1. helmikuuta 2015

KIRJASTOSTA ASIAA

Tuulia Tuulian tarinoita-blogissaan hehkutti Helsinkiin rakennettavaa uutta kirjastoa ja kommentitkin hehkuttivat. Jee, jee, meille tulee uusi hieno, kaunis kirjasto! Ennen kävin minäkin kirjastossa. Töölön kirjasto oli yhdessä välissä ihan lähellä. Sitten kirjasto ei enää ollutkaan lähellä myöhemmin. Joskus pontevana naisena vierailin Richardinkadun kirjastossa ja se on minusta "se oikea" kirjasto. Toimi Helsingin pääkirjastona vuoteen 1986 asti, jolloin pääkirjastoksi tuli Itä-Pasilan kirjasto, tuttu sekin minulle. Richardinkadun kirjasto on alunperin Theodor Höijerin suunnittelema ja valmistui vuonna 1881. Laajennettiin 1920-luvulla ja uutta saatu aikaan meidän päiviimme saakka, nettihuoneineen kaikkineen. Kaunis talo ja kaunis kirjasto. Siellä saa vaikka koko päivän kulumaan.

Toinen upea "se oikea" kirjasto on Porthaninkadulla jugend-tyylinen Kallion kirjasto, jonka suunnitteli arkkitehti  Karl Segerdstad ja valmistui 1912. Alkunsa tämä kirjasto sai Hämeentiellä vuonna 1889 Sörnäisten yksityisenä kansankirjastona, nykyisin lopetettu. Kallion kirjastossa olen myös lainoja tehnyt. Kaunis on tämäkin rakennus, ihan varmasti  käymisen väärti.

Siihen aikaan, kun kirjastoa käytin, sattui joskus yllätyksiä lainakirjan lehtien välissä. Yhtä oli näemmä luettu kesämökin riippukeinussa ja tapettu pari hyttystä lehtien väliin. Joku saanut haavan sormeensa, verta sivulla. Toinen lukija syönyt voileipää lukiessaan ja pyyhkinyt rasvaiset sormensa lehtiin. Hiirenkorvalle käännettyjä sivuja, merkintöjä marginaaleissa, alleviivauksia jne. Ehkä nykyisin lainaajat ovat jo sivistyneempiä, toivon ainakin, sillä minua joskus vähän inhotti lukea kirjaa, jota oli näillä keinoilla liattu ja sotkettu. Henkilökunta ei aina ehtinyt tarkistaa. Nyttemmin en enää kirjastoa käytä, kirjastokorttikin vanhentunut. Mutta toivotan uuden kirjaston Helsinkiin lämpimästi tervetulleeksi. Ehkä se on loppujen lopuksi meille tärkeämpi kuin Guggenheimin taiteet.  Kuka tietää, vaikka sekin vielä olisi Helsingin rantaraitilla Eteläsataman nurkilla. Mene ja tiedä. Olkaamme avoimia kaikelle kulttuurille.

2 kommenttia:

  1. Jo vain! Minä aina nämä kirjastoaiheet huomaan, jopa Helsingin kirjastot :)
    Sinulle kirjastot ovat rakkaita paikkoja niinkuin minullekin. Turun kaupunginkirjastoakin olen täällä joskus hehkutellut. Se on minulle se kirjastojen kirjasto, josta jo pikkutyttönä sain oman kirjastokortin. Siihenkin on rakennettu kylkeen moderni uusi rakennus, joka vastaa nykyajan käyttäjien vaatimuksia. Nykyään kun ne kirjastot ovat aikamoisia viihtymiskeskuksia.
    Ja katsotaan, miten Guggenheim-museon käy.
    Heleää helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia. Muistan hyvinkin hienon ja kattavan kirjoituksesi lokakuussa 2013 Turun kaupunginkirjastosta kuvineen kaikkineen. Tekstistä huomasi rakkautesi niin kirjoihin kuin kirjastoihinkin. Vanhoissa kirjastoissa tuoksuu viisaudelle historian lisäksi. Tulevat tuoksut sitten kirjoista tai itse rakennuksesta. Hienoja paikkoja.

      Poista