Luen Buck-koiran tarinaa Jack Londonin kirjassa Erämaan kutsu. Välillä hyvinkin murheellista. Jotkut koiravaljakon ajajat kohtelevat huonosti koiria. Pannaan vetämään ruoskalla lyöden liian raskaita kuormia pitkiä matkoja ilman ruokaa ja vettä. Kyyneleet tulevat lukijalle silmiin. Moni koira työskentelee voimiensa äärirajoilla ja maksaa sen hengellään. Buck on sitkeä koira. Se on valjakon keulilla ja siinä on synnynnäistä johtaja-ainesta. Minun on välillä pidettävä lukemisessa taukoa. Olen koko sydämestäni koirien puolella ja vihastun ajajien epäinhimillisyydestä.
Päätin sulattaa pakastimen. Raahasin tavarat jo parvekkeelle ja nyt odotan pakastimen sulamista. Mitä oivallisin ilma juuri tähän puuhaan. Tein eilen taas keittoa; kukkakaali-perunakeittoa ja tietysti tuikkasin sekaan kookosmaitoa sekä paljon erilaisia mausteita. Osan perunoista ja kukkakaalista soseutin ja niin keitosta tuli ruokaisampi. Maistoin ja oli todella hyvää. Tänään vielä juureskeittoa ja sitten taitaa riittää. Ehkä.
Olen lipsunut laihduttamisessa. On otettava itseään niskasta kiinni jälleen kerran. Taisi joksikin aikaa kadota motivaatio. Tulee käytyä vain kaupassa lähellä olevassa ostoskeskuksessa. Isolla osalla ihmisitä kasvosuojain paitsi yleensä ulkomaalaistaustaisilla. Katsovat jostain syystä, että suositus ei koske heitä tai luulevat olevansa immuuneja taudeille. Voivat silti tartuttaa meitä muita. Miten heidät saisi ymmärtämään vastuunsa?
Kahvikone kuulutti eilen olevansa kalkin poiston tarpeeessa. Jouduin siihen kesken sopan keiton. Tulihan tuokin tehtyä ja mieleni oli hyvä. Monet naisopuoliset ystäväni ollessaan kotona virusta paossa siivoavat ahkerasti. Taitavat olla kodit putsissa. No, jotain on tietysti tehtävä, jos/kun lukeminen ei maita. Minä laitan soppia. Olisinko ilman covid-19 niin tehnyt? Toisaalta, kimppuuni hyökkää silloin tällöin himo ruuanlaittoon, että en kummastelisi, vaikka koronattomanakin aikana olisin soppakauhaan tarttunut. Kauhoista puheen ollen, minulla on muutama papan (äidin isä) vuolema kauha. Hän askarteli tällaista mökillä ollessaan. Ahkeroi toki muutakin. En muista häntä ikinä nähneeni jouten. Pani minutkin pikkutyttönä veivaamaan tahkoa, jonka kivi pyöri vedessä ja pappa teroitti kirveitään. Tein minä muutakin. Kiipeilin puissa serkkujeni kanssa. Olin muuten aika haka siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti