Ei saa mennä ulos saunaiholla-blogin kirjoittaja Heidi puhui erään kerran päivän tekstissään apteekkien yli-innokkaasta henkilökunnasta, joista osa seuraa asiakasta ja kysyy "voinko auttaa?". Minäkin olen joutunut samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi ja parhaassa tapauksessa kolmen. Joku vastasi Heidille, että auttajat ovat joko farmaseutteja tai proviisoreita. Minua asiakkaana hiukan häiritsee tämmöinen ylitsevuotava auttamisen halu.
Kerron tämän siksi, kun ainakin Itäkeskuksen Suomalaisessa Kirjakaupassa menetellään samoin eli autetaan kiivaasti asiakasta, joka on ehkä syventyneenä kirjan valintaan. Ihan itse. Luin kaikessa rauhassa asiaan oikein antautuen intialaisen kirjailijan Arundhati Royn Joutavuuksien jumalan takakansitietoutta, kun eteeni pelmahti libristi voinko auttaa-lauseella. Olin väsynyt välteltyäni yhden miespuolisen maahanmuuttajan liiallista hymyä ja katsetta ja minulla oli kiire päästä ostamaan kirsikoita. Niinpä katsoin libristiä ja lievensin sanomaani hymyllä "tätä tekstin lukemistako?" Nooo, olihan se hiukan epäasiallista, mutta minua on alkanut kyllästyttää nämä "avustajat". Sitten on kauppoja, joissa ei ole myyjän myyjää, vaan asiakas voi huoleti ilman valvontaa harhailla ympäriinsä tiettyä tavaraa etsien, vaikka silloin apu olisi tarpeen.Suomalaisen libristi katosi, mutta korot eivät kopsanneet tavallista kuuluvammin, joten hän ei ehkä ollut pahoillaan.
Intialaisen lisäksi ostin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi-kirjan ja aloin sitä heti kotona lukea purettuani ensin kirsikat vadille. Aprikoosikauppiaan torikojun pito ei ehkä hurjasti taloudellisesti kannata, sillä yksi litra aprikooseja maksoi neljä euroa ja kaksi litraa sai vitosella. Ei tarvinnut kovin kauaa edes räknätä, kun kerroin ostavani kaksi litraa.
Huomenna on aikainen herätys. Treffit jo yhdeksältä ja sitten Stadiin. Synttärihumua koko päivä! Juhlakaluna Helsinki, 468v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti