Eilen kamarimusiikkikonsertissa. Linda Hedlund,viulu ja Elisa Järvi, piano. Teosten ja säveltäjien kertojana lausuja Suvi Olavinen. Lopuksi saimme kuulla häneltä Edith Södergranin runon Tähdet. Toista tuntia kestänyt tilaisuus viehätti minua suuresti ja syvennyin kuuntelemaan Debussyn ja Stravinskyn säveliä pianolla ja viululla soitettuna.
Eikä musiikinkuuntelu tähän kohdallani lopu. Perjantaina Musiikkitaloon. Kapellimestarina Thomas Söndergård. Kuulemme muun muassa Griegiä ja Stravinskyä.
Tänään kuitenkin musiikkina uima-altaan veden liplatusta. Hei me vesijumpataan! Torstaina piipahdan Stadissa. A:lta meili. Kertoo syntymäpäivästään, jonka minäkin noteerasin onnittelemalla.Vei ystäväpoppoonsa lounaalle. Jos minä ystävineni taannoin katselin ravintolan ikkunasta Suomenlahtea, tosin jäisenä, niin A:lla oli Välimeri edessään. Tulee mieleen eräs myrskyinen alkukesän päivä minullakin Välimeren rannalla. Olin puolison kanssa lounastamassa ja katselimme rohkean surfaajan temppuilua korkeilla aalloilla. Ravintolan tarjoilija viihdytti meitä omalla esiintymisellään, kun kävi sulkemassa aurinkovarjot ravintolan terassilla. Ei hän aivan Gene Kelly ollut, mutta Singin´ in the rain sujui hienosti. Aplodeerasimme.
Olen muistaakseni joskus tänne ujuttanut Edith Södergranin runon Tähdet. Laitan sen uudestaan.
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
27. helmikuuta 2019
25. helmikuuta 2019
HERKULLISTA
Maarussa lauantai-iltana pitkän kaavan päivällinen. Ravintolan miljöö mitä ihastuttavin komeine tiiliseinineen ja jos olisi ollut päivä ja kesä, silmiemme edessä olisi kimmeltänyt meri. Palvelu sai kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Jälkiruoakasi harkinnan jälkeen valitsimme suklaafondantin, joka kirjaimellisesti suli suussa. Lähetimme silkkaa kiitollisuuttamme terveiset chefille keittiöön. Olisi ehkä pitänyt kutsua hänet henkilökohtaisesti kiitokset saamaan. Minut haettiin kotoa ja tuotiin kotiin. Ylellisyyttä. Kellahdin onnen tunteella täytettynä vuoteelleni myöhemmin ja toivoin unta. Ei tullut.
Olen nyt lukenut elämäni ensimmäisen Sinikka Nopolan kirjan. Taitaa jäädä viimeiseksikin. Risto Räppääjiä en edes yritä. No, teksti oli tässä kirjassa kevyttä ja kuten sen takakansi kertoo "helposti ja nopeasti luettavaa". Luin helposti ja nopeasti.
Tänään jälleen lupsakkaasti kotona nukkumattoman yön jälkeen. Sitten taas mennään. Olen sijoittanut rastit uuteen järjestykseen lottokupongissa. Jokohan natsaisi? Jätän uuden anomuksen toiveikkain ajatuksin. Ja mietin mitä tekisin jos...
Sitä odotellessa menen ostamaan uuden kirjan bonusrahoillani. Sopisi hyvin huomenna pasteeraillessani kirjakaupan ohi. Pokkaritarjonta on laaja. Ovat helppoja luettavia vuoteessa.Ennen kirjan piti olla ehdottomasti sidottu koviin kansiin, ennen kuin sitä arvostettiin. Lahjaksi ei taskukirjaa voinut ajatellakaan. Yleensä nidottuja pidettiin alempiarvoisina.
Että tämmöistä tänä helmikuun viimeisenä maanantaina.
Olen nyt lukenut elämäni ensimmäisen Sinikka Nopolan kirjan. Taitaa jäädä viimeiseksikin. Risto Räppääjiä en edes yritä. No, teksti oli tässä kirjassa kevyttä ja kuten sen takakansi kertoo "helposti ja nopeasti luettavaa". Luin helposti ja nopeasti.
Tänään jälleen lupsakkaasti kotona nukkumattoman yön jälkeen. Sitten taas mennään. Olen sijoittanut rastit uuteen järjestykseen lottokupongissa. Jokohan natsaisi? Jätän uuden anomuksen toiveikkain ajatuksin. Ja mietin mitä tekisin jos...
Sitä odotellessa menen ostamaan uuden kirjan bonusrahoillani. Sopisi hyvin huomenna pasteeraillessani kirjakaupan ohi. Pokkaritarjonta on laaja. Ovat helppoja luettavia vuoteessa.Ennen kirjan piti olla ehdottomasti sidottu koviin kansiin, ennen kuin sitä arvostettiin. Lahjaksi ei taskukirjaa voinut ajatellakaan. Yleensä nidottuja pidettiin alempiarvoisina.
Että tämmöistä tänä helmikuun viimeisenä maanantaina.
23. helmikuuta 2019
MINÄ OLE KOSKAAN YMMÄRTÄNYT AIVAN KAIKKEA
Nyt naurattaa. SK:n Jyvissä & Akanoissa: "Enontekiön kirjasto jakaa ilmaisia ämpäreitä täynnä kirjoja -toiveena on innostaa ihmisiä lukemaan, sillä ämpäreitä ei saa mukaansa ilman kirjoja." Mehän kaikki tiedämme suomalaisten suuren rakkauden ämpäreitä kohtaan.
Sitten ei enää naurattanutkaan luettuani Helsingin Sanomista otsikon "Tanska aikoo eristää ulkomaalaisia viruskokeisiin erikoistuneelle pikkusaarelle. Minä ole siellä koskaan käynyt." Tämä "minä ole" !! Onko se nykyisin oikeaa suomen kieltä? Mihin on kadonnut ei-sana? Tähän minulle outoon sanontaan olen törmännyt aika usein. Minun korvaani särähtää pahasti. Aivan kuin puhuja/kirjoittaja ei hallitsisi suomen kieltä. Minä ole koskaan ymmärtänyt oleellisen kieltosanan pois jättämistä lauseesta. Mitä mieltä on Kotus?
Nukuin osan yötä hämmästyttävän hyvin. Jälleen ilman apuja. Onko jatkuvaa, se jää nähtäväksi. Tuntuu näinkin silloin tällöisenä varsin mukavalta. Ei saisi ennen nukkumaan menoa kiihdyttää itseään millään tavoin. Tätä neuvoa uhmaten katselin kuitenkin aivan kiihtymättä Arnold Schwarzeneggerin elokuvan. Nimeä en enää muista, tokko tiesinkään. Miehiä tapettiin kuin kärpäsiä, niksautettiin niskat nurin että naksahti. Schwarzenegger on pelkkää lihaspullistumaa, eikä mikään näyttelijässä ole bluffia, kun on kerran kehonrakentaja. Vauhtia oli alusta loppuun ja saihan Kalifornian entinen kuvernööri roolihahmonsa tyttären vahingoittumattomana takaisin kidnappaajilta, mikä olikin koko leffan juju. Mutta ruumiita tuli.
Tänään poikkeuksellisesti minulla iltamenoa.Tullaan oikein hakemaan kotoa. Ylellistä ja ihanaa. Vielä lipittelen aamukahviani ja katselen ikkunasta ulos, ei liene pakkasta. Ensi viikollakin illalla ulos. Kuultavissa kamarimusiikikonsertti. Seuraavallakin viikolla konsertti. Kevät alkaa mukavasti.
Sitten ei enää naurattanutkaan luettuani Helsingin Sanomista otsikon "Tanska aikoo eristää ulkomaalaisia viruskokeisiin erikoistuneelle pikkusaarelle. Minä ole siellä koskaan käynyt." Tämä "minä ole" !! Onko se nykyisin oikeaa suomen kieltä? Mihin on kadonnut ei-sana? Tähän minulle outoon sanontaan olen törmännyt aika usein. Minun korvaani särähtää pahasti. Aivan kuin puhuja/kirjoittaja ei hallitsisi suomen kieltä. Minä ole koskaan ymmärtänyt oleellisen kieltosanan pois jättämistä lauseesta. Mitä mieltä on Kotus?
Nukuin osan yötä hämmästyttävän hyvin. Jälleen ilman apuja. Onko jatkuvaa, se jää nähtäväksi. Tuntuu näinkin silloin tällöisenä varsin mukavalta. Ei saisi ennen nukkumaan menoa kiihdyttää itseään millään tavoin. Tätä neuvoa uhmaten katselin kuitenkin aivan kiihtymättä Arnold Schwarzeneggerin elokuvan. Nimeä en enää muista, tokko tiesinkään. Miehiä tapettiin kuin kärpäsiä, niksautettiin niskat nurin että naksahti. Schwarzenegger on pelkkää lihaspullistumaa, eikä mikään näyttelijässä ole bluffia, kun on kerran kehonrakentaja. Vauhtia oli alusta loppuun ja saihan Kalifornian entinen kuvernööri roolihahmonsa tyttären vahingoittumattomana takaisin kidnappaajilta, mikä olikin koko leffan juju. Mutta ruumiita tuli.
Tänään poikkeuksellisesti minulla iltamenoa.Tullaan oikein hakemaan kotoa. Ylellistä ja ihanaa. Vielä lipittelen aamukahviani ja katselen ikkunasta ulos, ei liene pakkasta. Ensi viikollakin illalla ulos. Kuultavissa kamarimusiikikonsertti. Seuraavallakin viikolla konsertti. Kevät alkaa mukavasti.
22. helmikuuta 2019
PÖLLÖKLUBI
Hämmästyksekseni sain tietää kuuluvani Pöllöklubiin. Mikä se on? En kuulu. Kun luin saamani postin huolellisesti, tiedän kuuluvani Pöllöklubiin. Saan bonusta! Kyllä kanta-asiakkaan uskollisuus kirjakauppaan kannattaa. Olin Suomalaisessa eilenkin. En ole koskaan lukenut Sinikka Nopolalta mitään. Nyt alan lukea hankkimaani Onko teillä tämmöistä?. Takakansi lupaa kepeää huumoria ja siitähän minä tykkään. Seuraavan kirjaostokseni voinkin maksaa bonuksellani.
Ennen muinoin Suomen Kuvalehti tuli aina muistaakseni perjantaisin. Nyt torstaisin. Pääasia että tulee. Ja hyvä että on pysynyt asiapitoisena lehtenä ilman juoruja. Seiskaa näpräilen kampaajalla. En tiedä Seiskan levikkiä, mutta arvatenkin melkoinen, koska suomalaiset ovat uteliaita ja pitää tietää, kuka on kenenkin kanssa tai ei ole enää. Ystäväni K on näissä asioissa aika haka.
Yrittivät myydä Stockmannilla minulle 220 euroa maksavan silmänympärysvoiteen. Vaikka saatan olla hiukan hullu, niin en niin hullu. Suraavaksi kaunotarmyyjä, huoliteltu meikki, esitteli muutaman kympin halvempaa. En ostanut sitäkään. Ei autanut edes se, kun hän katseli asiantuntevasti silmänympäristöjäni ja sanoi niiden olevan hyvin hoidetut. En hennonnut sanoa, että juuri niitä en suuremmin hoitele, vaikka nyt olinkin hankkimassa voidetta. Lopulta myyjätär alistuneena näytti Estee Lauderin huomattavasti huokeampaa tuotetta ja sen ostin. Vaikka sekin 15ml tuntui tyyriiltä. Mutta purkki on silmäähivelevän kaunis.Kiinteyttä luvataan ja on dermatologisesti ja optalmologisesti testattu tuote siinä kauniissa hentoon lilaan vivahtavassa lasiastiassa kultaisine kansineen.
Istahdin kauppakeskuksen lepopakalla hetken. Kolme vanhempaa miestä lähietäisyydellä moittivat pankkitoimintaa. Käteinen raha häviämässä, kaikki hoituu tietokoneella, tiliotteita paperisina ei lähetetä, kaikki maksaa mitä pankki tekee. Olivat suorastaan suivaantuneita nykyaikaan. Muuten viriilejä äijiä. Menin Herkkuun ja maksoin käteisellä.
Ennen muinoin Suomen Kuvalehti tuli aina muistaakseni perjantaisin. Nyt torstaisin. Pääasia että tulee. Ja hyvä että on pysynyt asiapitoisena lehtenä ilman juoruja. Seiskaa näpräilen kampaajalla. En tiedä Seiskan levikkiä, mutta arvatenkin melkoinen, koska suomalaiset ovat uteliaita ja pitää tietää, kuka on kenenkin kanssa tai ei ole enää. Ystäväni K on näissä asioissa aika haka.
Yrittivät myydä Stockmannilla minulle 220 euroa maksavan silmänympärysvoiteen. Vaikka saatan olla hiukan hullu, niin en niin hullu. Suraavaksi kaunotarmyyjä, huoliteltu meikki, esitteli muutaman kympin halvempaa. En ostanut sitäkään. Ei autanut edes se, kun hän katseli asiantuntevasti silmänympäristöjäni ja sanoi niiden olevan hyvin hoidetut. En hennonnut sanoa, että juuri niitä en suuremmin hoitele, vaikka nyt olinkin hankkimassa voidetta. Lopulta myyjätär alistuneena näytti Estee Lauderin huomattavasti huokeampaa tuotetta ja sen ostin. Vaikka sekin 15ml tuntui tyyriiltä. Mutta purkki on silmäähivelevän kaunis.Kiinteyttä luvataan ja on dermatologisesti ja optalmologisesti testattu tuote siinä kauniissa hentoon lilaan vivahtavassa lasiastiassa kultaisine kansineen.
Istahdin kauppakeskuksen lepopakalla hetken. Kolme vanhempaa miestä lähietäisyydellä moittivat pankkitoimintaa. Käteinen raha häviämässä, kaikki hoituu tietokoneella, tiliotteita paperisina ei lähetetä, kaikki maksaa mitä pankki tekee. Olivat suorastaan suivaantuneita nykyaikaan. Muuten viriilejä äijiä. Menin Herkkuun ja maksoin käteisellä.
21. helmikuuta 2019
PRESIDENTTIÄ VASTAANOTTAMASSA
Aivan tuotapikaa olen lähdössä taas asioille, kunhan ensin käyn suihkussa ja hörppäisen kahvin loppuun. M soitti eilen ja sovimme tapaamisesta ensi kuun loppupuolella. Käy ensin puolisonsa kanssa Hongkongissa ja Filippiineillä.
Sain lopultakin Italian kirjeen valmiiksi ja on jo hyvää kyytiä menossa. A:n kanssa vaihdettu meilejä. Myös R:ltä pitkä sähköinen kirje Espanjasta. Kaukaiset ystävyydet hoidettu.
Viime yön nukuin melkein kokonaan ja näin oudon unen. Jostain syystä kuuluin Suomen nykyisen presidentin vastaanottokomiteaan lentoasemalla. Sain oikein kätellä. Myöhemmin asuimme samassa hotellissa ja näin presidentin kylpytakissa (???). Mistä näitä unia kumpuaa? Unessa ei selvinnyt syytä yhtäkkiä syntyneeseen asemaani. Kaikki tuntui hyvin luonnolliselta ja osasin protokollat.
Aurinko näyttää paistavan sillä lailla kirkkaan häikäisevästi, että on otettava aurinkolasit nenälle ulos lähtiessä. Niiden käyttö näihin aikoihin tietää kevättä. Pitäisi jo tuntua sieraimissakin, koska kevät tuoksuu aina. Hiukan lumesta paljastuneelta asfaltilta. Tuulikin tuo muassaan kevättuoksuja. Pihakoivujen tuohi antaa oman hajuaistimuksensa.
Suomi-Amerikka Yhdistyksen jäsenlehti Sam Magazine tuli. Ja nyt ihan lattialle asti postiluukusta. Soitin nimittäin Postiin ja kerroin, että jakaja on alkanut lipsua ja jättää suurimman osan postista roikkumaan rapun puolelle. Ja vielä hiihtoloma-aikaan merkiksi, että ollaan kotoa poissa. Postissa luvattiin asia hoitaa ja näköjään hoidettiin. Kiitos. Sam Magazinessa kehutaan USAn länsirannikon kuumia lähteitä. Siinä on se tulivuorivyöhyke, josta siis on oikein hyötyäkin eikä aina pelkoa, että Kalifornia peittyy laavaan. Lähteiden paikat ovat kuulemma salaisia, opasteita ei ole. Pitää tietää. Toiveena on myös, ettei roskata. "Pack-in, pack-out". Nautitaan vain hulppeista näkymistä sekä miellyttävästä lillumisesta lämpimässä vedessä.
Sain lopultakin Italian kirjeen valmiiksi ja on jo hyvää kyytiä menossa. A:n kanssa vaihdettu meilejä. Myös R:ltä pitkä sähköinen kirje Espanjasta. Kaukaiset ystävyydet hoidettu.
Viime yön nukuin melkein kokonaan ja näin oudon unen. Jostain syystä kuuluin Suomen nykyisen presidentin vastaanottokomiteaan lentoasemalla. Sain oikein kätellä. Myöhemmin asuimme samassa hotellissa ja näin presidentin kylpytakissa (???). Mistä näitä unia kumpuaa? Unessa ei selvinnyt syytä yhtäkkiä syntyneeseen asemaani. Kaikki tuntui hyvin luonnolliselta ja osasin protokollat.
Aurinko näyttää paistavan sillä lailla kirkkaan häikäisevästi, että on otettava aurinkolasit nenälle ulos lähtiessä. Niiden käyttö näihin aikoihin tietää kevättä. Pitäisi jo tuntua sieraimissakin, koska kevät tuoksuu aina. Hiukan lumesta paljastuneelta asfaltilta. Tuulikin tuo muassaan kevättuoksuja. Pihakoivujen tuohi antaa oman hajuaistimuksensa.
Suomi-Amerikka Yhdistyksen jäsenlehti Sam Magazine tuli. Ja nyt ihan lattialle asti postiluukusta. Soitin nimittäin Postiin ja kerroin, että jakaja on alkanut lipsua ja jättää suurimman osan postista roikkumaan rapun puolelle. Ja vielä hiihtoloma-aikaan merkiksi, että ollaan kotoa poissa. Postissa luvattiin asia hoitaa ja näköjään hoidettiin. Kiitos. Sam Magazinessa kehutaan USAn länsirannikon kuumia lähteitä. Siinä on se tulivuorivyöhyke, josta siis on oikein hyötyäkin eikä aina pelkoa, että Kalifornia peittyy laavaan. Lähteiden paikat ovat kuulemma salaisia, opasteita ei ole. Pitää tietää. Toiveena on myös, ettei roskata. "Pack-in, pack-out". Nautitaan vain hulppeista näkymistä sekä miellyttävästä lillumisesta lämpimässä vedessä.
19. helmikuuta 2019
VAIN SUOMALAINEN
Iltasanomissa tänään kerrotaan suomalaisen rasisitisesta käyttäytymisestä ulkomaalaistaustaista taksinkuljettaa kohtaan. "Vain suomalainen, ei neekeriä", sanoi asiakas tilatessaan taksia. Kun kuljettajana oli "neekeri" kuitenkin, koska ei kuljettajia voi valita, antoi kyseessä oleva asiakas paksua reklamaatiota. Taksiyhtiö Taksi Helsinki hämmästelee suomalaisten käytöstä. Kuljettajat itse kertovat, että joskus asiakas ei tulekaan taksiin huomatessaan kuljettajan olevan ei-suomalainen.
Kun vielä käytin puolison kanssa invataksia, ja itse usein tavallista, kaupungille mennessämme, oli kuljettajina myös muualta tänne muuttaneita. Minua ei väri haitannut, mutta se, että siihen aikaan ei panostettu siihen, että kuljettaja puhuisi/ymmärtäisi suomea, aiheutti kommunikointivaikeuksia. Se jurppi. Myös kaupunkituntemus oli heikkoa. Asuimme kantakaupungissa, asioimme yleensä kantakaupungissa. Kuitenkin kuljettajilla toisinaan oli vaikeuksia löytää reitti kotiimme. Kieltäytyivät ottamasta neuvoja vastaan: kuljettaja mies ja minä nainen. Kulttuurikysymys.
Tiesin myös, miksi noihin aikoihin monet vanhemmat henkilöt tahtoivat suomalaisen taksinkuljettajan. "Mielellään suomalainen kuljettaja, minä en osaa englantia". Kysymyksessä ei aina ollut kuljettajan etninen tausta. On myös, uskon vahvasti, rasismia. Siitä emme pääse eroon. Emme kaikki tule hyväksymään imigrantteja. Ei yksin Suomessa, vaan kaikkialla Euroopassa.
Kun joskus oma pohjavärimme tulee olemaan nykyistä tummempi, emme ehkä kiinnitä enää huomiota asiaan. Isänmaallisuus ja suomalaisuus, Suomi on meidän, on vielä mielissämme vahvana. "Vievät työpaikat ja rikollisuus kasvaa". Kuka sitten tekisi ne "vähempiarvoiset" työt, kun vessojen siivous ei luonnistu suomalaiselle? Rikollisuutta on ollut ja on kaikissa maailman kansoissa. Suomalaiset eivät ole mitään pulmusia liioin.
Minäkään en pidä tästä Eurooppaan suuntautuvasta muuttoliikehdinnästä. Meidän asenteemme ei asiaa muuta. Ihmisten on pakko syystä tai toisesta lähteä omasta maastaan pois. Me olemme allekirjoitaneet sopimuksen, jossa annetaan ihmisille lupa tulla. Me voisimme jo vähitellen suvaita erilaisuus. Eivät kaikki "neekerit" ole ansainneet huonoa suhtautumistamme. Minulla on ollut enemmän mukavia kokemuksia kuin ikäviä. Me olemme yhtäkaikki vain ihmisiä.
Kun vielä käytin puolison kanssa invataksia, ja itse usein tavallista, kaupungille mennessämme, oli kuljettajina myös muualta tänne muuttaneita. Minua ei väri haitannut, mutta se, että siihen aikaan ei panostettu siihen, että kuljettaja puhuisi/ymmärtäisi suomea, aiheutti kommunikointivaikeuksia. Se jurppi. Myös kaupunkituntemus oli heikkoa. Asuimme kantakaupungissa, asioimme yleensä kantakaupungissa. Kuitenkin kuljettajilla toisinaan oli vaikeuksia löytää reitti kotiimme. Kieltäytyivät ottamasta neuvoja vastaan: kuljettaja mies ja minä nainen. Kulttuurikysymys.
Tiesin myös, miksi noihin aikoihin monet vanhemmat henkilöt tahtoivat suomalaisen taksinkuljettajan. "Mielellään suomalainen kuljettaja, minä en osaa englantia". Kysymyksessä ei aina ollut kuljettajan etninen tausta. On myös, uskon vahvasti, rasismia. Siitä emme pääse eroon. Emme kaikki tule hyväksymään imigrantteja. Ei yksin Suomessa, vaan kaikkialla Euroopassa.
Kun joskus oma pohjavärimme tulee olemaan nykyistä tummempi, emme ehkä kiinnitä enää huomiota asiaan. Isänmaallisuus ja suomalaisuus, Suomi on meidän, on vielä mielissämme vahvana. "Vievät työpaikat ja rikollisuus kasvaa". Kuka sitten tekisi ne "vähempiarvoiset" työt, kun vessojen siivous ei luonnistu suomalaiselle? Rikollisuutta on ollut ja on kaikissa maailman kansoissa. Suomalaiset eivät ole mitään pulmusia liioin.
Minäkään en pidä tästä Eurooppaan suuntautuvasta muuttoliikehdinnästä. Meidän asenteemme ei asiaa muuta. Ihmisten on pakko syystä tai toisesta lähteä omasta maastaan pois. Me olemme allekirjoitaneet sopimuksen, jossa annetaan ihmisille lupa tulla. Me voisimme jo vähitellen suvaita erilaisuus. Eivät kaikki "neekerit" ole ansainneet huonoa suhtautumistamme. Minulla on ollut enemmän mukavia kokemuksia kuin ikäviä. Me olemme yhtäkaikki vain ihmisiä.
17. helmikuuta 2019
JARI TERVOKIN KIRJOITTI
Hyvin valvottu yö takana. Leikkasin ja viilasin kynsiä kahden maissa, luin Jari Tervon kolumnin Hesarista. Hieno kirjoitus. "Vanhuus on rikos, ja siitä mummia nyt rangaistaan." Ennen vanhaan oli vaivaistaloja ja niissä huonot oltavat. Oliko se tosiaan ennen vanhaan?
A:lta meili. Kotiutunut Saksasta takaisin Espanjaan. Parikymmentä plusastetta. Suomeen tämän lämpöaallon, jonka Föhn-tuuli yllättäen toi, jälkeen luvattu myös parikymmentä astetta mutta miinusta. Meinasin jo siirtyä saappaista nilkkureihin. Ei sentään.
Sain muutamia ystävänpäiväkortteja tekstiviestien lisäksi. Itse en lähettänyt ensimmäistäkään. Päivä pääsi minut ohittamaan huomiotta. Se oli se stadipäivä ja silloin ajatukset muualla. Ensi viikolla taas sinne. Tällä kerralla päivälliselle. Tämän jälkeen on kamarimusiikkikonsertti seuraavalla viikolla. A valittelee, kun konsertteja ei ole siinä Espanjan kaupungissa, jossa asuu. Pitäisi ajaa Barcelonaan asti tai peräti Madridiin. Siellä sitten sitäkin enemmän ja upeat taidepläjäykset päälle. Pradokin!
Laitoin jo aamukahvin. Tai oikeammin ajat sitten. Eikä nukuta pätkääkään. Nuorempana tuli näin useinkin valvottua, mutta nyt olisi yöllä uni poikaa. Luulin jo vaivasta päässeeni, kun kaksi yötä meni mukavasti. En päässyt. Ostin jopa unisukat. Ei mitään! No, minä tästä vääntäydyn Pentti Haanpään pariin ja julkaisen tämän sepustuksen. Aina niin juhlallinen sana tuo "julkaista". Aivan kuin kysymyksessä olisi isompikin juttu.
A:lta meili. Kotiutunut Saksasta takaisin Espanjaan. Parikymmentä plusastetta. Suomeen tämän lämpöaallon, jonka Föhn-tuuli yllättäen toi, jälkeen luvattu myös parikymmentä astetta mutta miinusta. Meinasin jo siirtyä saappaista nilkkureihin. Ei sentään.
Sain muutamia ystävänpäiväkortteja tekstiviestien lisäksi. Itse en lähettänyt ensimmäistäkään. Päivä pääsi minut ohittamaan huomiotta. Se oli se stadipäivä ja silloin ajatukset muualla. Ensi viikolla taas sinne. Tällä kerralla päivälliselle. Tämän jälkeen on kamarimusiikkikonsertti seuraavalla viikolla. A valittelee, kun konsertteja ei ole siinä Espanjan kaupungissa, jossa asuu. Pitäisi ajaa Barcelonaan asti tai peräti Madridiin. Siellä sitten sitäkin enemmän ja upeat taidepläjäykset päälle. Pradokin!
Laitoin jo aamukahvin. Tai oikeammin ajat sitten. Eikä nukuta pätkääkään. Nuorempana tuli näin useinkin valvottua, mutta nyt olisi yöllä uni poikaa. Luulin jo vaivasta päässeeni, kun kaksi yötä meni mukavasti. En päässyt. Ostin jopa unisukat. Ei mitään! No, minä tästä vääntäydyn Pentti Haanpään pariin ja julkaisen tämän sepustuksen. Aina niin juhlallinen sana tuo "julkaista". Aivan kuin kysymyksessä olisi isompikin juttu.
15. helmikuuta 2019
TUKKA KASTUU
Oli taas vesiliikehdintää uimahallissa. Onneksi ohjaaja sanoo aina uuden liikkeen näytettyään "omassa tahdissa". Pitäisi onnistua semmosessakin, että nostetaan molemmat jalat ylös pohjasta ja pannaan polvet koukkuun ja lähelle pintaa. En edes yrittänyt. Kastuu tukka. Sen lisäksi keikahtaisin taatusti taaksepäin ja uppeluksiin. Siinä se tukka kastuu.
Lähdettyämme jumpasta jäimme juttelemaan jumppakaveri L:n kanssa, joka on teatterifriikki. Katsoo kaikki näytelmät Helsingissä. Olin vähän kateellinen. Tsehovin näytelmistä olimme samaa mieltä, että ovat pitkäveteisiä ja hidastempoisia. Meistä ei niissä ole yhtään slaavilaista temperamenttia.
Ostin Pentti Haanpään jälkeenjääneistä novelleista kootun kirjan. Osa teksteistä on aikoinaan ilmestynyt joissain lehdissä ja osa löydetty kirjailijan pöytälaatikosta. Haanpään tytär on auttanut löytämisessä. Olen aikaisemminkin lukenut Haanpäätä, että voin sanoa pitäväni.
Eilen olin matkailemassa Helsingissä. Nuuhkin ehtaa kaupunki-ilmaa sieraimet levällään ja nautin kaikesta siitä, minkä olen joutunut taakseni jättämään. Näin ratikoita, ihmispaljoutta ja kauppoja, joita ei täällä nykyisellä asuinsijallani ole. Tulin kotiin ja söin ostamiani omena-kanelilastuja. Olin jo päivällä asennoitunut nauttimaan illalla Cary Grantista elokuvassa. Miten ennen hätkähdyttävän kiinnostava leffa voi lässähtää vuosikymmenten aikana? No, olihan Grant komea ja Grace Kelly soma, mutta jotain puuttui menneitten aikojen loistosta. Pitkästyin.
Marisen usein etten nuku. Viime yönä nukuin sikeästi kuutisen tuntia ja ilman apuja. Olin hyvin hämmästynyt, kiitollinen ja onnellinen. Tällä lailla siis yleensä nukutaan? Jokohan pääsisin rytmiin mukaan?
Lähdettyämme jumpasta jäimme juttelemaan jumppakaveri L:n kanssa, joka on teatterifriikki. Katsoo kaikki näytelmät Helsingissä. Olin vähän kateellinen. Tsehovin näytelmistä olimme samaa mieltä, että ovat pitkäveteisiä ja hidastempoisia. Meistä ei niissä ole yhtään slaavilaista temperamenttia.
Ostin Pentti Haanpään jälkeenjääneistä novelleista kootun kirjan. Osa teksteistä on aikoinaan ilmestynyt joissain lehdissä ja osa löydetty kirjailijan pöytälaatikosta. Haanpään tytär on auttanut löytämisessä. Olen aikaisemminkin lukenut Haanpäätä, että voin sanoa pitäväni.
Eilen olin matkailemassa Helsingissä. Nuuhkin ehtaa kaupunki-ilmaa sieraimet levällään ja nautin kaikesta siitä, minkä olen joutunut taakseni jättämään. Näin ratikoita, ihmispaljoutta ja kauppoja, joita ei täällä nykyisellä asuinsijallani ole. Tulin kotiin ja söin ostamiani omena-kanelilastuja. Olin jo päivällä asennoitunut nauttimaan illalla Cary Grantista elokuvassa. Miten ennen hätkähdyttävän kiinnostava leffa voi lässähtää vuosikymmenten aikana? No, olihan Grant komea ja Grace Kelly soma, mutta jotain puuttui menneitten aikojen loistosta. Pitkästyin.
Marisen usein etten nuku. Viime yönä nukuin sikeästi kuutisen tuntia ja ilman apuja. Olin hyvin hämmästynyt, kiitollinen ja onnellinen. Tällä lailla siis yleensä nukutaan? Jokohan pääsisin rytmiin mukaan?
12. helmikuuta 2019
WODEHOUSEA
Siirryin P.G.Wodehousen (1881-1975) mukana ajassa taaksepäin ja nautin siitä, kun päivälliselle herrat pukeutuivat frakkiin ainakin kartanoissa js niitä suuremmissa asumuksissa. Luen Parahin Jeeves-kirjaa.Alkuperäinen ilmestynyt 1930. Bertie Woosterilla on hovimestari Jeeves, joka yleensä tietää ja osaa kaiken. Hahmoa esitti tv-sarjassa Stephen Fry ja olikin mainio Jeeves.
Kirja Parahin Jeeves, Kaisa Siveniuksen uusi suomennos vuonna 2013, sisältää useita Jeeves-tarinoita. Aikakausi vuosina 1925-1927. Varakkaammalla väellä palveluskuntaa ja heihin kuuluu Jeevesin isäntä Bertram "Bertie" Wooster, uusavuton brittiaristokraatti. En ole aikaisemmin Jeeves-kertomuksia lukenut. Nyt on korkea aika. Lienenkö edes mitään Wodehousea.
Tänään asioille. Olenkin taas hissutellut kotona tarpeeksi. Aika ei tule pitkäksi, mutta onhan se mukavaa käydä toteamassa, onko sohjoa vai pakkasta. Sitten keskustella ystävien kanssa puhelimessa säätilanteesta, lumen paljoudesta, miten auraajat ovat auraamassa aina vääriä katuja ja kuinka vaikeaa on hyppiä lumivallien ja kaiken sulaneesta lumesta muodostuneen loskan yli. Tämä nyt on tätä. Muutaman kuukauden kuluttua helpottaa. Lupaan.
Aloitin kirjettä Italiaan. Kaikenlaista kertomisen arvoista. Italiassa ei kuulemma kovin usein Suomen asioita levitellä. Olen pitänyt asianani toimia sanomalehtenä. Siksi kirjeeni ovat pitkiä. No, eivät sieltäkään tulevat mitään lyhyitä ole. Hän kirjoittaa käsin!! Saattaa olla 12 arkkia molemmin puolin tekstiä. Kuinka hän jaksaa? Käsialassa on joskus havaittavissa väsymyksen merkkejä. En ihmettele. Helppohan minun on naputellessa. Kirjoitin jo nuorena isän kirjoituskoneella, eikä se ollut sähkökone. Sitten tuli sähköinen, eikä enää tarvinnut värinauhaa. Oli kasetti. Tästäkin modernista vehkeestä siirryttiin tietokoneisiin. Sen kuin näytölle asiat, korjaaminen helppoa, lopuksi tulostaminen. Isäni ei enää tämmöstä nähnyt.
Kirja Parahin Jeeves, Kaisa Siveniuksen uusi suomennos vuonna 2013, sisältää useita Jeeves-tarinoita. Aikakausi vuosina 1925-1927. Varakkaammalla väellä palveluskuntaa ja heihin kuuluu Jeevesin isäntä Bertram "Bertie" Wooster, uusavuton brittiaristokraatti. En ole aikaisemmin Jeeves-kertomuksia lukenut. Nyt on korkea aika. Lienenkö edes mitään Wodehousea.
Tänään asioille. Olenkin taas hissutellut kotona tarpeeksi. Aika ei tule pitkäksi, mutta onhan se mukavaa käydä toteamassa, onko sohjoa vai pakkasta. Sitten keskustella ystävien kanssa puhelimessa säätilanteesta, lumen paljoudesta, miten auraajat ovat auraamassa aina vääriä katuja ja kuinka vaikeaa on hyppiä lumivallien ja kaiken sulaneesta lumesta muodostuneen loskan yli. Tämä nyt on tätä. Muutaman kuukauden kuluttua helpottaa. Lupaan.
Aloitin kirjettä Italiaan. Kaikenlaista kertomisen arvoista. Italiassa ei kuulemma kovin usein Suomen asioita levitellä. Olen pitänyt asianani toimia sanomalehtenä. Siksi kirjeeni ovat pitkiä. No, eivät sieltäkään tulevat mitään lyhyitä ole. Hän kirjoittaa käsin!! Saattaa olla 12 arkkia molemmin puolin tekstiä. Kuinka hän jaksaa? Käsialassa on joskus havaittavissa väsymyksen merkkejä. En ihmettele. Helppohan minun on naputellessa. Kirjoitin jo nuorena isän kirjoituskoneella, eikä se ollut sähkökone. Sitten tuli sähköinen, eikä enää tarvinnut värinauhaa. Oli kasetti. Tästäkin modernista vehkeestä siirryttiin tietokoneisiin. Sen kuin näytölle asiat, korjaaminen helppoa, lopuksi tulostaminen. Isäni ei enää tämmöstä nähnyt.
10. helmikuuta 2019
PIENTÄ TAPAHTUNUTTA
Monta kivaa asiaa eilen. R soitti Espanjasta ja juttelimme kauan. Ovikello soi ja eräs komea mies ojensi minulle laivonnaisrasian. Kondiittorimestarin itsetehtyjä Runebergintorttuja. Ahmin ne heti. Olisiko pitänyt edes toinen säästää huomiseen? No ei!! Että maistuivat hyvältä. Kolmas kiva asia oli, että aloitin imuroimisen, mutta jätin kesken. Se kesken jättäminen oli se kiva asia.
Huckleberry Finn on nyt luettu ja hyllyyn takaisin pantu. Sen jälkeen siirryin afrikkalaiseen etsivätoimistoon. Lukemista riittää. K:n kanssa juttelin puhelimessa. Pantiin maailmaa jälleen järjestykseen.Hän oli ollut balettiesityksessä. Hieno kokemus jälleen kerran. Andersenin satu vaikuttavana yleisön 3 D-laseineen.
Soitin L:lle. Lähtevät matkailemaan hekin. Pois lumisesta Suomesta erään saaren aurinkoon kaukana Atlantilla. Kyllä kelpaa. Toivottelin hyvää ja turvallista matkaa.
Tänään itseni huoltoa, ehkä huomenna liikkeelle. Enkä nyt laista keskiviikkoista jumppaa vedessä. On lunta tai ei. Ainakin ennusteiden mukaan loskaa. Ensi viikolla kampaajakin. Hiukset kaipaavat myös huoltoa.
Hissukseen tämä sunnuntai pannaan menemään kotioloissa mutta kunnollisesti puettuna ja vuode sijattuna. Lounastamistakin jossain välissä. Nukuin yön huonosti ja otin menetetyt unet aamulla takaisin heti aamukahvin jälkeen. Onneksi päivää on vielä jäljellä, jotta ei kuin nauttimaan.
Huckleberry Finn on nyt luettu ja hyllyyn takaisin pantu. Sen jälkeen siirryin afrikkalaiseen etsivätoimistoon. Lukemista riittää. K:n kanssa juttelin puhelimessa. Pantiin maailmaa jälleen järjestykseen.Hän oli ollut balettiesityksessä. Hieno kokemus jälleen kerran. Andersenin satu vaikuttavana yleisön 3 D-laseineen.
Soitin L:lle. Lähtevät matkailemaan hekin. Pois lumisesta Suomesta erään saaren aurinkoon kaukana Atlantilla. Kyllä kelpaa. Toivottelin hyvää ja turvallista matkaa.
Tänään itseni huoltoa, ehkä huomenna liikkeelle. Enkä nyt laista keskiviikkoista jumppaa vedessä. On lunta tai ei. Ainakin ennusteiden mukaan loskaa. Ensi viikolla kampaajakin. Hiukset kaipaavat myös huoltoa.
Hissukseen tämä sunnuntai pannaan menemään kotioloissa mutta kunnollisesti puettuna ja vuode sijattuna. Lounastamistakin jossain välissä. Nukuin yön huonosti ja otin menetetyt unet aamulla takaisin heti aamukahvin jälkeen. Onneksi päivää on vielä jäljellä, jotta ei kuin nauttimaan.
9. helmikuuta 2019
TOIMII TAAS
Lukkokaveri huollosta tuli hyvin nopeasti soittoni jälkeen. Joskus käy niin että asiantuntijan saavuttua asia, joka oli epäkunnossa, ei enää olekaan. Nyt oli. Lukkopesä ei ollut irti. Tämän kerroin jo puhelimessa. Lukkoa kovisteltiin avaimellani ja jäykkänä ja toimimattomana pysyi. Kaveri pani öljyä, puhdisti kynnyksen, veivasi ja veivasi avaimella. Minäkin välillä. Lopulta se suostui yhteistyöhön ja alkoi toimia. Kokeilimme molemmat monta kertaa. Kaikki hyvin. "Soitto taas vaan, jos lakkaa toimimasta". Minä sanoin "kiitos" ja pahoittelin, kun näin viikonloppuna jouduin vaivaamaan.
Minun pitää ostaa pieni lukkoöljypullo. On joskus ollutkin, mutta minne lie vuosien saatossa kadonnut.
Miten olisi? Joko taas olisi jonotettava Amos Rexiin, jos mielii nähdä René Magritten näyttelyn? Näin luulen. Olisiko nyt kanttia käydä jonoon? Jossain näyttelyssä jossain päin olen jonkun Magritten teoksen nähnyt "elävänä". Olisi hienoa nähdä niitä nyt enemmän. Ateneumiin tulossa Frantisek Kupkan näyttely. En olekaan vähään aikaan taidenäyttelyssä ollut. Eivät hermot kestäneet Amos Rexin jonoja taannoin, että olisin seissyt hytisemässä pari kolme tuntia ennen sisään pääsyä. Mitä ihmeen taidekansaa meistä nyt on tullut?
Huckleberryssä tapahtuvat etenevät niin, että Jim-neekeri saatiin karkulaisena kiinni ja sitten Huck hänet pelasti takaisin vapauteen. Taas lautta soljuu alavirtaan pitkin Mississippiä kaverusten nauttiessa sen kulusta. Mukana pari siipeilijää, "kuningas" ja "herttua", molemmat samanhenkisiä veijareita kuin Huck. Tapahtumia ollut kaikenlaisia aina kun ovat rantautuneet. Mark Twain oli joskus ollut laivurina Mississippillä, tietää joen juoksut. Pannut mielikuvituksensa lentoon saadakseen aikaan tämän kirjan, josta tuli klassikko maailmankirjallisuudessa.
Minun pitää ostaa pieni lukkoöljypullo. On joskus ollutkin, mutta minne lie vuosien saatossa kadonnut.
Miten olisi? Joko taas olisi jonotettava Amos Rexiin, jos mielii nähdä René Magritten näyttelyn? Näin luulen. Olisiko nyt kanttia käydä jonoon? Jossain näyttelyssä jossain päin olen jonkun Magritten teoksen nähnyt "elävänä". Olisi hienoa nähdä niitä nyt enemmän. Ateneumiin tulossa Frantisek Kupkan näyttely. En olekaan vähään aikaan taidenäyttelyssä ollut. Eivät hermot kestäneet Amos Rexin jonoja taannoin, että olisin seissyt hytisemässä pari kolme tuntia ennen sisään pääsyä. Mitä ihmeen taidekansaa meistä nyt on tullut?
Huckleberryssä tapahtuvat etenevät niin, että Jim-neekeri saatiin karkulaisena kiinni ja sitten Huck hänet pelasti takaisin vapauteen. Taas lautta soljuu alavirtaan pitkin Mississippiä kaverusten nauttiessa sen kulusta. Mukana pari siipeilijää, "kuningas" ja "herttua", molemmat samanhenkisiä veijareita kuin Huck. Tapahtumia ollut kaikenlaisia aina kun ovat rantautuneet. Mark Twain oli joskus ollut laivurina Mississippillä, tietää joen juoksut. Pannut mielikuvituksensa lentoon saadakseen aikaan tämän kirjan, josta tuli klassikko maailmankirjallisuudessa.
8. helmikuuta 2019
MR. MURPHY LAKEINEEN PIIPAHTAMASSA
Äheltäydyin asioille, saappaat kastuivat, autot roiskuttivat, loskaa joka paikassa. En meinannut päästä kotiin sisälle ja tietysti perjantaina! Oven lukko ei suostunut yhteistyöhön. Avain jumittui, sitten pyöri tyhjää ja sen jälkeen jäykästi antoi myöten ja päästi minut sisälle. Soitin huoltoon. "Niin, nyt on niin että pojat lähtevät jo kotiin". En sanonut mitään, odottelin mitä mieltä huolto on, vaikka on viikonloppu. "Tietysti voin antaa tämän päivystykseen". Kiitin.
Mitä varten usein tämmöiset asiat tapahtuvat juuri viikonloppuna? En voinut liioin luvata etten poistu kotoani tai jos poistun, palaisin vasta kun viikonlopun jälkeen lukko on korjattu. Sitä paitsi alkoi pieni paniikin poikanen ilmaantua, kun en pääse liikkumaan tahtoni mukaan. Nyt odottelen lukkoseppää.
Suomen Kuvalehti ja Tsilari tulivat. Myös Lumenen mainos Stockmannilta. Oikein nimellä. "Pohjoista talvikauneutta". Mukana pakolliset näytepussit, nyt rauhoittavaa seerumia ja yhtä rauhoittavaa päivävoidetta. Haluaako ihoni rauhoittua ja mistä pitäisi? Tavaratalossa saa 30% alennuksella heleyttävää pikakaunistajaa. Luvataan tapahtuvaksi välittömästi. Ei uskota.
Edelleen iltapäivälehdet mällästävät Matti Nykäsen kuolemalla. Lööpit repeämispisteessä. Kaivetaan vanhoja asioita esille, hautajaisspekulaatioita, kuvia siitä ja tästä. Antaisivat jo rauhan. Mutta ei. Niin kauan kuin on jotain edes pientä imettävää, se imetään.
Otin illalla unipillerin. En suostunut enää valvomaan. Voi sitä onnen autuutta aamulla herätessäni yhdeksän maissa kokonaisen ihanan nukutun yön jälkeen. Olo pirtsakka, iho normaalin värinen, eikä pussin pussia silmien alla. Tiputtelin kahvin ja luin netistä aamun uutisia. Sitten reippaasti suihkuun, pukeutumaan, julkisivu kuntoon ja menoksi. Kaikki oli vaivatonta ja helppoa.
Mitä varten usein tämmöiset asiat tapahtuvat juuri viikonloppuna? En voinut liioin luvata etten poistu kotoani tai jos poistun, palaisin vasta kun viikonlopun jälkeen lukko on korjattu. Sitä paitsi alkoi pieni paniikin poikanen ilmaantua, kun en pääse liikkumaan tahtoni mukaan. Nyt odottelen lukkoseppää.
Suomen Kuvalehti ja Tsilari tulivat. Myös Lumenen mainos Stockmannilta. Oikein nimellä. "Pohjoista talvikauneutta". Mukana pakolliset näytepussit, nyt rauhoittavaa seerumia ja yhtä rauhoittavaa päivävoidetta. Haluaako ihoni rauhoittua ja mistä pitäisi? Tavaratalossa saa 30% alennuksella heleyttävää pikakaunistajaa. Luvataan tapahtuvaksi välittömästi. Ei uskota.
Edelleen iltapäivälehdet mällästävät Matti Nykäsen kuolemalla. Lööpit repeämispisteessä. Kaivetaan vanhoja asioita esille, hautajaisspekulaatioita, kuvia siitä ja tästä. Antaisivat jo rauhan. Mutta ei. Niin kauan kuin on jotain edes pientä imettävää, se imetään.
Otin illalla unipillerin. En suostunut enää valvomaan. Voi sitä onnen autuutta aamulla herätessäni yhdeksän maissa kokonaisen ihanan nukutun yön jälkeen. Olo pirtsakka, iho normaalin värinen, eikä pussin pussia silmien alla. Tiputtelin kahvin ja luin netistä aamun uutisia. Sitten reippaasti suihkuun, pukeutumaan, julkisivu kuntoon ja menoksi. Kaikki oli vaivatonta ja helppoa.
7. helmikuuta 2019
RUTIINILLA VALVOTTU YÖ
Vesijumppaan en eilen mennyt. Laiskotti ja syytin lunta. Luin, lakkasin kynnet ja keksin, että maitovaahtokoneesta saa tavallistakin kuumaa maitoa.
Viime yönä en taaskaan nukkunut, vaikka tein kaikki muut temput paitsi unipilleriä. Tuijotin kattoon, söin viinirypäleitä, luin Huckleberry Finniä ja kolmannen kerran Suomen Kuvalehteä. Nyt aamulla lähetin A:lle sähköpostia ja suunnittelen vastaamista Italian kirjeeseen. Ulkona sataa lunta. Kuinkas muuten.
Kotona lämpimässä tänään ja huomenna liikkeelle. K oli ollut jumpassa ja oli kysytty, missä minä olen. Lupasin muuten K:lle yhden Nenäpäivä-nenistäni. Hänellä ei ole koskaan sellaista ollut. En oikein voi kuvitellakaan häntä se päässä. Päätimme mennä jonain päivänä kahville.
Katselin A-studion. Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi oli toimittajan kovisteltavana. Minua Pirttijärvi ei saanut vakuuttuneeksi, että ikäihmisten asiat hoivakodeissa paranevat ainakaan merkittävästi. Pakkohan se oli luvata, kun silmä kovana keskustelua seurattiin ja hampaan kolossa yhtä ja toista Esperin toimintaa vastaan viime aikojen epäkohtien tultua päivänvaloon. Aamun lehdessä kerrottiin, että Esperin Munkkiniemen laitoksesta oli karannut vanha mies. Ohikulkijat yöllä huomasivat hangessa kevyesti vaatetetun makaavan ja toimittivat laitokseen takaisin. Kukaan ei miestä ollut etsimässä, vaikka myönsivät jonkun olevan kateissa. Että sellaista huolenpitoa.
Valot alkavat syttyä naapuritaloissa. Minulla palanut koko yön. Kokeilisinko ihan piruuttani, jos nukahtaisin pariksi tunniksi? Jos vaikka saisin harmaan värin kasvoista pois ja pussit silmien alta. Sitten heleyden tuovaa ihovoidetta ja lujaa uskoa Yves Saint Laurentin vakuuttamisiin.
Viime yönä en taaskaan nukkunut, vaikka tein kaikki muut temput paitsi unipilleriä. Tuijotin kattoon, söin viinirypäleitä, luin Huckleberry Finniä ja kolmannen kerran Suomen Kuvalehteä. Nyt aamulla lähetin A:lle sähköpostia ja suunnittelen vastaamista Italian kirjeeseen. Ulkona sataa lunta. Kuinkas muuten.
Kotona lämpimässä tänään ja huomenna liikkeelle. K oli ollut jumpassa ja oli kysytty, missä minä olen. Lupasin muuten K:lle yhden Nenäpäivä-nenistäni. Hänellä ei ole koskaan sellaista ollut. En oikein voi kuvitellakaan häntä se päässä. Päätimme mennä jonain päivänä kahville.
Katselin A-studion. Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi oli toimittajan kovisteltavana. Minua Pirttijärvi ei saanut vakuuttuneeksi, että ikäihmisten asiat hoivakodeissa paranevat ainakaan merkittävästi. Pakkohan se oli luvata, kun silmä kovana keskustelua seurattiin ja hampaan kolossa yhtä ja toista Esperin toimintaa vastaan viime aikojen epäkohtien tultua päivänvaloon. Aamun lehdessä kerrottiin, että Esperin Munkkiniemen laitoksesta oli karannut vanha mies. Ohikulkijat yöllä huomasivat hangessa kevyesti vaatetetun makaavan ja toimittivat laitokseen takaisin. Kukaan ei miestä ollut etsimässä, vaikka myönsivät jonkun olevan kateissa. Että sellaista huolenpitoa.
Valot alkavat syttyä naapuritaloissa. Minulla palanut koko yön. Kokeilisinko ihan piruuttani, jos nukahtaisin pariksi tunniksi? Jos vaikka saisin harmaan värin kasvoista pois ja pussit silmien alta. Sitten heleyden tuovaa ihovoidetta ja lujaa uskoa Yves Saint Laurentin vakuuttamisiin.
5. helmikuuta 2019
LOSKAA, LOSKAA ENEMMÄN LOSKAA
Kyllä vaan ähelsin itseni aamulla kauppaan. Matka ei ole pitkä mutta loskainen. Kunnialla selviydyin ja sain kaiken tarvitsemani muun muassa näkkileipää ja hedelmiä. Huomenna vääntäydyttävä vesijumppaan. On K:n mukaan tulossa kuivempaa ja pakastuvaa. Selviydyn siitäkin. Olen optimistinen.
Kansan on vallannut suru. Eilen aamulla tuli uutinen Matti Nykäsen kuolemasta. Tv näytti ohjelmia, joissa hän on esiintynyt. Haastateltiin niitä ihmisiä, jotka hänet olivat tunteneet. Koko päivä meni muistellessa, tunteitten purkamisessa, shokin selvittelyssä. Sairauskohtaus miehen vei. Spekulointia. Myös näyttelijä Ismo Kallio lähti riveistämme. Näin se menee. Elämä.
Italiasta tuli imigranttivastainen kirje. Italiassa nuo asiat ovat jokapäiväisiä ja mahtavassa mittakaavassa. Sama ongelma kuin Suomessa: omiakin avuntarvitsijoita olisi. Mikään ei enää pysäytä tätä kansainvaellusta, paremman elämän etsimistä muista maista. Turhaa tapella tuulimyllyjä vastaan.
Itäkeskuksen Herkun remontti alkanut. Semmonen kilke ja kalke, työmiehiä, verhoja, joissa kerrotaan uuden ja ehomman tulosta. Joskus maaliskuun lopulla kuulemma valmistuu. Esimerkkinä pidetään Aleksin Herkun remonttia. Hieno tulee, sanotaan. Tämänhän tiesin haastateltuani Itiksen Herkun pomoa pari viikkoa sitten.
Alan nyt näpytellä maksettavaksi Stadin Slangin jäsenmaksua 2019. Sitten voinkin alkaa taas lukea. Menossa on kolme kirjaa vuorotellen. Huckleberry Finnikin vielä kesken. Laittelen seuraksi espresson.
Kansan on vallannut suru. Eilen aamulla tuli uutinen Matti Nykäsen kuolemasta. Tv näytti ohjelmia, joissa hän on esiintynyt. Haastateltiin niitä ihmisiä, jotka hänet olivat tunteneet. Koko päivä meni muistellessa, tunteitten purkamisessa, shokin selvittelyssä. Sairauskohtaus miehen vei. Spekulointia. Myös näyttelijä Ismo Kallio lähti riveistämme. Näin se menee. Elämä.
Italiasta tuli imigranttivastainen kirje. Italiassa nuo asiat ovat jokapäiväisiä ja mahtavassa mittakaavassa. Sama ongelma kuin Suomessa: omiakin avuntarvitsijoita olisi. Mikään ei enää pysäytä tätä kansainvaellusta, paremman elämän etsimistä muista maista. Turhaa tapella tuulimyllyjä vastaan.
Itäkeskuksen Herkun remontti alkanut. Semmonen kilke ja kalke, työmiehiä, verhoja, joissa kerrotaan uuden ja ehomman tulosta. Joskus maaliskuun lopulla kuulemma valmistuu. Esimerkkinä pidetään Aleksin Herkun remonttia. Hieno tulee, sanotaan. Tämänhän tiesin haastateltuani Itiksen Herkun pomoa pari viikkoa sitten.
Alan nyt näpytellä maksettavaksi Stadin Slangin jäsenmaksua 2019. Sitten voinkin alkaa taas lukea. Menossa on kolme kirjaa vuorotellen. Huckleberry Finnikin vielä kesken. Laittelen seuraksi espresson.
3. helmikuuta 2019
TILANNE ON PÄÄLLÄ
Nykyisin sanotaan jostain asiasta: tilanne on päällä. Nyt minä sanon että tilanne on päällä eli se povattu lumimyräkkä jyllää ikkunoitteni ulkopuolella. En ole nukkunut yhtään. Menin vuoteeseen yhden haukottelun jälkeen illalla ja odotin unta. Odotan sitä vieläkin ja kello on tällä hetkellä kuusi aamulla. Katselin pitkiä tovia ulos ikkunasta ja kyllä tupruaa. Tuuli kuljettaa lunta miten tahtoo. Autot ajavat varovasti. Näkyvyys kehnoa. Että semmosta säätä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tasa-arvotiedon keskus poistaa kaikki mies-päätteiset ammattinimikkeet. Joitakin aikoja sitten käytiin aiheesta keskusteluja. En ole asiaa seurannut, etten tiedä, vieläkö tulipaloja sammuttavat palomiehet. Vai palohenkilöt. Tai pelastushenkilöt. Paheksuttavaa ja harhaan johtavaa on myös puhua vanhemmista, jos tarkoitetaan vain äitiä. Entäs vanhemmasta? Yhdestä vanhemmasta? Eikös silloin tämä henkilö voi olla äiti? Näitä mies-päätteisiä ammattinimikkeitä on meillä yli 600, kerrotaan. Kaikkiko muutetaan? Perämies? Varamies? Lakimies? Lautamies? Talonmies? Huoltomies? Lehtimies? Ovimies? Puhemies? Ja niin edelleen.
R kertoi meilissä syöneensä Espanjassa kotkakalaa. Piti googlata. On kuulemma kovaääninen kala. Varsinkin sen riiusteluääni on mahtavaa, jopa niin, että muut kalat lähellä menevät tainnoksiin. Kaloista ei aina ensimmäiseksi tule mieleen niiden äänet. Joillakin laitteilla saa erotetuksi aikamoiset pulinat kalojen kommunikoidessa keskenään. "Voi rähmä, taas ne onkivat". Valaathan tunnetusti juttelevat, mutta eivät olekaan kaloja.
Tämä onkin mukava aasinsilta Peter Wohllebenin kirjaan, jota edelleen luen. Hajuaisti on monella eläimellä vertaansa vailla. Näkö joillakin kehnonlainen. Koirista on sanottu, etteivät näe värejä. Wohlleben ei tätä tekstinsä perusteella allekirjoita. Mutta eläimet tuntevat hänen mukaansa kiitollisuutta, osaavat omaksi edukseen huiputtaa, tuntevat surua, häpeää ja katuvat kolttosiaan. Ovat pitkälti meidän kaltaisiamme. Sanojen muodostamiseen ei eläimillä ole mahdollisuuksia, jotain puuttuu. Muun muassa oikealla tavalla äänihuulten värähtely ilman kulkeutuessa.Kyllä me osaamme jotenkuten kuitenkin lukea, mitä asiaa eläimillä meille on. Tai luulemme osaavamme.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tasa-arvotiedon keskus poistaa kaikki mies-päätteiset ammattinimikkeet. Joitakin aikoja sitten käytiin aiheesta keskusteluja. En ole asiaa seurannut, etten tiedä, vieläkö tulipaloja sammuttavat palomiehet. Vai palohenkilöt. Tai pelastushenkilöt. Paheksuttavaa ja harhaan johtavaa on myös puhua vanhemmista, jos tarkoitetaan vain äitiä. Entäs vanhemmasta? Yhdestä vanhemmasta? Eikös silloin tämä henkilö voi olla äiti? Näitä mies-päätteisiä ammattinimikkeitä on meillä yli 600, kerrotaan. Kaikkiko muutetaan? Perämies? Varamies? Lakimies? Lautamies? Talonmies? Huoltomies? Lehtimies? Ovimies? Puhemies? Ja niin edelleen.
R kertoi meilissä syöneensä Espanjassa kotkakalaa. Piti googlata. On kuulemma kovaääninen kala. Varsinkin sen riiusteluääni on mahtavaa, jopa niin, että muut kalat lähellä menevät tainnoksiin. Kaloista ei aina ensimmäiseksi tule mieleen niiden äänet. Joillakin laitteilla saa erotetuksi aikamoiset pulinat kalojen kommunikoidessa keskenään. "Voi rähmä, taas ne onkivat". Valaathan tunnetusti juttelevat, mutta eivät olekaan kaloja.
Tämä onkin mukava aasinsilta Peter Wohllebenin kirjaan, jota edelleen luen. Hajuaisti on monella eläimellä vertaansa vailla. Näkö joillakin kehnonlainen. Koirista on sanottu, etteivät näe värejä. Wohlleben ei tätä tekstinsä perusteella allekirjoita. Mutta eläimet tuntevat hänen mukaansa kiitollisuutta, osaavat omaksi edukseen huiputtaa, tuntevat surua, häpeää ja katuvat kolttosiaan. Ovat pitkälti meidän kaltaisiamme. Sanojen muodostamiseen ei eläimillä ole mahdollisuuksia, jotain puuttuu. Muun muassa oikealla tavalla äänihuulten värähtely ilman kulkeutuessa.Kyllä me osaamme jotenkuten kuitenkin lukea, mitä asiaa eläimillä meille on. Tai luulemme osaavamme.
2. helmikuuta 2019
VANHA TUTTU TIPAHTI POSTILUUKUSTA
Olen saanut tilaamani Suomen Kuvalehden ensimmäisen kerran vuosien tauon jälkeen. Lehti tuntuu tehdyn ikään kuin ohuemmasta paperista ja sitä myöten tuntuu kevyemmältä. Tallella ovat Jyvät & Akanat ja Helmi ja Heikki. Oheistuotantona lehden välissä tv-ohjelmalehtinen. Sekin vielä! Jätin kaiken tekemiseni kesken ja ryhdyin lukemaan. Oi kuinka tuntui hyvältä! Kerroin K:llekin riemun hetkestäni, kun hän soitti ja kertoi hakeneensa meille liput kamarimusiikkikonserttiin.
Illalla vuoteessa jatkoin eläinkirjan lukemistani. Vahvistui sekin käsitykseni, etteivät eläimet ole niin tyhmiä kuin luullaan. Tunteet on niilläkin, järki ja ajatteleva mieli. Muistan hyvin oman tunteeni, kun koiran lempeät ruskeat silmät katsoivat vilpittömästi omiini ja lämpöinen nuolaisu tuntui kasvoillani.Kirjan kirjoittaja Peter Wohlleben on tutkinut oman mehiläisyhdyskuntansa elämää ja ihmetellyt mehiläisten loogisuutta. Ei olekaan niin, että pörriäiset lentelevät vain kukasta kukkaan ja sitten rientävät valmistamaan hunajaa. Niillä on keskinäinen kertomisen ja ilmaisun taito, ne ovat ystävällisiä toisiaan kohtaan ja varmasti osaavat hymyilläkin. Kirjan teksti on paikkapaikoin kovinkin tieteellistä ja kirjailija tehnyt lujasti tutkimustyötä saadakseen kirjan aikaan. Hänen aikaisempi teoksensa on Puiden salattu elämä. Mitä kaikkea tämänkin huoneen ikkunan edessä olevat mahtavat kuuset ajattelevat? Varmasti nekin noituvat runsasta lumen tuloa.
Kaupunginmuseon ystävät muisti jäsenkirjeellä. Olisi mahdollisuus päästä tutustumaan muun muassa Ritarihuoneelle oppaan johdolla. Joskus vuosia sitten olen käynyt aatelisten vaakunat katsomassa. Siellä vanhimmassa päässä on rakkaan ystäväni edesmenneen C:n sukuvaakuna. Suku aateloitiin vuonna 1407. Oma bastilji Suomenlinnassa.
Taivas näyttää siltä että pian pöllähtää muutama kerros lisää lunta maahan. Tämän talven tulemme muistamaan kun taas vietämme tulevaisuudessa lumetonta aikaa. Ja kyllä helpottaa viimeistään huhtikuussa. Ei enää kauaa!
Illalla vuoteessa jatkoin eläinkirjan lukemistani. Vahvistui sekin käsitykseni, etteivät eläimet ole niin tyhmiä kuin luullaan. Tunteet on niilläkin, järki ja ajatteleva mieli. Muistan hyvin oman tunteeni, kun koiran lempeät ruskeat silmät katsoivat vilpittömästi omiini ja lämpöinen nuolaisu tuntui kasvoillani.Kirjan kirjoittaja Peter Wohlleben on tutkinut oman mehiläisyhdyskuntansa elämää ja ihmetellyt mehiläisten loogisuutta. Ei olekaan niin, että pörriäiset lentelevät vain kukasta kukkaan ja sitten rientävät valmistamaan hunajaa. Niillä on keskinäinen kertomisen ja ilmaisun taito, ne ovat ystävällisiä toisiaan kohtaan ja varmasti osaavat hymyilläkin. Kirjan teksti on paikkapaikoin kovinkin tieteellistä ja kirjailija tehnyt lujasti tutkimustyötä saadakseen kirjan aikaan. Hänen aikaisempi teoksensa on Puiden salattu elämä. Mitä kaikkea tämänkin huoneen ikkunan edessä olevat mahtavat kuuset ajattelevat? Varmasti nekin noituvat runsasta lumen tuloa.
Kaupunginmuseon ystävät muisti jäsenkirjeellä. Olisi mahdollisuus päästä tutustumaan muun muassa Ritarihuoneelle oppaan johdolla. Joskus vuosia sitten olen käynyt aatelisten vaakunat katsomassa. Siellä vanhimmassa päässä on rakkaan ystäväni edesmenneen C:n sukuvaakuna. Suku aateloitiin vuonna 1407. Oma bastilji Suomenlinnassa.
Taivas näyttää siltä että pian pöllähtää muutama kerros lisää lunta maahan. Tämän talven tulemme muistamaan kun taas vietämme tulevaisuudessa lumetonta aikaa. Ja kyllä helpottaa viimeistään huhtikuussa. Ei enää kauaa!
1. helmikuuta 2019
IHANAT ELÄIMET
Elämässäni on ollut muutamia koiria ja hyvin lyhyen ajan yksi kissa.Tiedän koirista enemmän kuin kissoista. Pidän kaikista eläimistä. Siispä ostin Peter Wohllebenin Eläinten salattu elämä. Saksankielinen alkuteos "Das Seelenleben der Tiere" ilmestyi 2016.
Joskus tv:ssä oli sarja afrikkalaisen naisen perustamasta etsiväfirmasta, mma Ramotswe tutkii. Katselin sitä. Nyt ostin sen kirjana. Alexander McCall Smithin Nainen joka käveli auringossa, 2017. Alkuperäisteos ilmestyi 2015. Kun Huckleberry Finn loppuu, siirryn näihin
Katselin televison kyselytuntia. Tapetilla vanhusten hoito. Ei saada aivan heti lakiin mitään vanhushoitoa koskevia muutoksia. Miksi ei?, kysyin minä ja moni kansanedustaja. Asia jäi vähän avoimeksi, mutta kovaa vääntöä käytiin kyseessä olevasta vanhushoidosta ja ministerit totesivat melkein yhdestä suusta, että pieleen on menty. Sanoja, sanoja, sanoja. Voi sitä sanahelinää. Ihan korviin otti.On se hiton vaikeaa saada asioita tolalleen, vaikka esille tulee tuon tuosta vakavia laiminlyöntejä. Juu, näin ei saisi olla. Mutta kun on!!! Tarttis varmaan jotain tehrä! Kyllä totisesti. Mutta koska? Olen ennenkin sanonut: hyvä vanhus on kuollut vanhus.
Aloin illalla, vaikka Huck on vielä kesken, lukea Wohllebenin kirjaa "Eläinten salattu elämä". Luulin ensin, että kirjan tekijän havainnot ja mielipiteet ovat tieteelliseltä pohjalta. Eivät ainakaan kovin tarkasti. Kaveri on metsänhoitaja, mutta tutkinut asioita ja tietää. Uskon, että kalat tuntevat kipua, kun niiden suupieliin joutuu koukku. Ja taivaalle kiitos, etten enää ole vuosiin syönyt rapuja. Puoliso niitä aina ilman omantunnon pistoksia keitteli. Minä en edes katsellut toimitusta. Wohlleben taitaa olla sitä mieltä, että ravut eivät aivan tuskatta henkeään heitä kiehuvassa vedessä. Banaanikärpäsilläkin on aivot! Aika pienet varmaankin. On niitä tutkittu, uskokaa vaan. Sitä ei Wohllebenkään tiennyt, mitä ne niillä aivoilla tekevät. Tutkittavaa riittää ja eläimillä on aivan varmasti salattu elämä, johon tämän kirjan myötä pääsemme kurkistamaan. Rakastuvatko eläimet? Onko koirien kiintymys niin pyyteetöntä kuin luullaan? Kananpoika Robin Hood-niminen haudottiin ihmisen toimesta ja kuoriuduttuaan se leimautui ihmiseen, eikä irti päästänyt. Ties mitä hurmaavia tarinoita vielä Wohlleben minulle kertoo, kun pääsen kirjassa eteenpäin. Minulla on koirien ja yhden kissan sekä yhden kesähevosen tiimoilta kokemusta niiden elämästä. Opin minä vähän niitä lukemaan. Maalaisjärjellä.
Joskus tv:ssä oli sarja afrikkalaisen naisen perustamasta etsiväfirmasta, mma Ramotswe tutkii. Katselin sitä. Nyt ostin sen kirjana. Alexander McCall Smithin Nainen joka käveli auringossa, 2017. Alkuperäisteos ilmestyi 2015. Kun Huckleberry Finn loppuu, siirryn näihin
Katselin televison kyselytuntia. Tapetilla vanhusten hoito. Ei saada aivan heti lakiin mitään vanhushoitoa koskevia muutoksia. Miksi ei?, kysyin minä ja moni kansanedustaja. Asia jäi vähän avoimeksi, mutta kovaa vääntöä käytiin kyseessä olevasta vanhushoidosta ja ministerit totesivat melkein yhdestä suusta, että pieleen on menty. Sanoja, sanoja, sanoja. Voi sitä sanahelinää. Ihan korviin otti.On se hiton vaikeaa saada asioita tolalleen, vaikka esille tulee tuon tuosta vakavia laiminlyöntejä. Juu, näin ei saisi olla. Mutta kun on!!! Tarttis varmaan jotain tehrä! Kyllä totisesti. Mutta koska? Olen ennenkin sanonut: hyvä vanhus on kuollut vanhus.
Aloin illalla, vaikka Huck on vielä kesken, lukea Wohllebenin kirjaa "Eläinten salattu elämä". Luulin ensin, että kirjan tekijän havainnot ja mielipiteet ovat tieteelliseltä pohjalta. Eivät ainakaan kovin tarkasti. Kaveri on metsänhoitaja, mutta tutkinut asioita ja tietää. Uskon, että kalat tuntevat kipua, kun niiden suupieliin joutuu koukku. Ja taivaalle kiitos, etten enää ole vuosiin syönyt rapuja. Puoliso niitä aina ilman omantunnon pistoksia keitteli. Minä en edes katsellut toimitusta. Wohlleben taitaa olla sitä mieltä, että ravut eivät aivan tuskatta henkeään heitä kiehuvassa vedessä. Banaanikärpäsilläkin on aivot! Aika pienet varmaankin. On niitä tutkittu, uskokaa vaan. Sitä ei Wohllebenkään tiennyt, mitä ne niillä aivoilla tekevät. Tutkittavaa riittää ja eläimillä on aivan varmasti salattu elämä, johon tämän kirjan myötä pääsemme kurkistamaan. Rakastuvatko eläimet? Onko koirien kiintymys niin pyyteetöntä kuin luullaan? Kananpoika Robin Hood-niminen haudottiin ihmisen toimesta ja kuoriuduttuaan se leimautui ihmiseen, eikä irti päästänyt. Ties mitä hurmaavia tarinoita vielä Wohlleben minulle kertoo, kun pääsen kirjassa eteenpäin. Minulla on koirien ja yhden kissan sekä yhden kesähevosen tiimoilta kokemusta niiden elämästä. Opin minä vähän niitä lukemaan. Maalaisjärjellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)