Nyt on niin paljon ruoan raaka-aineita, joista mielin tehdä vaikka mitä, että ihan huimaa. Aasialaisen keittiön lisäksi hurahdin ykskaks kurpitsoihin. Tein jo uunissa hokkaidokurpitsasta marinoituja lohkoja uunissa. Nyt pitää saada myskikurpitsa, josta tulee chipsejä. Olen ihan täpinöissä. Broileri ja kurpitsa-kukkakaalipaistos ja toisenlainen uunikurpitsa, jossa perunoita ja bataattia. Pitäisi saada ruokaseuraa!
K:n ja minun piti mennä tällä viikolla ensin Antiloopin korttelin valokuvanäyttelyyn ja jonain toisena päivänä Amos Rexin Egyptiin. Mutta kun K kysyi "uskaltaako mennä koronan takia?", aloin jänistää. En itseni takia, vaan hänen. Jos altistuu, tauti iskee, niin minunhan on vika, kun olen hänet vaarallisille vesille houkutellut. Peruutin menon. Yksin kun liikun, olen vastuussa vain itsestäni ja aionkin liikkua. Covid-19 on povattu olevan kimpussammme ainakin kesään asti, ja minä uskon, että virus on tullut jäädäkseen enemmän tai vähemmän aggressiivisena. Minä olen sitä laatua, etten voi/tahdo linnoittautua taudin pelossa kotiin. Maski naamalle, turvavälit ja ei kuin menoksi. Niinpä lähden yksin Coco Chanelia ja Marilyn Monroeta katsomaan ja sitten teen matkan kaukaiseen Egyptiin. Kirkkokynttilät haen Fabianinkadulta. Ei tässä voi istua kotona ja ihmetellä. Hulluksihan minä tulisin.Tänään kuitenkin kodin lämmössä ja aasialaiseen kauppaan huomenna ostoksille.
Don Camillo edelleen kesken, mutta luen sen kyllä. Eilinen ilta meni tanssin merkeissä. Ei meille tuommosia liikkeitä opetettu Vuorisolan tanssikoulussa. Jiveä kyllä, mutta sekin hyvin säyseää verrattuna siihen, mitä tähdet esittävät nyt vauhdikkaasti parketilla. Sambakin meni sen aikaisen oppikirjan mukaan, eikä irtiottoja partnerista ollut kovin usein. Joskus opettaja haki tanssiin ja se meni melkein aina reilun kompuroimisen puolelle. Opin minä ne tavanomaiset ja myöhemmin kävin näyttämässä taitojani Helsingin tanssipaikoissa.
Jospa minä tästä aloittaisin iltapäivän viettoa. Taidan soittaa E:lle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti