Urkeni uusi aamu ja minä sen mukana. Kahvinjuonti ja paahtoleivän syönti menossa.Ulkona koleaa. Piti sulkea makuuhuoneen toinen tuuletusikkuna. Nukuin hyvin, kun nappasin nukahtamispillerin. Olen kyllästynyt valvoskelemaan pikkutunneille asti, kun rikkokin antaa myöden unentulolle aikaisemmin. Pitäisi opetella kävelemään ilman rollaattoria, ehkä vain isävainaan kepin avulla, mutta kun tuo vasen jalkareppana ei minua oikein kannattele. Kehittelen ajan myötä, jos ei muuten tokene, oikean tekniikan.
Purjelaivat olivat ja menivät minun niitä näkemättä. Moni muukin tapahtuma mennä viilettää ilman huomiotani. Ympäristöni koostuu nyt vain ikkunanäkymistä. Eilen taas joku tolvana oli jättänyt roskapussinsa roskiksen oven ulkopuolelle pihalle. Eikä aikaakaan, kun siihen pelmahti harakkapari. Nyssykät hujauksessa rikki ja jonkun talouden jätteet pitkin pihamaata ja harakoilla juhlat. Jos pussien siihen jättämä ihminen olisi nostanut katseensa, niin olisi nähnyt roskiksen ovessa kissan kokoisin kirjaimin kirjoitetun lapun, jossa pyydetään roskien viemistä roskiksen sisäpuolelle juuri sen takia, etteivät linnut pääse apajalle. Joku oli myöhemmin nostellut lintujen jättämät tähteet niille kuuluvaan paikkaan roskikseen. Tämmöistä minä seuraan päivät pitkät ja olen iloinen, jos pihalla tapahtuu. Ei televisiotakaan jaksa kaiken aikaa katsella ja kotiaskareet olen jättänyt kahteen tai kolmeen päivää kohti. Tänään siis kuivan pyykin poistaminen kylpyhuoneen pyykkitelineestä. Jos rikko olisi siinä mallilla, että kykenisin vielä vaihtamaan puolison vuodevaatteet, niin olisin onnellinen nainen. Pitäähän minun alkaa elää normaalisti, kun saan puolison viikon kuluttua kotiinkin. Aloitin normaalin elämän tilaamalla kampaaja-ajan ensi viikoksi. Päätin kuin päätinkin uskaltautua keppeineni ulkomaailmaan ja katsotaan, miten menee. Sitä ennen on opeteltava keppikävelyä vakavasti.
Kuplettilaulaja Hiski Salomaan, Kangasniemellä syntynyt 1891 ja New Yorkissa kuollut 1957, kirja on parina iltana puhunut omiaan nukahdettuani kesken kaiken. Tarkoittaa, että olen yhä edelleen siinä laivassa, millä Salomaa 1900-luvun alkupuolella lähti Atlantin yli Amerikan maahan. Eihän tämä Hiski vaikuta Suomen historiaan suurestikaan, mutta kuplettimaailmaan kyllä. Tosin nuoret ihmiset tuskin ovat tästä räätälilaulajasta koskaan edes kuulleet. Hiski kävi Suomessa pois muutettuaan muutaman kerran vaurastuttuaan ja elettyään jo tovin herroiksi. Suomi ei unohtunut Kangasniemen pojalta. Oopperalaulajatar Anita Välkki oli vuosia sitten televisiossa jossain mainoksessa laulamassa Tiskarin polkkaa, joka kuului Salomaan bravuurikappaleisiin suomalaissiirtokunnassa. Enkä ihmettelisi, vaikka se jossain päin Suomea kaikuisi yhä kesäisellä tanssilavallakin.
Minulla oli illalla jokin vakavanpuoleinen aihe blogiin, mutta yö vei sen mennessään. Ehkä joskus pulpahtaa esille ja sitten sen kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti