NYT SITÄ ON, LUNTA

 Heräsin jonkunlaisesta nukkumisesta eilen myöhään aamupäivällä ja tuli kiire panna itsensä ihmisten-ilmoille-tällinkiin ja kiiruhtaa kauppaan. Hedelmiä, mansikkalaatikko, herajuustoa ja muuta. Kotona huomasin, että kuskus unohtui. No, seuraavalla kerralla sitten. Käppäilin muutea Eastonin K-kauppaan, jossa arvelin mansikoita puulaatikoittain olevan ja olin oikeassa. Kotiin päästyäni alkoi ankarasti pyryttää lunta.

Hyvä oli, että kävin eilen kaupassa. Nyt on lunta yli tarpeen. Yli 25cm kerrottiin ja se on Helsingissä paljon nykyisin. Puut ihan pullollaan. Vastapäinen talo ja katu hävinnyt jonnekin lumikerroksien taakse.

Kaupunginmuseon Ystävät tahtoo jäsentensä saavan sähköisesti jäsenkirjeet. Annoin luvan. Muut yhdistykset ovat jo näin toimineetkin. Suotta tuhlataan paperia ja postimaksuja. Roskiin paperitiedotteet ovat kuitenkin menneet ne tutkittuani ensin.

Myös J on soittanut. En olekaan kuullut hänestä pitkään aikaan. Oli kivaa saada tietää kuulumiset, joihin kuuluu kesäkodin remontti. Ukrainasta emme puhuneet sanaakaan.

Luin yöllä Lauri Viidan runoja, "niitä runoja, jotka jäivät". Kirjan toimittanut  Sakari Katajamäki, kustantanut WSOY vuonna  2016.

MITÄ ELÄMÄ ON

Myönnetään, että kasvi elää,
vaikkei tiedetä, tietääkö kasvi,
mitä elämä on.
Elämä ei ole tietämistä...

En uskalla näin uudesta kirjasta lainata enempää, ettei tule puheita. Tänään olen kotona, mutta huomenissa haen kuskusta ja rusinoita. Pasteerailen lähempänä olevaan kauppaan. Kauppa on iso, myyjiä vähän ja joskus joku aivan tavallinen artikkeli päässyt loppumaan. Ei hyvä. Kun olin nuori rouva ja asuin Töölössä, oli kauppoja melkein jokaisessa kivijalassa, palvelu yksilöllistä, kassakone kilahti somasti, eikä ruokakaupasta voinut ostaa muuta kuin ruokaa. Kesämökin kaupassa oli ruoan lisäksi muutakin, rautanauloja, hevosenkenkiä, niittokoneita, saappaita...  Se oli aina ihmettelyn paikka. 

Tänään en liikahda ulos ainakaan. Lähetän iimeilin Espanjaan, luen, lähetän toisen iimeilin eteläiselle Pohjanmaalle, kolmatta en lähetä, kummastelen maailman menoa ja mitä tapahtuu Ukrainalle, enkä ole ollenkaan enää huoleton.