12. syyskuuta 2015

YSKÄ

Viime yö pahin pitkiin aikoihin. Puoliso yski. Olin illalla myöhään soittanut Kotisairaalaan, mutta siellä ei ole lääkäriä viikonloppuisin. Yritin saada yksityisen puolen päivystäviä lääkäreitä, mutta kaikilla oli jo täyttä. Soitin uudestaan Kotisairaalaan joskus puoli kahden maissa yöllä ja sieltä tulee nyt aamulla sairaanhoitaja tutkailemaan tilannetta ja raportoi sitten lääkärille. Otetaan laboratoriokokeita ja annetaan yskää lievittävää lääkettä.

Yskimisen kuuntelu on hirveää, kun ei voi millään lailla auttaa. Nostin ja laskin puolison vuoteen päätyä vuoron perään, pidin kädestä, mittasin lämpöä korvasta, tarjosin vettä ja mehua ja kuuntelin loputonta yskimistä, pöyhin tyynyjä. Joskus neljän maissa aamulla hiukan hellitti. Minäkin nukahdin toviksi. Aamulla ei hänelle maistunut kuin lusikallinen puuroa ja leivän pala, tilkkanen mehua ja lääkkeitten mukana vähän vettä. Välillä rajut yskänpuuskat vavisuttavat miestä, enkä voi muuta kuin katsella. Onneksi Kotisairaalasta tullaan.

Eilen aamulla oli kaikki vielä jokseenkin hyvin, odottelin pyykkikonetta, puoliso söi ja joi. Välillä yski kuten on tehnyt jo pitkiä aikoja. Olen siitä Kotisairaalaan maininnutkin.

Pyykkikone tuotiin eilen. Muutama minuutti niin se oli asennettuna paikoillaan ja vanha kärrättiin ulos. Panin puumerkkini merkiksi miesten paperiin, että olin vastaan ottanut koneen. Katselin uutuutta kunnioituksen sekaisin tuntein ja lähestyin varovasti ohjekirjasta. Otin sen tutkittavakseni. Asetuin kylppäriin koneen eteen ja aloitin opiskelun. Tämähän on kaikin puolin erilainen kuin vanha tuttu koneeni, jotenkin monimutkaisempi valoineen, numeroineen ja namikoineen. Saksalaista tarkkuustyötä. Piti ensikerralla käyttää puuvillaohjelmaa ilman puuvillaa, mutta pesuaineen kanssa. Rohkeasti lorautin pesuainetta (saattoi mennä väärään lokeroon), valitsin ohjelman, odottelin valojen syttymistä näyttöruutuun ja tulihan niitä, kaikenlaisia. Painoin kytkinnappia ja menin koneesta kauemmaksi. Se hyrähti pehmeästi käyntiin kuin ei olisi käynytkään. Vanha hyppeli iloisesti jo heti pesun alkuvaiheessa ja kuulin olohuoneeseen asti sen tekevän työtä, äänekkäästi ja varmasti. Kun tämän koneen alkukäyttö loppui, oli kone siis sisään ajettu. Vaikka olisi lingonnut, en tiedä. Jonain päivänä panen sinne ihan pyykkiäkin.

Tämä oli eilen, kun vielä hymyilytti ja kaikki oli hyvin päin.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti uusi kone jaksaa pitkään...
    Toki vielä enemmän toivon, että miehesi saa helpotusta tuohon yskään. Kuulostaa niin ikävältä ja vielä se, ettei voi mitenkään auttaa. =( Jaksamista ja muista kuitenkin huolehtia myös itsestäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Polgara. Odotan koneelta ainakin viiden vuoden saumatonta yhteistyötä. Yskä on todellakin ikävä seuralainen, mutta useimmiten kuitenkin ennemmin tai myöhemmin poistuva. Kyllä minä jaksan. Eilen Kotisairaalan hoitaja kutsui minua "rautanaiseksi". Hymyilytti vallan.

      Poista