Eilen kaupassa. Saalis muun muassa Hemingwayn Kirjava satama ja Giovanni Guareschin Isä Camillo vauhdissa. Sitten vielä musta kangasmaski (yksi noin alkuun kokeeksi) ja pussillinen japansk mix snacks. Omenia ja luumuja torilta ja ruokakaupasta vesikrassia ja pieni kurpitsa plus muuta tarpeellista. Minulla oli maski, mutta isoin osa tallusteli maskitta julkisissa sisätiloissa. Iltasanomat teki tutkimuksen ja sai tulokseksi, sadasta ihmisestä kaupungilla 70 oli ilman maskia Helsingin kaupoissa ja muissa paikoissa, joissa ihmisiä liikkuu.
Illalla aloin lukea kirjaa Isä Camillosta. En aivan ole varma, olenko tutustunut tähän mainioon pappiin kirjana aikaisemmin, mutta elokuvissa olen. Enkä nytkään välty siltä mielikuvalta, että kirjan Jeesuksen kanssa jutteleva mies on Fernandel, joka esitti loistavasti leffoissa rakastettavaa Don Camilloa. Mielikuva istuu tiukassa. Kirja on hauska ja olen iloinen löydettyäni sen antikvariaatin hyllystä. Eikä marginaaleissa ole huomautuksia, ei alleviivauksia, eikä lehtien välissä litistyneitä kärpäsiä. Onkohan tätä kappaletta edes luettu? On pitkästä aikaa sidottu kirja, kun yleensä viime aikoina olen ollut pokkarilinjalla. Aion mennä tähän antikvariaattiin toisenkin kerran ja senkin jälkeen vielä. Erno Paasilinnaa ei siellä ollut. Perheestä oli Arto-veli vankasti edustettuna.
Jokohan tulisi ulsteri-ilma Suomeen? Olen odotellut. Ainakin asteet mittarissa alle kymmenessä loppuviikolla. Normaalimpaa täällä päin. Pattereissakin jo lämmön tuntua. Ei enää monikerros vaatetusta. On niin ihanaa käpertyä vain torkkupeiton alle Isä Camillon kanssa. Uskon että hänen kaltaisiaan pappeja on vieläkin jossain Italian pienessä kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja Kristus tuntuu läheiseksi, jonka kanssa voi päivittäin neuvotella. Pepponeita on aivan varmasti.
Eilen vielä en avannut Nespresson pakettia, jonka Postista hain. Kahvikapselihylly uusiksi! Lasku tuli sähköpostiin, jonka printtasin paperiseksi saadakseni sen muiden maksettujen joukkoon. Iltapäivällä virkistykseksi uutta makua, vaikka tryffeliä. Ennen muinoin kahvi oli kahvia ja nyt se on vaikka minkä makuista. Minä voin ripotella espresson päälle kanelia.
Kohta lounas ja sen jälkeen kutvahtaa iltapäivästä loput Po-joen rannan pikkukylässä jossain Italian sydänmailla.
Isä Camillo on yksi ehdottomista suosikeistani - sekä elokuvana että kirjana.
VastaaPoistaHienoa. Minäkin tykkään.
Poista