Pitäisi varmaankin puhua turvapaikanhakijoista ja maahanmuuttajista. En puhu. Sen verran kuitenkin, että ottaisinko kotiini turvapaikanhakijan asumaan? En ottaisi. Ensinnäkään, ei mahdu ja toiseksi, minulla on jo avun tarvitsija kotona. Enkä ole varma hyvyydestäni edes, jos olisi mahdollisuus. Kuulun siihen 70% tässä maassa, joka ei ottaisi.
Oli kaksi rouvaa eilen kylässä. Kattasin keittiöön kahvipöydän ja pyyhin pölyt Klimtin mukeista. Pieniä voileipiä, eclaireja ja omenatorttua. Voileivät tein itse. Mennä hujahti muutama tunti, josta osa erään tärkeän asian kimpussa, johon palaan myöhemmin joskus. Rouvat lähtivät. Pesin astiat, söin viimeisen eclairen ja menin lepäämään. Puoliso tietysti siinä sivussa tuli hoidettua. Olin nukahtanut sohvalle. Silkkaa uupumusta. Yöt menevät taas valvoen. Eikä aamutoimista ole lipsuminen, vaikka kuinka ramasee.
Harmaa aamu urkeni tänään antaen voimia uuteen päivään, joka on jo pitkällä. Illalla katselin Poirotin, mutta oli niin tuttu juttu, että kyllästyin. Murhaajahan ei ollut hovimestari. Vaan petetty aviovaimo. Illalla Uutisvuoto vanhoin koostumuksin, mutta uusin jutuin. Vältymmekö pakolaisaiheelta?
Tänään enemmän tai vähemmän luppolauantai. Sama teema huomenna. Ensi viikolla taas vipinää. Mukavaa viikonloppua meille kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti