Ystäväni C tuli siis eilen. Pesi kädet tultuaan ja vei roskat pyörällisellä kauppakassilla, ettei tarvitse kantaa. Se tuli täyteen nyssyköitä. Urheasti veti C pyöräkassia perässään roskikseen. Tuli sisälle ja pesi kädet. Sitten rupateltiin ja välillä halattiin. Etupäässä C rupatteli ja oli minua totellut jättämällä tilastani valitusvirret jonnekin matkansa varrelle. Muisteltiin kouluaikoja ja sitä, mitenkä minä vierailin Sokeritehtaalla C:n kodissa, joka hämmensi koululaisen mieltä kerta kerralta komeudellaan sisäkköineen ja hovimestareineen. Muistelin sitäkin, kuinka C laskeutui portaita tuloaulaan ja vei minut omaan huoneeseensa, joka oli yhtä suuri kuin minun koko kotini. Sisäkkö toi mehua ja joskus sain C:n herttaiselta isoäidiltä, josta nyt maalaus C:n seinällä, satumaisen hyvää jälkiruokaa. Isoisänkin, Sokeritehtaan patruuna, tapasin pari kertaa.Hänellä oli aina kiire. Se koko maailma, jossa silloin tällöin vierailin, oli minulle uutta ja outoa. Olin lukenut vain kirjoista linnoista, palvelijoista ja prinsessoista, joita C kovasti muistutti ja kaikki näkemäni melkein pyörrytti. C hymyili minun Katajanokan nojatuolissani ja oli hetkeksi palautunut lapsuuteensa, jota ympäröi ylellisyys ja loisto. Isoisä kuoli ja perheen oli muutettava linnastaan. Sokeritehdasta hallitsi toinen patruuna ja nykyisin ei koko Sokeritehdasta enää edes ole Töölössä.
Tilasin taksin ja C kävi apteekissa. Sain lisää lääkkeitä rikkooni satsin. C pesi kätensä apteekista tultuaan. Hän pesee niitä kuulemma usein kotonaankin.Taas rupateltiin ja C kysyi, jos haluaisin lähemmin tutkia hänen aatelissormustaan. Olin sen monet kerrat nähnyt, jotta jätin tämän katselmuksen väliin. Sormus on aina hänen sormessaan, vaikka hän avioiduttuaan ei-aatelisen kanssa sikoinaan, menetti aateluutensa. Mutta synnyinjuuriahan ei kukaan vie ja hän on menetyksestään huolimatta ehta paronitar.
Sitten meille tuli nälkä ja minä naputtelin pizzaravimtolan numeron ja tilasin pizzoja. Tuoja oli kuulemma irakilainen . C oli kysynyt mentyään alas vastaan ottamaan pizzat ja maksamaan ne. Mies oli arvuutellut kotimaataan ja C veikannut ensin Marokkoa. Pestiin taas käsiä ja sitten ryhdyttiin valmiiksi leikattuja pizzoja syömään. Yhtä maukkaita kuten aina ennenkin tässä pizzeriassa. Kahvi ei C.lle maistunut sen enempää kuin viini. Niin että veden kanssa hulautettiin pizza-ateria. Ja taas juteltiin. C kävi pesemässä pizzan rasvat käsistään ja minä aloin vähitellen väsyä. Rikko muistutti olemassaolostaan, asentoa ei tahtonut löytyä istumalla eikä epäkohteliaasti makuullakaan.Otin pillereitä ja toivoin hiljaisesti vierailun päättymistä.
Kokemuksesta tiesin, ettei vielä ole päättymisen aika. Puhetta riitti ja riitti ja välillä C. sanoi iloisesti olevansa "tällainen, jolta puhetta piisaa". Kouluaikanaan hän oli huomattavasti hiljaisempi. Elämisen matkan varrella muuttunut puheliaampaan suuntaan.Nyt sitten sanoja tulee lapsuuden hiljaisuudenkin edestä. Tuli ilta ja C alkoi tehdä lähtöä. Pesi kädet vielä kerran. Kiitin häntä vilpittömästi avustaan. Halasimme. Soitti myöhemmin ja kertoi saapuneensa onnellisesti kotiin. Minä ryömin vuoteeseen ja nukahdin melkein heti. En pessyt edes käsiäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti