taloon. Mikä oli tarkoitus ja miksi? Jos USAn presidentti ja hänen toimensa ei miellytä,olisi pitänyt suunsa vaan kiinni ja elänyt teinipojan elämää kuten ennenkin.Nuhtelu ja porttikielto tuli.Minkämoinen aikuinen hänestä tulee? Ja mitä hänen päässään silloin alkaakaan liikkua? Toivottavasti emme hänestä enää kuule.
Pariisissa pommiuhan takia on tyhjennetty Eiffel-torni ihmisistä sekä muitakin paikkoja.Uhka,vaikka arveltaisiinkin aiheettomaksi,teettää aina tarkistuksen kaikkine manöövereineen.Liekö tällä pommiuhalla jotain tekemistä ehkä tulevan burkakiellon kanssa? Ranska myös edelleen passittaa kerjäläisjoukkoja kotimaahansa,vaikka on vastustusta ja se lisääntyy.Hyväksyntäni on yhä toimenpiteen puolella,mutta vain,jos nämä häädetyt ihmiset ovat eläneet Ranskassa vastoin lakeja tavalla tahi toisella.Oli se sitten vaikka leiriytymistä luvattomiin paikkoihin ja elämistä siellä sottaisissa olosuhteissa levitellen roskia ympäristöönsä sekä hyysätessä joukossaan rikollisia ja muuta epäkelpoa ainesta.Myös aggressiivisuus kerjäläisammatissa on sielläkin lisääntynyt eli tavallisten ranskalaisten elämää häiritään.Minusta nämä ovat oikeat perusteet maasta karkottamiseen.Eihän se nyt ole sallittua,että eletään ja ollaan kuin ellun kanat laeista ja säännöistä piittaamatta.Eihän maan omienkaan kansalaisten sallita näin elää rankaisematta.
Syksy panee runosuonet liikkeelle,vaan ei minulla,kun ei riitä taito.Mutta naputtelen tähän minua ja monia muitakin taitavamman runoniekan vuodenaikaan sopivat säkeet.
SYYSPERHO
Luonto ennen aina herttainen
näyttää aivan hyytyneen,
halla hyyti ruusun ihanaisen
jäätäin sulotuoksut sen.
Mutta ennen,onnen päiviä
vietettäissä,perhonen
sitä lempi;hänen lempiä
antoi suloruusunen.
Vaikka ruusu jäätyi,perhonen
ympär´ kukan lentelee,
mut ei lemmen tulta ruusunen
tunne,näyttää kylmenneen.
(Eino Leino)
14. syyskuuta 2010
LOMASTA JA PUHELIMESTA
Meinasi,meinasi mennä plöröksi koko tänään alkava lomani.Mies vaikutti semmoiselta,että peruutetaan koko homma.Sitten kuitenkin virkistyi ja tänään on sitten H-hetki.Saattajan (=minä) ja miehen lisäksi pyörätuoli,rollaattori ja muhkea matkalaukku.Vaatteita pitää olla joka lähtöön,kun tuppaa vahinkoja tulemaan,eikä hoitopaikassa aina pyykätä.On se semmoista puuhaamista ennen lähtöä,mutta sittenhän rauhoittuu,kun istun bussissa matkalla takaisin kotiin päin.Mutta lomaa tämä ei ole.On hammaslääkäriä ja lääkäriä,asioita siellä ja asioita täällä ja koetan myös saada rästiin jääneet huushollihommat tehtyä,ennen kuin haen miehen viikon päästä kotiin.Kaiken aikaa pitää yhä potea tätä hiivatin flunssaa,joka tuntuu kiintyneen minuun aivan liikaa.
Kun tässä ryhdyin itsestäni tarinoimaan,niin jatkan tovin.Tuleva marraskuinen loma muutti luonnettaan,kun sain eilen kirjeen sairaalassa tehtävästä pienimuotoisesta toimenpiteestä,joka vaatisi kotiin lähtiessä saattajan ja kotona ensimmäiseksi yöksi yökyläläisen.Mistäpä minä moiset tempaisen? En mistään.Hoitaja ehdotti omaa miestä,enkä siinä vaiheessa tiennyt itkisinkö vai nauraisinko,kun hän ei tietenkään tiennyt kotioloistani sen enempää kuin siitä,että olen juuri tämän miehen omaishoitaja.Sai tietää.Sanoi tekevänsä tiedusteluja,mitä tehdä suhteeni ja palaavansa asiaan.Palasi jonkun ajan kuluttua: minut pidetään yön yli sairaalassa.
Niin että tähän touhuun suttaantuukin sitten kaksi päivää tästä "lomastani",jotka tuntuvat aina,vaikka harvakseltaan ovatkin,menevän jollain lailla pieleen.Kaksi kertaa näiden liki seitsemän vuoden aikana ollessani "lomalla" olen viettänyt aikaani leikkauksen jälkeen sairaalapetissä.Niin että tuttua tuntuu juttu olevan taas marraskuussakin.Hohhoijaa.Mutta enköhän selviä.Jäähän minulle silti vielä muutama lomapäivä miehen intervallihoidon jatkuessa.
Jotenkin alkaa tuntua, että Kohtalolla on sormensa pelissä,kun nämä asiat sattuvat aina lomani aikana.Toisaalta siis hyvin ja toisaalta ei,jos ajattelee omaishoitajan loman tarkoitusta.Mutta tuntuuhan se toki mukavalta olla vaikka sitten sairaalan vuoteessa toisten huomion kohteena,kun on itse ollut passaavana osapuolena vuosikaudet,jos kunto on sellainen,että pystyy ylipäätään mistään nauttimaan.Tähän nautintoon kuului ainakin minulla se,että kun kroppa eikä mieli oikein jaksaisikaan huolehtia mistään,niin tulee semmoinen kaikkinainen hyvä hälläväliolo.Vaikka maailma räjähtäisi,tuskin siitäkään välittäisin.Aika metka tunne! Mutta huolehtimisen ja murehtimisen tunteet palautuvat pian ja alkaa arki ja vahva tahto kaikesta selviytymiseen.Näin kai on ihminen rakennettu.
No,tämä oli ehkä minusta hiukan poiketen sipaisua perimmäisten kysymysten äärellä,jotta palataan takaisin tähän päivään.Vielä hetki mies äänikirjan parissa ja sitten aloitetaan.Kulkupelikin jo tilattu valmiiksi.
Taannoin juttelin Ambersonin perheestä tv:ssä. En yhtäkaikki katsonut.Se ilta jäi muutenkin minimiin kuvaruudun tujottamisessa.Joskus käy näin.Joku soittaa tai minä soitan jollekulle ja siihen jutusteluun lutviutuu pitkäkin rupeama.Olen pienestä pitäen rakastanut puhelinkeskusteluja.Joskus isä kurtisti tummia kulmiaan tyttären jaaritellessa jonkun luokkatoverin kanssa,vaikka oltiin vietetty koko koulupäivä jo yhdessä.Niin että mitenkäs se vanha koira uutta oppisikaan? Ja eikös puhelin olekin juuri puhumista varten? Meillä on vielä lankapuhelinkin matkapuhelimen lisäksi.Monet ovat "langoista" luopuneet ja sitten loppuu akku,ei ole kenttää,puhelin kassin pohjalla eikä kuulu,puhelin ei ole auki jne. Epävarma vehje. Mutta lankapuhelin toimii aina,vaikka varsinaista lankaa kotioloissa ei enää olisikaan.Minäkin rohkenin jo hankkia langattoman,vaikka joskus ikävöinkin sitä vanhaa tukevaa puhelinkonetta,jossa oli kymmenien metrien pitkä johto,johon oli helppo kompastua.Se oli teknisiltä ominaisuuksiltaan helppo käyttää,näyttö suurempi,josta näki heti,kuka on soittanut.Vanhassa vara parempi.No,kaikkeen tottuu.Minäkin.
Maailman pahuuksiin en tänään kajoa ollenkaan.Pallo pyörii pahanakin ja pahat ja hyvät ihmiset sen mukana.Nyt suullinen eucalyptuspastilleja yskimisen ehkäisemiseksi ja eikun hommiin.Terveeks.
Kun tässä ryhdyin itsestäni tarinoimaan,niin jatkan tovin.Tuleva marraskuinen loma muutti luonnettaan,kun sain eilen kirjeen sairaalassa tehtävästä pienimuotoisesta toimenpiteestä,joka vaatisi kotiin lähtiessä saattajan ja kotona ensimmäiseksi yöksi yökyläläisen.Mistäpä minä moiset tempaisen? En mistään.Hoitaja ehdotti omaa miestä,enkä siinä vaiheessa tiennyt itkisinkö vai nauraisinko,kun hän ei tietenkään tiennyt kotioloistani sen enempää kuin siitä,että olen juuri tämän miehen omaishoitaja.Sai tietää.Sanoi tekevänsä tiedusteluja,mitä tehdä suhteeni ja palaavansa asiaan.Palasi jonkun ajan kuluttua: minut pidetään yön yli sairaalassa.
Niin että tähän touhuun suttaantuukin sitten kaksi päivää tästä "lomastani",jotka tuntuvat aina,vaikka harvakseltaan ovatkin,menevän jollain lailla pieleen.Kaksi kertaa näiden liki seitsemän vuoden aikana ollessani "lomalla" olen viettänyt aikaani leikkauksen jälkeen sairaalapetissä.Niin että tuttua tuntuu juttu olevan taas marraskuussakin.Hohhoijaa.Mutta enköhän selviä.Jäähän minulle silti vielä muutama lomapäivä miehen intervallihoidon jatkuessa.
Jotenkin alkaa tuntua, että Kohtalolla on sormensa pelissä,kun nämä asiat sattuvat aina lomani aikana.Toisaalta siis hyvin ja toisaalta ei,jos ajattelee omaishoitajan loman tarkoitusta.Mutta tuntuuhan se toki mukavalta olla vaikka sitten sairaalan vuoteessa toisten huomion kohteena,kun on itse ollut passaavana osapuolena vuosikaudet,jos kunto on sellainen,että pystyy ylipäätään mistään nauttimaan.Tähän nautintoon kuului ainakin minulla se,että kun kroppa eikä mieli oikein jaksaisikaan huolehtia mistään,niin tulee semmoinen kaikkinainen hyvä hälläväliolo.Vaikka maailma räjähtäisi,tuskin siitäkään välittäisin.Aika metka tunne! Mutta huolehtimisen ja murehtimisen tunteet palautuvat pian ja alkaa arki ja vahva tahto kaikesta selviytymiseen.Näin kai on ihminen rakennettu.
No,tämä oli ehkä minusta hiukan poiketen sipaisua perimmäisten kysymysten äärellä,jotta palataan takaisin tähän päivään.Vielä hetki mies äänikirjan parissa ja sitten aloitetaan.Kulkupelikin jo tilattu valmiiksi.
Taannoin juttelin Ambersonin perheestä tv:ssä. En yhtäkaikki katsonut.Se ilta jäi muutenkin minimiin kuvaruudun tujottamisessa.Joskus käy näin.Joku soittaa tai minä soitan jollekulle ja siihen jutusteluun lutviutuu pitkäkin rupeama.Olen pienestä pitäen rakastanut puhelinkeskusteluja.Joskus isä kurtisti tummia kulmiaan tyttären jaaritellessa jonkun luokkatoverin kanssa,vaikka oltiin vietetty koko koulupäivä jo yhdessä.Niin että mitenkäs se vanha koira uutta oppisikaan? Ja eikös puhelin olekin juuri puhumista varten? Meillä on vielä lankapuhelinkin matkapuhelimen lisäksi.Monet ovat "langoista" luopuneet ja sitten loppuu akku,ei ole kenttää,puhelin kassin pohjalla eikä kuulu,puhelin ei ole auki jne. Epävarma vehje. Mutta lankapuhelin toimii aina,vaikka varsinaista lankaa kotioloissa ei enää olisikaan.Minäkin rohkenin jo hankkia langattoman,vaikka joskus ikävöinkin sitä vanhaa tukevaa puhelinkonetta,jossa oli kymmenien metrien pitkä johto,johon oli helppo kompastua.Se oli teknisiltä ominaisuuksiltaan helppo käyttää,näyttö suurempi,josta näki heti,kuka on soittanut.Vanhassa vara parempi.No,kaikkeen tottuu.Minäkin.
Maailman pahuuksiin en tänään kajoa ollenkaan.Pallo pyörii pahanakin ja pahat ja hyvät ihmiset sen mukana.Nyt suullinen eucalyptuspastilleja yskimisen ehkäisemiseksi ja eikun hommiin.Terveeks.
12. syyskuuta 2010
AAMUPÄIVÄTUUMAILUA
Vaakasuora asento yskittää.Yö oli vallan kamala.Selällään meni vähiten yskien,mutta auta armias,kun asentoa vaihtoi kyljelle,niin alkoi armoton yskiminen.Siinähän yskin aina aamuviiteen asti,että olo sen mukainen.Huomenta vaan.
Kun taloyhtiöissä on yhteisiä tilaisuuksia,koskevat ne nyt talon/asukkaiden asioita tai ovat pelkästään huvin vuoksi,niin aina samat ihmiset osallistuvat.Niin nytkin pihan grillijuhliin.Kurkistin ikkunasta.Ilmeisen lystiä oli ollut,koska vielä illan pimennettyä istuivat juttusilla.Hyvä näin,sillä useinhan kerrostalossa ei sitten millään tutustuta naapureihin ja tämmöiset illanvietot ovat oiva keino asian parantamiseen.Olisi nytkin saanut olla muitakin kuin se vakiojoukko.Ehkä joku olikin.Punainen matto roikkui mattotelineessä,kunnes sen joku rullasi ja lapset pääsivät esittämään kiipeilytaitojaan.Matto on yhä rullalla eilisillä sijoillaan.Eikö omistaja kaipaa kauniin punaista mattoaan?
Teemalta tulee hienoja elokuvia.Minkähänlainen on minun makuni loppujen lopuksi,kun en jaksa ihan näihin arvostelijoiden ylistämiin saada tuntumaa? Orson Wellesin Citizen Kanen olen muinoin nähnyt,enkä useampaa kertaa jaksa,vaikka Teema tekeekin parhaansa.Aina Kane kuitenkin luokitellaan maailman parhaaksi elokuvaksi kerta kerran jälkeen.Tänään on vuorossa Mahtavat Ambersonit.Muokkailtu moneen muotoon jopa ilman ohjaajan,Orson Welles, lupaakin RKO:n (Radio-Keith-Orpheum Pictures) toimesta.Sitä en nyt tältä istumalta muista,olenko Ambersonit nähnyt.Selviää ensi metreillä sohvan nurkassa.Sen lunttasin,että tarina vie 1900-luvun alkuun köyhtyneeseen yläluokan sukuun Yhdysvalloissa.
Vankkana kilpailijana tämän iltaiselle Amberson-elokuvalle on Jimiltä tuleva Lonely Planetin Rio de Janeiro-dokumentti,joka seuraa jälkimmäistä osaa Vesuvius ja kaksoistornit-dokumenttia,josta näin ykkösen.Tässä dokumentissa löytyy tutkijan mukaan yhtäläisyyksiä tulivuoren purkautumisen ja WTC:n tornien sortumisen välillä.Samanlainen on sankka savupilvi,joka on edennyt vauhdilla niin vuoren rinnettä kohti Herculeumia ja Pompeijia kuin Manhattanin katuja pitkin.Ihmiset yhtälailla peittyneet tuhkaan ja pölyyn,esineet lennelleet,ilmeet ihmisillä kauhun sekaiset.Historia toistaa itseään.New Yorkin terrori-isku muistetaan ihmisineen,jotka torneihin jäivät ja kuolivat,vuosipäivää vietetään kauhunhetkiä tv:ssä näyttäen.Ehkä joku Vesuvius-vuoren purkauksesta säästynyt muisteli samoin tuntein omia kauhunhetkiään seuraavana ja sitä seuraavana vuonna,omaisten ja ystävien menettämisiä,kaupunkiensa täydellistä hävitystä vuonna 79.New York ei hävinnyt mihinkään muilta osin ja elämä Manhattanillakin on palautunut omaan kiihkeään tahtiinsa,mutta melkein jokainen kai ajattelee tornien sortumispaikalla sitä,mitä siellä tapahtui vuonna 2001.
Ilmoja pitelee.Tuulee.Koivuista lentelee lehtiä,jotkut oksat ovat jo keltaisia.Lapissa on ruska jo täydessä vauhdissa ja tätä ovat rientäneet ulkomaalaiset viime vuotista enemmän ihailemaan.Näin kerrotaan.Joskus meillä täällä Helsinginkin liepeillä kaukana Lapin vaaroista on kunnollinen syysruska.Jos luonto on kaunis alkukesällä monin vihrein värisävyin,on se kaunis ruskankin värjäämänä.Värien kirjo mahtavan moninainen keltaisesta punaiseen.Ei semmoista muualla kuin meidän Suomessa,eihän.
Kun taloyhtiöissä on yhteisiä tilaisuuksia,koskevat ne nyt talon/asukkaiden asioita tai ovat pelkästään huvin vuoksi,niin aina samat ihmiset osallistuvat.Niin nytkin pihan grillijuhliin.Kurkistin ikkunasta.Ilmeisen lystiä oli ollut,koska vielä illan pimennettyä istuivat juttusilla.Hyvä näin,sillä useinhan kerrostalossa ei sitten millään tutustuta naapureihin ja tämmöiset illanvietot ovat oiva keino asian parantamiseen.Olisi nytkin saanut olla muitakin kuin se vakiojoukko.Ehkä joku olikin.Punainen matto roikkui mattotelineessä,kunnes sen joku rullasi ja lapset pääsivät esittämään kiipeilytaitojaan.Matto on yhä rullalla eilisillä sijoillaan.Eikö omistaja kaipaa kauniin punaista mattoaan?
Teemalta tulee hienoja elokuvia.Minkähänlainen on minun makuni loppujen lopuksi,kun en jaksa ihan näihin arvostelijoiden ylistämiin saada tuntumaa? Orson Wellesin Citizen Kanen olen muinoin nähnyt,enkä useampaa kertaa jaksa,vaikka Teema tekeekin parhaansa.Aina Kane kuitenkin luokitellaan maailman parhaaksi elokuvaksi kerta kerran jälkeen.Tänään on vuorossa Mahtavat Ambersonit.Muokkailtu moneen muotoon jopa ilman ohjaajan,Orson Welles, lupaakin RKO:n (Radio-Keith-Orpheum Pictures) toimesta.Sitä en nyt tältä istumalta muista,olenko Ambersonit nähnyt.Selviää ensi metreillä sohvan nurkassa.Sen lunttasin,että tarina vie 1900-luvun alkuun köyhtyneeseen yläluokan sukuun Yhdysvalloissa.
Vankkana kilpailijana tämän iltaiselle Amberson-elokuvalle on Jimiltä tuleva Lonely Planetin Rio de Janeiro-dokumentti,joka seuraa jälkimmäistä osaa Vesuvius ja kaksoistornit-dokumenttia,josta näin ykkösen.Tässä dokumentissa löytyy tutkijan mukaan yhtäläisyyksiä tulivuoren purkautumisen ja WTC:n tornien sortumisen välillä.Samanlainen on sankka savupilvi,joka on edennyt vauhdilla niin vuoren rinnettä kohti Herculeumia ja Pompeijia kuin Manhattanin katuja pitkin.Ihmiset yhtälailla peittyneet tuhkaan ja pölyyn,esineet lennelleet,ilmeet ihmisillä kauhun sekaiset.Historia toistaa itseään.New Yorkin terrori-isku muistetaan ihmisineen,jotka torneihin jäivät ja kuolivat,vuosipäivää vietetään kauhunhetkiä tv:ssä näyttäen.Ehkä joku Vesuvius-vuoren purkauksesta säästynyt muisteli samoin tuntein omia kauhunhetkiään seuraavana ja sitä seuraavana vuonna,omaisten ja ystävien menettämisiä,kaupunkiensa täydellistä hävitystä vuonna 79.New York ei hävinnyt mihinkään muilta osin ja elämä Manhattanillakin on palautunut omaan kiihkeään tahtiinsa,mutta melkein jokainen kai ajattelee tornien sortumispaikalla sitä,mitä siellä tapahtui vuonna 2001.
Ilmoja pitelee.Tuulee.Koivuista lentelee lehtiä,jotkut oksat ovat jo keltaisia.Lapissa on ruska jo täydessä vauhdissa ja tätä ovat rientäneet ulkomaalaiset viime vuotista enemmän ihailemaan.Näin kerrotaan.Joskus meillä täällä Helsinginkin liepeillä kaukana Lapin vaaroista on kunnollinen syysruska.Jos luonto on kaunis alkukesällä monin vihrein värisävyin,on se kaunis ruskankin värjäämänä.Värien kirjo mahtavan moninainen keltaisesta punaiseen.Ei semmoista muualla kuin meidän Suomessa,eihän.
11. syyskuuta 2010
TÄNÄÄN TÄMMÖISTÄ
Punainen matto on ollut tampaustelineessä pari vuorokautta.Onko se unohtunut vai saamassa tavallista enemmän raitista ilmaa? Nyt matto on kuitenkin märkä sateen jäljiltä.Sen väri on syventynyt ja sen helmasta putoaa pisaroita.Illalla olin varma,että matto korjataan parempaan talteen yön aikana,mutta olipa otettava lusikka kauniiseen käteen ja todettava,että aina eivät vorot ole liikkeellä.Katsotaan miten maton tulee käymään.
Flunssapa ei olekaan vielä hellittänyt.Ääni seksikkään käheä,kuten eräs miespuolinen lapsuudenystäväni eilen puhelimessa sanoi kysyessäni hänen vointiaan,kun kunto on alkanut kremppaantua hänelläkin.Tämmöisten tervaskantojen alkava rappeutuminen on aina surullista.He kun ovat olleet ikänsä terveitä ja jaksavaisia ja sitten ykskaks jokin paikka prakaa.Eivätkä he yleensä usko,että tahtia olisi hiukan hidastettava ja töitä supistettava. Kun mä oon aina tahtonut tehdä jotain,sanovat. "Jotain" tarkoittaa isojen puiden kaatamista,mökkikattojen uusimista,takan muuraamista,laiturien rakentamista... Ei mitään puhdetöitä. "Voinko olla yhä hyödyksi? Sitä voi hyvällä syyllä kysyä,ja luulen voivani vastata "kyllä".Uskon voivani olla hyödyksi persoonallisemmin ja suoremmin kuin ennen.Olen hankkinut paljon viisautta,vaikka en tiedä miten." (George Sand)
Mies on äänikirjan myötä siirtynyt Brysseliin Olli Rehnin vaimon,Marja Rehn, kertomana.Minkälaista on elämä Brysselissä EU:n talouskomissaarin huushollissa,se selviää kirjan lukemisen edetessä.Kuinka paljon mieheni kirjasta jälkeenpäin muistaa,ei ole tiedossani.Eikä muistaminen ole edes tärkeääkään.Hän elää hetkessä tässä ja nyt ja nauttii kirjojen kuuntelusta.Brysselissä olemme mekin käyneet.Minä muistan,mies ehkä ei.Olin siellä jo nuorena ensin vanhempieni kanssa kierrellessämme ympäriämpäri Eurooppaa.Rehnien Bryssel on taatusti erilainen kuin mitä meillä oli turistin näkökulmasta.Muistan goottilaistyylisen raatihuoneen,Grand Placen ja tietysti Manneken Pisin.Hän on ehdoton must Brysselissä. Must on myös belgialainen suklaa.Paras suklaa minkä tiedän! Njam.Onneksi levittäytynyt maailmalle,niin saa rakkauteni tähän suklaaseen Helsingissäkin täyttymyksensä.
Meillä on auringonkukkia maljakossa.Ei kaikkein suurimpia,vaan pieniä kuten Vincent van Goghin maalauksissa.Hän maalasi näitä Provencen kesäkukkia mielellään.Olivathan ne 1800-luvun lopulla suosittuja leikkokukkia.Tänä päivänä ei niinkään ainakaan Suomessa.Kukat eivät van Goghin maalauksissa ole enää freesimmillään,vaan jo hiukan rapistuneina,mutta värihehkunsa säilyttäneinä.Ehkä kuuluisimmassa auringonkukkataulussaan on kaksitoista kukkaa.Minun maljakossani tänään vain kymmenen.Van Gogh vertasi auringonkukkiensa vaikutusta goottilaisiin kirkkoikkunoihin.Keltaisen ja ruskean värihehku on silmää hivelevää,valon taittuminen kukkien jo hiukan nuukahtaneissa terälehdissä taitavaa työtä.Olen aina ihaillut sitä,miten valo saadaan maalatuksi. Van Gogh on yksi mielitaiteilijoistani ja olen tehnyt Tukholmaan matkan vain nähdäkseni hänen upean näyttelynsä.Sen näkeminen kuuluu yhä unohtumattomiin taide-elämyksiini.Nämä maljakkoni auringonkukat ovat kunnianosoitus Vincent van Goghille.
Flunssapa ei olekaan vielä hellittänyt.Ääni seksikkään käheä,kuten eräs miespuolinen lapsuudenystäväni eilen puhelimessa sanoi kysyessäni hänen vointiaan,kun kunto on alkanut kremppaantua hänelläkin.Tämmöisten tervaskantojen alkava rappeutuminen on aina surullista.He kun ovat olleet ikänsä terveitä ja jaksavaisia ja sitten ykskaks jokin paikka prakaa.Eivätkä he yleensä usko,että tahtia olisi hiukan hidastettava ja töitä supistettava. Kun mä oon aina tahtonut tehdä jotain,sanovat. "Jotain" tarkoittaa isojen puiden kaatamista,mökkikattojen uusimista,takan muuraamista,laiturien rakentamista... Ei mitään puhdetöitä. "Voinko olla yhä hyödyksi? Sitä voi hyvällä syyllä kysyä,ja luulen voivani vastata "kyllä".Uskon voivani olla hyödyksi persoonallisemmin ja suoremmin kuin ennen.Olen hankkinut paljon viisautta,vaikka en tiedä miten." (George Sand)
Mies on äänikirjan myötä siirtynyt Brysseliin Olli Rehnin vaimon,Marja Rehn, kertomana.Minkälaista on elämä Brysselissä EU:n talouskomissaarin huushollissa,se selviää kirjan lukemisen edetessä.Kuinka paljon mieheni kirjasta jälkeenpäin muistaa,ei ole tiedossani.Eikä muistaminen ole edes tärkeääkään.Hän elää hetkessä tässä ja nyt ja nauttii kirjojen kuuntelusta.Brysselissä olemme mekin käyneet.Minä muistan,mies ehkä ei.Olin siellä jo nuorena ensin vanhempieni kanssa kierrellessämme ympäriämpäri Eurooppaa.Rehnien Bryssel on taatusti erilainen kuin mitä meillä oli turistin näkökulmasta.Muistan goottilaistyylisen raatihuoneen,Grand Placen ja tietysti Manneken Pisin.Hän on ehdoton must Brysselissä. Must on myös belgialainen suklaa.Paras suklaa minkä tiedän! Njam.Onneksi levittäytynyt maailmalle,niin saa rakkauteni tähän suklaaseen Helsingissäkin täyttymyksensä.
Meillä on auringonkukkia maljakossa.Ei kaikkein suurimpia,vaan pieniä kuten Vincent van Goghin maalauksissa.Hän maalasi näitä Provencen kesäkukkia mielellään.Olivathan ne 1800-luvun lopulla suosittuja leikkokukkia.Tänä päivänä ei niinkään ainakaan Suomessa.Kukat eivät van Goghin maalauksissa ole enää freesimmillään,vaan jo hiukan rapistuneina,mutta värihehkunsa säilyttäneinä.Ehkä kuuluisimmassa auringonkukkataulussaan on kaksitoista kukkaa.Minun maljakossani tänään vain kymmenen.Van Gogh vertasi auringonkukkiensa vaikutusta goottilaisiin kirkkoikkunoihin.Keltaisen ja ruskean värihehku on silmää hivelevää,valon taittuminen kukkien jo hiukan nuukahtaneissa terälehdissä taitavaa työtä.Olen aina ihaillut sitä,miten valo saadaan maalatuksi. Van Gogh on yksi mielitaiteilijoistani ja olen tehnyt Tukholmaan matkan vain nähdäkseni hänen upean näyttelynsä.Sen näkeminen kuuluu yhä unohtumattomiin taide-elämyksiini.Nämä maljakkoni auringonkukat ovat kunnianosoitus Vincent van Goghille.
10. syyskuuta 2010
AJANKOHTAISTA
Karhut katsastettu! Kaikki 142 ja koko komeudessaan.Muoto sama,värit vaihtelevat,kustakin maasta kullekin ominaista kuvitusta nallen kropassa.Suomen karhu kertoi koivuista,järvistä,ruskasta,Lapin vaaroista.Ihmisiä torilla paljon,valokuvausta ja monia kieliä.Pitäähän sitä potretti saada,kun kerrankin pääsee ihan karhun viereen.Kerroin miehelle,mistä maasta värikkäimmät ovat,pysäytin pyörätuolin ja viisasin.Sitten mentiin Kauppatorille.Kukkia ja omenia.Vanhasta Kauppahallista leipää ja invataksilla kotiin.Kauppahallin remontti siirtyy vielä vuodesta 2012 eteenkin päin.Tämän kertoi ystävällinen hallivalvoja kysyttyäni asiaa odotellessamme taksin tuloa.Viisitoista vuotta edellisestä remontista,vaikka olisin voinut vannoa,että vain korkeintaan viisi. Niin kuluu aika,sanoi hallivalvojakin.
Yksi kerjäläisvaimo nuokkui torin liepeillä pahvimuki valmiina vastaanottamaan lantin,jos joltakulta heruisi.En nähnyt kenenkään antavan.Syyslämmin ilma helli tätäkin ihmistä auringon pilkistellessä somasti pilviverhon takaa.Kiireiset jalat kopisivat asfaltilla kerjäläisen ohi.Mitä lie ajatellut mielessään? Parempiosaisten onnea? Vai sitä,että organisaation johtaja tuimistaa kulmia,kun päivän saalis jää pieneksi? Sureeko kanssasisarten ja -veljien kovaa kohtelua Ranskan maassa,jossa ei aiotakaan korkeatahoisista vaatimuksista huolimatta jättää romanien karkotuksia sikseen? Heittääkö ärräpään jokaisen kävelijän jälkeen,joka ei suo katsettakaan hänen resuiseen olemukseensa?
Eilen oli tervetullut juttutuokio espoolaisen ystäväni kanssa.Aikoo miehensä seurana Vilnaan.Sitten on nähty Viron,Latvian ja Liettuan pääkaupungit.Mihin seuraavaksi nämä paljon matkustelleet ihmiset,joilla lienee jo nähtyinä suurin osa maailman maista? Ollapa mukana!
USAn sotilaita epäillään raakuuksista siviilejä kohtaan Afganistanissa.Onkohan niin,että kun kokee ja näkee vaikka mitä itse,millään ei ole enää väliä? Muuttuu hirviöksi itsekin.Mielen tasapaino järkkyy,ei eroteta oikeaa ja väärää,jonkinlainen hulluus valtaa ihmisen.Aletaan sairaalla tavalla nauttia tappamisesta.Venytetään kuoleman tuloa,kidutetaan ja halutaan katsella ihmisen kärsimystä sitä pitkittäen.Alistetaan toinen mitä kammottavimmalla tavalla.USAn sotilailla ei ole paras mahdollinen maine ja tämmöiset uutiset tuskin mainetta parantavat.Kun heidät joskus kotiutetaan,mitä heistä on jäljellä? He saavat rangaistuksen siviilien turhista kuolemista ja "muistoesineiden" ottamisista ruumiilta? Onko heissä enää jäljellä hituistakaan sitä hymyilevää poikaa,joka vielä joitakin vuosia aikaisemmin oli nukahtanut iltaisin pehmonalle sylissään äidin peitellessä vuoteeseen? Tuskin.Se hymyilevä pikkupoika jäi jonnekin konekiväärien rätinään ja jonkun toisen pojan äidin surmaamiseen.
Muutamaa tuntia myöhemmin.
Lähdettiin kaupungille ja taas olemme kotona.Viikonlopuksi ja maanantaiksi ruokaa.Tiistaista lähtien mies syö "ulkona".Huulet on jo mutrulla,kun tietää menevänsä intervallihoitoon ja sehän ei maistu,kun "kotona on paras". Vaan omaishoitaja tarvitsee vapaa-aikaa jaksaakseen taas.Jos häneltä menee voimat,on kaksi hoidettavaa jossain.
Tänään purkautuessamme nyssyköitten kanssa inva-autosta,kuului takaani Englanninmaan kielellä,jos tarvitsen apua.Käännähdin ja näin naapurirapun ulkomaalaisperheestä äidin ja kolme lastaan.Lasten kanssa olen jutellut,mutta äiti ei ole osoittanut halua lähempään tutustumiseen.Tänään avasi siis sanaisen arkkunsa,josta suuresti ilahduin.En tosin apua tarvinnut enkä yleensä tarvitse,sillä kokemus on opettanut minua kantamisen jalossa taidossa ja saan pyörätuolin lisäksi hämmästyttäviä kuormia kulkemaan.Kiitin kauniisti,mutta äiti pani vanhimman poikansa avittajaksi.Poika tiesi tarkkaan,missä rapussa asumme ja vei sinne osan kasseista ja tavaroista.Siinä on pikkupoika,joka katselee aikuista suoraan silmiin puhuessaan.Ei kurkistele varpaitaan eikä vaihda jalkaa vaitonaisesti.Suuret ruskeat silmät tarrautuivat nytkin omiini kiittäessäni.Olen aikaisemminkin saanut tuta näiden lasten luonnollisen ja huomaavaisen käytöksen.Huokaisin.Miksi suomalaislapsia ei kasvateta jo pienestä pitäen samalla tavalla? Poikkeuksia on toki,mutta he vanhempineen katoavat joukkoon suureen.
Yksi kerjäläisvaimo nuokkui torin liepeillä pahvimuki valmiina vastaanottamaan lantin,jos joltakulta heruisi.En nähnyt kenenkään antavan.Syyslämmin ilma helli tätäkin ihmistä auringon pilkistellessä somasti pilviverhon takaa.Kiireiset jalat kopisivat asfaltilla kerjäläisen ohi.Mitä lie ajatellut mielessään? Parempiosaisten onnea? Vai sitä,että organisaation johtaja tuimistaa kulmia,kun päivän saalis jää pieneksi? Sureeko kanssasisarten ja -veljien kovaa kohtelua Ranskan maassa,jossa ei aiotakaan korkeatahoisista vaatimuksista huolimatta jättää romanien karkotuksia sikseen? Heittääkö ärräpään jokaisen kävelijän jälkeen,joka ei suo katsettakaan hänen resuiseen olemukseensa?
Eilen oli tervetullut juttutuokio espoolaisen ystäväni kanssa.Aikoo miehensä seurana Vilnaan.Sitten on nähty Viron,Latvian ja Liettuan pääkaupungit.Mihin seuraavaksi nämä paljon matkustelleet ihmiset,joilla lienee jo nähtyinä suurin osa maailman maista? Ollapa mukana!
USAn sotilaita epäillään raakuuksista siviilejä kohtaan Afganistanissa.Onkohan niin,että kun kokee ja näkee vaikka mitä itse,millään ei ole enää väliä? Muuttuu hirviöksi itsekin.Mielen tasapaino järkkyy,ei eroteta oikeaa ja väärää,jonkinlainen hulluus valtaa ihmisen.Aletaan sairaalla tavalla nauttia tappamisesta.Venytetään kuoleman tuloa,kidutetaan ja halutaan katsella ihmisen kärsimystä sitä pitkittäen.Alistetaan toinen mitä kammottavimmalla tavalla.USAn sotilailla ei ole paras mahdollinen maine ja tämmöiset uutiset tuskin mainetta parantavat.Kun heidät joskus kotiutetaan,mitä heistä on jäljellä? He saavat rangaistuksen siviilien turhista kuolemista ja "muistoesineiden" ottamisista ruumiilta? Onko heissä enää jäljellä hituistakaan sitä hymyilevää poikaa,joka vielä joitakin vuosia aikaisemmin oli nukahtanut iltaisin pehmonalle sylissään äidin peitellessä vuoteeseen? Tuskin.Se hymyilevä pikkupoika jäi jonnekin konekiväärien rätinään ja jonkun toisen pojan äidin surmaamiseen.
Muutamaa tuntia myöhemmin.
Lähdettiin kaupungille ja taas olemme kotona.Viikonlopuksi ja maanantaiksi ruokaa.Tiistaista lähtien mies syö "ulkona".Huulet on jo mutrulla,kun tietää menevänsä intervallihoitoon ja sehän ei maistu,kun "kotona on paras". Vaan omaishoitaja tarvitsee vapaa-aikaa jaksaakseen taas.Jos häneltä menee voimat,on kaksi hoidettavaa jossain.
Tänään purkautuessamme nyssyköitten kanssa inva-autosta,kuului takaani Englanninmaan kielellä,jos tarvitsen apua.Käännähdin ja näin naapurirapun ulkomaalaisperheestä äidin ja kolme lastaan.Lasten kanssa olen jutellut,mutta äiti ei ole osoittanut halua lähempään tutustumiseen.Tänään avasi siis sanaisen arkkunsa,josta suuresti ilahduin.En tosin apua tarvinnut enkä yleensä tarvitse,sillä kokemus on opettanut minua kantamisen jalossa taidossa ja saan pyörätuolin lisäksi hämmästyttäviä kuormia kulkemaan.Kiitin kauniisti,mutta äiti pani vanhimman poikansa avittajaksi.Poika tiesi tarkkaan,missä rapussa asumme ja vei sinne osan kasseista ja tavaroista.Siinä on pikkupoika,joka katselee aikuista suoraan silmiin puhuessaan.Ei kurkistele varpaitaan eikä vaihda jalkaa vaitonaisesti.Suuret ruskeat silmät tarrautuivat nytkin omiini kiittäessäni.Olen aikaisemminkin saanut tuta näiden lasten luonnollisen ja huomaavaisen käytöksen.Huokaisin.Miksi suomalaislapsia ei kasvateta jo pienestä pitäen samalla tavalla? Poikkeuksia on toki,mutta he vanhempineen katoavat joukkoon suureen.
8. syyskuuta 2010
KIRJOITTAMISESTA NÄNNIIN
Kirjoittaa. Sana sekä Veijo Meren että Kaisa Häkkisen etymologisessa sanakirjassa selitetään alunalkaen tarkoittaneen koristekuvioiden leikkaamista puuhun ja niiden ompelemista kankaaseen.Verbin vastineita lähisukulaiskielissämme,karjalan,vepsän,vatjan,viron ja liivin kielissä.Sanan merkitys kuvioiden tekemisestä on muuttunut meillä kuin sukulaiskielissämme.Meidän kirjakielessämme "kirjoittaa" tarkoittaen nykykirjoittamista esiintyi jo Uppsalan evankeliumikirjassa sekä Agricolalla.Tuli tämmöinen mieleen tutkia,kun tässä taas kirjoitan.
Muutamana päivänä on olo ollut hiukan flunssainen,mutta tänään jo päivä valkeni paremmissa merkeissä. Pysyttelemme vielä tämän päivän sisällä.Karhut saavat odottaa Senaatintorilla.Ensi viikollahan alkaa lomani,jos kaikki menee odotetusti.Ilmatkin lämpenivät,kuten luvattiin.Ihmiset kulkevat taas kevyissä vaatteissa,kun välillä etsittiin paksumpaa ylle.No,syksyähän tämä on ja sillä siisti.
Saas nyt nähdä,miten käy tämän nänniä imeneen lääkärin.Kyllähän siinä hämmästyttävän perusteellisesti tehtiin "lääketieteellistä tutkimusta",jolla mainittu apulaisylilääkäri tekemistään perustelee.Näin naisena ja mahdollisena potilaana ajattelen toiminnassa olleen taka-ajatuksena muutakin kuin puhdas lääketiede.Ihan kukkua tupata puolustukseksi,että imemisellä yritettiin "saada aikaan alipainetta ja rinnasta tippa nestettä,jotta tarvittava tutkimus saadaan tehtyä".Koko yllättävä toimenpide kuulemma "potilaan eduksi"."Edun" vuoksi lääkäri olisi voinut/pitänyt ennen kuin alkoi tehdä suullaan tutkimustyötä, perustella syyt imemiselle.Eikä puhua "maistamisesta". Ja shit sanon minä! Itsekin joskus hiukan oudolle haiskahtavien tutkimusten kohteena olleena tiedän mieslääkärienkin olevan vain miehiä ja toisinaan lääketieteen valossa unohtavan etiikan säännöt.
Korkeimmalla oikeudella on nyt päätäntävalta lääkärin suhteen.Odotamme tulosta.Tukkapöllyä ainakin.Ja kurssille,jossa muistutetaan mieliin lääketieteen isäksi kutsutun Hippokrateen oppeja.Potilaan tutkimuksissa kun hän kehoitti kyllä käyttämään kuuntelua,tarkastelua ja tunnustelua.Viimeksimainittu tarkoitti käsillä tutkimista. Lääketieteen sanotaan edistyneen Hippokrateen päivistä.Totta,mutta nännien tutkiminen imemisellä ei ole edistymistä.Taitaisi korkeasti oppinut kreikkalainen hävetä nyt tapetilla olevan lääkärin harkintakykyä.Eikä tämä todellakaan ole kunniaksi lääkärien ammattikunnalle.
Muutamana päivänä on olo ollut hiukan flunssainen,mutta tänään jo päivä valkeni paremmissa merkeissä. Pysyttelemme vielä tämän päivän sisällä.Karhut saavat odottaa Senaatintorilla.Ensi viikollahan alkaa lomani,jos kaikki menee odotetusti.Ilmatkin lämpenivät,kuten luvattiin.Ihmiset kulkevat taas kevyissä vaatteissa,kun välillä etsittiin paksumpaa ylle.No,syksyähän tämä on ja sillä siisti.
Saas nyt nähdä,miten käy tämän nänniä imeneen lääkärin.Kyllähän siinä hämmästyttävän perusteellisesti tehtiin "lääketieteellistä tutkimusta",jolla mainittu apulaisylilääkäri tekemistään perustelee.Näin naisena ja mahdollisena potilaana ajattelen toiminnassa olleen taka-ajatuksena muutakin kuin puhdas lääketiede.Ihan kukkua tupata puolustukseksi,että imemisellä yritettiin "saada aikaan alipainetta ja rinnasta tippa nestettä,jotta tarvittava tutkimus saadaan tehtyä".Koko yllättävä toimenpide kuulemma "potilaan eduksi"."Edun" vuoksi lääkäri olisi voinut/pitänyt ennen kuin alkoi tehdä suullaan tutkimustyötä, perustella syyt imemiselle.Eikä puhua "maistamisesta". Ja shit sanon minä! Itsekin joskus hiukan oudolle haiskahtavien tutkimusten kohteena olleena tiedän mieslääkärienkin olevan vain miehiä ja toisinaan lääketieteen valossa unohtavan etiikan säännöt.
Korkeimmalla oikeudella on nyt päätäntävalta lääkärin suhteen.Odotamme tulosta.Tukkapöllyä ainakin.Ja kurssille,jossa muistutetaan mieliin lääketieteen isäksi kutsutun Hippokrateen oppeja.Potilaan tutkimuksissa kun hän kehoitti kyllä käyttämään kuuntelua,tarkastelua ja tunnustelua.Viimeksimainittu tarkoitti käsillä tutkimista. Lääketieteen sanotaan edistyneen Hippokrateen päivistä.Totta,mutta nännien tutkiminen imemisellä ei ole edistymistä.Taitaisi korkeasti oppinut kreikkalainen hävetä nyt tapetilla olevan lääkärin harkintakykyä.Eikä tämä todellakaan ole kunniaksi lääkärien ammattikunnalle.
6. syyskuuta 2010
MAANANTAINA
Vuodesta jo 36.viikko menossa.Neljättä kuuta niin ollaan joulussa.Mihin se aika oikein hulahtaa? Koivut ovat jo ainakin meidän pihalla kellastumassa,viskovat lehtiä maahan.Hiekkalaatikolla ei ole enää tunkua,eikä iltaisin naapurukset tapaile toisiaan viinilasin ääressä pikkupatioillaan.Mutta vielä taloyhtiö pitää asukkaille grillijuhlat.Kerran olen miehen kanssa ollut mukana.Nyt emme aio tai mieheltä ei edes kysytä.Herätämme pyörätuolin kanssa huomiota,eikä miestäni uskalleta lähestyä.Ja jos,niin puhutaan selvällä ja hyvin kovalla äänellä ikään kuin mies olisi kuuro.Tämä on yleinen ilmiö hänen kanssaan,paitsi ystävien ja tuttujen kesken.Joskus huutaminen saa minut ihmettelemään syytä moiseen käytökseen.Ei pyörätuolissa istuminen tarkoita ilman muuta kuuroutta.Aina on yhtä kiintoisaa seurata vieraitten ihmisten reaktioita liikuntarajoitteiseen ihmiseen.Joskus se saa jopa huvittavia piirteitä.
Tänään aikomuksena lähteä Senaatintorille "karhujahtiin" eli katsastamaan 142 nallen rivistö.Sitten Kauppatorille ja Vanhaan kauppahalliin.Minustahan nämä lähtemiset ovat aina riippuvaisia.Mies on valmis kuin lukkari sotaan.
"Valmis kuin lukkari sotaan". Kurkistin kaikkitietävään nettiin ja siellä valistuin tietämään,mistä tämä vanha sanonta on peräisin.Ennen vanhaan lukkarit rinnastettiin pappien arvovaltaan ja heidät oli vapautettu asevelvollisuudesta puolisäätyläisinä henkilöinä.Tämä tietysti aiheutti muissa närää ja kateutta.Niinpä kehitettiin kyseinen pilkkasanonta tarkoittamaan yleensä laiskaa ihmistä.Nykykäytössä sanonta ei välttämättä tarkoita enää "laiskaa ihmistä". Lausetta on alettu aikojen saatossa käyttää tarkoittamaan partiolaisten tapaan "aina valmista" ihmistä. Näin minä olen asian ymmärtänyt.Oikein tai väärin,kokoon käärin.
Huomisesta viikko niin vien miehen intervallihoitoon.Ensimmäinen päivä menee viemiseen ja viimeinen seitsemästä lomapäivästäni hakemiseen.Mutta viisi kokonaista päivää on minun! Ajattelen nukkuvani niistä kaksi,jota en kumminkaan tee.Visiteeraan ainakin hammaslääkärissä ja muu aika onkin sitten pelkkää päähän pälkähdystä eli improvisointia.
Mies äänikirjan kanssa Provencessa.Eilen tilasin sähköitse uusia hänelle,joista itsekin yritän joitakin kuunnella nukkumaan mentyäni.Tuppaa vain uni aina tulemaan kesken ja lukija tekee työtään aamuun asti ja se tarkoittaa toisinaan myös kirjan loppumista.Päiväsaikaan en osaa kuunteluun keskittyä,kun kaikenlaista puuhastelua riittää kaiken aikaa.Näkövammaiskirjasto on hieno keksintö,eikä kirjojen kuunteleminen maksa mitään,jos näkövamma on riittävä.Lääkärintodistus tarvitaan,kuten kaikkeen muuhunkin vammaisia helpottaviin asioihin.Nämä kun eivät lankea itsestään kuten manulle illallinen.
Tässäpä kaikki tänään,ottakaa tai jättäkää.
Tänään aikomuksena lähteä Senaatintorille "karhujahtiin" eli katsastamaan 142 nallen rivistö.Sitten Kauppatorille ja Vanhaan kauppahalliin.Minustahan nämä lähtemiset ovat aina riippuvaisia.Mies on valmis kuin lukkari sotaan.
"Valmis kuin lukkari sotaan". Kurkistin kaikkitietävään nettiin ja siellä valistuin tietämään,mistä tämä vanha sanonta on peräisin.Ennen vanhaan lukkarit rinnastettiin pappien arvovaltaan ja heidät oli vapautettu asevelvollisuudesta puolisäätyläisinä henkilöinä.Tämä tietysti aiheutti muissa närää ja kateutta.Niinpä kehitettiin kyseinen pilkkasanonta tarkoittamaan yleensä laiskaa ihmistä.Nykykäytössä sanonta ei välttämättä tarkoita enää "laiskaa ihmistä". Lausetta on alettu aikojen saatossa käyttää tarkoittamaan partiolaisten tapaan "aina valmista" ihmistä. Näin minä olen asian ymmärtänyt.Oikein tai väärin,kokoon käärin.
Huomisesta viikko niin vien miehen intervallihoitoon.Ensimmäinen päivä menee viemiseen ja viimeinen seitsemästä lomapäivästäni hakemiseen.Mutta viisi kokonaista päivää on minun! Ajattelen nukkuvani niistä kaksi,jota en kumminkaan tee.Visiteeraan ainakin hammaslääkärissä ja muu aika onkin sitten pelkkää päähän pälkähdystä eli improvisointia.
Mies äänikirjan kanssa Provencessa.Eilen tilasin sähköitse uusia hänelle,joista itsekin yritän joitakin kuunnella nukkumaan mentyäni.Tuppaa vain uni aina tulemaan kesken ja lukija tekee työtään aamuun asti ja se tarkoittaa toisinaan myös kirjan loppumista.Päiväsaikaan en osaa kuunteluun keskittyä,kun kaikenlaista puuhastelua riittää kaiken aikaa.Näkövammaiskirjasto on hieno keksintö,eikä kirjojen kuunteleminen maksa mitään,jos näkövamma on riittävä.Lääkärintodistus tarvitaan,kuten kaikkeen muuhunkin vammaisia helpottaviin asioihin.Nämä kun eivät lankea itsestään kuten manulle illallinen.
Tässäpä kaikki tänään,ottakaa tai jättäkää.
5. syyskuuta 2010
MATKAILEMISTA
Dagen efter! Kaikin puolin.Hepi tuli,oli ja meni.Kivaa pitkästä aikaa tavata,kun ystävyys on kauan ollut vain puhelujen varassa.Sovittiin kumminkin,että piipahdan hänen luonaan miehen intervallihoidon aikana.Sitten alkaakin olla aika Hepin pölläyttää Suomen tomut jaloistaan ja siirtyä jälleen Turkin maisemiin moniksi kuukausiksi.Kyselin maasta kaikenlaista.Senkin sain tietää,että isompien kaupunkien ihmiset eivät enää kovin ankarasti noudata islamin lakeja."Lepsuus" näkyy,että ei käydä rukoilemaan viittä kertaa päivässä,vaikka minareeteista kutsu kuuluu.Maaseudulla kuitenkin varsinkin vanhempi väestö elää kuten kunnon muslimin kuuluu.Nämä ihmiset kauhistelevatkin modernin turkkilaisen piittaamattomuutta omaa uskontoaan kohtaan.Vaikkakin Turkki on puskeutumassa kohti eurooppalaisuutta pyrkimällä EU:hun,niin minä en hyväksy heidän liittymistään.Maasta suurin (hyvin suuri) osa on Aasiassa,niin mitä asiaa silloin on Euroopan Unioniin? Turkilla on tietysti omat intressinsä liittymiseen,ehkä hyödyn tavoittelu.Miten käy? se jää nähtäväksi.Turkki maana on ihastuttava Hepin mukaan kuin myös itse turkkilaiset ystävällistä kansaa,maisemat huikean kauniita.Tämän uskon.Ja uskon ikäväkseni senkin,että turistialueilla,missä suomalaiset paljon käyvät,puhutaan paikkapaikoin suomea.Hertsileijaa,sielläkin! Ihanhan härmänkielestä on tulossa maailmankieli!
Turkissa en ole milloinkaan ollut,mutta yli lentänyt matkalla Kyprokseen.Näin vuoristossa uinahtaneessa tilassa lumen peittämiä tulivuoren kraattereita.Vuoria tuntui riittävän loputtomiin,kunnes olimme Välimeren yllä kohti päämääräämme.Turkki on kyllä aikoinaan kuulunut matkustussuunnitelmiini vaan ei rantaloman muodossa.Istanbul kiinnosti.Haaveeksi jäi.Nyt elän Hepin mukana Turkin lumoissa.
Vatikaaniin kuuluu kummia.Sikstuksen kappelin freskot ovat vaarassa.Turisteista heruu hikeä ja lämpöä,jotka vähitellen vaurioittavat Michelangelon töitä.Jopa 25 000 matkailijaa tepastelee Vatikaanin tiloissa yhden päivän aikana ja tämä tietää neljää miljoonaa vuodessa.Huikea määrä ihmisiä,joita kiinnostaa nämä 1500-luvun luomukset.Kappelin ilmastointi vanhaa tekniikkaa ja nyt pitäisi saada uutta ja ehompaa taideteosten pelastamiseksi.Turistit tuovat rahaa,mutta aina siinä on myös haittapuolet.Niin on kaikkialla,missä monet miljoonat jalkaparit tallovat ikiaikaisia paikkoja tai silmät ketselevat museoitten aarteita.Osa meistä vielä raapii itselleen "matkamuiston" sieltä,missä se helposti irtoaa.Ateenan Akropolis rapistuu niin säiden kuin ihmisten toimesta.Pompejin kujat kokevat kovia,Rooman Amphitheatrum Flavium,suurin ja muhkein amfiteatteri,jota yleisesti Colosseumiksi kutsutaan samoin.Moneen paikkaan on kävijämäärää rajoitettu päästämällä sisälle vain tietty annos ihmisiä kerrallaan.Näin on myös Andalusian Granadan Alhambrassa.Pääsylippua ennakkoon ostaessa on sanottava aika,jolloin aikoo tässä 1300-luvun maurilaisajan arkkitehtuurin helmessä käydä.Eivätkä sisäänpäästäjät lipsu eteen-eikä taaksepäin lipun ajassa.Näin pitää ollakin,että sekä Alhambra että kaikki muutkin historialliset paikat säilyvät katselukunnossa vielä tulevillekin sukupolville.
Nyt iski kaukokaipuu! Jos jotain nykyisessä elämässäni kaipaan,niin matkustamista.Minut on jo äidinmaidossa opetettu katselemaan maailmaa ja se halu ja innostus,nälkä,jäi sydämeeni.Istuu lujassa.Onneksi minulla on kyky nauttia toisten matkoista,matkustaa mielessä mukana.Lukea matkakirjoja,elää niiden sivuilla.Päästä paikkoihin,joihin olen unelmoinut pääseväni.Pikku-Laurillekin laulettiin aikoinaan maailman olevan niin avaran ja sitähän se on.Eikä enää ole juurikaan paikkoja,jonne ei ihminen ole yltänyt.Oman maailmamme ulkopuolellakin olemme käyneet.Ihmisen uteliaisuus tuntematonta kohtaan on loputon.
Turkissa en ole milloinkaan ollut,mutta yli lentänyt matkalla Kyprokseen.Näin vuoristossa uinahtaneessa tilassa lumen peittämiä tulivuoren kraattereita.Vuoria tuntui riittävän loputtomiin,kunnes olimme Välimeren yllä kohti päämääräämme.Turkki on kyllä aikoinaan kuulunut matkustussuunnitelmiini vaan ei rantaloman muodossa.Istanbul kiinnosti.Haaveeksi jäi.Nyt elän Hepin mukana Turkin lumoissa.
Vatikaaniin kuuluu kummia.Sikstuksen kappelin freskot ovat vaarassa.Turisteista heruu hikeä ja lämpöä,jotka vähitellen vaurioittavat Michelangelon töitä.Jopa 25 000 matkailijaa tepastelee Vatikaanin tiloissa yhden päivän aikana ja tämä tietää neljää miljoonaa vuodessa.Huikea määrä ihmisiä,joita kiinnostaa nämä 1500-luvun luomukset.Kappelin ilmastointi vanhaa tekniikkaa ja nyt pitäisi saada uutta ja ehompaa taideteosten pelastamiseksi.Turistit tuovat rahaa,mutta aina siinä on myös haittapuolet.Niin on kaikkialla,missä monet miljoonat jalkaparit tallovat ikiaikaisia paikkoja tai silmät ketselevat museoitten aarteita.Osa meistä vielä raapii itselleen "matkamuiston" sieltä,missä se helposti irtoaa.Ateenan Akropolis rapistuu niin säiden kuin ihmisten toimesta.Pompejin kujat kokevat kovia,Rooman Amphitheatrum Flavium,suurin ja muhkein amfiteatteri,jota yleisesti Colosseumiksi kutsutaan samoin.Moneen paikkaan on kävijämäärää rajoitettu päästämällä sisälle vain tietty annos ihmisiä kerrallaan.Näin on myös Andalusian Granadan Alhambrassa.Pääsylippua ennakkoon ostaessa on sanottava aika,jolloin aikoo tässä 1300-luvun maurilaisajan arkkitehtuurin helmessä käydä.Eivätkä sisäänpäästäjät lipsu eteen-eikä taaksepäin lipun ajassa.Näin pitää ollakin,että sekä Alhambra että kaikki muutkin historialliset paikat säilyvät katselukunnossa vielä tulevillekin sukupolville.
Nyt iski kaukokaipuu! Jos jotain nykyisessä elämässäni kaipaan,niin matkustamista.Minut on jo äidinmaidossa opetettu katselemaan maailmaa ja se halu ja innostus,nälkä,jäi sydämeeni.Istuu lujassa.Onneksi minulla on kyky nauttia toisten matkoista,matkustaa mielessä mukana.Lukea matkakirjoja,elää niiden sivuilla.Päästä paikkoihin,joihin olen unelmoinut pääseväni.Pikku-Laurillekin laulettiin aikoinaan maailman olevan niin avaran ja sitähän se on.Eikä enää ole juurikaan paikkoja,jonne ei ihminen ole yltänyt.Oman maailmamme ulkopuolellakin olemme käyneet.Ihmisen uteliaisuus tuntematonta kohtaan on loputon.
4. syyskuuta 2010
HERKKUA,KUKKIA JA NURINAA
Iso se on! Kyllä koolla taitaa väliä olla. Meinaan,että kävimme miehen kanssa pällistelemässä nyt lopullisessa kunnossa olevaa Stockmannin Herkkua.Valtava! Suurempi kuin monen omakotitalon palsta.Myyjät siellä tekivät töitään rinta rottingilla ja kun haastattelin,niin kaikki kertoivat,että tämmöistä ei muualla Pohjoismaissa olekaan.Myyntitiskejä kymmeniä metrejä pituussuunassa ja ympyrkäisinä.Perunat "hämärähuoneessa" vilpoisessa.Ja jos nälkä iskee,voi ostaa syötävää ja asettautua pöytiin siitä nauttimaan.Kahviakin saa.Kyllä nyt kelpaa tulla vaikka Tukholmasta asti ihastelemaan suomalaista tavaratalon ruokakauppaa.Välkommen vaan.
Hepi on tulossa syömään ja minulla keittokirjat levällään keittiön pöydällä.Tarjolla on kahden ruokalajin lounas,kun alkupalat jätän väliin. Tervetuliaissampanjan jälkeen Flygande Jakobia,jota eräs espoolainen ystäväni kuulemma kyllästymiseen asti valmisti Ruotsin vuosinaan perheelleen.Terveisiä vaan.Lisukkeena Hepille mausteinen tomaattisalaatti ja keitetyt siiklit.Punaviiniä ja patonkia.Jälkiruuaksi ahkeroin marinoituja mansikoita mascarponekerman kanssa.Toivon mukaan ei mene pieleen.Jos tämä koko ruokajuttu edes suuremmin ketään kiinnostaa.Oikeastaan pitäisi nyt parastaikaakin olla asiaa puuhastelemassa,mutta kun vastikään pääsimme aamiaispöydästä,niin huilaan hetken.
Tuuraaja päästi minut eilen vapaaksi ja kävin kovassa tuulessa torilla.Eipä olleet torikauppiaat uskaltautuneet siihen säähän.Vain kukkakauppias oli uhmannut ja ostin kimpun valkoisia neilikoita.Punaiset gladiolukset toivottavat lounasvieraamme jo eteisessä tervetulleeksi.Komeita kukkia! Talvella sitten harvemmin koti kukkiin koristautuu.Valikoima kesää ja syksyä suppeampi.Muistan suurella kaihon sekaisella lämmöllä mökkiaikoja,jolloin lähdimme veneellä kukkakedoille.Ruiskaunokkeja,päivänkakkaroita,harakankelloja.Kaikkia niitä rakkaita kesäkukkia,joita ei enää kedoilla juurikaan näe.Ei ole varsinaisia ketojakaan.Me heittäydyimme tuoksuvien heinien ja kukkien sekaan pitkäksemme ja katselimme kesäsinistä taivasta yllämme.Koirat kuljeksivat omillaan, vain heinien huojunta kertoi niiden tassuttelun suunnista.Ne nauttivat meidän laillamme yltäkylläisistä tuoksuista ympärillään ja asettautuivat lopuksi viereemme lepäämään.Keräsin sylillisen kukkia ja asettelin ne maljakoihin.Nämä hetket ovat niitä,joita palavasti mökkiajastamme kaipaan.
Senaatintorilla on karhuja.Somasti torin laitamilla 142 kappaleen voimin kertomassa suvaitsevaisuudesta.Ovat helsinkiläisten ilona aina lokakuuhun asti.Vien miehen ensi viikolla niitä katsomaan.Kukin karhu on erilainen,kirkasvärinen.Ovat eri maiden taiteilijoiden tekemiä meille Berliinistä tulleina.
Suvaitsevaisuus! Kaunis sana.Mutta rajallinen sekin.Vaikka Helsingissä vierailevat mesikämmenet ovatkin suvaitsevaisuutta julistamassa,niin empatiani ei eilenkään riittänyt niihin muutamaan kerjäläiseen,jotka kyyhöttivät syyskuun koleudessa almuja ja sympatiaa anellen.Joku oli laskenut kerjäläisen vuosiansion ja se oli enemmän kuin monen muun rehellisellä työllä ansaitsevan.Odotan mielenkiinnolla,tapahtuuko Suomessa mitään näiden ihmisten karkottamiseksi kuten Ranskassa ja Ruotsissa.Jos turistiksi johonkin maahan mennään,se yleensä edellyttää,että pystytään tulemaan omillaan toimeen,elättämään itsensä tuomillaan rahoilla.Kerjäläisten joukossa tai vanavedessä liikkuu rikollisjoukkoja,jotka aiheuttavat aina harmeja pienemmässä tai suuremmassa määrin.Suomalaisia oli kuulemma varoitettu jo vuosia sitten Romanian ja Bulgarian kansalaisten massatulemisesta.Miksi meillä ei otettu tätä vakavasti? Nyt olemme helisemässä näiden ihmisten kanssa ja iso osa meistä haluaa jo heistä päästä eroon.Roposet eivät enää pahvimukiin kilahda alun tahtiin.Olemme kyllästyneitä.
Harmaata tänäänkin ulkona.Mutta luvattu lämpenevää.Saas nähdä.Aamulla seitsemisen astetta plussaa.Syyskuu on syyskuu ja syksyä mennään.Ja aina vaan viileämmäksi käy talven koputellessa kohta ovella.Näihin mietteisiin eikun loppupiste.
Hepi on tulossa syömään ja minulla keittokirjat levällään keittiön pöydällä.Tarjolla on kahden ruokalajin lounas,kun alkupalat jätän väliin. Tervetuliaissampanjan jälkeen Flygande Jakobia,jota eräs espoolainen ystäväni kuulemma kyllästymiseen asti valmisti Ruotsin vuosinaan perheelleen.Terveisiä vaan.Lisukkeena Hepille mausteinen tomaattisalaatti ja keitetyt siiklit.Punaviiniä ja patonkia.Jälkiruuaksi ahkeroin marinoituja mansikoita mascarponekerman kanssa.Toivon mukaan ei mene pieleen.Jos tämä koko ruokajuttu edes suuremmin ketään kiinnostaa.Oikeastaan pitäisi nyt parastaikaakin olla asiaa puuhastelemassa,mutta kun vastikään pääsimme aamiaispöydästä,niin huilaan hetken.
Tuuraaja päästi minut eilen vapaaksi ja kävin kovassa tuulessa torilla.Eipä olleet torikauppiaat uskaltautuneet siihen säähän.Vain kukkakauppias oli uhmannut ja ostin kimpun valkoisia neilikoita.Punaiset gladiolukset toivottavat lounasvieraamme jo eteisessä tervetulleeksi.Komeita kukkia! Talvella sitten harvemmin koti kukkiin koristautuu.Valikoima kesää ja syksyä suppeampi.Muistan suurella kaihon sekaisella lämmöllä mökkiaikoja,jolloin lähdimme veneellä kukkakedoille.Ruiskaunokkeja,päivänkakkaroita,harakankelloja.Kaikkia niitä rakkaita kesäkukkia,joita ei enää kedoilla juurikaan näe.Ei ole varsinaisia ketojakaan.Me heittäydyimme tuoksuvien heinien ja kukkien sekaan pitkäksemme ja katselimme kesäsinistä taivasta yllämme.Koirat kuljeksivat omillaan, vain heinien huojunta kertoi niiden tassuttelun suunnista.Ne nauttivat meidän laillamme yltäkylläisistä tuoksuista ympärillään ja asettautuivat lopuksi viereemme lepäämään.Keräsin sylillisen kukkia ja asettelin ne maljakoihin.Nämä hetket ovat niitä,joita palavasti mökkiajastamme kaipaan.
Senaatintorilla on karhuja.Somasti torin laitamilla 142 kappaleen voimin kertomassa suvaitsevaisuudesta.Ovat helsinkiläisten ilona aina lokakuuhun asti.Vien miehen ensi viikolla niitä katsomaan.Kukin karhu on erilainen,kirkasvärinen.Ovat eri maiden taiteilijoiden tekemiä meille Berliinistä tulleina.
Suvaitsevaisuus! Kaunis sana.Mutta rajallinen sekin.Vaikka Helsingissä vierailevat mesikämmenet ovatkin suvaitsevaisuutta julistamassa,niin empatiani ei eilenkään riittänyt niihin muutamaan kerjäläiseen,jotka kyyhöttivät syyskuun koleudessa almuja ja sympatiaa anellen.Joku oli laskenut kerjäläisen vuosiansion ja se oli enemmän kuin monen muun rehellisellä työllä ansaitsevan.Odotan mielenkiinnolla,tapahtuuko Suomessa mitään näiden ihmisten karkottamiseksi kuten Ranskassa ja Ruotsissa.Jos turistiksi johonkin maahan mennään,se yleensä edellyttää,että pystytään tulemaan omillaan toimeen,elättämään itsensä tuomillaan rahoilla.Kerjäläisten joukossa tai vanavedessä liikkuu rikollisjoukkoja,jotka aiheuttavat aina harmeja pienemmässä tai suuremmassa määrin.Suomalaisia oli kuulemma varoitettu jo vuosia sitten Romanian ja Bulgarian kansalaisten massatulemisesta.Miksi meillä ei otettu tätä vakavasti? Nyt olemme helisemässä näiden ihmisten kanssa ja iso osa meistä haluaa jo heistä päästä eroon.Roposet eivät enää pahvimukiin kilahda alun tahtiin.Olemme kyllästyneitä.
Harmaata tänäänkin ulkona.Mutta luvattu lämpenevää.Saas nähdä.Aamulla seitsemisen astetta plussaa.Syyskuu on syyskuu ja syksyä mennään.Ja aina vaan viileämmäksi käy talven koputellessa kohta ovella.Näihin mietteisiin eikun loppupiste.
2. syyskuuta 2010
UNI JA MARILYN-DOKUMENTTI
Näin ihstuttavan unen.Matkailua,mutta missä,sitä ei kerrottu.Olin ruskeavetisellä joella laivassa,eikä muita kapteenin lisäksi.Etenimme myötävirtaan.Joen kummallakin puolella kerrostaloja parvekkeineen.Parvekkeet olivat laivan etuosan näköisiä.Kattoterassit samoin pienen laivan muotoisia ja niissä oli iloisia ihmisiä,jotka vilkuttivat.Minne olin matkalla ja koska,ei selvinnyt.Minua ei näytetty.Eikä kapteenia.Tiesimme toistemme läsnäolon.Tähän asti muistan.Saattoi olla,että uni jatkuikin.
Mistä unet tulevat? Toiveista? Koetuista hetkistä? Kuullusta,luetusta? Nähdystä? Muistoista? Kertovatko tulevista? Eivät minun mielestäni kerro. Minun uneni koskevat hyvin usein matkailua.En näe katastrofiunia,joissa kuolisin.Takaa-ajounia sensijaan olen nähnyt aikaisemmin.Minua ei saatu milloinkaan kiinni,kun yleensä juuri kun aiottiin minuun tarttua,nousin tyylikkäästi ilmaan ja lensin tieheni.Pakoa todellisuudesta,sanoisi ehkä Freud.Jokainen näkee unia,joko muistaa tai ei.Ne kestävät yleensä silmänräpäyksen,vaikka sisältäisivät kokonaisen romaanin tai ihmiselämän.Nukkuessa mielikuvitus kuljettaa kauaksi todellisuudesta ja arjesta.Jos myös painajaisten myötä kauhuun ja pelkoon.Lapsena olin kapeassa käytävässä ja suuri pallo ajoi minua takaa.Yleensä se uni ei päättynyt,enkä tiedä pelastuinko.Uni toistui,mutta aikuisena minut jätti.Mitäpä siitä olisi mieltä Freud?
Olen aina pitänyt Marilyn Monroesta.Eilen Teemalta tuli dokumentti pohjautuen hänen terapiaistuntoihinsa.Kukaan ei varmaankaan oikein tuntenut tätä naista.Hän ei ollut luettavissa kuin avoin kirja,vaikka ehkä siltä hetkittäin vaikutti.Hänessä oli avutonta lasta,pelokasta naista,epävarmuutta jos vahvuuttakin tietyllä tavalla.Hän tahtoi sisimmässään olla "tavallinen" Norma Jeane Baker,joksi hänet kastettiin.Hänet oli kuitenkin tehty ja muutettu filmimaailmaan ja siihen hetkeen sopivaksi.Hän alistui ja huumaantui kuuluisuudesta.Miehet parveilivat ympärillä.Hän sai ,kenet halusi ja hänet sai,kuka halusi.Näin kertoi dokumentti.Näytteleminen oli hänessä vahvuutta ja sitä hän tahtoi ja sen teki.Eikä hän ollut mikään tyhmä blondi,vaikka sellainen kuva hänestä filmeissä luotiin.Miksi hän kuoli ja vain 36v? Nyt olisi 84.Vanhenemistako hän pelkäsi? Sitä,että kukaan häntä ei enää haluaisi? Onneton hän oli,lääkkeitten orja,joka tarvitsi koko ajan ihmistä,joka kuunteli,terapeuttiaan.Vaikka hänen elämäänsä ja kuolemaansa kuinka tutkiskellaan ja mietitään,hän jää meille ikuisiksi ajoiksi arvoitukseksi.Elää ja hurmaa nyt jo arvostelijoidenkin kiittämissä elokuvissa ja ihmisten muistoissa.Häntä ei unohdeta.
Syyspäivä urkeni koleana.Lehtipuut harjoittelevat jo lehtiensä varistamista.Aurinko ei lämmitä,mikäli näyttäytyykään.Märkä asfaltti sateen jäljiltä ei kuivu nopeasti.Kesä on mennyt.Luin eräästä blogista hienon syysrunon,josta tahdon sen tekijää lämpimästi kiittää.Jospa hän uskaltautuisi runokirjan kirjoittamiseen! Rahkeet olisivat riittävät ainakin tämän runon perusteella.
Tänään miehen kanssa kaupungille tutkailemaan Stockmannin jälleen laajentunutta Herkkua.Nyt toimeksi.
Mistä unet tulevat? Toiveista? Koetuista hetkistä? Kuullusta,luetusta? Nähdystä? Muistoista? Kertovatko tulevista? Eivät minun mielestäni kerro. Minun uneni koskevat hyvin usein matkailua.En näe katastrofiunia,joissa kuolisin.Takaa-ajounia sensijaan olen nähnyt aikaisemmin.Minua ei saatu milloinkaan kiinni,kun yleensä juuri kun aiottiin minuun tarttua,nousin tyylikkäästi ilmaan ja lensin tieheni.Pakoa todellisuudesta,sanoisi ehkä Freud.Jokainen näkee unia,joko muistaa tai ei.Ne kestävät yleensä silmänräpäyksen,vaikka sisältäisivät kokonaisen romaanin tai ihmiselämän.Nukkuessa mielikuvitus kuljettaa kauaksi todellisuudesta ja arjesta.Jos myös painajaisten myötä kauhuun ja pelkoon.Lapsena olin kapeassa käytävässä ja suuri pallo ajoi minua takaa.Yleensä se uni ei päättynyt,enkä tiedä pelastuinko.Uni toistui,mutta aikuisena minut jätti.Mitäpä siitä olisi mieltä Freud?
Olen aina pitänyt Marilyn Monroesta.Eilen Teemalta tuli dokumentti pohjautuen hänen terapiaistuntoihinsa.Kukaan ei varmaankaan oikein tuntenut tätä naista.Hän ei ollut luettavissa kuin avoin kirja,vaikka ehkä siltä hetkittäin vaikutti.Hänessä oli avutonta lasta,pelokasta naista,epävarmuutta jos vahvuuttakin tietyllä tavalla.Hän tahtoi sisimmässään olla "tavallinen" Norma Jeane Baker,joksi hänet kastettiin.Hänet oli kuitenkin tehty ja muutettu filmimaailmaan ja siihen hetkeen sopivaksi.Hän alistui ja huumaantui kuuluisuudesta.Miehet parveilivat ympärillä.Hän sai ,kenet halusi ja hänet sai,kuka halusi.Näin kertoi dokumentti.Näytteleminen oli hänessä vahvuutta ja sitä hän tahtoi ja sen teki.Eikä hän ollut mikään tyhmä blondi,vaikka sellainen kuva hänestä filmeissä luotiin.Miksi hän kuoli ja vain 36v? Nyt olisi 84.Vanhenemistako hän pelkäsi? Sitä,että kukaan häntä ei enää haluaisi? Onneton hän oli,lääkkeitten orja,joka tarvitsi koko ajan ihmistä,joka kuunteli,terapeuttiaan.Vaikka hänen elämäänsä ja kuolemaansa kuinka tutkiskellaan ja mietitään,hän jää meille ikuisiksi ajoiksi arvoitukseksi.Elää ja hurmaa nyt jo arvostelijoidenkin kiittämissä elokuvissa ja ihmisten muistoissa.Häntä ei unohdeta.
Syyspäivä urkeni koleana.Lehtipuut harjoittelevat jo lehtiensä varistamista.Aurinko ei lämmitä,mikäli näyttäytyykään.Märkä asfaltti sateen jäljiltä ei kuivu nopeasti.Kesä on mennyt.Luin eräästä blogista hienon syysrunon,josta tahdon sen tekijää lämpimästi kiittää.Jospa hän uskaltautuisi runokirjan kirjoittamiseen! Rahkeet olisivat riittävät ainakin tämän runon perusteella.
Tänään miehen kanssa kaupungille tutkailemaan Stockmannin jälleen laajentunutta Herkkua.Nyt toimeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)