En päässyt pariin päivään blogiani kirjoittamaan. Ystäväni S päästi minut pälkähästä ja aivan etänä. Muutaman minuutin homma. Kiitoksia. Nyt sitten rustaan jotain tänne, vaikka oikeastaan rustattavaa ei olisikaan.
Kurpitsahengessä mennään edelleen. Jääkaapissa pullottaa niin hokkaidoa kuin myskiä. En kuitenkaan ole unohtanut Kiinaa ja Lähi-itää. En liioin Don Camilloa, vaikka on edelleen kesken. Himoitsen ostaa Kari Hotakaisen kirjan Tarina. Tykkään Hotakaisen kerronnasta. Pintaremontti Miika Nousiaiselta on myös harkinnassa. Olisiko joku jo luettuaan kiikuttanut antikvariaattiin?
Onhan tämä semmosta kotona oleilua, kun en väkisin halua tuppautua ihmispaljouksiin. Maski on kasvoilla kaupoissa ja metrossa. Tuntuu kuin ihmiset olisivat ottaneet nyt opikseen, yhä useammalla on kasvosuojus. Kunhan vielä eivät heittäisi käytettyjä kaduille. Tänään minulla oli naamalla musta-valkoinen ruudullinen. Hyvä ottaa kaikki irti tästä ikävästä ajasta ja vaihdella maskeja mielialan ja vaatetuksen mukaan.
Jätin hölmö ikkunan auki kaupassa käynnin ajaksi. Kotiin tultua alkoi armoton jahti. Muutama talvikotia etsivä kärpäslajiin kuuluva hyönteinen oli lentänyt sisälle. Yhden sain litistettyä ikkunaverhoon (tuntui kuitenkin pahalta) ja kahteen sain ruiskutettua raidia ja sekin tuntui pahalta. Olisivat häirinneet ennen horrokseen vaipumistaan ja minä kuitenkin olen tämän asunnon haltija. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että näilläkin olisi ollut samanlainen oikeus elämään kuin minullakin. Mutta hyönteisten populaatio on monin verroin suurempi kuin ihmisen, että muutaman kuolema ei vaikuta suuriakaan. Anteeksi kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti