Maalailen piruja seinille kaiket päivät. En tykkää siitä, kun Pekka Haavisto vakuuttaa Suomen itäisellä rajalla olevan rauhallista. Rauhallista pitääkin olla. Mutta kun kansa kysyy ja pelkää, että rauhallisuus ykskaks päättyy., pitää tyynnytellä ihmisiä ja kertoa, että rauhallista on. Ukrainankin rajoilla oli vielä joitakin aikoja takaperin rauhallista. Ei ole enää. Tulivat vallanhimoiset naapurimaan presidentin sotajoukot ja nyt taistellaan. Melkoisen menestyksekkäästi venäläisiä vastaan. Voimia ukrainalaisille!
Oli yö, enkä minä nukkunut. En sitten millään. Olin vuoteessa moneen eri otteeseen ja monta kertaa nousin ylös. Vaihdoin tyynytkin houkutellakseni unta. Miten saan mentyä alkaneella viikolla lääkäriin, jos olen nukahtanut, enkä herääkään kellon soittoon? Jos taas olen valvonut koko yön, on silmien alla rumat pussit.
Sain R:ltä sähköpostia. Aina yhtä mielenkiintoista, eikä suinkaan tyhjänpäiväistä, rupattelua. Olen hanakka hetikohta vastaamaan ja pitäisi olla säällinen väli. Luettuani Italian kirjeenkin, alan heti naputella vastausta. No, se onkin hyvä oikeastaan, koska kirje matkaa aina reippaasti yli kuukauden, eikä mikään asia ole enää aktuelli.
En ole edes soppia keitellyt. Onneksi on pakastimessa. Haluttomuus moneen asiaan iskenyt. No, tällä viikolla on pakko liikahtaa. On taas kertynyt kaikenlaista toimitettavaa. Englannin kurssi alkaa talviloman päätyttyä. Voisin samalla piipahtaa kirjastoon, joka samassa rakennuksessa. Minullahan on kirjastokortti! Antaa sivistyneen ihmisen vaikutelman.
HS:n mukaan venäläinen hiihtäjä ei tiennyt maailman menosta mitään haastattlijan kysyessä, miltä nyt tuntuu sotatilan takia? Sotatila? Missä? Ukrainassa, valisti toimittaja. Jaa, se, siellä autetaan ihmisiä.
Miksi Venäjällä ei kerrota totuutta? Tuleehan se kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tiettäväksi. Niin monta outoa asiaa siinä maassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti