Jälleen lisää keittoaineksia, kunhan menen kauppaan. Hillitön soppabuumi! Pakastin jo kana-bataattikeiton kookosmaidossa, tulossa palsternakka-currykeitto, kukkakaali-perunakeitto ja punainen curry-ankanlihakeitto. Olen aina pitänyt aasialaisvaikutteisista keitoista niiden runsauden vuoksi. Niissä on muuta enemmän kuin lientä. Pakkasta tai ei, minä painelen kauppaan.
Luen edelleen kirjaa Ikigai. Ja olen melkein sen lopussa. Pitäisi lukea uudestaan, koska kirjan idea ei ainakaan minulle selviä heti. Mitä on flow? Wikipedia kertoo selvemmin kuin kirja. "Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut kyseeessä olevaan aktiviteettiin". Kun laitan keittoa, saavutanko siinä flown? Olen aidosti kiinnostunut tekemisestäni. Albert Einstein keksi suhteellisuusteorian. Ikigai: "Einstein on sanonut: Jos istuu kuumalla keittolevyllä, sekunti tuntuu tunnilta. Jos taas pitelee kaunista tyttöä sylissään, tunti tuntuu sekunnilta. Sitä on suhteellisuus". No, tällä ei ollut mitään tekemistä flown kanssa.
On välillä lepuutettava aivoja ja rupesin lukemaan Jack Londonin kirjaa Erämaan kutsu. Se kertoo koirasta nimeltään Buck, joka varastettiin kotoaan tuomari Millerin tilalta ja vietiin vetokoiraksi kauaksi pohjoiseen Kanadan Yokoniin. Koko kirja on Buckin silmin. Miten se toimii, ajattelee, näkee, kuulee, tappelee. Kirja on myös ylistyslaulu luonnolle, London osaa sen taidon.Yokonissa on kova pakkanen, joten on helppo se tuntea omissa luissa ja ytimissä kirjaa lukiessa. Buck yritti ensimmäisinä öinään päästä telttoihin nukkumaan ja se ajettiin ulos. Oppi kuitenkin nopeasti kokeneiden vetokoirien lailla kaivautuamaan yöksi lumeen lämpimään, jota se ei ollut milloinkaan elämässään tehnyt. Kirja on viehättävää luettavaa ja koirista pitäville eritoten. Suosittelen.
Eräs ystäväni osti jonkunlaisen polkukoneen, jolla voi myös vahvistaa käsivarsien lihaksia. Olin ensin itsekin innoissani hankkimaan moisen, mutta nähtyäni kuvan netissä, luovuin ajatuksesta. Minullahan roikkuu oven kahvassa kuminauha! Jonka ihmeitä tekeviin vaikutuksiin olen ylen laiskasti tutustunut. Jumppaliikkeet nyt eivät aivan vieraita minulle ole. Olen kaksi vuotta käynyt kaksi kertaa viikossa jumpassa ja vetäjä puhui ruotsia. En katunut osallistumistani. Potkun sain aktiiviselta naapuriltani, joka minut sinne vei puoliväkisin. Hankin kaikki varusteet ja olin valmis saamaan notkean varren ja siinä sivussa menettämään muutaman kilon. Kaiken sain.
Nyt suihkuun ja valmistautumista pakkasta varten. Kauppalista on jo kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti