Otsikko on laina Michael Freedlandin kirjasta Frank Sinatra. Viihdetaiteilija oli Englannissa käydessään vieraillut sokeiden lastenkodissa. Eräs pikkutyttö oli häneltä kysynyt "Minkä värinen tuuli on?" Frank Sinatralla nousivat kyyneleet silmiin. Hän vastasi "Se kulkee niin nopeasti, kultaseni, ettei siitä erota, onko se minkään värinen."
Eilinenkin tuuli oli aika nopea ja meinasi viedä mennessään puskiessani asioille. Hiukset sekaantuivat, mekon helma hulmusi. Kolmessatoista plusasteessa juuri ja juuri tarkeni. Ostin kotimaisia Polka-mansikoita, ulkomaisia kirsikoita, Västerbotten piirakkaa ja Cantadou-piparjuurituorejuustoa. Mitä herkkuja!
Löysin vanhasta kenkälaatikosta, joka on täynnä käyttämättömiä postikortteja, joskus jostain ostamani täyspuisen kortin. Kuvapuolella piirrettynä kesäinen Kauppatori, Tuomiokirkko, Presidentin linna, ratikka, naurulokki ja ihmisiä. Lähetän sen Italiaan. Luulen ystäväni siitä pitävän ja muistelevan aikaa, kun hän vielä Helsingissä asui.
Stockmannin Herkku oli myllätty aivan uuteen uskoon. En löytänyt mitään. Piti kysyä, minne se ja se on siirretty? Uuteen uskoon pannaan myös Helsingin julkisen liikenteen matkaliput ja -kortit. Minun kortistani tulee joku vyöhykekortti. Tietää opettelemista. Juuri kun olen oppinut käyttämään uutta korttien lukulaitetta. Taksit muuttuvat vaikka kuorma-autoiksi tai jos kuljettajalla tai hänen työnantajallaan on hevonen, sekin kai lienee hevosrattaina sallittu uuden järjestelmän mukainen ajoneuvo. Kunhan on pyörät alla. Mihin päin minäkin muuttuisin, että pysyisin trendissä mukana?
A lähetti meilin. Jutteli niitä näitä ja kutsui minut luokseen Espanjaan. Jäin mahdollisuutta miettimään. Lähtisin niin kovin mielelläni tapaamaan vanhaa ystävääni.
Nyt otan eilen ostettua Västerbottenin piirakkaa ja nautin sen cappuccinon kanssa. Päivä alkakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti