NEKROLOGI

 Kirjoitan tähän nekrologin edesmenneestä parvekeystävästäni, joka antoi päivittäisen ilon ja onnen.  Se oli uljas mandevilla, maljaköynnös, parvekkeen valtias. Osoitti ensimmäisten kylmien öiden aikana halusta lähteä pois. Sille eivät enää toivoa antaneet myöhemmät lämpimät ja aurinkoiset syyspäivät, ei parvekelasien läpi näkyvä ihana ruska. 

Se väsyi ja siitäkös ilakoivat vielä voimissaan olevat begoniat, jotka ilkkuivat ähäkuttiaan ylväälle kauneuttaan menettävälle mandevillalle. Kolme begoniaa luuli vetävänsä pitemmän korren. Uhmakkaasti kukkivat ja heittelivät ylimielisesti kuivuneita kukkiaan parvekkeen lattialle. Ne hörppivät antamaani vettä vilkuillen kuninkuutensa menettävää kaveria, joka ei koskaan kuulunut niiden lähimpään ystäväpiiriin. Mandevilla oli alusta lähtien asettunut näiden jo sijanniltaankin matalammalla olevien kasvisisartensa yläpuolelle. Begoniat eivät nöyrtyneet. Niillä oli oma sisäpiiri, jonne tosin maljaköynnös ei tahtonutkaan pyrkiä.  

Annoin sille vettä ja toivoin sen tulevan ravituksi ja jäävän elämään. Se viestitti halustaan luovuttaa, pudotteli lehtiään ja viimeiset kukkansa. Begoniat katselivat riemuissaan. Sitten tuo ylväs kasvi kuihtui aivan silmissä ja minun oli se pakattava mustaan säkkiin ja vietävä roskikseen. Hautajaissaatto oli vaatimattoman arvokas ja verkkainen. Asetin sen hartautta tuntien jätelaatikkoon. 

Mandevillani eli ja kukoisti kesäkuukaudet, rehevöityi ja valloitti sydämeni. Tiesin, että meidän on joskus erottava. Ero tuli liian aikaisin. Se ei enää jaksanut. Ehkä se koki begonioiden pilkan liian raskaaksi, olonsa kastelustani huolimatta yksinäiseksi. Se kaipasi paikkaan, jossa olisi voinut ojentaa kärhänsä  jonkun vanhan muurin pintaan. Minun parvekkeellani sillä oli ympärillään vain tyhjää tilaa ja alapuolella kateelliset begoniat.

Roskalaatikot on jo tyhjennetty. Mandevilla säkissään viety kunnioitusta tuntematta jonnekin, ehkä lajitteluhihnalle, jossa tuntemattomat kädet käsiteltyään heittävät sen eteenpäin ajattelematta, että se oli elävä ja kaunis kasvi kerran ja sen nimi oli mandevilla.