Poden aikaerosta hämminkiä. Tämä iänikuinen viisarien siirtäminen taakse tai eteen vuosittain haittaa minua. Menee aina muutama päivä. Olen myös jo vähän kyllästynyt kurpitsoihin. Olen tehnyt niistä sitä ja tätä. Kuoriminen käy voimille, vaikka kuinka yritän eri tavoin ja on suhteellisen hyvät välineet. Ei ihan yhtä helppoa kuin perunoiden kanssa. Vielä on muutama hokkaido keittiössä. Jättäisinkö jo rapistumaan?
Espanjaan julistettu kansallinen hätätila koronan takia. En ole A:sta mitään kuullut, joten kyselin jo vointia. Meillähän täällä monin kerroin paremmin asiat kuin monessa muussa Euroopan maassa. En enää edes halua lukea mitään tilastoja, tartuntojen ja kuolemien määriä sen enempää Suomessa kuin muuallakaan maailmassa. Olen kyllstynyt siihenkin spekulointiin, kuinka kauan vielä. Miten sen mukamas tietää?
Tänään vielä hissun kissun kotona, mutta huomenna ajattelin liikahtaa. Vähän pitemmälle kuin täällä periferiassa. Valitsen maskin ja lähden. Jos vaikka lopultakin niitä kirkkokynttilöitä tai muuten vaan haistelemaan sivilisaation tuoksuja. Niihin kuuluvat ratikat, isot kauppahuoneet, ihanat kahvilat, syksyinen Espa, museot, jopa hankalat nupukivet kävellä. Olen jälkimmäisiä parjannut täällä blogissakin ja nyt minulla on myös niitä ikävä. Enää en noidu, kun kengän korko lipsahtaa kivien väliin.
Koska elän vielä jonkin aikaa kesäajassa, alkaa kohta olla lounaan aika, vaikka normaaliaika kertoo kellon olevan yhdentoista paikkeilla. On eilistä kurpitsaruokaa, jossa myskikurpitsan lisäksi broileria. Kypsyi uunissa ja vielä eilen oli hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti