Tuulee ja pilveilee vankasti. Ukkosesta on puhuttu. Puoliso vielä nukkuu. Saakin hetken. Sitten roudaan aamukahville. Tänään tulevat luiskamiehet katsomaan. Jos ehdimme luiskat, mikäli lupa tulee, vielä nyt kesällä saada piharappusille, veisin puolison heti ulos. Kyllä rikko myöten antaa, kun on pakko, eikä siltä kysytä.
Eilenkin nostelin isoja täysinäisiä vaippalaatikoita saadakseni tämän työhuoneen jollain lailla siistimmäksi. Kaikki luulevat meidän muuttavan, kun pahvilaatikoita on pitkinpoikin. Tällä viikolla pääsen käyttämättömiksi jääneistä vaipoista eroon, kun lahjoitan kaikki 192kpl pakkauksissaan eräälle rouvalle, joka itse kustantaa vaippansa ollen koko huoltoketjun ulkopuolella syystä taikka toisesta. Puoliso kun vuodepotilaana ei tämän sorttisia vaippoja voi enää käyttää. Olisi ollut silkkaa tuhlausta, jos olisin joutunut heittämään pois. Eivät tuntuneet kelpaavan juuri minnekään ehkä kuljetusvaikeuksien vuoksi. No, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Näin hullunkurista unta. Tai oikeammin olin siinä kuolemanvakava. Olen joskus muinoin ollut iki-ihastunut erääseen hammaslääkäriin, joka purukalustoani hoiti vuosikymmenet. Halusin hänet kerran viedä lounaalle kiitokseksi eräästä asiasta. Puoliso tilasi meille pöydän ja niin me kaksi menimme syömään tämän kaupungin kasinolle. Rattoisaa oli ja minä kutsujana toimin mallikelpoisena emäntänä. Tuli kai selväksi, että hammaslääkäri on miespuolinen? Suhteemme hammaslääkärinä ja potilaana jatkui mutkattomana ja ystävällisenä, kunnes hän siirtyi eläkkeelle. Hänestä näin viime yönä unta. Olimme jälleen huomattavasti nuorempia. Tapasimme sattumalta, niinkuin oikeassakin elämässä muutaman kerran Stockmannilla, ja menimme kahville. Olimme kumpikin hurjan kiinnostuneita taiteesta ja tiemme jatkui aina Ateneumiin asti. Hän tiesi taiteesta minua enemmän. Sitten ykskaks hän ikäänkuin katosi jonnekin utuun ja minä tepastelin yksin Ateneumin saleissa. Eikä se enää ollut yhtä hauskaa. Sitäpaitsi heräsin ja näin ikkunasta puiden heiluvan tuulessa. Mitä uni tarkoitti? Ehkä alitajunta leikitteli ja antoi minun hetkeksi palata vuosien taakse. Mitä tästä arvelisi herra Freud? En ole sattumoisin hammaslääkäriä enää vuosiin edes tavannut Stockmannilla ja viimeksi oli hän sairaan näköinen, laihtunut,kuoppaposkinen ja harmaahiuksinen.Hän tunsi minut, mutta minä en heti häntä, vaikka puski reittäni ostoskärryllään Herkussa. Huolestuin hänen ulkonäöstään. Tämän jälkeen en ole häntä tavannut. Ennenkuin viime yönä unessa.
Tässä oli paussi ja olen jo puolison aamuruokkinut. Itse lipitän nyt Mucha-mukista kahvia. Siinä kuvattu Cycles perfectan alkuperäisteos on yksityisomistuksessa. Vaikka aina vannon "vanhojen" mestareiden nimeen, niin tshekkiläinen Alfons Mucha (1860-1939) on saanut sydämessäni paikan itävaltalaisen Gustav Klimtin (1862-1918) ohella. Kummankin töistä on kotonani jossain muodossa jäljitelmiä. Mucha-mukit löysin sattumoisin ohikulkeissani helsinkiläisestä kaupasta ja ne kuuluvat mukiaarteistooni. Klimtiä niinikään mukeissa löysin Tukholmasta, Suudelman maljakon kyljessä taas kerran Prahasta ja sampanjalasit olen hankkinut Villeroy&Bochilta täältä Helsingistä. Oli meillä ensikodissamme suuri Klimtin juliste kehyksissä, mutta siitä luovuimme erään muuton yhteydessä. Nyt harmittaa.
Hörppään kahvin loppuun ja alan valmistautua luiskamiesten tuloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti