YKSIN

Elämä hetkessä muuttuu. On aivan turta, hämmentynyt, neuvoton, turvaton ja yksin. Miten tästä eteen päin? Ystävät soittelevat, käyvät, on kukkia, kannustavat jatkamaan elämää. Kauniita lauseita osanottokorteissa, tummia kukkia etupuolella näkymättömät surureunat ympärillään. Blogiystävät ottaneet kauniisti osaa. Kiitos. Yksinäisyyden tunne on vahvana läsnä iltaisin, kun pimenee. Käperryn vuoteeseen ja itken.

Onneksi on tekemistä. Soittoja sinne ja tänne, lainaksi saadut apuvälineet on haettu pois. Makuuhuoneesta tuli autio ja tyhjä. Eräs taho otti avaamattomat vaippapaketit ja muuta avaamatonta. Suojalakanapakkaukset menivät tarvitsijalle. Lääkkeet odottavat apteekkia. Osan hoitotarvikkeista heitin pois. Tyhjensin puolison kaappeja. Tunsin hänen tuoksunsa ja itkin.

Makuuhuoneen sisustuksen muutin. Ei ole enää niin autio. Nukkunut olen jo omassa vuoteessa. Pari yötä meni sohvalla. Ystävän kanssa alan ensi viikolla tarpeellisiin järjestelyihin, jotka tehtävä on. Niihin kuuluu myös uuden kodin hankkiminen. Tähän taloon tulee iso remontti ulko- ja sisäpuolelle. Asua ei kukaan voi. Nyt muutan pienempään. Luovun lisää tavaroista, myös omistani. On hyvä, että on paljon tekemistä.  Ikävöin miestäni suunnattomasti. Kyyneleitä ja taas kyyneleitä.