Ei tarvitsekaan mennä kirjakauppaan. Kun ei nukuttanut viime yönä, möyrin kirjahyllyn kimpussa ja lopulta löysin ison, paksun ja punakantisen kirjan Michelangelosta. Kirjoittanut vuonna 1961 Irving Stone nimellä The agony and the ecstasy. Ilmestynyt WSOY:ltä 1963 Eila Pennasen ja Juhani Jaskarin suomentamana. En ole kirjaa lukenut. Niin että ei kuin sivistäytymään.
Tänään ei olekaan soppapäivä. Eilen tuli tehtyä kasvis-nuudelikeittoa thaimaalaiseen tapaan punaisine currytahnoineen päivineen. Herkussa on mukavasti eksoottisia aineita. Ei tarvitse pistäytyä edes riisinuudelien takia mihinkään muualle kauppaan. Kippasin itselleni kulhoon reilun annoksen ja söin. Kokinhan on maistettava. Tämän opetti jo aikoinaan tv-kokki Keith Floyd. Maistoin siis ja erinomaiseksi totesin. Loput pakastimeen. Unohdin oitis japanilaisten neuvon, että vatsa täytetään vain 80%. Mättäsin piripintaan.
K soitti ja minä ilostuin kovasti hänen kertoessaan antamani karttakirjan olevan koko ajan kovassa käytössä. Oli sellainen päähänpälkähdysantaminen ja tiesin menevän hyvään ja tärkeään tarkoitukseen. Omat atlakseni ovat vanhaa perua, joissa vielä on Jugoslaviakin. Netti näyttää ajankohataisesti, että tiedän, miten maailma makaa. Tästä tulikin mieleeni, että seuraavan kerran kirjakaupassa on ostettava Pajtim Statovcin kirja Kissani Jugoslavia. Ilmestynyt jo 2014. Kyllä, kyllä tiedän, että se kertoo ihan muusta kuin kissanhoidosta. Sitä paitsi en ole kissaihminenkään. Mutta en liioin kissoja vihaa, olen monen kanssa ollut ystävä sopivan välimatkan päästä. Sallin senkin, että poikkeusoloissa kissa saa hieraista päätään sääriini. Joka tietämykseni mukaan ei ole kissan hellyydenosoitus, vaan sen pää tarvitsee ehkä kutiamisen takia voimakkaampaa kosketusta
Koululaisilla hiihtoloma. Virusta uhmaten pakkauduttiin juniin ja busseihin, perheen autoon ja suunnattiin pohjoisemman mutkamäkiin. Viedään tartuntaa ja saadaan tartunta. Mutta hauskaa oli. Sillä aikaa täällä päätetään ankarammista säännöistä tartuntojen ehkäisemiseksi. Kauppojen tulisi ottaa vastuu, että asiakkailla on maski kaupassa. Myös ulkomaalaistaustaisilla, joka oman huomioni mukaan on se ihmisryhmä, joka katsoo olevansa sääntöjen ja suositusten yläpuolella. Yleisiin kulkuneuvoihin päästetään tietty määrä matkustajia. Mitä muuta? Minusta rajoituksia olisi lisättävä ja suositukset muuttaa määräyksiksi. Emmehän me pääse ikinä tästä koettelemuksesta eroon ilman ankarampia toimenpiteitä.
Nyt puikahdan erään pikkupojan elämään. Hän pyrki kolmetoista-vuotiaana signor Ghirlandajon ateljeekouluun. Muut oppilaat olivat 10-vuotiaita. Michelangelo oli "tuhlannut kolme vuotta ajastaan Francesco da Urbinon grammatiikkakoulussa lukemalla latinaa ja kreikkaa". Tämä oli selitys, kun signor tiukkasi, miksi nyt vasta tähän oppiin. Vastaus miellytti.
Otin vanhan nahkaisen kirjanmerkin tätä kirjaa varten. Se on sen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti