IKIGAI

 Olin ostamassa keittoaineksia. Nyt on moneen soppaan. Samalla matkalla kävin kysymässä Chez Janetin myyntikojussa, kuinka kauan ovat vielä macaroniensa kanssa kauppakeskuksessa. Myyjä ei puhunut suomea. Kauhistuin, että jos mennään ranskankielen puolelle, olemme molemmat pulassa. Selvisimme mainiosti englannilla. Kesään asti ovat.

Menin myös Suomalaiseen Kirjakauppaan vaihtamaan ostamani kirjan. Ostin lisäksi uudenkin. Kassa ei antanut ollenkaan vaihtorahaa minulle ja kun asiaa ihmettelin, pani puolihuolimattomasti sen pöydälle eteeni sanomatta sanaakaan. Missä se anteeksi-sana meillä oikein on? Jatkotoimenpiteistä en tässä kerro.

Olen jokus lapsempana lukenut Jack Londonin kirjoja ja nyt vaihdoin Minna Lindgrenin kirjan Erämaan kutsuun.Ostin lisäksi Ikigai, pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain. Jokaisella on oma ikigai ja ehkä sen löydän minäkin kirjan luettuani. Illalla aloin lukea  Héctor García (Kirai) & Francesc Miralles´in  Ikigai-kirjaa ja heti tykästyin. Japanin Okinawassa ihmiset elävät pitkään, yli 100-vuotiaita on enemmän suhteessa kuin missään muualla. Eivätkä he ole nuokkumassa kotonaan, vaan elävät työtä tehden aktiivista elämää. Olen hiukan kateellinen. Minäkin haluan elää kauan, mutta en seniilinä. Ehkä muutan tottumuksiani ja tapojani ja rukoilen ja toivon.

Nyt sitten melkein virallisesti on julistettu kangasmaskit pannaan. Kirurgisia on käytettävä, mutta siunausta ei vielä ainakaan saaneet FFP2-maskit. Pitänee ottaa laatikosta ne siunauksen saaneet. HS kertoo, että jos näitä kertakäyttöisiä kukaan ei luonnosta korjaa pois, kestää 500 vuotta ennen kuin kokonaan  häviävät maatuen. Pitäisi vähän ajatella nenäänsä pitemmälle viskatessaan sellaisen maahan. Kuka sitten ajattelee noin pitkälle eteenpäin ja kuinka moni tietää maskin maatumisen ajan?

Ihanaa, kun on taas uutta lukemista. On todellakin alkanut pänniä tämä rajallinen elämä covid-19 takia. Vaikka en mitenkään ole linnoittautunut sisätiloihin kokonaan. Muutama ystäväni on. Käyvät vain roskiksella.Jos tätä jatkuu kauan, ovat kaikki mökkihöperöitä.

Eipä muuta. Minä lähden sopan laittoon.