Vieraita eilen! Oli kahvia ja jäätelöä maittavan keskustelun höysteenä. Rupattelua monta tuntia, naurua ja suorastaan kikatusta, vaikka olimme kaikki aikuisia naisia. Nautin!!
Toin taannoin kaupungintalosta brosyyreja mitä kaupungilla on tarjottavaa eritoten kyltyyrin puolella. Syyskuussa alkaa Radion sinfoniaorkesterin ohjelmat ja niiden joidenkin kenraaleihin tähtään. Muun muassa Gustav Mahlerin sinfonioita kuulolla. On oltava hereillä milloin ja mistä on julkinen kenraaliharjoitus.
Tänään taas liikkeelle, kunhan tästä tokenen uuteen päivään. Ei kauaksi, ei Helsinkiin asti. Jonain päivänä kuitenkin aion Kauppatorille. Aikomuksia riittää, osa toteutuu. Ihmisellä pitää olla suunnitelmia elämässään. Minulla on aina monta.
Taas erään runoprojektin kimpussa. Sain nimittäin tehtävän. Siihen alan paneutua tuota pikaa, alkaa olla kiire. Mielirunoilijaa ei ole. Tilanteen ja fiiliksen mukaan. Olenhan joskus blogissani vannonut Yeatsin, Shelleyn ja Keatsin nimeen. Ei aina pidä olla kotoista Leinoa. Liekö ihan siteeratuin suomalainen runoilija?
Olen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi-kirjassa jo vuodessa 1974, jolloin Mielensäpahoittaja pahoitti mielensä, "kun mustalla kullalla pelataan ja Suomessa on puuta pärjättäväksi asti". Mielensäpahoittaja ehdottaa häkäpönttöjä autoihin ja tuohikontit muovipussien tilalle, siansuolesta voi puhaltaa ilmapallon. Nyt vuonna 2018 keskustelun aiheena on muovi, jota tuppaa olemaan liikaa. Kaupoissa muovikassi maksaa, joka ehkä hillitsee niiden käyttöä, ettei jää niin paljon meriin heitettäväksi. Itse olen jo paljon ennen muovikassien hinnoittelua käyttänyt kauppamatkalla omaa kassia. Kun olin pieni muotia olivat narukassit. Ne olivat kirjaimellisesti tehdyt narusta. Kassi oli täynnä reikiä, joista pursusi ostokset ulos ja ne taas olivat kääritty tiukasti paperiin. Muovia ei ollut. Elettävänä oli silloin kaikin puolin terveellinen aika. Sitten maailma muuttui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti