Mitenkä tärkeitä ystävät ovatkaan! Meille kaikille. Tämän olen nyt rikkoaikanani saanut kiitollisena tuta. Ensin kummityttö ja sitten ikiystäväni L puolisoineen, joka riensi auttamaan minun surressani sairaalassa kännykän laturia, joka jäi lähtöhötäkässä ja tolkuttomassa tilassani kotiin. Puhelimesta meinasi tulla mykkä hyödyke. Kukapa auttamaan, ellei L? Ajoi puolisoineen lasarettiin suuren suklaarasian kanssa,otti avaimen,ajoi Skattalle ja toi laturin ja avaimen sairaalaan. Olin niin liikuttunut, että itkeä tirautin muutaman kyyneleen. Kiitos, L.
Otin illalla nukahtamispillerin ja paneuduin äänikirjan myötä Hiski Salomaan elämäkertaan, kunnes olin nukahtanut. Suljin kirjan joskus aamuyöstä. Hiski Salomaa otti ja lähti rapakon taakse monen muun suomalaisen lailla paremman elämän toivossa. Eikä suinkaan "minä vaan tiskaan aastioita ja luutalla lakasen laattioita" ,mutta räätälin hommilla elätti itsensä ja laulamalla rallatuksia suomalaisyhdyskunnassa. Työn,tuskan ja lainaamisen takana oli monella hankkia laivalippurahat New Yorkiin.Köyhimmät matkaten laivan alakannen sokkeloissa, herrasväki ja salonkimatkustajat korkeimpina hierarkiassa yläkansien loistossa. Matka kesti ja kesti, meritauti vaivasi alakansilaisia ja pitkän matkan aikana repuissa omat eväät alkoivat itsestään pyrkiä pusseista ulos.Kalliimmissa matkustusluokissa oli tarjoilua, eikä siihen iloon rahvaalla ollut menemistä.
Pääsi Hiski Salomaa Amerikoihin monen muun lailla ja aloitti uransa kaukana kotoa,kaukana Pohjolan koivikoista,tutuista järvistä ja rakkaista maisemista.Tässä asti suurinpiirtein kirjaa pääsin ennen Nukku-Mattia. Kymmenin tuhansin, eritoten Pohjanmaan lakeuksilta, lähti kansaa 1900- luvun alussa meren taakse paremman elämän toivossa. Monia onnisti vuosien aikana, jotkut palasivat Suomeen koti-ikävän tai huonon onnen ajamana. Parempiosaisia siunattiin vauraudella, maallisella mammonalla Amerikan malliin. Tehtiin lujasti töitä, taaloja hankittiin. Hiski Salomaa lauloi itsensä suomalaisten maahanmuuttajien sydämiin Lännen lokarin ollessa yksi suosituimmista lauluista. Jatkan Salomaan elämän kuuntelemista taas illalla.
Herkku tuli ja toi syötävää. Otin heti kokkareen Mövenpickin vaniljajäätelöä kulhoon ja maistoin. Lakritsiströsselit unohdin tilata. Oli hyvää ilman niitäkin. Nyt on ruokapuoli hyvässä kondiksessa. Ei tarvitse muuta kuin lämmittää ja latoa lautaselle. Kyllä kiitos, CurryKaneli, Herkun herkut maistuivat ja maistuvat! Ilman tämmöistä kotiintuomispalvelua olisinkin aikamoisessa pulassa. Yksi ongelma on. Roskien vieminen. Olen asian asettanut ankaran mietiskelyni piiriin, miten siitä selvitä. Yksi muovikassillinen on jo partsilla. Tosin C eilisehtoolla soitti ja vaikutti vilpittömältä halussaan tulla viemään roskani. Siitäkin huolimatta, että mammarainen niinikään on raihnainen ja monen yleisen kulkuneuvon käyttämisen päässä. Pyysi anteeksi sitäkin, että oli avunantoehdotuksensa aloittanut edelliskerralla negatiivisessa sävyssä "kun pääsen huonosti kävelemään kipein jaloin ja matka on pitkä, yritän tulla kuitenkin". Nyt jätti nämä kielteiset puolet tarjouksestaan pois. Ehkä ensi viikolla, sanoin. Hyvä ystävä hänkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti