10. syyskuuta 2015

SYMPATIAA TURVAPAIKANHAKIJOILLE

Puoliso yski niin maan perusteellisesti, että karkasin yöllä, tosin jo torstain puolella, tietokoneen ääreen. Ei huoli yskänlääkettä, eikä saa kurkusta limaa ylös. Siinähän yskii. Otin jopa 10 mg unilääkettäkin, että voisin nukkua. Sohvalla kun en saa itseäni suoraksi ja on muutenkin epämukava huonekalu nukkumiseen. No, yleensä joidenkin tuntien kuluttua mies rauhoittuu. Itseään ei tunnu yskiminen häiritsevän, mutta minua kyllä.

Kuuntelin ja katselin MTV:n turvapaikkakeskustelua. Nyt suomalaiset auttavat niin tavarassa kuin kotiinsakin kutsuvat asumaan turvapaikanhakijan. Liekö pääministerin temppu osviittana hyväntekeväisyyteen? Kaivoivat Karjalan evakotkin keskustelussa esille, joista minäkin jo ajat sitten kirjoitin ja vertasin tämän ajan massakulkemiseen. En tiedä, mutta edelleen ihmettelen, miksi näitä sotivia maita ei saada ojennukseen niin, ettei ihmisten tarvitse lähteä omasta maastaan pois? Eihän tästä mitään tule. Jos tulee, niin kalliilla hinnalla. Kielitaidottomia ja työttömiä ihmisiä  sopeutumaan vieraaseen kulttuuriin ja maahan. 

No, olen itsekin sitä mieltä, että tavalla tai toisella näitä ihmisiä on autettava. Eihän heitä voi kadullekaan tai metsään panna. Suomen kannalta hiukan huono aika tulla etsimään turvaa ja parempaa elämää, kun meilläkään eivät asiat ole aivan mallillaan tällä hetkellä. No, sopu sijaa antaa. Ja onhan meillä ainakin pohjoisessa tyhjää tilaa, mutta ei taida kelvata selkoset. Ihmispaljouteen ja toisen lähellä olemiseen tottuneet vieraat eivät viihdy laskeskelemassa porotokkien suuruutta ja kuuntelemassa porojen koparoiden ääniä suuressa hiljaisuudessa. Entäs kaamos sitten? Taikka suviajan ympärivuorokautinen paiste? Ei hyvä. Hulluksihan siinä tulisi.

 Minun miettittävää suuremmin se ei ole ja lähdenkin tästä stadiin heti tuuraajan tultua. Pitkä kauppalista. Viikon aikana kummasti jääkaappi tyhjenee. Ensi viikolla onkin sitten kuuden tunnin yhtäjaksoinen vapaa ja käyn ainakin vihdoinkin lääkärissä. Ehkä vaatekaupassa ja lopuksi se iänikuinen Herkku. Seuraavanakin päivänä on vapaata. Normaali tuuraaja-aika. Ja mietin sitäkin, jos lisäisin sijaisvapaata kahdeksi kerraksi kuussa. Miltähän se tuntuisi? Ainakin suurenmoiselta. Ja kovasti ahneelta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti