13. kesäkuuta 2019

HELSINGIN PÄIVÄ

Yhdeksän tuntia yhtäkyytiä Stadissa eilen. Ensin Espan lavalla soi, eri yhtyeitä, slangia, aurinko paistoi ja lokit lensivät yli pläjäyttämättä sentään kenenkään päälle terveisiään. Stadin friidu on ikinuori Pia Landén ja Stadin kundiksi julkistettiin toinen ikinuori Pertti Salolainen. Pari kukitettiin, pidettiin puheet ja aurinko paistoi yhä.

Puistosta pois lähtiessämme minut kaappasi syliin Helsinki-päivän jättimaskotti. "Kiva puku", sanoin jonnekin sinne ystävällisen maskotin kasvojen taakse. Sitten lounaalle Kämppiin. Kankaiset pöytä- ja lautasliinat!! Alkuruoka oli hyvää ja jälkiruoka aivan fantastisen hyvää, pääruoassa ei kehumista. Kävelimme Ekbergille. Capuccino ja samppanjakorkki. Ja kun kerran Bulevardilla olimme, niin ei kuin Sinebrychoffin taidemuseoon. Taivaalliset värit sinistä ja kultaa oli näyttelyn nimi ja se on näytillä 25.8. asti. Giovanni Boccati, Jaana Paulus, Niccoló da Foligno, Adolf von Becker, Johan Joachim Streng, Yves Klein...   Oli Wäinö Aaltosen  Tytön pää (Kultapää)  ynnä muuta kaunista. Ilmapallot meidän piti jättää kassaan museokäynnin ajaksi. Olimme saaneet ne kadulla Helsinki-päivän kunniaksi.

Taiteen jälkeen kävelimme kaunista Bulevardia pitkin ajatuksena päästä kotiin.  Emme päässeet. Bulevardilla on hotelli Indigo. Meidät pysäytti hotellin "sisäänheittäjä" ja pyysi menemään Indigon ravintolaan, jossa  Helsinki-päivänä annettiin ihmisille ruhtinaallisia maistiaisia ilman veloitusta. Henkilökunta toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjasi pöytään.Oli drinkkikin tarjolla, joka oli punaiseen vivahtavaa juomaa ja jossa, niin kerrottiin, oli rommia. Meille annettiin iso lautasellinen mitä herkullisimpia pieniä suolapaloja kauniisti aseteltuina, joissakin syötäviä kukkia. Oli kasvisnyytti aasialaiseen tapaan, oli vaikka mitä. Viereisessä pöydässä oli mies Kuopiosta työmatkalla pääkaupungissa. Puhelias, mutta hauskalla tavalla. Savon murteen oli jättänyt jonnekin vuosien varrelle. Juttua piisasi. Tosin K minua enemmän äänessä. Tarjoilija kertoi myös tuoreitten Stadin Friidun ja Stadin Kundin  vierailleen Indigossa. Söimme ja kehuimme ravintolaa, herkullisia tapaksia ja erityisesti mahdottoman kohteliasta henkilökuntaa. Päätimme mennä sinne oikein maksaviksi asiakkaiksi vielä tämän kesän aikana.

Sitten vihdoinkin olimme matkalla kotiin. Mahduimme hyvin ilmapalloinemme metroon, halasimme ja erkanimme. Etten sanoisi: ihana päivä, vaiherikas ja kaikin puolin erityisen miellyttävä. Ja sanonkin.

2 kommenttia: