11. lokakuuta 2020

TENNISTÄ TÄNÄÄN

Peruutuksia satelee. Viimeksi Helsinki-Seura tiedotti Kansallisarkistossa Rauhankadulla pidettävä luentosarja siirretty ensi keväälle. Stadin Slangi myös joutunut muuttamaan suunnitelmia. Kaupunginmuseon ystävät tekee  mitä on luvannut. Ainakin ulkoretket toteutuvat muun muassa Kruununhaan kummitustarinat -kierros. Puhun tässä ikään kuin olisin ollut osallistumassa. En ole. Sitä paitsi en kummituksiin usko, vaikka tapahtuukin kaikenlaista selittämätöntä. Ufotkaan eivät ole minua suuremmin häirinneet. Jos olisivat, voisin vaikka uskoa. Tuskin kertoisin kenellekään, etten joudu hullun kirjoihin.

Katselin illalla dokumentin Jack Nicholsonista. Suuren luokan näyttelijä. Päätti nuorena tulla näyttelijäksi ja tuli. Niin sitä pitää. Koko maailma tuntee. Joka paikan aurinkolasit ovat kuulemma sitä varten, että kukaan ei näe Nicholsonin sieluun.

Tänään katson päivällä tennistä Pariisista. Miesten kaksinpelin loppuottelu, Novak Djokovic ja Rafael Nadal. Jännittävän hieno iltapäivä tulossa. Illalla tanssitaan taas tähtien kanssa. Jännittävää siinäkin, mikä pari pudotetaan kisasta kylmästi pois ja ketkä ovat illan parhaat tanssijat.

Posti ilmoitti kahvikapseleiden olevan noutamistani odottamassa. Perjantaina tilasin Nespressosta ja seuraavana päivänä Postista ilmoitus. Edellisellä kerralla jouduin odottamaan kolmatta viikkoa, josta nostin metelin. Asia pitäisi olla unohtunut, koska Posti pyysi myöhemmin anteeksi ja minä annoin. Tuli vain mieleen nyt.

Rustaan yhä kirjettä Italiaan. Kuten usein ennenkin on se jälleen päiväkirjamaista juttelua (kuten blogissakin) monen, monen päivän tapahtumista, ajatuksista. Ehkä koronasta johtuen kirjeet matkaavat Suomen ja Italian välillä melkein kuukauden. Eikä se milloinkaan ole ollut kovin joustavaa ja joutuisaa palvelua. Kirjeitä kadonnut matkan varrelle, tai saapunut vastaanottajalle vuodenkin kuluttua maattuaan postisäkissä Tiberin pohjassa. Kirje oli avaamaton, mutta melkoisen nuutuneessa kunnossa. No, se oli tosin kunnioitettavaa ja oikeastaan hämmästyttävää, että Italian posti katsoi tarpeelliseksi kirjeen joka tapauksessa saattaa perille vastaanottajalle. Muita katoamisia en anna anteeksi. Ilmiselvästi on joku luullut kuoressa olevan myös rahaa, koska usein pullottaa. Lähetän mukana taidenäyttelyiden brosyyrejä sun muuta tietoa, lehtileikkeitä ja valokuvia, mitä Suomessa tapahtunut. No, voihan tietysti kirjeitä muutenkin kadota, mutta osa katoamisen syistä lankeaa epärehellisyyden tiliin.

Nyt haluan lisää aamukahvia ja se olkoon maultaan vaikka caramel créme brulee.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti