21. syyskuuta 2015

NIMENI ON APEUS

Viime päivät ja osa öistä ovat olleet meillä vaikeita. Eilen Kotisairaalasta kävi kaksi sairaanhoitajaa tutkailemassa tilannetta. Nyt odottelen sieltä soittoa, koska lääkärinkin pitäisi tulla hoitaja muassaan ja jälkimmäinen ottaa puolisolta verikokeet. On niin ikään suihkutuspäiväkin. Antibioottikuurin aikana väsähti puoliso totaalisesti ja siitä on nyt kysymys. Reagoi ympäristöön huonosti ja vain nukkuu. Aamupuuroa on sentään hiukan syönyt ja juonut kohtuullisesti. Muuta ruokaa ei. Tunnelma on apea ja minä syvästi huolestunut.

En jaksa olla kiinnostunut Suomen ja Euroopan asioista, talouden tilasta, turvapaikoista ja niiden hakijoista, ihmissalakuljetuksista, Tornion asukkaista, jotka ovat ulkomaalaisiin kyllästyneet, en muiden hädästä ole kiinnostunut. Nyt on oma ja puolison asiat lähempänä ja minua eniten askarruttavat. Maailma menee menojaan ilman minun mielenkiintoanikin.

Televisiota tuijotan iltaisin ohjelmaa sen kummemmin ajattelematta. Joku hauskuuttaa katselijoita huonommalla tai paremmalla menestyksellä, ruokaa laitetaan kuten aina ennenkin, mainosten on tarkoitus jäädä mieleen ja ostamaan tuote, elokuvia tulee ja menee, uutiset suoltavat tapahtumia meiltä ja muualta. Minua ei kiinnosta. Olen ja hengitän, seuraan puolison vointia, hoidan häntä kuten ennenkin. Sydämeni ympärillä kiristää, eikä se ole sydänvikaa.

Kotisairaala soitti. Tulevat nyt aamupäivällä.

4 kommenttia:

  1. Ei mikään ihme, että olet huolissasi. Toivottavasti kotisairaalan ihmiset pystyvät auttamaan. Vai saisivatko puolison voinnin paranemaan ihan vaikka lyhyellä sairaalajaksolla?

    VastaaPoista
  2. Marjatta, ei sairaalaa. Hoitajat käyvät kaksi kertaa päivässä. Pari ystävää oli jo lohdutuskäynnillä. Kirjoitan tätä illalla myöhään ja olen lopen uupunut. Saanko nukutuksi, on toinen asia.

    VastaaPoista
  3. Toivotan vain jaksamista ja parempaa vointia!

    VastaaPoista