Iltapäivällä eilen pakkasin onnenkeksit englannin oppikirjan kanssa laukkuun ja lähdin loskaista katua pitkin tunnille. Tarkoituksena oli tunnin päätyttyä puhua kurssikavereilleni enemmänkin kekseihin liittyen kuin mitä loppujen lopuksi puhuin ja niin ollen hiukan lässähti onennkeksien jakaminen. Eräs heistä arveli minulla olleen juhlat kotona ja nämä keksit jääneet kekkereistä yli. Kerroin ostaneeni " fortune cookies" aivan tovereitani varten. Kysymys tuntui ikävältä, etten sanoisi epäkohteliaalta, ja sanonkin. Loskaa oli kaduilla entistä enemmän, autot ruiskivat kuraa dallatessani kotiin. Soitin K:lle.
Omassa onnenkeksissäni luki: "Love is a word with many meanings, but still so incomprehensible".
Tänään laitan palsternakkakeittoa. Viikossa on yksi tai kaksi päivää lihattomia, jolloin kasvispitoinen keitto on poikaa. Olen suuresti mieltynyt kasvisruokiin, mutta vegetaristia ei minusta silti tule. Ihmisen hampaistokin on sekaravintoa varten. Kyllä kaipaan lihaa, joskus jopa sitä pahassa maineessa olevaa "punaista". Kuitenkin hyvin harvoin, enemmän käytän siipikarjaa. Englannin tunnilla olimme ruoka-asioissa, pataa (josta tuli mieleeni Irish stew), erilaisia laatikoita ja paistoksia "casseroleja"" ja "mashed" perunoita, joka oli suomennettu "muussiksi" kahdella ässällä. Perunamuussia! Ensi viikon tunti onkin hiihtoloman takia paussilla. Jätän omasta puolestani hiihtämisen Beijingiin. Olemme hienosti pärjänneet sekä laduilla että lätkäkaukalossa.
Kun eivät kukat vielä ole työntyneet lumen alta iloksemme, niin Sinebrychoff Bulevardilla otti kunnon varaslähdön ja pystytti kukkanäyttelyn. Maalauksia aina viiden sadan vuoden takaa. Jospa olisin kyllin puuhakas ja lähtisin edes sinne, kun niin moni näyttely, sekä omasta haluttomuudestani että koronan laatimista rajoituksista, on jäänyt näkemättä. En lupaa mitään.
Nukuin viime yönkin miten nukuin eli en nukkunut kuin aamun tunteina pätkän. Vielä keikun yöpaidassa. Suihkuun, pukeutuminen ja sitten pilppuamaan palsternakkoja. Sade ropisee ikkunan takana ja ihmisillä sateenvarjot. Lätäköt kaduilla paisuvat, jalankulku vaikeutuu. Missä ovat lapsuuteni "likkikset" eli likakaivot, joita oli jalkakäytävien reunojen alla? Jos on, niin ovat paksujen lumivallien alla ja takana. Ennen oli miehiäkin, jotka kippasivat lumet pois, oli taloyhtiöillä talonmiehiä... Oli samanlaista säätä kuin nykyisinkin.
Menen pilkkomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti