KYRÖ JA ZADOORIAN

Ostin mansikoita, kaksi kirjaa ja wc-raikastimia. Mansikat sekä raikastimet tunsin entuudestaan, mutta kaksi kirjaa olivat tuntemattomia. Toisen tekijä kuitenkin tuttu: Tuomas Kyrö, jonka kohdalla olen alkanut miettiä, naurattaako häntä aina kirjoittaessaan yhtä paljon kuin minua hänen tekstejään lukiessa? Kyrö vaikuttaa aika hauskalta myös tv:n Kannattaako olla huolissaan-ohjelmassa, jota joskus katselen juuri Kyrön takia.

Toisen kirjan ostin sen kannen vuoksi.  Vanhempi pariskunta suutelee asuntovaunussa, jonka yksi sivu on kokonaan auki (että kannen katselija näkee suudelman). Kirjailija on 61v amerikkalainen Michael Zadoorian. Takakansi kertoo kirjan tarinan olevan "katkeransuloinen" ja minähän pidän sekä katkerasta että suloisesta ja kun ne yhdistää, ei voi syntyä muuta kuin hyvä kirja. Sen nimi Viimeinen loma  ei vaikuta kuitenkaan kovin suloiselta, vaan siinä on jonkun asian lopun tuulahdus, enkä minä pidä missään tapauksessa mistään lopuista. Kaikki pitää olla jatkuvaa ja iänkaikkista. Toivon kirjan olevan myönteisemmän  kuin nimensä. Pahoin pelkään kuitenkin sillä takakannessa sanotaan myös jotain ajamisesta kohti auringonlaskua.

Aloitin lukemisen tietysti Kyrön kirjasta syötyäni ensin spelttipitoisen broileriruoan. Speltissä, kuten hyvin tiedämme, on historian kaiku ja minähän pidän historiasta. Speltistä en niinkään. Syötyäni aterian spelttiosuuden hiukan pitkin hampain laitoin suklaalle maistuvaa kapselikahvia ja sitten yhdistin sen juomisen sekä Kyrön kirjan lukemisen.

Kirjan nimi on Tilkka eli siis oletan kirjan olevan Helsinki-aiheinen. Tilkka toimi sotilassairaalana aikoinaan ja nyt sen tiloissa toimii jotain muuta. Kävin minäkin yhtä solttua tervehtimässä, kun hän soitti ja pyysi. Oli minun pikkuserkkuni, joka poti jotain, jonka laatua en enää muista. Minähän menin Tilkkaan, vaikka isä vastusti, kun hän tiesi siellä olevan pelkkiä poikia. Vaikkakin sairaita. Isäni oli tarkka näissä asioissa. Siellä todellakin oli pelkkiä poikia!!

Pojista  kirja kertoo, sotaväessä olevista, varusmiehistä. Olen vähän pettynyt, mutta kirjahan on vasta alussa. Olen saanut tutustua vuoteen sijaamiseen. Siihen ei saa jäädä ryppyjä! Minun vuoteessani on aina ryppyjä. Saakin olla. Kaikki ei tarvitse olla viivottimen suoraa. En ole koskaan ollut pilkuntarkka. Muussa kuin siinä, että jos sukissa on saumat, niiden on oltava jämptisti suorassa.