Omia unia ei aina aamulla muisteta. Minä muistan hyvin viimeöisen. Minut oli äitini kanssa kutsuttu tutkimukseen, jossa maistelttin, onko häränfilee aitoa. Kuulemma kun tämän lajin filee oli joutunut bluffauksen uhriksi. Mehän maistelimme sitä eri tavoin valmistettuna. Joukossa oli pari väärennöstä! Elimme siis aikaa, jolloin "punainen liha" ei ollut vielä pannassa. Onhan niitä viinin ja oluen maistelijoita, niin miksi ei fileen. Luulen koko unen johtuneen siitä, kun taannoin L:n kanssa puhuimme härän fileestä, jota ennen vanhaan oli lautasellamme usein. Ainakin minun uneni liittyvät jo tapahtuneisiin tai toiveisiin. Tämä uni ei kuitenkaan mikään toiveideni täyttymys ollut. Se ei selvinnyt, miten ja miksi olin äitini kanssa joutunut näihin maistajaisiin.
Olen ollut kirjakaupassa ja ostin lupaukseni mukaisesti Pajtim Statovcin kirjan Kissani Jugoslavia. Koska viidellätoista eurolla sai kolme pokkaria, otin lisäksi Trent Daltonin Poika nielaisee maailmankaikkeuden sekä Adam Rutherfordin Lyhyt historia meistä kaikista. Jälkimmäistä selailin ja sain heti tietää, että DNAssa on neljä kirjainta A, T, C ja G. Alkusivuilla viitataan myös Darwinin Lajien syntyyn, joka on hyllyssäni kuin myös Svante Pääbon neandertalilaisten tutkimuksiin, joka kirja niinikään minulla. Rutherfordin kirjan lukemisen jätän myöhemmäksi luettuani ensin nämä helppotajuisemmat muut. On vielä kovasti kesken Irving Stonen Michelangelosta kertova. Nyt on aikaa lukemiseen, koska soppabuumi on ainakin toistaiseksi ohi. Sullottuani eilen pakastimeen vihannespitoisen broilerikeiton, pakastimen se osasto tuli täyteen. Ei enää sitä lajia.
En saanut lippuja Amos Rexin erityisjärjestelyin avattuun Egypti-näyttelyyn. Netti oli tukossa, vaikka tunkeuduin joukkoon heti yhdeltätoista, jolloin lippuja alkoi saada. Luovuin puolen tunnin kuluttua ja soitin ystävälleni, että saamme sanoa sille näyttelylle hyvästi. Joskus pandemiasta päästyämme tulee muita mielenkiintoisia. Tv suoltaa iloksemme ohjelmia arkeologisista kaivauksista Egyptinmaalla ja ainakin minä nähnyt muissa maissa lasivitriineissä muumioita.
Kauppareissulla koin sääilmiön, josta oli kansaa jo informoitu. Kasvoilleni iskeytyi pienen pieniä tikarihyökkäyksiä, jotka ottivat kipeää. Niiden osuessa takilleni, kuului ropinaa. Paljain silmin en yhtäkään tikaria erottanut. Kokemus oli hullua ja antoi konkreettisen tuntuman minimaalisen pienestä nuolisateesta, joka ennen muinoin oli yksi taistelumuoto huomattavasti suurempana. Takaisin kotiin tullessani en enää hyökkäyksen kohteeksi joutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti