30. kesäkuuta 2018

ILMOJAKIN PITELEE ERILAILLA

Siitä asti kun minun olosuhteiden pakosta oli muutettava kantakaupungista tänne, olen tiennyt, ettei tämä ole Helsinkiä. Sen tietää siitä, että Helsingin säätila ei milloinkaan koske tätä aluetta. Kerrotaan Helsingissä satavan,  täällä ei sada. Edes ukonilmat eivät ole Helsingin ukonilmojen veroisia, vaikka säätiedotuksessa on samanlaisia salaman kuvia kuin Helsingin ukonilmojen säätiedoissa. Tuulikaan ei tuule Helsingin tuulen lailla. Auringonpaiste on hailakkaampaa ja pakkanen ei liioin muistuta sitä pakkasta, jonka minä olen koko ikäni tuntenut. Enkä minä koskaan, en koskaan, tähän ilmanalaan täällä edes totu.

Kesäkuu päättyy. Seuraa heinäkuu. Lauri Pohjanpää on sanonut eräässä runossaan "Heinäkuu on heleimmillään./ Päiväin hurmaa sävelillään/ kiurun virsi ylistää./ Kesä antaa armahintaan./ Tuoksuansa suvisintaan/ ruis ja heinä hengittää."  Lauri Pohjanpää on syntynyt äitini lailla heinäkuussa. Eino Leino syntyi myös heinäkuussa. Äitini eikä Pohjanpään syntymäpäivinä ei liputeta. Eino Leinon päivää liputetaan.

Kerran tässä hehkutin, kuinka pankissa sattuu ja tapahtuu. Nyt ei sattunut eikä tapahtunut. Oli tasaisen korrektia käytöstä, ei proppujen palamista jonotuksen takia, ei tappelua, ei seksuaalista häirintääkään. Olin pettynyt. Itsekin keskustelin asiallisesti jälleen kerran tunnuslukulaitteestani, jonka käyttöön ottoa vierastan. On pakko ottaa härkää sarvista kun olen viimeisenkin numeron yliviivannut tunnuslukukortista, joka jää historiaan. Levätköön rauhassa! Pitäisi hankkia älypuhelin tai ainakin tabletti, joihin saa tunnuslukusovelluksen ja verkkopankissa asioiminen on helpompaa kuin tällä piskuisella laitteella, jonka pankki ystävällisesti on minulle antanut. Vähän hävetti kertoessani pankkivirkailijalle, ettei ole älypuhelinta sen enempää kuin tablettia. Mutta lisäsin jo varmuutta äänessäni omistavani kaksi läppäriä, joilla asiani ovat hoituneet. Kyllä taas tuli niin ikävä entisiä kynä-ja-paperi-aikoja. En viitsinyt lisätä enää sitä, että oikeastaan olisin halunnut elää 1800-luvulla. Se nimittäin saa aina kummastusta ihmisissä aikaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti